Hei,
Haluaisin teiltä mielipiteitä mitä tekisitte omassa tilanteessani. Eli tapasin miehen ravintolassa, joka kertoi olevansa sinkku, leskimies pari alakouluikäistä lasta. Ikää oli 50 , itse noin 20 vuotta nuorempi silloin. Hän kertoi, että hänellä oli naisystävä jota tapaili. Minä kerroin olevani naimisissa, mutta alusta asti oli selvää ettei kyseinen mies halunnut mitään vakavaa, koska halusi olla sinkku ja vapaa. Oma avioliittoni rakoili, hain piristettä näin hänestä ja olin aivan onneni kukkuloilla, niin ajattelin hänenkin olevan. Pian tapaamisen jälkeen hän kertoi, että tyttöystävä muutti hänen kanssaan asumaan, autteli niin paljon lasten arjessa niin oli kuulemma helpomaa asua näin ja tyttöystävä oli läheinen näiden miehen lasten kanssa. Kävin hänen luona kylässäkin aina silloin, kun tyttöystävä oli jossakin muualla ja lapset, en usein kuitenkaan. Muuten tapaamiset olivat jossakin muualla aina. Jonkin ajan kuluttua mies kertoi, että tyttöystävä haluaisi mennä hänen kanssaan naimisiin, olin ihan kauhuissani, että miksi menisi, kun saa leskeneläkkeet ja kaikki....tyttöjen äitihän oli kuollut. Jonkun kerran jälkeen postilaatikosta huomasin vain yhden sukunimen, häitä ei ehtinyt olla. Mies toimi yrittäjänä ja olin yritystiedoista nähnyt erilaisia jäsenten nimiä ja varajäseniä. Siinä vaiheessa alkoi häiritsemään asia, selvitin osoitetiedoista kyseiset henkilöt ja yhdellä samansukunimisellä naisella oli sama osoite kun tällä herrasmiehellä oli. Kysyin, oliko naimisissa? Ei ollut. Kunnes loppujen lopuksi joutui myöntämään, että kyllä oli naimisissa ja oli valehdellut tilanteensa minulle sopivasti lähes kahden vuoden ajan. No, mitäkö siinä...Minulla oli tunteet tätä miestä kohtaan, olin pettäjä vaimo ja nyt halusin ottaa yhteyttä tähän herrasmiehen vaiheen, johon tämä mies käytti vaikutusvaltaansa hyväksi ja ilmoitti, että jos kerron hänen vaimolle, niin sitten minulla ja hänellä ei ole mitään. Eli siinä menettämisen pelossa en kertonut. Asia jäi vaivaamaan mieltäni.
Aikaa kului, niin kuka oli lasten äiti? Oliko ollenkaan kuollutta vaimoa? Olinhan aiemmin kysynyt senkin, että oliko tyttöystävällä lapsia, ei ollut...Eli sitten alkoi kuulua sellaisia lauseita, että ei halua puhua yksityiselämästään mitään, asia ei minulle kuulu. Muista asioista kyllä puhui avoimestikin, mutta tätä tyttöjensä äidin tilannetta ei sitten suostunut kertomaan. Olin hölmö, tyydyin kohtalooni. Tätä jatkui, alkoi riidat, välillä parempaa ja sitten taas riitelyä. Syytin valehtelijaksi tätä miestä ja itkin ja oma olotilani ei ollut mitenkään hehkeä. Sitten jossakin vaiheessa innostuin taas, kun huomasin, että minustakin välitettiin välillä. Olin aivan jonkun muun käytettävissä ilmeisestikin, en tiedä, vaikka hän oli toista mieltä. Yritin puhua asiasta ja kuinka asia vaivasi minua ja halusin kertoa vaimolle ja kaikille ja ottaa asian puheeksi, mutta sellaiset uhkaukset aina sain, että jouduin olemaan hiljaa. Olin riippuvainen tästä miehestä ja hän tiesi sen. Tapailut jatkui ja meillä oli kivaa. En tiedä miksi hän tuli tapaamaan minua ja mikä oli siinä ideana, minä olin silti innoissani vaikka minulle oli valehdeltu . Välillä tuli pettymyksiä, ohareita, vaimoon liittyviä asioita ja jouduin pettymään ja muutenkin tapaamiset liittyi niin, että jos on aikaa, kovin hankalaa oli järjestää yhtään mitään. Minua varten ei oikein järjestetty aikaa. Jouduin tarkastelemaan itseäni, tunsin itseni jotenkin täysin arvottomaksi, aivan kauhea tunne. Olisin halunut käräyttää tuon miehen, samaan aikaan en ollut valmis luopumaan hänestä ja samaan aikaan olin pettäjä omalle aviomiehelleni. Ei mikään herkullinen tilanne ollenkaan.
