Mitäs ajattelitte matkallanne touhuta? Luuletko kokevasi sen mistä haaveilet, vai kuoletko kenties onnettomana ja katkerana kun kaikki jäi tekemättä. ...vai elätkö vain päivä kerrallaan välittämättä mistään mitään? Miten te ylipätään koette elämän, mietin vain.. ja etenkin kun täällä palstalla on hyvin mielenkiintoista porukkaa, varmasti mielenkiintoisia näkemyksiä.
Elämän pituinen matka.
fail
1497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei täällä ole mielenkiintoisia ihmisiä, kaikki pelkkiä idiootteja. Ei ne varmaan edes ymmärrä tuota kysymystä.
Itsehän oletkin varmaan täydellinen. Mene pois täältä.
Elän päivä kerrallaan ja kuolen onnettomana, katkerana ja yksinäisenä jos ei ihmettä tapahdu.
Millainen ihme pitäisi tapahtua? Etkö voi tehdä itse sen eteen jotain?
Haluan kokea seksiä nuorten ja kauniiden naisten kanssa mutta ei se taida onnistua kaltaiseltani syrjäytyneeltä ja köyhältä kolmekymppiseltä ätmiltä. Ihmehän se olisi jos sellainen mulle pillua antaisi.
Voitko keksiä elämällesi jotain muuta tavoitetta kuin ne nuoret ja kauniit naiset? Voitko edes yrittää, tai oletko yrittänyt? En minäkään ole koskaan harrastanut seksiä nuorten komeiden miehien kanssa, en edes silloin kun itse olin vielä nuori ja kaunotar. Ei vain löytynyt ketään tosimielellä olevaa kumppaniehdokasta.
Totta kai se minuakin aikani vitutti, mutta joku paneminen on kuitenkin pikku juttu koko elämässä, ellei siitä itse omassa päässään ja hormooniensa käskemänä tee jonkun ylisuuren asian. Ihmisen koko elämä on pelkkää viettien hillitsemistä, joten sen voi antaa mennä siellä seassa kun vain itse sen niin päättää.
Parhaita asioita elämässä on pienet asiat, eli ne mitä me täällä hyvinvointivaltiossa pidämme itsestäänselvinä, kuten puhdas vesi. Me huuhdellaan omat paskamme puhtaammassa vedessä kuin suurimmassa osassa maailmaa juodaan. Älkää ihmiset valittako turhista.
Päivän kerrallaan ja tottakait koen sen minkä haluankin..Mikäs minua estäisi.
Minun haaveeni tosin eivät ole suuria.. Eläkepäiville on suunitelmissa jotain mielenkiintoista.
Haaveet muuttuu matkalla ja jokainen elää onnellisena elämänsä loppuun asti, jos osaa elää omaa elämäänsä. Ei kannata hukata elämäänsä katkeruudelle, koska itse voi asioihin vaikuttaa ja muuttaa elämäänsä. Elämässä pitää kokea asioita, vaikka ihan pieniäkin.
Elän päivän kerrallaan, mutta välitän aika paljosta. Osaan myös olla välittämättä asioista, joista ei ole niin väliä. Tänään teen kaiken tai osan haaveistani. Huomenna teen huomisen haaveet, ehkä osan myös tulevaisuuden haaveista. Nytku. Ei sitku eikä mutku.
Mulla on hyvä elämä. Elän ikuista matkaa, en päämäärää.
Minusta elämän tarkoitus on nautinto. Moni moisen kieltää, mutta valehtelee itselleen. Moni kun saa nautintoa uhrauksistaan, vaikkei sitä myönnä tai edes tajua.
Minä olen aina yrittänyt kulkea keskitietä. Elää puoliksi hetkessä, puoliksi ajatellen tulevaisuutta. Esimerkin omaisesti: Jos voitan lotossa satasen, tuhlaan puolet nautintoihin ja säästän puolet tulevaisuutta varten.
