Kukkahatut ymmärtää, taistelijaa

Kaikkea tätä hyysäämistä puolustellaan sillä, että ollaan länsimaiden joukossa. Ja silloin pitää toimia näin kuin on toimittu. Kova hinta on "länsimaalaisuudella".

Ja minusta tuntuu, että varat ei kauan riittä olla siinä leirissä. Oikohan parempi nostaa jo kytkintä, rajat kiinni ja elintaso-mamuille pikakäänytys. Poliisit oikeisiin hommiin ja yhteiskunnan rahat niitä tarvitseville.

Kulttuurimarxismi - mikä se on ja miksi sinun on tärkeää tietää siitä?

Olen itsekin aikoinaan ihmetellyt, kuten ehkä monet muutkin, miksi (kaikkien puolueiden) (viher)vasemmistolaiset kannattavat keskenään niin ristiriitaisia asioita, kuten vaikkapa sukupuolten välistä tasa-arvoa ja islamisaatiota. Olen pitänyt näitä tyyppejä yksiselitteisesti hulluina tai tyhminä, mutta totuus onkin, että he eivät ole kumpaakaan, vaan ainoastaan pirun ovelia. Selitys löytyy kulttuurimarxismista.

Kun vasemmisto ei päässyt valtaan länsimaissa 1900-luvun alkupuolella, se yritti sitä uudelleen toisen maailmansodan jälkeen. Kun toistuvista yrityksistä huolimatta vasemmisto torjuttiin konservatiivien toimesta, se "sai tarpeekseen" vallankumouksen yrittämisestä joskus 1960-luvun lopulla ja muutti taktiikkaansa. Suoran vallankumouksen sijaan se päätti aloittaa pitkän marssin instituutioiden halki ja muokata sitä kautta yhteiskuntaa sellaiseksi, jossa heillä olisi mahdollista menestyä paremmin.

Syntyi Frankfurtin koulukunta ja sen kautta niin sanottu uusvasemmisto, joka verhoi marxilaiset, maolaiset ja stalinistiset aatoksensa mm. ympäristönsuojelun, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja fasismin vastustamisen kaapuun. Hyviä esimerkkejä tästä ovat mm. (ent.) EU-komisson puheenjohtaja Manuel Barroso, joka oli maolainen ja Vihreiden monitoimitäti Satu Hassi, joka oli stalinisti. Ajankohta ja tarkat toimet olivat toki erilaisia, mutta periaate sama: Vanha kommunistimenneisyys hävitetään ja puetaan uudet vaatteet päälle, uusin ideologioin ja uusin sanankääntein, mutta jatketaan yhä samaan päämäärään pyrkimistä: Valtaan, vasemmistolaista politiikkaa ja maailmankatsomusta toteuttamaan.

Etenkin Vihreissä tämä trendi näkyy valitettavan hyvin, joskin Suomessa monet ovat hypänneet Vihreän Puolueen kelkkaan vasta, kun Neuvostoliitto romahti. Muualla Euroopassa tämä muutos tapahtui jo yleensä paljon aikaisemmin. Ilmeisesti suomalainen erityisasema Neuvostoliiton kyljessä kotikommunisteineen ja suomettumisineen ei pistänyt mitään kiirettä suomalaisten kommunistien näennäiselle takinkäännölle. Yhtä kaikki, valtaosa vanhoista Vihreistä ja koko Vihreän liikkeen perinteistä on peräisin Suomessa(kin) nimenomaan "vanhoilta" kommunisteilta, jotka ovat valkopesseet ideologiansa trendikkäämmäksi vihreydeksi.

Vihreys nousi esille jo aikaisemmin mm. Länsi-Saksassa, jossa se, ilmeisesti Stasin tukemana edisti hienosti kommunistisia pyrkimyksiä. Koska DDR huomasi, että se ei kykene kilpailemaan teollisuustuotannon ja hyvinvoinnin suhteen Länsi-Saksan kanssa, se päätti ryhtyä sabotoimaan niitä. Jos et pysty samaan kuin kilpailijasi, niin sabotoi häntä, jotta hänkin menestyy yhtä huonosti kuin sinä! Mikäpä olikaan parempi keino sabotoida länsimaista hyvinvointia, teollisuutta ja elintasoa, kuin Vihreä liike?!? Voi olla toki puhdasta sattumaa, että Vihreän liikkeen ideologia johtaa länsimaisen hyvinvoinnin ja teollisuustuotannon tuhoon, mutta joka tapauksessa se sopi mainiosti Stasin tarkoitusperiin. Lopputulos ratkaisee.

No, kuten kaikki tiedostavat ihmiset ymmärtävät, mm. yliopistot ovat punavihreytyneet varsin tehokkaasti kuluneiden vuosikymmenten aikana. Aivan kuten Frankfurtin koulukunnan tarkoituksena olikin. Tämän seurauksena yliopistoissa on alettu opettamaan mm. naistutkimusta ja muuta täyttä hömppää ja yliopistoista valmistuneet "journalistit" ja eri alojen opettajat saarnaavat sivulauseissaan kulttuurimarxilaista ideologiaa, osa tietoisesti, osa tiedostamattaan. Tätä kautta vaikutetaan tehokkaasti ihmisten mielipiteisiin ja yhteiskuntaan, pala palalta. Tämä sama punavihreä kulttuurimarxilaisuus on sittemmin levinnyt politiikkaan, jopa niin pahana, että esimerkiksi Ruotsissa yksikään "uskottavana poliitikkona itseään pitävä" ei voi muuta kuin "todeta olevansa feministi" tai Suomessa ei voi muuta kuin "todeta kannattavansa mamutusmokutusta".

Kulttuurimarxistit harrastavat myös paljon orwellilaista uuskieltä, kehittävät uussanoja ja muuttavat olemassa olevien sanojen merkityksiä mielivaltaisesti. Tämän tarkoitus on hämärtää asioiden todellista laitaa, ujuttaa kieleen ja arkeen heidän mädätystään ja normalisoida epänormaaliutta mahdollisimman paljon. "CIS-sukupuolinen", "Moni/uusperhe", "Kulttuurin rikastutus", "Moniosaaja", "Uussuomalainen", jne. ovat kaikki esimerkkejä tästä konkreettisesta ja alitajuisesti vaikuttavasta mädätystyöstä. Lukekaapa Orwellin 1984 ja/tai opiskelkaa, mitä "Newspeak" on ja mitä varten se kehitettiin, hämmästytte todellakin yhtäläisyyksistä nimenomaan sen käyttötarkoituksen ja nykyisen uuskielen suhteen!


Mutta niin, mitä se kulttuurimarxismi oikein on?

Kulttuurimarxismi on yhteiskunnan ja sen jäsenten psykologista(kin) mädättämistä. Yhteiskunnan eri tahoilta yhtäaikaisesti tapahtuvaa tietoista ja tiedostamatonta muutosta, jolla saadaan ihmiset pitämään konservatiivisia arvoja "rasistisina"... JATKUU BLOGISSA: http://markusjansson.blogspot.co.uk/2015/05/kulttuurimarxismi-mika-se-on-ja-miksi.html