Mitä mieltä olette?

kipeästiapuatarviva

Sain lapsena tietää,että olin syrjähypyn tulosta.Isäpuoleni piti kyllä huolen,mutta tunsin aina olevani se ylimääräinen suu ruokittavana.Riitelyä sain kuulla,kuinka olin sen ja sen lapsi.
Jossain vaiheessa aloin jännittämään syömistä muiden edessä.Huomasin,että se oli/on pahinta juuri miesten kanssa.Oire tuli yhtäkkiä,kun aloin itse seurustelemaan.Voiko tämä johtua tuosta lapsuudesta ja mikä ihme oikein laukaisi tämän asian?Olen miettinyt tätä paljon,mutta asiat ei vain aukene.Kärsin tästä todella,sillä ainahan noita kahvi-ja ruokakutsuja tulee.

Miten tällaisesta voi päästä eroon?

5

92

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olisimukavalukea

      Eikö kenelläkään ole mitään mielipidettä?

      • gggbnhcbbvhb

        Tuntuu pahalta kuulla, että lasta pidetään riidan välikappaleena.
        Minulla on julkiruokailusta täysin vastaavalaisia kokemuksia, mutta aiheuttaja ei minulle koskaan auennut. Yläasteikäisenä en käynyt ikinä koulussa syömässä tästä syystä. Kehitin päässäni kauhuskenaarioita siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Yleisimmässä skenaariossa haarukka osui aina poskeen tai muualle, mutta ei ikinä suuhun.
        Kannattaa harjoitella ruokailua yksin, jossain missä on tuntemattomia, vaikka kahvilassa. Kukaan siellä ei tiedä fobiastasi.
        Itse en kiinnitä enää mitään huomiota kanssaihmisiin, kun olen jossain syömässä.
        Harjoitukset voi aloittaa vaikka sieltä nurkkapöydästä selkä muihinpäin. Ja poikaystävän kanssa jostain helposta ruoasta, vaikka omenasta ja siirtyä asteittain haastavampiin ruokiin.
        Saattaisit hyötyä terapiasta. Voisit käydä läpi lapsuutesi traumoja.
        Terapiaan pääsee helposti terkkarista asiaa eteenpäin vieden. Voisit sanoa, että tarvitset terapiaa tai ammatti-ihmistä avuksesi erinäisten henkilökohtaisten asioiden selvittämisessä. Ei sinun kaikille tarvitse asioistasi avautua.
        Selvittämättömät asiat usein kulkevat elämässä mukana ja saattavat aiheuttaa turhaa ja ylimääräistä tuskaa elämän varrella.
        Tsemppiä hirveästi sulle tohon ruokahommaan. Ymmärrän ihan täysin mitä käyt läpi.


    • Huolipois

      Totta kai lapsuus voi tähän vaikuttaa, mutta uskon myös taustalla olevan jotain syömishäiriön oireita. Ellei sitten juuri tämä lapsuus ole syömishäiriöitä kokonaisuudessaan aiheuttanut. Oletko käynyt lääkärin juttusilla? Itsellä eräs naispuolinen ystävä joka kärsi nuorempana vaikeasta anoreksiasta. Sittemmin on saanut lihaa luiden päälle ja parantunutkin, mutta julkisen syömisen kammo on sairaudesta säilynyt. Itse karsastin myös vähän julkista syömistä aikoinaan, se johtui siitä, että olen lapsesta asti ollut tuttujen ja tuntemattomien silmätikkuna.

      Koitappa miehesi kanssa kokata illallista ja jotain hyvää jälkiruokaa, vaikka jokin kakku. Hullutelkaa ja pitäkää syödessä hauskaa, läimäytä vaikka pala kakkua miesystäväsi naamaan. Luulisi alkavan rentouttaa, ei se syöminen niin vakavaa puuhaa ole.

      Se mitä tulee isäpuoleesi, niin se on pelkkää katkeruutta syrjähypystä. Sinä et ole mitenkään osallinen siihen, mutta ilman sitä et täällä meidän ilona olisi. :)

    • khjäkjäjäjäjkäjä

      Kahvikuppineuroosi? Käy lääkärillä. Ehkä saat rauhoittavia, ehkä jotain terapeuttista tukea.

      Aika moni ensimmäinen lapsi on muun kuin virallisen isänsä lapsi. Silti suhde "isään" voi olla hyvä. Vanhempien pitäisi kyetä ratkaisemaan välinsä ilman, että viattomia lapsia kiusataan. Valitettavasti eivät lapsia tekevät aikuisetkaan mitenkään henkisesti kypsiä ole.

    • pelotontaelämää

      Onko niin, että jouduit lapsena ja nuorena juuri ruoka- ja kahvipöydässä kuulemaan ikäviä kommentteja ja tilanne on ollut piinaava kun on oltu kasvotusten porukan kanssa. Tilanteesta ei ole voinut päästä pakoon. Sinulle on jäänyt tunne, ettet ole mitään isäpuolesi silmissä.
      Kun itsetuntosi on heikko, niin tuo tuttu tilanne laukaisee sen arvottomuuden tunteen miesten kanssa pöydässä.
      Et ole tietenkään yhtään arvottomampani kuin me kukaan muukaan. Ei syntyperä määrittele meitä. Tällainen järkiperustelu hälventää tunnemuiston tuomaa traumaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ei sua enään tunnista

      Kun olet vanhentunut ja lihonut.
      Ikävä
      227
      7550
    2. Etsin vastaantulevista sua

      Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s
      Ikävä
      45
      4990
    3. Huomenet naiselle

      Harmittaa ettei ehkä nähdä enää koskaan. Näillä mennään sitten.
      Ikävä
      59
      4772
    4. Mikä kaivatussasi kolahti?

      Mikä oli erityistä?
      Ikävä
      75
      3438
    5. Kaikesta muusta

      Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko
      Ikävä
      16
      2015
    6. Tekis mieli lähestyä sua

      Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗
      Ikävä
      30
      1890
    7. Hyvää yötä.

      Miten äkäpussi kesytetään? 😉 pus
      Ikävä
      31
      1829
    8. Ajatteletko koskaan

      Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹
      Ikävä
      44
      1677
    9. Kyllä hävettää!

      Olla taivalkoskelta jos vuoden taivalkoskelainen on tuommoinen tumpelo.
      Taivalkoski
      37
      1609
    10. Haluaisitko enemmän ?

      Haluaisitko enemmän kuin ystävyyden ? M-N
      Ikävä
      148
      1357
    Aihe