Olen vissiin ollut melkoinen Hannu Hanhi, kun haaveeni ovat olleet niin kohtuullisia, että ne ovat yksi toisensa jälkeen toteutuneet. Toivottavasti sama jatkuu tulevaisuudessakin, vaikka voihan sitä huomenna kuolla tai pahimmassa tapauksessa jäädä kitumaan.
Kaiken arjen keskellä välillä tuppaa unohtumaan tällainen vähän filosofisempi ajattelu eikä tule muistettua, että täällä ollaan vain kerran.
Tällä hetkellä konkreettinen haave on mökki jossain keskellä ei mitään, ja tästä saakin haaveilla varmaan 20 vuotta ennen kuin se mahdollisesti toteutuu. Mutta mikäs kiire tässä on, olen kohtuullisen kärsivällinen ihminen.
Aatetasolla toivon, että pystyisin elämässäni auttamaan ihmisiä. Ei minusta maailmanparantajaksi ole, mutta ihmisten tukemisen koen tärkeäksi. Tätä aatetason haavetta toteutan pikkuhiljaa ja toivottavasti tulevaisuudessa sille on enemmän aikaa.
Noiden kahden varaan nyt tällä hetkellä lyhyemmän tähtäimen haaveeni rakentuvat: hyvän työpaikan löytäminen tulevaisuudessa, auttamisen mahdollisuuksien ja niiden toteuttamisen selvittäminen.
Jos mökkihaave jää toteutumatta ennen kuolemaani, niin sillä tuskin on merkitystä. Tosin mökkihaaveeseen yhdistyy myös ajatus ajan viettämisestä suvun ja ystävien kesken, joten siinä mielessä varmasti harmittaisi, jos haave jäisi toteutumatta. Jos en ennen kuolemaani pystyisikään auttamaan ihmisiä siinä mielessä kuin haaveilen, niin ei sekään varmaan katkeruutta herättäisi. Enemmänkin olisin pettynyt itseeni ja tekemiini valintoihin, jotka estivät haaveen totetumisen. Pääasiassa en usko katkeruuteen, mitä se auttaisi ketään.
Elämäni on yksinäistä ja surullista koska naiset rakastaa vain jännämiehiä.
Minusta elämiseen riittää ihan vain tavallinen oleminen. En vaadi, enkä itse asiassa edes haluakaan mitään jatkuvaa ihmeellisyyttä, elämyksiä, kokemuksia ja huumaa. Mielestäni nykyään liikaa ollaan juuri niiden elämyksien perään, että jos et ole mahdollisimman kokenut, matkustellut ja nussinut mahdollisimman monia, et ole muka oikeasti elänyt.
Itse koen täysinpäinvastoin. Koen eläväni kun lähden metsään kävelemään, lämmitän saunan, teen itelleni hyvän ruoan, nautin ihanien lemmikkieni seurasta, ostan kukkakimpun (tai jopa kerään sen itse kesällä) ja kun töiltäni ehdin, menen mökille ja vain istun laiturin päässä tuijottamassa merta.
Jokin aika sitten kuulin radiosta, että Venäjällä tarjotaan stressaantuneille työn orjille sellaista palvelua, että saavat pienestä rahasummasta mennä jonkun rikkaan laiturin päähän vartiksi tunnelmoimaan.. Ajatelkaa vähän miten onnekkaita me ihmiset täällä Suomessa ollaan? Ei minullakaan omaa mökkiä ole, saan käyttää sukulaisten mökkiä silloin tällöin ja jos en saa, löydän silti jonkun yleisen laiturin, johon kuka tahansa saa mennä istumaan.
Olkaa ihmiset onnellisia kun olette syntyneet näin hyvään maahan, jossa parisuhteen puuttuminen on suurinpiirtein se ainoa ongelma. Meillä on täällä asiat oikeasti hyvin, paremmin kuin missään muualla. Suomi on ainutlaatuinen maa.
Ei mulle ole jäänyt enää mitään muuta kuin säheltää mitä sähellän ja kuolla...
No ok... Voin mä aina välillä sulostuttaa joidenkin muiden elämäää... :)