Arvostettuja ominaisuuksia

Mitä arvostat ihmisessä, ja mikä on tärkein? Osaatko laittaa nämä itelles arvojärjestykseen?
1. Kunnioitus
2. Empatia
3. Kiltteys
4. Rehellisyys/luotettavuus
5. Suorasanaisuus
Vai joku muu? Kuuluuko rakkaus listaan?
Ja toteutuuko ne sun elämässä? Tunnetko sitä, ja vastavuoroisesti, saatko sitä? Ite koen että kunnioitus on katoavaa, ja suorasanaisuutta arvostetaan enemmän kuin koskaan. Sellainen kovis-imago vallitsee.
Niin, siis tuossa oli lista mun tärkeysjärjestyksessä. Mietin myös sitä, että miten tämä toteutuu omalta osalta, ja häveten pitää myöntää että kunnioitusta voisin lisätä, sekä livessä että varsinkin netissä. Mutta sitä arvostan ihmisessä valtavasti, enemmän kuin mitään muuta.

198

848

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • a-------------------

      Kiinnostuminen ja innostuminen uusista asioista ja ihmisistä.
      Fyysisen kunnon ylläpitäminen ja terveelliset elämäntavat = viitseliäisyys oman terveyden puolesta
      Seksikkyys on oikeastaan ykkönen mutta laitan kolmoseksi, koska liittyy noihin kiinteästi noihin kahteen edelliseen.
      Kyky paneutua keskittyneesti työhönsä/harrastukseensa, niin että maailma ja ihmiset ympäriltä katoaa.

      • a-------------------

        kysyit vielä, että "Ja toteutuuko ne sun elämässä? Tunnetko sitä, ja vastavuoroisesti, saatko sitä?"
        Silloin tällöin toteutuu, tunnen ja saan. Wau, se upea flow, kun kumpikin saman ongelman parissa puuhaa innolla. Ja ratkaisemme ME sen.


      • a------------------- kirjoitti:

        kysyit vielä, että "Ja toteutuuko ne sun elämässä? Tunnetko sitä, ja vastavuoroisesti, saatko sitä?"
        Silloin tällöin toteutuu, tunnen ja saan. Wau, se upea flow, kun kumpikin saman ongelman parissa puuhaa innolla. Ja ratkaisemme ME sen.

        Tuli paljon uusia ominaisuuksia, hyvä hyvä :)
        Mieleeni juolahti, että kenties miehillä ja naisilla on suuret erotkin näissä. Vaikka on se nykynuorisokin on tosi työ- ja ura-suuntautuneita.


      • a-------------------
        hmp.f kirjoitti:

        Tuli paljon uusia ominaisuuksia, hyvä hyvä :)
        Mieleeni juolahti, että kenties miehillä ja naisilla on suuret erotkin näissä. Vaikka on se nykynuorisokin on tosi työ- ja ura-suuntautuneita.

        Olen nainen ja perheellinen hetero, työ- ja urasuuntautuneinenkin olen, kai.
        Tämä tarkennus siksi, kun ehkä arvelit minua miespuoliseksi.


      • hmp.f
        a------------------- kirjoitti:

        Olen nainen ja perheellinen hetero, työ- ja urasuuntautuneinenkin olen, kai.
        Tämä tarkennus siksi, kun ehkä arvelit minua miespuoliseksi.

        Se kävi mielessä, eittämättä :) Mutta on muakin putki-aivoksi sanottu, muutama kerta on profiili kuulemma tarkistettu että kumpaakohan.
        Mutta siksi tuon oikeastaan kirjoitin, koska miehet perinteisesti ovat enemmän suoritus-orientoituneita. Miksei naisetkin jos on löytänyt sellaisen työn joka tuo hyvänoloa? Siitä mulla ei ole kokemusta henkilökohtaisella tasolla :/ Ei löytynyt koskaan se "kutsumus". Onnea sinulle jos paikkasi oot löytänyt :)


