Kysyn vain uteliaisuudesta, oletteko valmiit muuttamaan työn perässä ja oletteko sen tehneet?
Itse olen muuttanut elämässäni lukuisia kertoja, aina tosin ei ole ollut kyse työn perässä muuttamisesta, mutta usein kyllä. Minulla on sellainen kuva, että tässä suhteessa ihmiset on turhan jähmeitä.
Itse olen muuttanut elämässäni lukuisia kertoja, aina tosin ei ole ollut kyse työn perässä muuttamisesta, mutta usein kyllä. Minulla on sellainen kuva, että tässä suhteessa ihmiset on turhan jähmeitä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Juu..pakko oli v-98 alusta muuttaa Hesaan itäsuomesta. Olis muuten jääny notkuun kortistoon, ja homehtunut sinne ikuisiksi ajoiksi. Hesassakin etsin ekat 5 kk raivoisasti duunia ja lopulta tärppäs. Nyt vakipaikka ja aika kiitollinen siitä että oli sisua ja rohkeutta muuttaa. Onhan täällä huonojakin puolia (kiire elämänrytmi, kalliit vuokrat ja ruuhkat) vaan iso liuta hyviäkin puolia (ei tuijoteta muukalaisena, voi olla oma ittensä, palvelujen runsaus jne). Kokonaisuutena tykkään, olen tyytyväinen elämääni ja sanon vaan muillekin syrjäseuduilla työttömäksi joutuneille: jos mahdollista, muuttakaa rohkeasti etenkin jos muualta töitä löytyy. Paha on tyhön palata 10-15 vuoden työttömyysputken jälkeen!
Asun itäsuomessa ja olen työtön olen ollut jo vuosia,mutta en muuta kyllä töiden perässä.
Täytynee olla lopunikää työtön sillä en viihdy missään kivikylässä.
Se on kyllä totta että täältä ei ikinä töitä saa,ei ole edes mistä kysellä no työkkäri työllistää parinvuoden välein vähäksi aikaa työllisyystöihin.
Muuttaisin milloin tahansa Helsinkiin, jos olisi varaa asua siellä. Nyt vain käyn siellä työssä matkan päästä.
Ihmeellisiä kiipijöitä ja saunassa nussijoita tunkee stadiin joka puolelta. En ole vuosiin käynyt stadin ulkopuolella -- mahtaa olla landella kamalaa kun kaikki paikat on räässä, kun on opeteltu nuoleskelua ja kirjakieltä..
En ole muuttanut työn perässä pois pk-seudulta.
Ainoa vaihtoehto autottomalle ajotaidottomalle on asua hyvien julkisten liikenteen palveluiden ympäröimänä sukulaisten ulottuvilla.
Omalla alallani olisi töitä helpommin esimerkiksi Keski-Suomessa, mutta liikkuminen ilman autoa olisi aika hankalaa ilman hyvin pyörivää liikennettä. Siksi teenkin nyt pakon edessä suorittavan tason töitä akateemisesti koulutettuna. En uskalla lähteä kokeilemaan, mitä olisi elämä taksin ja polkupyörän varassa kun ei ole tuota puolisoakaan.
Muutin n. 100 km perheeni kanssa, että sain työpaikan. Jälkikäteen katsottuna kyllä kannatti, vaikka hetken silloin pelottikin ja ekat pari kuukautta oli ihan ulalla uudessa kotikunnassa.
Minusta yhteiskunnassa on suuri puute se, ettei vierailla paikkakunnilla työskenteleville ja kakkosasuntoa vuokraaville anneta mitään verohelpotuksia.
Eihän silloin olla taloudellisesti samanarvosia samalla paikkakunnilla työskentelevien kanssa.
Itse olen ollut vieraalla paikkakunnalla töissä ja maksanut kahdesta asunnosta ja mielestäni siinä on suuri vääryys.