Aikaa meni lähes neljä vuotta, rohkenin ja selvitin hänen vaimoltaan suoraan tämä lapsitilanteen. Vaimo ei saanut tietää, että kuka oli, kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa, liittyi muihin aiheisiin eli jouduin esittämään muuta hänelle ja siinä yhteydessä tuli tämä lapsi asia esille. Sitä ennen hieman olin alkanut epäillä, että kyseisellä miehellä on enemmänkin lapsia ja näinhän se sitten oli, eli vielä pari aikuista poikaa löytyy häneltä ja heidän lasten äiti on kuollut, sen jälkeen on tullut uusi nainen, uudet lapset ja avioliitto. Koskaan ei vaan minulle kerrottu näistä kahdesta pojasta. Kyseinen mies sanoo minulle vain, että hän on koko ajan sanonut, että hänen lastensa äiti on kuollut, olen tehnyt itse omat johtopäätökset ja vaimoa ei halunnut sekoittaa tähän kuvioon mukaan, sillä ei ole mitään merkitystä. Hänen yksityiselämänsä ei kuulu minulle. Sillä lailla. Petyin niin paljon, että koko asia tästä sinkkusta ja leskestä olikin tavallista yhdinperheen elämää, hieno kivitalo, yrittäjä, herrasmies, kuka voisi edes uskoa tällaista fiksusta, vakuuttavasta miehestä. Olin aivan varma, että nyt kerron vaimolle ja olin kertomasssa, mutta...ensin kerroin koko tarinan omalle miehelleni, joka sanoi ettei kannata vaimolle kertoa. En tehnyt sitä vielä...nyt siitä on kulunut aikaa, asia vaivaa edelleen mieltäni.
Haluaisin teiltä mielipiteitä mitä tekisitte omassa tilanteessani. Eli tapasin miehen ravintolassa, joka kertoi olevansa sinkku, leskimies pari alakouluikäistä lasta. Ikää oli 50 , itse noin 20 vuotta nuorempi silloin. Hän kertoi, että hänellä oli naisystävä jota tapaili. Minä kerroin olevani naimisissa, mutta alusta asti oli selvää ettei kyseinen mies halunnut mitään vakavaa, koska halusi olla sinkku ja vapaa. Oma avioliittoni rakoili, hain piristettä näin hänestä ja olin aivan onneni kukkuloilla, niin ajattelin hänenkin olevan. Pian tapaamisen jälkeen hän kertoi, että tyttöystävä muutti hänen kanssaan asumaan, autteli niin paljon lasten arjessa niin oli kuulemma helpomaa asua näin ja tyttöystävä oli läheinen näiden miehen lasten kanssa. Kävin hänen luona kylässäkin aina silloin, kun tyttöystävä oli jossakin muualla ja lapset, en usein kuitenkaan. Muuten tapaamiset olivat jossakin muualla aina. Jonkin ajan kuluttua mies kertoi, että tyttöystävä haluaisi mennä hänen kanssaan naimisiin, olin ihan kauhuissani, että miksi menisi, kun saa leskeneläkkeet ja kaikki....tyttöjen äitihän oli kuollut. Jonkun kerran jälkeen postilaatikosta huomasin vain yhden sukunimen, häitä ei ehtinyt olla. Mies toimi yrittäjänä ja olin yritystiedoista nähnyt erilaisia jäsenten nimiä ja varajäseniä. Siinä vaiheessa alkoi häiritsemään asia, selvitin osoitetiedoista kyseiset henkilöt ja yhdellä samansukunimisellä naisella oli sama osoite kun tällä herrasmiehellä oli. Kysyin, oliko naimisissa? Ei ollut. Kunnes loppujen lopuksi joutui myöntämään, että kyllä oli naimisissa ja oli valehdellut tilanteensa minulle sopivasti lähes kahden vuoden ajan. No, mitäkö siinä...Minulla oli tunteet tätä miestä kohtaan, olin pettäjä vaimo ja nyt halusin ottaa yhteyttä tähän herrasmiehen vaiheen, johon tämä mies käytti vaikutusvaltaansa hyväksi ja ilmoitti, että jos kerron hänen vaimolle, niin sitten minulla ja hänellä ei ole mitään. Eli siinä menettämisen pelossa en kertonut. Asia jäi vaivaamaan mieltäni.
Aikaa kului, niin kuka oli lasten äiti? Oliko ollenkaan kuollutta vaimoa? Olinhan aiemmin kysynyt senkin, että oliko tyttöystävällä lapsia, ei ollut...Eli sitten alkoi kuulua sellaisia lauseita, että ei halua puhua yksityiselämästään mitään, asia ei minulle kuulu. Muista asioista kyllä puhui avoimestikin, mutta tätä tyttöjensä äidin tilannetta ei sitten suostunut kertomaan. Olin hölmö, tyydyin kohtalooni. Tätä jatkui, alkoi riidat, välillä parempaa ja sitten taas riitelyä. Syytin valehtelijaksi tätä miestä ja itkin ja oma olotilani ei ollut mitenkään hehkeä. Sitten jossakin vaiheessa innostuin taas, kun huomasin, että minustakin välitettiin välillä. Olin aivan jonkun muun käytettävissä ilmeisestikin, en tiedä, vaikka hän oli toista mieltä. Yritin puhua asiasta ja kuinka asia vaivasi minua ja halusin kertoa vaimolle ja kaikille ja ottaa asian puheeksi, mutta sellaiset uhkaukset aina sain, että jouduin olemaan hiljaa. Olin riippuvainen tästä miehestä ja hän tiesi sen. Tapailut jatkui ja meillä oli kivaa. En tiedä miksi hän tuli tapaamaan minua ja mikä oli siinä ideana, minä olin silti innoissani vaikka minulle oli valehdeltu . Välillä tuli pettymyksiä, ohareita, vaimoon liittyviä asioita ja jouduin pettymään ja muutenkin tapaamiset liittyi niin, että jos on aikaa, kovin hankalaa oli järjestää yhtään mitään. Minua varten ei oikein järjestetty aikaa. Jouduin tarkastelemaan itseäni, tunsin itseni jotenkin täysin arvottomaksi, aivan kauhea tunne. Olisin halunut käräyttää tuon miehen, samaan aikaan en ollut valmis luopumaan hänestä ja samaan aikaan olin pettäjä omalle aviomiehelleni. Ei mikään herkullinen tilanne ollenkaan.