    • Heikunkeikku

      Vähä mä tässä mietin, että viitsisinkö vastata aloitukseesi, koska mulla on vielä nyt tähän aikaan aivotoiminta vähän hakusessa.
      Jotain mä nyt kuitenkin yritän sanoa.
      Tärkeysjärjestykseen en osaa laittaa, kun oikeastaan ykköseksi menee yhtäaikaa monta kipaletta luonteenpiirteitä.
      Empaattiset ihmiset miellyttävät minua. Rehellisyys ja luotettavuus ovat myös semmosia asioita, että jos niitä ei jollakin ole, niin en missään nimessä tahdo olla sellaisen kanssa tekemisissä.
      Kiltteys. Joo ja ei. LIIAN kiltti ei saisi olla. Itsestäni sanon, että oon aika kiltti. "Aika"-sana tarkoittaa sitä, että kyllä mä topsahutan nokka tuhisten, jos esim. joku alkaisi käyttämään kiltteyttä hyväksi. Sillee et alkais silimille pomppimaan:)
      Mitä tarkoitit "kunnioituksella"? Niinku tarkoititko toisen huomioon ottamista?
      Suorasanaisuus VOI olla joko hyvä tai huono piirre. Ei ole hyvä asia (mun mielestä) suorasanaisuuden nimissä töksähyttää kuinka vaan mielipiteitä toisen pläsiin. On otettava toinen huomioon ja sen mukaan esitettävä mielipiteensä. Asiat kun voi sanoa niin monella tavalla. Joskus on parempi ettei sano mitään.

      Jos nyt jonkun listan tälläisin:
      1)Rehellisyys/luotettavuus
      2)Empaattisuus
      3)Toisen huomioonottaminen
      4)Aitous/vilpittömyys

      • Kunnioituksella ajattelin että antaa toiselle tilaa olla kuka-mikä on, eikä astu päälle eikä ylenkatso.
        Kiltteydellä ajattelin lähinnä ehkä hyväntahtoisuutta. Sellainen kiltteys jossa antaa kaiken vaan tulla ja jyrätä, on... äh, mitähän se olisi? Sairaalloinen miellyttämisen halu?


      • Heikunkeikku
        hmp.f kirjoitti:

        Kunnioituksella ajattelin että antaa toiselle tilaa olla kuka-mikä on, eikä astu päälle eikä ylenkatso.
        Kiltteydellä ajattelin lähinnä ehkä hyväntahtoisuutta. Sellainen kiltteys jossa antaa kaiken vaan tulla ja jyrätä, on... äh, mitähän se olisi? Sairaalloinen miellyttämisen halu?

        No joo no sitte kuule mä sanon, että selostuksesi Kunnioituksesta selvis.
        Juuri noin minäkin ajattelen.
        Hyväntahtoiset ihmiset ovat yes.


    • Kysymyksiä ja ajatuksia aiheesta:
      Empatiaa voi antaa vain sellaiselle, hänelle jota kunnioittaa?
      Tähän ei lasketa nälänhätäisiä, sotien ja maanjäristysten uhreja, eli tuntemattomia, joita voi empatisoida kaukaa.

      Tärkeä pointti siinä kunnioitanko jotain ihmistä, on se, onko hän tasapuolinen. Ellei, on vaikea kunnioittaa. Jos hän sallii jotain toiselle ja toista taas samasta asiasta kaltoin kohtelee, en hyväksy toimiaan.
      Rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja suorasanaisuus ovat hyviä ominaisuuksia. Tietyssä määrin tuo suorasanaisuus. Minulle saa sanoa "jumalauta, mitä olet tehnyt", mutta vain aiheesta ja samalla miettien, onko itse toiminut oikein ja nimenomaan tasapuolisesti.
      Kiltteys on ominaisuus, jota en nyt käsittele. Itse olen joskus liiankin kiltti, antaisin vaikka paidan päältäni, mutta toisaalta taas jollekin, joka on luottamukseni pettänyt, en pysty kiltti olemaan. Mieluummin en ole hänelle mitään.

