En enää tiedä mitä tekisi. Olen tapaillut erästä miestä jo aivan liian kauan. On ollut on taukoja kun ei nähdä ja sitten taas nähty. Meijän tapailuun on mahtunut vaikka ja mitä. Aina, kun ollut tauko ja nään hänet. Meillä on näkeminen ihan, kun emme olisi olleet kaan ikinä erossa. Hän saa minut nauramaan ja tuntentamaan rakkautta. JOka päivä on, kun uusi seikkailu. Ikinä tiedä mitä tapahtuu. Yhdessä, kun ollaan kaikki on helppoa. Sen takia en myös pois osaa lähteä. Olen ollut aivan rakastunut tähän kyseiseen henkilöön. Hän hauskin, lämmin , huomaavaisin mitä tiedän. Mutta nämä tauot ja tämä pähkäily ei ole hyvästä. Kun näemmä tauon jälkeen hän aloittaa meistä puhumisen. '' Mä en tiedä mitä tehdä taas mä satutin sua. Mä en tajua mikä mua vaivaa. Mulla on vierässä kaunis, hauska ja sun kans helppo olla ni sit miettii, että miksi ei. Mutta sit mä mietin, että mä tuhoon kaiken mihin kosken. Mä en ansaitse sua. Mä en tajua miten oot vielä siinä miten sä jaksat mua kattoo kun oon tämmönen. Aina, kun ei olla nähty ja menyt railakkasti mietin sua. Kuinka sä pidät mua rauhallisena et käytä hyväks ja välität oikeesti.'' Mitään muutosta ei tule. Mä välillä mietin et voiko joku lukee näin väärin ihmistä. En tiiä oisinpa vaikka sitte edes ystävä, mutta en usko, että hänellä ystävä tunteita ole. Mä en haluaisi menettää tätä ihmistä, mutta varmasti sattuu, jos annan sen tulla mun elämää uudellee ja uudellee. Onko tässä enään mitään järkeä? Voinko mä enää tehä mitään?
Onko peli jo menetetty
helpmeeee
452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis kai olet puhunut tunteistasi? Jos et, kaikki nuo jutut voivat olla pelkkää mutua ja hattaraa päässäsi. Sitä alkaa helposti peilaamaan toista ihmistä omien romanttisten haaveiden kautta, ja uskomaan että hän on juuri sellainen. Harvoin tapailu ei vielä anna oikein minkäänlaista kuvaa ihmisestä, vaikka kuinka luulisi tietävänsä millainen hän on.
Siis olen puhunut, että olen kertonut, että välitän paljon. Se mikä on pitänyt vielä tässä on se, että miten se yhdessä olo on aina, kun ollaa yhdessä, että tästä voi tulla elämäni seikkailu hänen kanssaa tai sitten minua sattuu kovaa ja kunnolla. Hän ei kyllä ole paljoo päästänyt mua sisälle en tiedä, että jotain hän pelkää. Mutta kahden kun ollaa hän puhuu aivan ihania ja myöntää virheensä. Mutta en saa minkäänlaista selkeää vastausta muuta kun hän kokee jotenkin että ansaitsen parempaa ja että saisin parempaa, jos en hänen mukana tässä pyörisi. Hän esitelli minut kavereille aika heti. Olen nähnyt osan perheestä. Tapasimme baarissa ja juttelimme aamuun asti kaikista asioista ja siitä se sitten lähti. Siitä on aikaa 7 kk ja meillä oli siinä välissä yksi 2 kk tauko. En tiedä onko tuo epävarmuus oikea syy vai eikö hän vaan välitä. Ainakin, kun hänen kanssaan on niin sen näkee ja tuntee, että välittää, mutta tällästä ollut niin tiiä mitä enään tehdä. Mä en vain näe ketää muuta, kuin hänet. Se, että en ole ikinä ollut rakastunut, pelkään parisuhteita, en tykkää päästää ihmisiä mun lähelle. Hänen rikkoi suojamuurini tosi nopeasti ja hänen vieressä, kun olen ja katson mietin vaikka sitoutumista, ajattelen vain, että mä tiedän haluavani olla tämän kanssa loppuunasti en voisi ikinä satuttaa tai antaa kenenkää satuttaa häntä. Mua ei vaan enää pelota mikään.
Kuulostaa vähän pelimieheltä. Hyvä puhumaan. Taiteilee tuolla lailla ihmissuhteen veitsenterällä.
Olet yksi pelimerkki monista ja tyhmän sinisilmäinen