Arabian kaareen jäänyt punainen tahra tuoksui kahvin kanssa makealta. Ja entä ne kukat, jotka olivat asunnosta poistuneet, kun olin vielä mieleni otteessa vuodevaatteisiin kapaloituneena, voivat yhä leijailua täällä. Hidas tuuli ulkona oli harmaa humiseva fööni. Metallinen sointi.
(Hihitystä)
(Hihitystä)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä tosta vois duunaa jotain; vars. jos ottais pois päältä ton ennustavan syötön.
(Repsahtelevaa naurua)
Ennustava syöttö
En kyllä pidä häntä minään ihanne naisena, vaan naisena ihanteilla, joita voi ihailla. Kenties joskus minäkin voin tuntea - ehkä lähes fyysisesti, kuinka syvältä nousevat juuret nostavat ravinteita latvukseen, ja kuinka tuulen liike saa sen kohisemaan, lähes puhumaan ihmisen äänellä. Tätä ennen en voi mitään muuta kuin olla erehtyväinen.
Kaikilla on omanlaisensa näkemys, joillakin kaksi.
(Dualistista naurua)
Kummallista. Edessäni on tavallinen katunäkymä. Auto, jossa istun, on käynnissä. Äkkiä kulmakuppilasta astuu ulos hieman horjuva nainen. Ei paha, funtsin. Hän käveli suoraan autolleni, avasi oven ja kävi istumaan penkille. Hän hymyili suloisesti ja pyysi minua ajamaan Karamzininkadulle. No mikä ettei, eihän matkaa ollut kuin sata metriä. Kun olimme perillä, hän ei halunnutkaan sinne, vaan Töölönkadulle, josta juuri tulimme. Ajoin takaisin. Hän jäi pois ravintolan edessä. Olimme keskustelleet siinä niitä ja näitä, kun huomasin hänen tarjoavan minulle pankkikorttia. Mutta eihän tämä ole taksi, huudahdin.
Oikein kaunis nainen, mutta vähän huteran oloinen.
(Hihitystä)
Minusta tuntuu, että olen löytänyt romaanilleni kasvot. Ikään kuin vartalon ja merkityksen, syyn. Ihastuttava elämänasenne.
Hän oli varmaan Claudia Swarovski, nimestään huolimatta suomalainen nainen, kalliosta kasvanut koivu meren äärellä.
(Perustavanlaatuista naurua)
Puhelu Pariisiin
CS istui vuoteella yöpaidassaan ja puhui kiihtyneenä puhelimeen. Hänen kasvoillaan läikehti kiihtymys ja hätä. Vapaa käsi teki silmukoita ja pistoja, julisti ja herjasi, lopulta lysähti vuoteelle kuin loppuun ajettu vaate. Järkytys tulvahti itkuksi. Hän käpertyi itsensä ympärille kuin köynnös ja vavahteli. Puhelin putosi vuoteelle. Sen sisuksista kuului hänen nimensä useita kertoja, sitten se pimeni. Jokin hänen sisällään pimeni. Hän oli yksin kuin lapsi yön pimeydessä on yksin. Katu ulkona alkoi heräillä, kohista ja liikehtiä kuin virta kevään korvalla laulaa.
CS heräsi kuudelta, eikä hetkeen ymmärtänyt missä oli, eikä etenkään sitä, kuka hän itse oli. Välittömästi tämän tunteen jälkeen, kuin peräaaltona, joka vyöryi minkään estämättä sisälle veneeseen, todellisuus romahti hän tajuntaansa. Nainen hapuili kylpyhuoneeseen, vilkaisi harmaita kasvojaan ja oksensi vessanpyttyyn. Hän kouristeli hetken vedet silmissä, konttasi sitten suihkun alle ja avasi hanat. Höyry täytti huoneen.
(Yöks)
Claudia teki itselleen aamiaista. Tarjottimen kokoisella pitsalautasella oli hedelmiä ja paahtoleipää, tuoremehua ja espressoa, terttutomaatteja ja kurkkuviipaleita. Juustoja oli niiden kovimmasta päästä laaja valikoima. Vihkisormus kiilsi kummallisen lämpimänä terveessä nimettömässä. Toinen nimetön oli yhä arka. Vanhemmiten kaikki paranee hitaammin, mutta käy nopeammin, hän tuumi.
Veri oli kuivunut seinille, mutta makasi yhä lattialla paksuna tahmeana mattona raskaiden sotilassaappaiden sotkuisia jälkiä täynnä.