      • Aika hyvä kysymys... mun kohdalla helppo ratkaista, koska lähtökohtaisesti kunnioitan kaikkia. Jos se romahtaakin jonkun kohdalla, voin tietty ajatella että ihan oikein sille jos käykin hänelle hassusti. Että olisitko oikeassa tuossa..
        Oikeudenmukaisuus on kinkkinen homma. Olen sen kanssa taistellut koska on yksi ipana kotona jolle se on erittäin tärkeää. Elämän peruspilari, voisi väittää. On ollut todella vaikeaa selvittää että on hänen oikea ja toisen oikea. Ja seiskääpäs vastakkain, niin ne on eri puolella :)


      • hmp.f kirjoitti:

        Aika hyvä kysymys... mun kohdalla helppo ratkaista, koska lähtökohtaisesti kunnioitan kaikkia. Jos se romahtaakin jonkun kohdalla, voin tietty ajatella että ihan oikein sille jos käykin hänelle hassusti. Että olisitko oikeassa tuossa..
        Oikeudenmukaisuus on kinkkinen homma. Olen sen kanssa taistellut koska on yksi ipana kotona jolle se on erittäin tärkeää. Elämän peruspilari, voisi väittää. On ollut todella vaikeaa selvittää että on hänen oikea ja toisen oikea. Ja seiskääpäs vastakkain, niin ne on eri puolella :)

        Tietenkin oletuksena on se, että kaikkia kunnioitetaan, mutta senkin voi joku elon pyörteissä menettää. Taistelkoon hitto vie, että kunnioitukseni takaisin saa, se on sille ihan oikein. Mutta kun on ihmisiä jotka eivät myönnä tehneensä virheen, enempi vaan syyttävät toista. Silloin en hevillä mieltäni muuta.
        Niin, onko jokaisella oma oikea ja toisen oikea on aina väärä, kas siinä pulma. Vaan onhan siinä todella tietyt perusteet, joilla mennään, sovelluksia sitten oman maun ja omantunnon mukaan.


      • Ancelina kirjoitti:

        Tietenkin oletuksena on se, että kaikkia kunnioitetaan, mutta senkin voi joku elon pyörteissä menettää. Taistelkoon hitto vie, että kunnioitukseni takaisin saa, se on sille ihan oikein. Mutta kun on ihmisiä jotka eivät myönnä tehneensä virheen, enempi vaan syyttävät toista. Silloin en hevillä mieltäni muuta.
        Niin, onko jokaisella oma oikea ja toisen oikea on aina väärä, kas siinä pulma. Vaan onhan siinä todella tietyt perusteet, joilla mennään, sovelluksia sitten oman maun ja omantunnon mukaan.

        Niin. Jos ei toinen ymmärrä loukkaavansa, tai ymmärtää että näkee asioita eri kantilta vaan hänelle on vain se ainoa oikea tie, niin eihän siitä mitään tule. Loukata voi tahattomasti, mutta se muuttuu silloin tahalliseksi jos ei näe toista ollenkaan, ja hänen tuskansa. Se empatia puuttuu silloin.


    • Jaa, alku-kesän aloituksen uusintaa...
      Silloin taidettiin myös udella mikä teki sinusta sinun.
      Hirveiden henkäyksien heittelyä.
      Taisi olla enimmäkseen minun ajatus-maailmastani kyse(Silloinkin).


      Kaikki tuo on jo eletty, ja muuttunut kokemuksiksi.
      Kokemuksiksi, jotka eivät enää voi muuttaa mitään.
      Joten miksi lajittelisi toista ihmistä?
      Ei se häntä muuta, etkä muuta lajittelulla itseäsikään.
      Minä katselen toista ihmistä lähinnä ajatellen: Ai, toi tekee sen noin.
      Muistan kyllä nuoruus-aikoja.
      Silloin meillä oli paljon kaikenlaista kunnioittavaa tekeillä.
      Jaloja mietteitä.
      Höpötys kuitenkin unohtui, kun piti mennä oikeisiin töihin ja alkaa ottaa
      sitä kuuluisaa vastuuta toisesta.
      Enää ei ole töitä, vaan ei ole aihetta ihmetelläkään.

