Anna-lehdessä 24.11. 2005 julkaistu artikkeli:
Se tavallinen tarina
Liisa, 51, kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti erakoitui lastensa kanssa kotiin avioeronsa jälkeen, mutta on taas intoutunut käymään ulkona. "Suomessa on yllättävän paljon minun ikäisiäni eronneita naisia, jotka haluaisivat uuden seurustelusuhteen. Afrikkalaismiehet suhtautuvat sallivasti naisen ikään, kauneusihannekin on vähemmän rajoittava. Niin, eivätkä he kavahda myöskään naista, jolla on lapsia", Liisa kertoo.
Liisan kymmenvuotinen avioliitto jamaikalaisen miehen kanssa päättyi muutama kuukausi sitten. Hänen koulutetussa ystäväpiirissään on ollut lukuisia samanlaisia liittoja, jotka ovat kaikki päättyneet eroon. Liisan mielestä tarina menee usein näin: nainen, joka on suomalaisesta miehestä hakenut sivistynyttä seuraa, muuttaa täysin ihanteitaan tavatessaan tumman miehen. Hän luo itselleen kuvaa mystisestä tummasta miehestä. Ihastuu mieheen tämän miehisyyden takia, sillä hänen rinnallaan naisen ei tarvitse olla muuta kuin nainen.
Liisan mielestä tummia miehiä on helppo lähestyä. Suomalaiselle miehelle pitää aluksi vetää roolia, vaikuttaa mahdollisimman fiksulta. Eri kulttuurista tullutta miestä yrittää vaan ymmärtää kaikilla aisteillaan, ja se lähentää nopeasti, mutta kommunikointi saattaa Liisan mielestä olla puutteellista. Jos yhteistä kieltä ei ole, viestinnästä vain murto-osa on puhetta. Loppu on tulkintaa. Hänestä suomalainen nainen ei koskaan pysty täysin ymmärtämään afrikkalaista miestä. Kun pahin hullaantumisvaihe on ohi nainen havahtuu ja tajuaa eläneensä valemaailmassa.
Liisan puheessa vilahtelevia adjektiiveja ovat "seikkailija", "onnenseppä", "salaperäinen", "itsevarma" hän tuntuu tietävän afrikkalaisista miehistä paljon ja näkee heissä sekä hyvää, että huonoa. Liisa sanoo tietävänsä, että hänen pitäisi kaiken järjen mukaan välttää heitä. Oikeastaan hänen pitäisi välttää vain yhtä miestyyppiä, villiä ja sitoutumiskyvytöntä, joita tietysti on suomalaisissakin. Hän käy keskustelemassa ongelmastaan myös terapeutin kanssa. Silti kerta kerran jälkeen hän valitsee illanviettopaikakseen Wäiskin. Tumma mies on hänestä yhä salaperäinen ja jännittävä
"Väärä tapa tuoda ihmisiä maahan"
Wäiskin kolmannessa kerroksessa meno sen kun paranee. Juhlatilaan johtavien portaiden ylätasanteella käy kuhina. Alempien kerrosten juhlijat haluavat kurkistaa juhliin, jossa suurin osa juhlijoista on afrikkalaisia miehiä.
Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 9000 Afrikan kansalaista. Miehistä yli 1700 asuu parisuhteessa suomalaisen naisen kanssa. Enemmän kaksi kulttuurisia koteja naiset muodostavat vain ruotsalaisten miesten kanssa. Afrikkalaispiirreissä liikkuvat suomalaisnaiset tietävät, että osa miehistä "haisee paperille", eli metsästää naista sopivan elintason ja oleskeluluvan toivossa. Eivät tietenkään kaikki. "Jokaisen Suomeen tulevan ulkomaalaisen on löydettävä keino pysyä maassa. Toisaalta, vaikka miehillä olisi aikomus palata kotimaahansa, he usein löytävät täältä naisen ja jäävät Suomeen", Liisa kertoo. Hän itse taisteli aikoinaan neljä vuotta ex-miehensä oleskeluluvan eteen. Miehen Suomessa viettämät muutaman kuukauden pätkät päättyivät aina oleskelukieltoon. Vasta kun pariskunta meni naimisiin, ongelmat olivat hetkessä kuin poispyyhittyjä. Oleskeluluvasta taistelu tuli myös tutuksi Miialle edellisessä avioliitossa.