Aikaa meni lähes neljä vuotta, rohkenin ja selvitin hänen vaimoltaan suoraan tämä lapsitilanteen. Vaimo ei saanut tietää, että kuka oli, kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa, liittyi muihin aiheisiin eli jouduin esittämään muuta hänelle ja siinä yhteydessä tuli tämä lapsi asia esille. Sitä ennen hieman olin alkanut epäillä, että kyseisellä miehellä on enemmänkin lapsia ja näinhän se sitten oli, eli vielä pari aikuista poikaa löytyy häneltä ja heidän lasten äiti on kuollut, sen jälkeen on tullut uusi nainen, uudet lapset ja avioliitto. Koskaan ei vaan minulle kerrottu näistä kahdesta pojasta. Kyseinen mies sanoo minulle vain, että hän on koko ajan sanonut, että hänen lastensa äiti on kuollut, olen tehnyt itse omat johtopäätökset ja vaimoa ei halunnut sekoittaa tähän kuvioon mukaan, sillä ei ole mitään merkitystä. Hänen yksityiselämänsä ei kuulu minulle. Sillä lailla. Petyin niin paljon, että koko asia tästä sinkkusta ja leskestä olikin tavallista yhdinperheen elämää, hieno kivitalo, yrittäjä, herrasmies, kuka voisi edes uskoa tällaista fiksusta, vakuuttavasta miehestä. Olin aivan varma, että nyt kerron vaimolle ja olin kertomasssa, mutta...ensin kerroin koko tarinan omalle miehelleni, joka sanoi ettei kannata vaimolle kertoa. En tehnyt sitä vielä...nyt siitä on kulunut aikaa, asia vaivaa edelleen mieltäni.
Vastaukset 32
Vanhimmat
jatkoa....eli koska avioliittoni rakoili muutenkin, oma aviomieheni suhtautui tilanteeseen yllättävän hyvin, todella hyvin. Olin varautunut jopa avioeroon nyt vihdoin ja kannoin toki koko ajan vastuuni pettäjänä vaimona ja kerroin asian. Kuitenkin miehen kanssa, hänen toiveita kuunneltaessa päätin olla hiljaa asiasta herrasmiehen vaimolle....en tiedä teinkö oikein, olen tottunut itse kuitenkin siihen, että asiat käsitellään, jos tulee ristiriitoja. Olen ollut itse todella itsekäs, yritin jossain vaiheessa tunnemyrskyissä löytää jopa kompromissia tämän herrasmiehen kanssa ja jatkaa samaa ihanaa aikaa, mutta ei sitä oikein löytynyt ja oma epävarmuus naisena, ja ylipäänsä henkilönä, että mikä minä olin, niin oli niin hataralla pohjalla. Olinko joku huora, johon olin tietämättäni joutunut, hyväksikäytetty esine, rakastajatar vai mikä olinkaan ollut. Kun en ollut koskaan aiemmin tällaisen tilanteen eteen joutunut, se tuli täysin vahingossa, suunnittelematta, en sillä tavalla ollut aiemmin edes pettänyt eikä sitä ole ollut koskaan aiemmin ollut hakusessakaan. Avioerosta oli ollut puhetta jo aiemmin ilman mitään kolmansia pyöriä ja pariterapeutillakin oli jo aiemminkin tullut käytyä. Eli sitten vaan sattui tällainen mukava ja ihana tilanne eteen, joka kääntyi aivan helvetiksi lähes tunnetasolla ainakin minun kohdallani. Mikä jännää, oma avioliittoni edelleen jatkuu vaikka helppoa ei ole ollut, taustalla myös muita syitä. Tämä tilanne kuitenkin niin henkisesti raastavaa. Eli, nyt kysynkin tässä, että pitäisikö sitä tällaisessa tilanteessa ottaa siihen vaimoon yhteyttä, kun tilannehan tekee minut hulluksi aina aika ajoin. Vai onko minun tehtävä jotenkin suojella tätä vaimoa, kun en tiennyt koko vaimon olomassaolosta yhtään mitään.
No se mies on oikea ketale, eli on oikein, että totuus tulee ilmi.
Kiitos. Toivon lisää mielipiteitä vielä. Olen niin jotenkin ehkä koukussa siihen henkilöönkin, että sekin tässä on hidastanut vaikka järki on juuri sanonut tätä, että on aikamoinen ääliö todellakin. Tavallaan olisin halunnut säästää vaimon tältä tiedolta jossain määrin, mutta ehkä hänkin saattaa haluta tietää kenen kanssa arkensa jakaa.
Sait säilyttää hölmöilyistäsi huolimatta oman liittosi, niin miksi hinkuat mennä rikkomaan toisten? Luultavasti se vaimo tietää miehensä luonteen jo muutenkin.. Miksi turhaan kaivella vanhoja? Onko se vaimon vika, että Sinä hairahduit ja teit itsesi hölmöksi ja petit miestäsi samalla? Ei mielestäni. Anna olla.