      H.

      • Tää on tällainen mun taipumukseni, syväpohdintaa ja mietintää ihmisenä olemisesta ja meidän erilaisuuksista.
        Paitsi luonne, myös elämä pakottaa meidät siihen mitä ollaan. Sinusta tuli sinunomainen. Minusta se teki tämän version. Sen näkemiseen tarvitaan empatiaa, halua ymmärtää toista. Olenko väärässä jos väitän että ilman niitä ei voi tutustuakaan toiseen?


      • hmp.f kirjoitti:

        Tää on tällainen mun taipumukseni, syväpohdintaa ja mietintää ihmisenä olemisesta ja meidän erilaisuuksista.
        Paitsi luonne, myös elämä pakottaa meidät siihen mitä ollaan. Sinusta tuli sinunomainen. Minusta se teki tämän version. Sen näkemiseen tarvitaan empatiaa, halua ymmärtää toista. Olenko väärässä jos väitän että ilman niitä ei voi tutustuakaan toiseen?

        "humps"

        Empatia ei ole missään välttämätöntä.
        Viisaus ja järkevyys pitää aina olla kaikessa etu-sijalla.
        Jos nuo ominaisuudet antavat sinulle luvan, voit alkaa etsiä lämpöä,
        rakkautta, hellyyttä sekä sitä empatiaa.
        Empatia ensin, johtaa sinut runoilijan kaltaiseen idiotismiin.
        Eroihin, kohtaamisiin, rakkaus-lauluihin, jotka johtavat monet muutkin
        kanssa-ihmisesi vaarallisen hullujen tunteiden pauloihin.

        "Minä viillän sinut minusta irti!
        siihen sieluni valmiiksi teroitin!

        Miks' et antanut minun mennä vielä
        silloin kun hulluna luulottelin"

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "humps"

        Empatia ei ole missään välttämätöntä.
        Viisaus ja järkevyys pitää aina olla kaikessa etu-sijalla.
        Jos nuo ominaisuudet antavat sinulle luvan, voit alkaa etsiä lämpöä,
        rakkautta, hellyyttä sekä sitä empatiaa.
        Empatia ensin, johtaa sinut runoilijan kaltaiseen idiotismiin.
        Eroihin, kohtaamisiin, rakkaus-lauluihin, jotka johtavat monet muutkin
        kanssa-ihmisesi vaarallisen hullujen tunteiden pauloihin.

        "Minä viillän sinut minusta irti!
        siihen sieluni valmiiksi teroitin!

        Miks' et antanut minun mennä vielä
        silloin kun hulluna luulottelin"

        H.

        Kummarrus, minigrip-pussillisen verran. Ilman ivaa. Hieno kirjoitus.


      • de-meter
        hmp.f kirjoitti:

        Kummarrus, minigrip-pussillisen verran. Ilman ivaa. Hieno kirjoitus.

        Täydet pisteet hunksille minultakin. Runokin oli rautaa.

        Se vain, että viisaus ja järkevyys eivät tule meille - ainakaan kaikille - synnyinlahjana.
        Niiden eteen täytyy elää ja kärsiä, eikä niiden löytyminen ole sittenkään varmaa.


      • kylmätotuus

        Nimim. "hunksz" eräs pieni tiivistelmä kirjoituksestasi.
        Mikä teki sinusta sinun.

        Kaikki tuo on jo eletty ja muuttunut kokemuksiksi.
        Kokemuksiksi, jotka eivät voi muuttaa mitään.

        Minä olen vakaasti sitä mieltä, että juuri kokemukset meitä kasvattavat ja tekevät meistä meidät.
        Kokemustemme kautta käymme läpi jatkuvaa uusiutumista ja kasvuprosessia hamaan hautaan saakka.

        Ilman kokemuksia (=elämänkoulu) jäisimme ikuisesti vauva-asteelle.


    • joopastajoo

      Rehellinen ja luotettava ihminen ansaitsee kunnioitukseni.

