Kertokaapa ystävät, oletteko samaa mieltä kanssani sinkkuudesta?
Olen jonkin verran nähnyt tätä elämää ja ollut parisuhteessakin, joka tosin aikanaan päättyi.
Nyt olen nelikymppinen sinkkunainen.
Elämääni jotakuinkin tyytyväinen.
Paljon lähipiirissäni on eronneita pareja ja toki onnellisesti parisuhteessa olevia, mutta olen ihan tyytyväinen yksin.
Toki, jos löytäisin vierelleni kumppanin, olisi se mukavaa,
mutta mieluummin yksin, kuin huonossa suhteessa, sellaisestakin on kokemuksia.
Minulla ei ole mikään pakko löytää itselleni kumpania enkä jaksa kalastella missään sinkkupalstoilla, se on vain stressaavaa.
Nykyaikana kun ihmisillä on ihan älyttömiä vaatimuksia kumppanin suhteen.
Miksi sellaisesta pitäisi ottaa stressiä?
Keskityn mieluummin ystäviini ja harrastuksiini.
Pidän esim. matkustelusta.
Muita samassa tilanteessa olevia?
Olen jonkin verran nähnyt tätä elämää ja ollut parisuhteessakin, joka tosin aikanaan päättyi.
Nyt olen nelikymppinen sinkkunainen.
Elämääni jotakuinkin tyytyväinen.
Paljon lähipiirissäni on eronneita pareja ja toki onnellisesti parisuhteessa olevia, mutta olen ihan tyytyväinen yksin.
Toki, jos löytäisin vierelleni kumppanin, olisi se mukavaa,
mutta mieluummin yksin, kuin huonossa suhteessa, sellaisestakin on kokemuksia.
Minulla ei ole mikään pakko löytää itselleni kumpania enkä jaksa kalastella missään sinkkupalstoilla, se on vain stressaavaa.
Nykyaikana kun ihmisillä on ihan älyttömiä vaatimuksia kumppanin suhteen.
Miksi sellaisesta pitäisi ottaa stressiä?
Keskityn mieluummin ystäviini ja harrastuksiini.
Pidän esim. matkustelusta.
Muita samassa tilanteessa olevia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
On teitä varmaan miljoona. Osa varmaan tyytyväisempia ja osa vähemmän tyytyväisiä sinkkuuteensa.
Aikaslailla samaa mieltä. Mukavat työt, ystävät, opiskelut ja harrastukset vievät ajan. Ehkä siitä voisi mukavalle miehelle vähän lohkaista aikaa, mutta olen tosi tyytyväinen elämääni näinkin.
Vaatimuksia saa ja pitäisikin olla, ne vaatimukset (arvot) vaan on erilaiset jokaisella. Muutenhan ajautuu siihen huonoon suhteeseen, jos vaikkapa vain kelvollinen riittää.
En ole samassa tilanteessa mutta...
"Toki, jos löytäisin vierelleni kumppanin, olisi se mukavaa"
Voiko löytää jos ei ole etsimässä? Voiko olla etsimässä, jos on riittävän tyytyväinen nykytilaan? Epäilen, että et voi löytää mitään kun et ole etsimässäkään.
Se on totta. En etsi kumppania, koska olen sitäkin tehnyt ja todennut sen turhaksi.
Miksi tuhlata aikaansa johonkin sellaiseen, joka ei tuota tuloksia?
Olen varmaan lopun ikäni sinkkuna, mutta entäs sitten.
Elän ja teen asioita, joista pidän, enkä murehdi sellaisista asioista, joihin ei voi vaikuttaa.
Ok. Ei tuossa ole mitään väärää, Tarinasi ei myöskään ole mitenkään ainutlaatuinen vaan suunnilleen vastaava toistuu ja toistuu ties miten monen kohdalla.
Kiinnostava yksityiskohta on se sivulauseessa mainittu asia, että hyvä suhde ja mukava mies olisi kuitenkin jollain tapaa kiva, mutta kuitenkin saavuttamattomissa tai ehkä ei sitteenkään ja miten tuon epätietoisuuden kanssa eläisi.
En ole kyllä koskaan rakastunut sillon kun olen etsinyt. Rakkaus ei kysy hetkeä vaan tulee epäsopivaankin aikaan. Sen takia netti on pullollaan esim miehiä jotka selittää että "kaikki perusasiat kunnossa, vain nainen puuttuu". Ei aitoa rakkautta löydä juuri silloin kuin tahtoisi ja sitä paitsi monet sinut jotka netissäkin etsivät puolisoa, ovat niin epätoivoisia ja takertuvia ettei voi kuin juosta henkensä edestä karkuun. En halua ihmistä jonka onni ja hyväolo on riippuvaisia toisesta ihmisestä.
Esim viimesin ja nykyinen suhteeni alkoi niin outoon aikaan ettei mitään rajaa. Olin tasan 10 päivää aiemmin puhunut viimeisen puhelun exäni...suuren rakkauden kanssa. Sitten tulee tyyppi...pam...en ole sekuntiakaan surrut exääni joka jätti minut vaan ollut maailman onnellisin ihanan ihmisen kanssa. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi surra päättynyttä 5 vuoden suhdetta. Sen sijaan tuntuu kuin olisin voittanut lotossa koska sain miehen joka välittää aidosti joka hetki minusta ja tekee elämästämme juhlaa.
Et ole suinkaan ainoa. Minäkin olen yli nelikymppinen. En kelpaa tällaisenä kuin olen. Toisaalta en ole tarpeeksi viitseliäs, jotta vain miehen takia laihtuisin 20 kg, hankkisin isommat rinnat, meikkaisin ja ostaisin seksikkäitä vaatteita.
Olen välillä kokeillut netti-ilmoituksia ja käynyt kapakoissa. Mutta ei sieltä oikein ketään löydä paitsi jonkun alkoholiongelmaisen pitkäaikaistyöttömän. Ei semmoisesta oikein ole mitään iloa.
Olen asennoitunut siihen, että elän loppuikäni yksin. Olen ihan sinut asian kanssa. Jos tapaan harrastusten merkeissä, elokuvissa, festareilla tms. paikassa jonkun, niin toki kuljen silmät auki. Ehkä kerran pari vuodessa tulee tilanne, että kysyn mieheltä että onko hän sinkku ja lykkään puhelinnumeroni, jos mies haluaa soitella.
Luulen, että aika moni nelikymppinen mieskin on tyytyväinen elämäänsä. Ehkä se on laiskuus ja saamattomuus?
I agree..