Jatka omaa liittoasi ja keskity siihen. Helpompaa noin kuin aiheuttaa toisille p*skamyrskyjä liittoonsa. Hoitakoot asiansa keskenään. Jos ovat tuolleen tyytyväisiä niin olkoon. :) Ehkäpä heillä onkin ollut jokin sopimus, että mies voi huikennella muualla ja se ei vaimolle kuulu jos joku sitten haluaa pettäjäkumppaniksi. Tiesithän koko ajan miehen elämässä olevan toisen naisen, onko siis väliä sen olleen vaimo tai tyttöystävä. Pettämiseen sorruit silti ja toisena naisena, reikänä olemiseen. ;) Se ei muuksi muutu vaikka menisit käräyttämään, saisit vain tehtyä joko tuhoa tai haukut niskaasi, kun menet toisten asioihin sorkkimaan vielä jälkikäteen.
Yritä nyt kohdella omaa miestäsi kunnioittaen ja pyri hoitamaan liittoasi kiitollisena, että sait anteeksi omat hairahduksesi.
Ensinnäkin sun kirjoitustyyli on niin sekavaa, että ihan jo sen perusteella et vaikuta täyspäiseltä. Toisekseen mikä hitto sä oot haukkumaan ketään ääliöksi jne. kun itse aivan samalla tavalla varattuna jakelet tavaraas toiselle varatulle! Sen äijän, saati sen äijän vaimon elämä ei kyllä kuulu sulle pätkääkään. Unohda ne molemmat ja keskity vaan omaan parisuhteesees ja elämääs, jos sulla semmosta on.
Varattu ämmä vehtailee varatun äijän kanssa ja on niin katkeraa niin katkeraa. Mene hoitoon.
No sinäpä sen jo sanotkin... Aloittajalla on puurot ja vellit totaalisen sekaisin. Itse on lähtenyt naimisissa olevana naisena vehtaamaan vieraan ukon kanssa ja nyt on kuin kiukustunut pikkupentu, kun hiekkalaatikolla leikitäänkin jonkun muun sääntöjen mukaan. No se on voi voi! Eiköhän nyt kannattaisi kuitenkin keskittyä siihen OMAAN aviomieheen ja jatkaa tai olla jatkamatta tämän kanssa ja viitata kintaalla tälle toiselle ukolle. Vaikuttaa jotenkin pakkomielteiseltä tuo suhtautuminen...
Ajattelin ihan samaa kun luin tuota sekavaa selvitystä, ei ole oltu siinä jonossa josta järkeä haetaan. Ensin sotketaan omat asiat ja mieltä jää kaivamaan että pitäisikö sotkea vielä ex- rakastajansa asiat. Salarakasjutuissa pitää tietää mikä on homman nimi, pitää tunteensa kurissa ja turpansa kiinni sekä jutun loputtua unohtaa se...ja pitää edelleen turpansa kiinni
Menisin kysymään poliisista mielipidettä, että onko rikoskynnys ylittynyt, oman aviomiehen kanssa jutellen siitä.
On olemassa miestyyppi, jonka mielestä seksin vuoksi saa kusettaa naisia kuinka paljon vaan. Leskimiestä 2v näyttelevä mies on jo voinut ylittää rikoskynnyksen, olosuhteista riippuen. Voi olla muitakin naisuhreja kuin vain sinä. Nämä miehet aiheuttavat vakavia henkisisä traumoja naisuhreilleen, he jatkavat, ja kusetustapa vain pahenee, jos eivät joudu mistään edesvastuuseen.
Tuo oli kyllä paras vastaus, aamun naurut sain. Mikähän mahtaisi olla rikosnimike ko. tapauksessa? Ap:tä ei huijattu rahallisesti, ei pahoinpidelty fyysisesti. Hän vain oli hölmö ja uskoi pettäjän kertomukset. Mun mielestä todella naurettavaa itkeä täällä itsekin aviossa olevana ihmisenä että kun mulle valehdeltiin niin tuli paha mieli ja nyt pitäisi kostaa jotenkin, antakaa neuvoja.
Jokainen ihminen on itse vastuussa teoistaan ja sanoistaan. Niin myös ap. Hän on lähtenyt suhteeseen varattuna varatun kanssa. Hän on tiennyt miehen siviilisäädyn. Mikä hänet yllätti? Sekö, että mies ei ollutkaan rehellinen? Jokainen aikuinen ihminen tajuaa, ettei pettäjä ole rehellinen kellekään.
Ei pitäisi nauraa ihmisten hölmöydelle mutta tuossa sopassa on vakka kantensa valinnut. Nimittäin ap:n aviomies on uskomaton lapanen. Antaa noin vaan anteeksi vaimonsa seikkailut ja vielä neuvoo mitä pitäisi tehdä, ilmoittaako miehen vaimolle vai ei. Voi voi.
Rikosnimike, jos kynnys ylittyisi, olisi petos. Toisten huijaamiselle on laissa rajat. Se, että uhri on naimisissa, ei ole laissa merkitsevää..
Petos, missä mielessä? Eihän mies esim. huijannut ap:ltä rahaa. Tuskin poliisia kiinnostaa kun joku on niin hölmö että uskoo toisen puheet. Joten kerrohan mistä ap voisi rikosilmoituksen miestä kohtaan tehdä? Jos noin koville ottaa kun varattu mies jättää varatun muijan niin eiköhän olisi parasta käydä pistämässä pääkoppansa kuntoon jossain terveydenhoidonpuolella. Poliisi ei hoida psyykettä.