      Suorat sanat on parasta sanoa tarvittaessa eikä selän takana sivullisille.

      Juoruja ei pidä sinisilmäisesti uskoa, sillä monta kertaa hyvä asia muuttuu päinvastaiseksi suustasuuhun kulkiessa.

      Kiltti olen silloin kun vastapuoli sitä ansaitsee.

      • Tyyliin sitä saa mitä tilaa?


      • joopastajoo
        hmp.f kirjoitti:

        Tyyliin sitä saa mitä tilaa?

        Pitäisikö kunnioittaa ja olla kiltti ihmiselle joka on häijy sinua kohtaan tai valehtelee asiasta kuin asiasta ja puhuu pahaa seläntakana?

        Tietenkin autan apua tarvitsevia, enkä vaadi vastapalvelusta kaikista tekemisistäni.


      • joopastajoo kirjoitti:

        Pitäisikö kunnioittaa ja olla kiltti ihmiselle joka on häijy sinua kohtaan tai valehtelee asiasta kuin asiasta ja puhuu pahaa seläntakana?

        Tietenkin autan apua tarvitsevia, enkä vaadi vastapalvelusta kaikista tekemisistäni.

        Mutta eikö tuolla tavalla vaan lisätään kunnioittamattomuutta ja ei-kilttinä olemista maailmalla?


    • Mitä arvostat ihmisessä, ja mikä on tärkein?
      Kunnioittaa erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä tuomitsematta. Ei nosta itseään jalustalle mollaamalla muita.
      Lähimmäisten huomioiminen ja auttaminen unohtamatta itseään.

      • Jos palstaa lukee, niin itsensä jalostalle nostaminen ei oikein ole sopivaa missään muodossa :))
        Hienoja arvoja sulla, sellaisia pääpystyssäkulkevan.


    • alottaja_MIKSI_KYSYT_

      hmp.f

      Rehellisyys / luotettavuus ON ehdoton YKKÖNEN,
      se on terveen normaalin vastuulisen ihmisen merkki,
      - jos se puttuu ihminen EI kelpaa eikä kuulu mun tuttaviin,
      vielä vähemmän ystävä piiriin,
      kun ihminen on rehellinen luotettava hänessä on aina myös kaikki muut hyvät piirteet, ominaisuudet, empatia, sympatia , ym.
      tämmönen ihminen on älykäs, ei ole huijattavissa, hänellä on terve arvostelukyky tallessa kaikissa tilanteissa,

      • Siksi kysyn kun oli tylsää :) Mulla ei ole mennyt miksi-ikä vielä ohitse.
        Tarkoittaako tämä että arvostat itsessäsi ne samat piirteet?


      • kylmätotuus

        Kyllä minustakin rehellisyys on peruskivi, jonka päälle rakennetaan.
        Samoilla linjoilla olen koko kirjoituksesi sisällöstä.
        Jos rehellisyys osoittautuukin vilpiksi, koko rakennus sortuu, eikä sitä saa korjattua ennalleen enää koskaan.

        Itse olen ehkä liiankin suorasanainen, mutta se ei tarkoita, että haluaisin loukata toisia. Olen vaan niin kyllästynyt vanhoihin ja luutuneisiin ajatuksiin, että niitä on joskus pakko ravistella. Jos yhtyisin hymistelykuoroihin valehtelisin sekä itselleni että kuorolaisille. Se ei olisi reilua peliä kenellekään.

        Aloittaja kirjoitti kunnioituksesta.
        Se onkin kaksipiippuinen juttu.
        Henkilön, jota voin kunnioittaa on kunnioitukseni ansaittava teoillaan.
        Esim. yhteiskunnallinen asema tai ammatti ei ole mikään peruste kunnioitukselle.

        Toisaalta ihmisarvoa kunnioitan. Se on yhtäläinen meillä kaikilla esim. rodusta, uskonnosta tai varallisuudesta riippumatta.
        Alistavat- ja väkivaltaiset teot toisinajattelijoita kohtaan ko. ominaisuuksien nimissä eivät kunnioitusta saa.