"Kävimme tasaisin väliajoin oikeudessa todistelemassa, että liittomme on aito. Mieheni englannin kielen taito oli aluksi heikko, joten ymmärsimme toisiamme usein väärin. Se ei yhtään helpottanut prosessia. Muistan vieläkin kuinka yksi poliisi tokaisi minulle, että tämä on aivan väärä tapa tuoda ihmisiä Suomeen. Minä ja mieheni emme olleet minkään arvoisia viranomaisten silmissä", Miia huokaa. Miian aviomies masentui tilanteesta ja purki pahaa oloa vaimoonsa. Avioliiton myötä aviomiehen ongelmat olivat myös Miian ongelmia. Enää hän ei jaksaisi paperiongelmia miesten puolesta.
Liisa näkee asiassa myös kolikon toisen puolen. Suomeen tulevalla afrikkalaismiehellä ei ole helppoa. Koulutetutkaan ulkomaalaiset eivät pääse eivät pääse Suomessa töihin, vaan pääsevät korkeintaan siivoamaan. Liisa viittaa kommenteillaan myös Ranskan viimeaikaisiin mellakoihin; työttömille ulkomaalaisille ei anneta arvoa. Myös avioliitossa oleva mies jää helposti ulkopuoliseksi.
Se tavallinen tarina
Liisa, 51, kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti erakoitui lastensa kanssa kotiin avioeronsa jälkeen, mutta on taas intoutunut käymään ulkona. "Suomessa on yllättävän paljon minun ikäisiäni eronneita naisia, jotka haluaisivat uuden seurustelusuhteen. Afrikkalaismiehet suhtautuvat sallivasti naisen ikään, kauneusihannekin on vähemmän rajoittava. Niin, eivätkä he kavahda myöskään naista, jolla on lapsia", Liisa kertoo.
Liisan kymmenvuotinen avioliitto jamaikalaisen miehen kanssa päättyi muutama kuukausi sitten. Hänen koulutetussa ystäväpiirissään on ollut lukuisia samanlaisia liittoja, jotka ovat kaikki päättyneet eroon. Liisan mielestä tarina menee usein näin: nainen, joka on suomalaisesta miehestä hakenut sivistynyttä seuraa, muuttaa täysin ihanteitaan tavatessaan tumman miehen. Hän luo itselleen kuvaa mystisestä tummasta miehestä. Ihastuu mieheen tämän miehisyyden takia, sillä hänen rinnallaan naisen ei tarvitse olla muuta kuin nainen.
Liisan mielestä tummia miehiä on helppo lähestyä. Suomalaiselle miehelle pitää aluksi vetää roolia, vaikuttaa mahdollisimman fiksulta. Eri kulttuurista tullutta miestä yrittää vaan ymmärtää kaikilla aisteillaan, ja se lähentää nopeasti, mutta kommunikointi saattaa Liisan mielestä olla puutteellista. Jos yhteistä kieltä ei ole, viestinnästä vain murto-osa on puhetta. Loppu on tulkintaa. Hänestä suomalainen nainen ei koskaan pysty täysin ymmärtämään afrikkalaista miestä. Kun pahin hullaantumisvaihe on ohi nainen havahtuu ja tajuaa eläneensä valemaailmassa.