Siviilipetos, JOS kynnys ylittyisi. Poliisilta tai rikosuhripäivystyksestäa, mutta et sinä tai minä, vaan uhriksi itsensä kokeva. 2v:n kusetuksen olosuhteista ei nettianonyymi osaa vastata, lopputuloksesta, poliisin puolesta.
Tässä vielä ketjun aloittajalta. Ensinnäkin mieheni ei ole lapanen, en ala tässä sitä asiaa avaamaan mitä omaan parisuhteeseen liittyi ja juuri siksi olimme käyneet jopa pariterapiassa pitkään muista ongelmista, ei pettämisistä. En todellakaan voinut siinä tilanteessa mitään, jos tapasin kivan ihmisen, johon läksin tutustumaan. Eli, minusta tuli pettäjä, mutta en minä tiennyt todellakaan kyseisen herrasmiehen olevan samassa tilanteessa kuin minä. Yleensä minulla on tapana uskoa mitä ihmiset kertoo, eli jos ei uskoisi, niin sitä epäilyähän pitäisi olla koko ajan kaikkialla ja vielä varmistella päälle. En olisi lähtenyt perheelliseen sekaantumaan ja siinä vaiheessa kun asia selvisi, olin todellakin kiintynyt jo. Asia vaivaa, en haluaisi elää valheessa ja toki olen katkera valheistakin.
Aika erilaisia kommentteja tullut, toiset kovin hyökkääviä, toiset asiallisia.
Itse olisin vastaavassa tilanteessa ihan hiljaa, enkä moralisoisi toista, jos itse olisin vajonnut yhtä alas. Suorastaan hymyilyttää sehän oli selvästi kahden yhtä tyhjäpäisen valehteluuntaipuvaisen ihmisen kohtaaminen, jonka luonto oli järjestänyt testiksi menettekö lankaan. Sori, ei pääpalkintoa, ei nirvanaa.
Pettäjää sinusta ei tullut yht'äkkiä, ei vahingossa, ei pelkästään yhden kohtaamisen seurauksena. Sä halusit pettää. Se halu oli sun omassa päässäsi jo ennenkuin tapasit vieraan miehen. Eikö vaan? Kenenkää toisen syy ei pettäminen myöskään ole. Vaikka sun miehesi olisi ollut täysi kus..ipää, niin pettäminen ei ole oikeutettua.
Kai sä olit kuitenkin rehellinen hänelle, kerroit että olet naimisissa? Miten tilanne olisi ollut toinen jos mies olisikin ollut oikeasti vapaa? Ei mitenkään. Sä olisit silti ollut pettäjä. Naurettavaa selitellä, ettet olisi perheelliseen lähtenyt sekaantumaan. Joka tapauksessa sä olit valmis pettämään sun miestä. Omasta halustasi.
Et saa sympatiaa tällä palstalla koska sun kirjoituksista tulee päällimmäisenä esiin kostonhalu. Kun teillä menee nyt kurjasti (ja suurin syy siihen on varmasti sun petollisuus) niin pitäähän sen ihanan herrasmiehenkin kärsiä. Ja etenkin hänen vaimon.
Olisit vaan oikeasti suu supussa ja onnellinen siitä, että miehesi tuntuu ymmärtävän sun toimesi täysin.
Tottakai kerroin, että olin naimisissa. Hän kertoi ensin oman tilanteensa, minä sitten omani ja sanoin myös omaa avioliittoa koskevat ongelmatkin, eli kaiken. Ja jos toinen kertoo aikuinen mies olevansa leski, niin kenelle nyt tulee mieleen alkaa varmistelemaan, että kuule tämän asian tarkistan ennenkuin jatketaan. Eli, olimme jo lähes avioeron partaalla siinä vaiheessa ja sen jälkeenkin, mutta jostakin syystä emme ole tänä päivänäkään eronneet ja sehän taas on minun ja mieheni välinen asia.
Uskoitko sä oikeasti, että susta ja miehestä tulee pari kunhan sun avioero on selvä? Puolustelitko omaa käytöstäsi sillä, että sulla ja omalla miehelläsi menee huonosti ja sulla on oikeus käydä vieraissa? Vai ajattelitko että sulla pitää olla jo uusi valmiina jos eroon päädytte?
En ollut etsimässä uutta kumppania, se asiahan oli selvä. Hän halusi olla sinkku ja vapaa.
"Hän halusi olla sinkku ja vapaa" - joten mitä vielä nillität?! Ukko ei ole sinulle koskaan mitään luvannut etkä sinä toisen miehen vaimona voisi hänen kanssaan edes mitään rakentaa. Joten lopeta nyt jo ja jatka elämääsi. Kamalan paha päähänpinttymä...
pitää heti ottaa selvää onko aviossa, nykyisin se on mahdollista, eikä uskoa valheita, usein valehtelija sanoo, et muka rakasti niin paljon et pitä huijata, voi,,,voi..
En ymmärrä. Petit siis miestäsi sellaisen ihmisen kanssa, joka kertoi tapailevansa jotakuta. Ok. Sitten mies kertoi tyttöystävänsä muuttavan luokseen, koska tulee toimeen lasten kanssa. Eikä tässä vaiheessa hälytyskellot soineet? Ei tuntunut siltä, että mies valehtelee tai sitten ärsyttävä ajatus siitä, että mies käyttää tyttöystäväänsä lastenvahtina käväissytkään mielessä?