Myös työajoissa tulisi sallia pitkämatkalaisille joustavuutta. Viikoilla pitempää päivää, jolloin voisi pitää pidennetyn viikonloppuvapaan kotona käyntiin.
Tätä kodin ja työn yhteensovittamista valtiovaltakin perään kuuluttaa, mutta ay-liikkeet ja muut kateelliset työtoverit haraavat vastaan. Ei kaikkien työpaikka voi olla ulko-oven takana, vaan jopa satojen kilometrien päässä.
En muuta enää missään tapauksessa minnekään vieraalle paikkakunnalle ennenkuin tällaiseen epäoikeudenmukaisuuteen saadaan korjaus. Kukapa sitä kotoansa lähtisi?
Eiväthän pääkaupunkiseutulaisetkaan lähde vaikka heille tarjottaisiin työpaikkakin.
Siellä pääkaupugissa voi hurua tuntemattomana niinkuin lystää, mutta liekkö se niin ihanaa elämää. Epäilen vahvasti.
Työn perässä muutan tottakai, koska en halua olla työtön.
Joo. En ole työtä vastaan, päinvastoin. Mutta kyllä ilmapiirin ja myös urakkatyön pitää olla oikeudenmukainen. Samoin kuin muiden asioiden.
Henkistä väkivaltaa ja työtoverin alistamista ei pidä suosia, eikä siihen tarvitse suostua.
Häh? Mitäs tuo tähän kuuluu? Tottakai on elämässä muutakin kuin työtä, vaan kyllä ihminen nykymaailmassa tarttee palkkatulonkin -sossupummeja lukuunottamatta- saadakseen voita leivälle, jopa vaihtelua arkielämään. Ja toiseksi: olen ollut töissä aiemmin useissa työpaikoissa Itä-Suomessa, ja ei se työpaikan ilmapiiri ollut sen kummempi kuin täällä etelässä, jopa pahempi (piiri pieni pyörii-systeemi jossa kaikki tuntee toisensa ja toista tarkkaillaan). On omaa laiskuutta jos ei muuta töiden perässä ja jää makaamaan työttömyys- ja sosiaalietuuksien varaan! Eri juttu jos ei missään päin niitä töitä ole...
on jokaisen oma asia muuttaako vaiko ei. kauhea vaiva toisten tekemisistä taikka tekemättäjättämisistä niinkuin jokaisessa muussakin asiassa nykyisin. muut aina tuntuvat tietävän paremmin miten asiat hoidetaan paitsi asianosainen itse. eikös teillä omia murheita ole tarpeeksi kun pitää toisten asioita aina olla hoitamassa kesät talvet? ihmetellä täytyy että joku jaksaa taikka viittii. ja jos töissä on niin tuskinpa sitä tänne ehtii taikka jaksaa/viittii kirjoitella, taikka ajatella näitä juttuja. taitaa olla pelkkiä "opiskelijoita" tääkin paikka pullollaan...kuten nyt minäkin esmerkiksi.
Jaha . Vai laiskuutta sitä jäädään makoilemaan. Älä puhu paskaa, jos et tiedä asian oikeaa laitaa. Paina vain sinä duunia entistä kovempaa tahtia. Kyllä se siitä elämä repeää leveemmäksi.
On se toverillista ja solidaarista kun duunari katehdii toista duunaria.-Uskomatonta!
Ota asioista ensin selvää ja kirjoita sitten jos on enää kirjoitettavaa.
Ei se ole niin yksinkertaista. Omistusasunto on ostettu silloin kun töitä on ollut, mutta otetaanpa tästä läheltä esim. Vuolijoki: Siellä oli joskus iso junanvaunutehdas, nyt on vain rippeet. Myytäviä asuntoja riittää. Jos ei asuntoa saa kaupaksi, kulut on siitä maksettava silti.