    • mimmimum-mi

      Tärkeää on mielestäni tuo rehellisyys...luotettavuus.. empatia siinä määrin että kykenee ajattelemaan toisen kannalta....hänen tunnetilaansa ...suorasanaisuus ei ole minusta aina hyve....hienovaraisuus sanomisissa on monesti parempi tapa.... Sanoit että kovis-imago vallitsee...se on valitettavaa....kun nuoria naisia kuuntelee niin se pistää erityisesti silmään....ja korvaan..
      " Ruukku tihkuu aina sitä mitä se sisältää "
      Ajattelin tuota lausetta tässä yhtenäpäivänä monelta suunnalta....antoi paljonkin aihetta....se sama ruukun sisältö voi muuttua ajankuluessa.....jopa jalostua.

      • Lempeä mimmimum-mi.... hieno sanonta. Kaikissa ruukuissa on myös sitä kitkerää ainesta. Niissä tarttis olla myös silmät, että näkevät mihin tihkuvat :)


    • Elävän-elämän-mukaisesti

      Elämäni aikana minulla on ollut käsissäni jos jonkilaista ohjekirjaa ja korjausopasta, joiden tietoja ei ole voinut soveltaa ihmisiin. Autojenkin mukana tulee käyttöohjekirja.
      Nyt enää mietin, voiko ihmisenkin palauttaa tehdasasetuksille? Ja mikä oli läpimurtovuosi, kun ihminen sai oman käyttöohje kirjasensa? Pappikaan kun ei alttarilla anna mukaan muuta kuin raamatun. Ja nykyaikanahan virallisuus ohitetaan olemalla avopari. Ei ole raamattuakaan.

      • liojaan-luottaen-

        Sanoit tekstissäsi suurimman asian mitä ihminen saa, se on raamamttu,
        sitä ei voi koskaan vähätellä,
        sillä
        raamatun sana on totuus,
        siihen perustuu koko ihmisen h y v ä elämä,
        vain totuuteen voi rakentaa lujan luotettavan ihmissuhteen,
        ihminen itsessään on heikko, lankeaa usein houkutuksiin,
        mutta raamatun sana , TOTUUS on aina se joka korjaa , parantaa ja pelastaa ihmisen kaaokselta, täydellisestä tuholta,
        vain rehellisyys totuus luotettavuus on ihmisen ainoa korkealle arvostetu
        ominaisuus, siihen sisältyy kaikki muutkin hyvät ominaisuudet,,,


      • Mä luulen että se ohjekirja koostuu puheesta, siitä että tutustuu toiseen ja kyselee ja saa vastauksia. Että kulkee avoimella sydämellä, vaikka se joskus sattuisikin.
        Eiks se ollut niin että sydän on lihas? Lihasmassaa kasvatetaan niin että siihen tehdään arpia jolloin se pyrkii korjaamaan itsensä ja kasvattaa lihasmassaa nopeammin. Oliko huono vertaus, oliko :))


    • de-meter

      Kunnioitus on minustakin tärkein - ja vaikein listatuista. Se taitaa häivyttää muutkin, jos se puuttuu. Tilan antaminen, viileä tarkkailu ja halu ymmärtää ovat minustakin kunnioituksen ydin. Kunnioitus ei toimi hyvä/paha, oikea/väärä-akselilla, se osaa erottaa teon ja tekijän. Siitä kai lähtee tuo paljon käytetty eettinen ohje, jonka mukaan kaikkia ihmisiä täytyy kunnioittaa.
      Torsti Lehtinen, konnakirjailija, ortodoksi ja Kierkegard-tuntija on sanonut, että ihmisessä kunnioittaa aina hänen kärsimystään. Kun näkee toisen haavoittuneisuuden, voiko silloin tuntea muuta kuin hiljaista kunnioitusta ? Muodikas, osoitettu empatia on kevyttä kamaa siihen verrattuna, mielestäni...