Olet aika heikko, kun et arvosta itseäsi niin paljon, että jatkaisit elämääsi. Tuhlaat sen nyt huonossa avioliitossa vinkuen petturi miehen perään. Siinäpä vanhana muistelemista.
Palaan kuitenkin vielä tarinaasi. Kaikessa sekavuudessaan, ymmärsin asian hyvin yksinkertaisesti niin, että sinun valheesi omalle miehellesi olivat oikeutettuja koska teillä meni huonosti. Mutta sen toisen miehen valheet sinulle olivat anteeksiantamattomia koska teillä meni jotenkin hyvin? Ja nyt haluaisit tämän miehen vaimon tietävän, että hänelle valehdellaan, koska mies valehteli sinullekin? Toivotko saavasi miehen itsellesi, vai olisiko se vain kosto?
Uskomattoman monisäikeinen tarina jokatapauksessa. Pienellä jäsentelyllä ja elävöittämisellä tuosta saisi aikaan hienon jakson johonkin saippuaoopperaan.
Ja niin, älä. Siis älä kerro sille vaimolle. Kyllä se aikanaan huomaa, jollei ole jo huomannut. Yleensä kehoitan käräyttämään petturit, mutta minua inhottaa sinun tyylisi pilata ensin oma elämä ja sitten kaupanpäälle vielä muiden. Olet päättänyt ihan itse lähteä petturileikkiin, kestä sen seuraukset.
Kiitos vastauksesta. Tiedän varsin hyvin, että tämä soppa homma on todellakin kuin jostain saippuasarjasta. Voin sanoa vielä, että on kovin raastavaa henkisesti, mutta minkäs minä itselleni voin, jos nyt satun kiintymään ihmisiin ja hyväksyn tavallaan vikoineen päivineen ja samaan aikaan itse kiehun ja satutan itseäni. Tiedän, että olen heikko, joissain asioissa vahva, mutta tässä olen heikko. Sekin kävi mielessä, että tämä tyttöystävä toimi miehen lasten lapsenvahtina ja käytinkin itse nimitystä jopa "piikaa" ja sanoin siitä tälle herrasmiehelle monet kerrat, että miksi niin tekee. Se tuntui pahalle, että ajattelin jonkun tyttöystävän/naisystävän tuhlaavan oman elämänsä vieraan miehen lapsiin ja kodin pyörittämiseen ja siitä puhuin monet kerrat. Ei todellakaan tullut mieleen, että kyseessä todellakin oli vaimo ja ihan omat lapset. Eli, olen ollut sinisilmäinen ja voi olla, että on vaimokin tai sitten ei.
Tässä sopivastihan tänne palstalle tuli pyyntö, jos kirjoittaisi jutun pettämiskirjaan...ehkä voin jakaa juttuni siellä, kun omalla tavallaan edustajan vähän niinkuin kaikkea.
Tiedän, että tällaisessa asiassa ei ole järkeä ollenkaan. Jotenkin kuitenkin sitä petturimiestä katsoessa ja tavatessa, niin sitä ei vaan voi käsittää, että sellainen tarina on taustalla, mutta kun on....En vaan pysty uskomaan, että tavallaan pystyy siihen. Jotenkin selittelen sitä itselleni, että okei, ehkä halusi jotain hetkellistä kivaa, jolla ei niin merkitystä ole ja sitten kun yhteydenpito jatkuikin, niin joutui jatkamaan tarinaansa siitä mistä aloitti keksien koko ajan uusia asioita, kunnes jostain kärähti. En tiedä....olen siis miettinyt jopa vahinkoa tässä, selitystä tapahtuneelle en ole saanut ja kyllähän se aivan älyttömälle kuulostaa, että pettäjänä todellakin eksyin tuollaiseen, eksyin...koska minulla ei ollut mitään tällaisia kokemuksia aiemmin, en ole ollut pettäjä, niin en todellakaan ole tiennyt, että kaikki tyylit ovat sallittuja pettämisasioissa. Itsehän läksin kirkkain silmin tutustumaan uuteen ihmiseen ja uskoin todellakin kaiken. Luulen, että tuo vaimokin on melkoisen sinisilmäinen, koska herrasmies osaa olla vakuuttava.
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Tässä ketjussa näkee taas sen, miten me naiset selitellään itsellemme pettäminen. Enhän mä muuten mutta kun meni niin huonosti omassa parisuhteessa, ero oli ihan nurkan takana ja mullahan oli oikeus pettää. Kun oma mies oli niin huono ja suhde päin peetä. Eli ei me myönnetä ikinä, että ihan omasta halusta menin vieraseen sänkyyn. Säkin sanot, että kirkkain silmin läksin tutustumaan uuteen ihmiseen. Tuliko edes mieleen, että teet jotenkin väärin? Oletko miettinyt, mikä sut pani pettämään?
Miehet puolestaan sanoo että panin kun panetti ja sattui antavainen nainen eteen.