Liisan puheessa vilahtelevia adjektiiveja ovat "seikkailija", "onnenseppä", "salaperäinen", "itsevarma" hän tuntuu tietävän afrikkalaisista miehistä paljon ja näkee heissä sekä hyvää, että huonoa. Liisa sanoo tietävänsä, että hänen pitäisi kaiken järjen mukaan välttää heitä. Oikeastaan hänen pitäisi välttää vain yhtä miestyyppiä, villiä ja sitoutumiskyvytöntä, joita tietysti on suomalaisissakin. Hän käy keskustelemassa ongelmastaan myös terapeutin kanssa. Silti kerta kerran jälkeen hän valitsee illanviettopaikakseen Wäiskin. Tumma mies on hänestä yhä salaperäinen ja jännittävä
"Väärä tapa tuoda ihmisiä maahan"
Wäiskin kolmannessa kerroksessa meno sen kun paranee. Juhlatilaan johtavien portaiden ylätasanteella käy kuhina. Alempien kerrosten juhlijat haluavat kurkistaa juhliin, jossa suurin osa juhlijoista on afrikkalaisia miehiä.
Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 9000 Afrikan kansalaista. Miehistä yli 1700 asuu parisuhteessa suomalaisen naisen kanssa. Enemmän kaksi kulttuurisia koteja naiset muodostavat vain ruotsalaisten miesten kanssa. Afrikkalaispiirreissä liikkuvat suomalaisnaiset tietävät, että osa miehistä "haisee paperille", eli metsästää naista sopivan elintason ja oleskeluluvan toivossa. Eivät tietenkään kaikki. "Jokaisen Suomeen tulevan ulkomaalaisen on löydettävä keino pysyä maassa. Toisaalta, vaikka miehillä olisi aikomus palata kotimaahansa, he usein löytävät täältä naisen ja jäävät Suomeen", Liisa kertoo. Hän itse taisteli aikoinaan neljä vuotta ex-miehensä oleskeluluvan eteen. Miehen Suomessa viettämät muutaman kuukauden pätkät päättyivät aina oleskelukieltoon. Vasta kun pariskunta meni naimisiin, ongelmat olivat hetkessä kuin poispyyhittyjä. Oleskeluluvasta taistelu tuli myös tutuksi Miialle edellisessä avioliitossa.
"Kävimme tasaisin väliajoin oikeudessa todistelemassa, että liittomme on aito. Mieheni englannin kielen taito oli aluksi heikko, joten ymmärsimme toisiamme usein väärin. Se ei yhtään helpottanut prosessia. Muistan vieläkin kuinka yksi poliisi tokaisi minulle, että tämä on aivan väärä tapa tuoda ihmisiä Suomeen. Minä ja mieheni emme olleet minkään arvoisia viranomaisten silmissä", Miia huokaa. Miian aviomies masentui tilanteesta ja purki pahaa oloa vaimoonsa. Avioliiton myötä aviomiehen ongelmat olivat myös Miian ongelmia. Enää hän ei jaksaisi paperiongelmia miesten puolesta.
Liisa näkee asiassa myös kolikon toisen puolen. Suomeen tulevalla afrikkalaismiehellä ei ole helppoa. Koulutetutkaan ulkomaalaiset eivät pääse eivät pääse Suomessa töihin, vaan pääsevät korkeintaan siivoamaan. Liisa viittaa kommenteillaan myös Ranskan viimeaikaisiin mellakoihin; työttömille ulkomaalaisille ei anneta arvoa. Myös avioliitossa oleva mies jää helposti ulkopuoliseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se on hyvin tiedossa, että mustalla patukalla on suomessa kova kysyntä.
hahahah siellä taas vakio runkkari oksentelemassa hahahhahaa
"Afrikkalaismiehet suhtautuvat sallivasti naisen ikään, kauneusihannekin on vähemmän rajoittava. Niin, eivätkä he kavahda myöskään naista, jolla on lapsia", Liisa kertoo."
"Ihastuu mieheen tämän miehisyyden takia, sillä hänen rinnallaan naisen ei tarvitse olla muuta kuin nainen."
Ahahahahaa... Hoohohohooo..