Entäs perheelliset? Mitä jos toinen on vuorotyössä tai kulkee paljon työmatkoilla ja perheessä alaikäisiä lapsia? Entä jos tulee potkut heti koeajalla, firmat jos alkavat neuvotella porukkaa ulos niin se on täysin laillista. Työn perässä muutettaisiin paljon enemmän, jos siitä työpaikasta voisi olla varma. jos joku väittää, että 100% varmoja työpaikkoja on, niin a) ko henkilö valehtelee, b) ko. henkilö on aika tyhmä.
Ei tärkiää muuttaasi hehtaariilta neliömetriille. Jos on pakko, Helsingin kokoinen "metropoli" on mulle vähänkö liian pieni.
Tukholma, Hampuri tai Lontoo. Jos siis pysyttelee Euroopassa.
Muutin nuorena sinne kullanhohtoiselle ja kaikkien rakastamalle iki-ihanalle pk-seudulle, mutta enhän minä siellä loskan ja paskan keskellä jaksanut kuin 1,5 v. Sitten palasin tänne sisä-Suomeen ja täältä en enää lähde kuin korkeintaan umpikorpeen. Tykkään luonnosta, en kaupungeista ja väkijoukoista!
Juu muuttanut lähes joka kerta kun on vaihtanut työpaikkaakin. muuttoja on ollut 3 pisimmillään n.8000km suuntaansa. kannattiko, kyllä kai. Ainakaan pikkumuutokset eivät pistä pelottamaan.
Pakkohan se on muuttaa. Itse joudun ehkä muuttamaan ulkomaille vaikka elämäni on suomessa.En halua olla työtön kuitenkaan.
Ei ole pakko muuttaa ja mä en muuta. Joku tolkku tällä elämällä täytyy olla. Tuokoot työn sinne missä ovat tekijätkin, eikä päinvastoin ja piste.
Mielipiteet näemmä jakaantuivat tuon muuttamisen suhteen.
Itse olen muuttanut elämässäni lähes 30 kertaa. Pikkupaikkakunnilla en enää halua asua, se on tullut selväksi. Mihinkään umpiperäkuntaan en muuta työn perässä, se on yksi ja varma.
Onneksi se ei nyt ole ajankohtaistakaan.
Olin yksinhuoltaja Itä-Suomessa. Lapsia oli 3. Yksi oli jo silloin yli 18-vuotias, hän ei lähtenyt mukaan vaan jäi mummon luo asumaan (muutti sitten pian tyttöystävän kanssa yksiin). Isompi firma osti sen firman, jossa olin töissä. Hommasivat minulle asunnonkin. En yhtään epäröinyt lähteä. En ikipäivänä olisi sieltä Itä-Suomesta saanut töitä. Olin tavallinen konttoristi. Vuosien kuluessa ylenin ja sitten olinkin kirjanpitäjä. Yhtään en kadu sitä, että läksin työn perässä. Lapseni kävivät ammattikoulun ja heillä on hyvä työpaikka. Jos olisin pysynyt siellä Itä-Suomessa, varmaan lapsenikin olisivat työttömiä.
Joo, mutta työpaikat on hajautettava. Koko Suomi on näin pidettävä asuttuna.
Mikä maailman napa se Helsinki muka on? Entä pääkaupunkiseutu?
Siellä Espoossa ja Kauniaisissa on vain pienempi veroäyri. Siksiköhän ne rikkaat sinne pakenevat-veroparatiisiin.
Jos ei ole perhettä niin kannattaa ilman muuta mennä aina sinne, mistä saa parhaan palkan ja edut. Palkka ei pysy ajan tasalla, jos ei sitä tajua pyytää.
Olen muuttanut ensin työn ja sitten opiskelun takia tänne eteläiseen Suomeen. Ollut töissä parissa kaupungissa. Nyt taas työnhaku käynnissä, mutta nyt en perhesyistä muuta. Vähän syrjempään maalle aion muuttaa asumismukavuuden vuoksi joskus. En tykkää kaupungeista.