En oikein tajua, mikä sua noin kovasti risoo siinä, että mies ei ollutkaan sellainen kuin antoi uskoa? Mä en usko, että säkään täysin rehellinen olet miehelle ollut, ainakaan suhteen alussa. Itsellä hälytyskellot olisi soinut jo siinä vaiheessa, kun vapaaksi itseään väittävä käy suhteeseen varatun kanssa. Ei rehellinen ihminen tee sellaista koska kunnioittaa toisen avioliittoa.
Sun tapaukseen sopii hyvin sanonta pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Väärin teit itsekkin ja ihmettelen sun miehesi motiiveja jäädä liittoon, jossa puoliso on juossut vieraissa vuosia.
Vaimolle ei sun pidä mitään kertoa. Se ajatus kuulostaa pelkältä kostolta. Vaimon sinisilmäisyydestä sä et voi tietää mitään. Eiköhän tuo jo tiedä miehensä taipumuksen. Jostain syystä ei vaan välitä siitä, niinkuin ei sunkaan miehesi. Mieti, haluatko viattomalle ihmiselle aiheuttaa samanlaisen mielipahan kuin olet omalle miehellesi jo aiheuttanut.
Entä jos se onkin nainen joka sanoo että panin kun panetti kun sattui antavainen mies eteen? No niinpä tietysti, sehän on lutka!
Mies saa seikkailla koska hänellähän on seksuaalisia haluja ja nehän kuljettavat miestä kuin pässiä narussa. Mutta naisella ei ole mitään haluja, hänen pitää joka tilanteessa harkita: Teenkö väärin? Kunnioitanko avioliittoa? Olenko rehellinen?
On se kumma juttu että 2000 luvulla on keskiaikaiset asenteet. Naisen täytyy olla passiivinen. Hänen täytyy vain odotella että joku mies tulee ja määrittelee hänet. Ilman sitä naisen seksuaalisuutta ei ole olemassakaan. Aktiivisen toimijan rooli kun on varattu miehelle!.
Sitä vain kysyn, että jos naisen seksuaalisuutta ei olisi olemassa, niin eikö silloin jokainen moralisoijakin olisi saanut alkunsa raiskauksesta?!
Sehän on hienoa, jos nainen uskaltaa sanoa totuuden, että panin kun panetti. Mä vaan en ole vielä sellaiseen naiseen törmännyt, joka niin sanoo. Aina vaan selityksiin. Ei se tee naisesta yhtään lutkamaista jos on rehellinen. Ainakaan mun mielestä. Sori jos sait kirjoituksestani sellaisen käsityksen. Naisella on oikeus olla seksuaalinen ja toteuttaa seksuaalisuuttaan. Jokaisella on.
Jokaisella on myös oma moraali. Jokainen ihan varmasti tietää, tekeekö oikein vai väärin. Ihan sattumalta ei kukaan kakkoseksi joudu eikä vieraan sänkyyn. Ne on omia valintoja. Ja valinnoistaan on kannettava vastuu. Mun mielestä vapaat pankoot keskenään niin paljon kuin haluavat. Varatut puolestaan voisivat miettiä ainakin mielessään, miksi se oma puoliso ei riitä. Miksi pitää vierasta saada.
Mikään ei ole ällöttävämpää kuin ukkomies joka ruinaa seksiä vierailta selityksellä että kun vaimo ei anna tai liitto on perseestä. Sehän on yleisin keino saada vierasta. Itselleni tulee aina ensimmäisenä mieleen, että mikähän vika sussa on jos ei vaimo anna (mikä ei tietenkään ole totta).
Kyllä on hiton tekopyhää porukkaa täällä!
Ties vaikka moni teistä olisi itse vilkuillut muita sillä silmällä! Täällä sitten on kiva moralisoida, eikö.
Ap, on ihan inhimillistä että rakastuit siihen mieheen kun oma elämäsi oli menossa palasiksi. Silloin on herkillä ja kun rakastuu niin se on kuin lääkettä haavoihin. Eihän silloin ole normaalissa mielentilassa kun avioero uhkaa. Ja kuinka moni meistä pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman virheitä ja erehdyksiä.
Yhtä inhimillistä on se että tunsit lopulta itsesi hyväksikäytetyksi. Kyllä se mies tavallaan huijasi ja valehteli sinulle. Hän tunsi tarvetta salata asioita koska suhteenne oli hänen mielestään yhteinen salaisuus. Sinä olit naimisissa ja hänen tilanteensa mikä lie, siksi suhteenne oli salasuhde.
Neuvoni on että vapauta itsesi koko äijästä, älä missään nimessä haikaile hänen peräänsä. Tätä en sano moralisoidakseni sillä tekopyhä moralisointi on perseestä! Kenen avioliitto säilyy puhtoisena kysyn vaan. Ja kenen avioliitto on puhdasta kultaa sisältä ja ulkoa ja säilyy pyhänä ja naarmuttomana, kysynpä sitäkin.
Suhtaudu asiaan niin, että pidit äijän kanssa hauskaa aikansa ja sillä hyvä. Jos haikailet hänen peräänsä, vaikutat omissa silmissäsikin luuserilta. Teillä oli hauskaa yhdessä, voisi ehkä sanoa että hän käytti sinua mutta niin sinäkin käytit häntä, olit nuori puuma!
Äläkä ilmoita vaimolle! Anna heidän elää elämäänsä. Ajattelet ehkä että mies on jotain sinulle velkaa, että sinun pitäisi saada tunnehyvitystä jonka sinä kuittaisit ilmiantamalla hänet. Mutta ei mies ole mitään velkaa sinulle, suhteenne oli yhteinen sopimus, olitte kumpikin aikuisia.
