Mitä suosittelette

Minulla sama juttu :( Tänään havahduin, että nyt riittää! Aijon hankkia ystävän menetettyjen tilalle. En jaksa enää olla yksinäinen. Mistä päin olet suomea?

ihmettelen monesti ihmisiä, joilla on ystäviä ja sukualisiinkin yhteys toimii, niin he eivät osaa olla kiitollisia siitä, että ihmisiä elämässä heillä on. Itse huomasin hankalan elämäntilanteen aikana, että yksi ainoa ystävä ja kolme sukulaista, (suuri suku), otti yhteyttä ja kysyi mitä kuuluuja kuinka voi. Heille siitä <3 :)

Täällä Pirkanmaalta yksinäinen nainen. Mistä päin te muut olette:)

Laittakaa postia niin katsotaan miten kemiat kohtaa

ei tässä ystäviä hirveämmin ole mutta on parhaimat ystävät on
60v-> naiset heillä on kekemusta ja kunnioitusta mutta joskus olen huomannut sitä että pitävät sanansa ja yrittää auttaa. mutt omani ikäiset ja vanhemmat ja nuoremmat naiset alkaa kilpailemaan ja se ei ole enää ystävyyttä vaan kateutta. äitilläni tulee joskus sitä vikaa että pitää löytää syyllinen jostakin. joskus pidän häntä, ettei hän puolusta minua vaikka sitten nähteni puolustaisi.

Yksinäinen elämä, mitä tässä muuta voi kuin olla yksin. Ei kukaan oikeesti välitä.

täällä olisi jollekkin uskollinen ystävä savosta.

Täällä olisi mutkatonkarjalainen 52v nainen hesasta, laita viestiä tutustutaan, tavataan!)

Luottamus on tänä päivänä harvalle tuttu sana. Tuntuu että kukaan ei enää pidä puheitaan, eikä seiso sanojensa takana. Onko se niin helppoa piiloutua sen profiilin taakse, ettei tarvitsekkaan?
Olen törmännyt elämässäni usein tähän että luvataan ihan mitä vaan eikä ole aikomustakaan lupaustaan pitää, kuten vaikka sovitaan joku tapaaminen niin ei sitten edes viitsitä ilmoittaa jos ei pääsekkään?? Raivostuttavaa! Ja jos tästä asiasta mainitsen niin sitten suututaan..
Olen aina yrittänyt pitää sanani ja lupaukseni ja jos olen joutunut ne perumaan, on minulla vielä sen verran käytöstapoja että osaan asiasta ilmoittaa.
Ehkä tämänkin takia on niin vaikea löytää enää ketään ystävää johon uskaltaa luottaa.