Katso eteenpäin, älä taakse! Pidä pää pystyssä!
Kiitos ihanasta viestistä. Kaikenlaista on tullut näköjään.
noikku kirjoittaa asiaa! Jos parisuhde on ruvella ja avioeroakin suunnitellaan niin miks ei katsella muita ja kiinnostuta muista. Mikäli parisuhde on kunnossa ja onnellinen ei muita edes näe ja huomaa, siinä mielessä. Tuon allekirjoitan täysin!
Se on niin hyvä moralisoida näistä suhdeasioista mutta mitenkä se moraali muuten elämässä? Saa tehdä mitä tahansa niikö? Se että housut pysyy jalassa ei aina johdu moraalista vaan myös siitä että niitä ei ole kukaan halunnut riisua...
Kävin nyt täällä pitkästä aikaa lukemassa näitä juttuja ja taas tuli tunne että eipä tänne kannata tulla, voi tätä pahanolon määrää mikä tänne pusketaan. Hyvät ihmiset hakekaa apua älkää hukkuko omaan pa......e.
Ei täällä kukaan tekopyhyyttä harrasta muu kuin aloittaja. Ajattelehan, lähtee tietoisesti pettämään miestään, omasta halustaan. Ja sitten itkee kun se petoskumppani on jotain muuta mitä on kertonut olevansa. Mikä logiikka tuossa on? Olisiko hän jättänyt pettämättä miestään jos mies olisi heti kertonut olevansa varattu? Ei olisi, koska hän katsoi oikeudekseen panna vieraan kanssa kun oma avioliitto oli vaikeuksissa.
Itsesuojelua mun mielestä sanoa, että en olisi pettänyt jos oma liitto olisi ollut kunnossa. Pettäminenhän on tietoinen päätös.
Voisitko ap valaista hieman lisää että miksi koet tulleesi petetyksi? Sun mies ja toisen vaimo ovat ne oikeat pettäjät.
siis oikeatt petetyt...
Niin, aivan mun mies on petetty ja sen toisen miehen vaimo on petytty. Mun otsikko kuvaa juuri sitä, että olen "petetty pettäjä", eli vaikka olen tietoisesti pettänyt ja siitä kannan vastaan, en sitä ole missään vaiheessa puolustellutkaan. Samaan aikaan kuitenkin koin olevani petetty sille toiselle miehelle...Eikö olekkin monimutkaista? Jotkut sen tällä palstalla ovat huomanneet, jotkut ei...Katsos kun mä olen ollut täysin rehellinen tälle toiselle miehelle, hän ei minulle. Ja kuten "noikku" ja "heippatältäerää" kirjoittikin, niin ei se elämässä ihan niin yksinkertaisesti mene, että jos avioliitossa menee huonosti, niin sitten ensin erotaan ja katsellaan sen jälkeen vasta muita. Monille ihmisille, minä kuuluun siihen porukkaan ja aika moni muukin, joille perhe, talo, yhteiset perinteet ja kaikki on kuitenkin myös tärkeitä asioita, että niitä ei ihan helpolla lähtisi edes rikkomaankaan. Kyllä minäkin olen tullut petetyksi jopa oman aviopuolisoni kautta ja ei sillä tavalla ole niin suuria asioita, että sen takia pitäisi perhettä alkaa rikkomaan. Niinkuin ei tämä minunkaan asia, jota voisi jonkin sortin suhteeksi jopa kutsua. Ihmiset kun katsos on erilaisia ja oman puolison kanssa näistä asioista on puhuttu. Ei se mikään maailman katastrofi ole aina välttämättä, jos pikkujoulussa tai jossakin eksyy jonkun toisen matkaan. Tiedän kyllä tyyppejä, ketkä vetää heti herneen nenään ja eroaisi ja rikkoisi sen takia perheen. Ajatellaan ehkä hieman vapaammin asioista molemmat. Pointtina on kuitenkin se tuossa jutussa, että valehtelu ei ole mukavaa. Eli en nää pettäjänä ideaa valehtelulle eteenpäin, mikä tarve kahden pettäjän on valehdella toisilleen...se ei minulle oikein avaudu. En tiedä selvensikö tämä asiaa "mäenvaantajua" nimimerkille.
Miksi et lopettanut suhdetta siihen kun paljastui, ettei mies olekaan oikeasti vapaa? Teit tietoisen valinnan jatkaa vaikka tiesit tosiasian. Annoit suhteen jatkamisella miehelle merkin, ettei sua haittaa vaikka valehtelikin sulle.
Ihmiset on tuominneet sut kun et alun alkaen kertonut, että teidän avioliitto on ns. vapaa liitto. Vieraissa voi käydä koska se on pelkästään seksiä ja ok teille molemmille. Mistä tiedät, ettei miehenkin liitossa ole samanlainen sopimus?
Ihanteellista olisi, että ensin erottaisiin ja sitten vasta etsittäisiin se uusi. Kyllä tajuan, ettei se aina niin mene. Mutta siltikään en ymmärrä, miksi pettäjät puolustelee että kun meni liitossa niin huonosti niin mulla oli oikeus jo seuraavan kanssa panna. Säkin sitä selittelit ennenkuin rohkaistuit kertomaan, ettei pettäminen maata kaada teidän suhteessa.