      • tätä-mieltä

        de-meter

        eihän ihmistä v o i koskaan kunnioittaa jos se ei ole rehellinen ja luotettava ihminen,
        siis kaikki kääntyy aina tärkeimpään ominaisuuteen , rehellisyyteen ja luotettavuuteen,
        jos nämä ominaisuudet on ihmisessä hän saa sen myötä myös kunioituksen ja kikki muttkin hyvän ihmisen maineen,
        --
        jos rehellisyyys/ luotettavuus ihmisestä puuttuu,
        puuttuu aivan kaikki muukin ihmisen kunioitamiseen liittyvistä asioista,,,


      • de-meter
        tätä-mieltä kirjoitti:

        de-meter

        eihän ihmistä v o i koskaan kunnioittaa jos se ei ole rehellinen ja luotettava ihminen,
        siis kaikki kääntyy aina tärkeimpään ominaisuuteen , rehellisyyteen ja luotettavuuteen,
        jos nämä ominaisuudet on ihmisessä hän saa sen myötä myös kunioituksen ja kikki muttkin hyvän ihmisen maineen,
        --
        jos rehellisyyys/ luotettavuus ihmisestä puuttuu,
        puuttuu aivan kaikki muukin ihmisen kunioitamiseen liittyvistä asioista,,,

        Aivan. Kyllä kai nuo ominaisuudet vähän kimpassa kulkevat, eikä aina voi tietää, kumpi oli ensin muna vai kana.
        Falskia ihmistä on vaikea kunnioittaa, ellei naamarissa ole säröä, ellei sen taakse näe...


      • Hyvä kirjoitus. Aina ei tiedä ihmisen haavoista. He joita on satutettu eniten, jemmaavat sen myös parhaiten niin että vain vänkäisyydestä voi aavistaa ettei kaikki ole mennyt kovin ruusuisesti. Että silleen voi sen kunnioituksen antaa huonosti käyttäytyvällekin, jopa falskille. Se saattaa olla pelkkä suoja. Tietty persoonallisuushäiriöisiä on, mutta ei hekään välttämättä itse itselleen mitään mahda.


    • Viatonsivullinen

      "Mitä enemmän tapaan ihmisiä, sitä enemmän pidän koirista"

      • Hah :)) Jep, jos sä tapaisit mua ja mun koiraa, niin luultavasti koirani veisi sun sydäntä paljon nopeammin kuin minä.
        Mutta valitettavasti se on ihmiset jotka kasvattaa koiria. Mitäs siihen sanot :)


    • 1eero

      Ompa laajakäsite ketä arvotelet miten missä suhteessä, oma-arvomaailma sen perusteella luo käsityksen kulloiseen ihmisessä kokonaisuus siitä se muodotuu.
      Arvomaailma syntyy muustakin ympäristö tekemiset saavutukset iäkkäät ihmiset, elossa, kuolleetki mitenlie itsensä kunnioittaminen jos ei ole itsensä kunnioitusta olet hakoteillä.

      • Niin, mä vähän koetin peilata että onko ne samat arvot mitä arvostaa muissa itsessänikin. Että jos arvostaa sitä että saa kunnioitusta, niin onko valmis kunnioittamaan itsekin?
        Se on hyvä pointti että itsensä pitäisi kunnioittaa. Se onkin sikavaikeaa. Jos pitää itsensä hyvänä, niin johan on päähänpotkijoita. Ei mee ihan käsikädessä nämä jutut..


    • Kunnioitus on tärkeintä mielestäni ja asia on viime päivinä joskus tullut mieleen vähän eri kantilta.
      Sitä kunnioittaa kaikkia ihmisiä, kyse ihmisarvosta, hyvää evlut perinnettä ja yrittää vielä suhtautua ennakkoluulottomasti ilman asenteita eteen tulevaan tuntemattomaan. Aina ei tietenkään voi kunnioittaa sanoja tai tekoja. Öykkäri möykkäreitä tapaan usein ja ei kunnioitus silloinkaan mihinkään katoa, mutta omassa päässä alkaa mahdoton mylläys motiiveista ja syistä yms. Sitä yrittää asettua toisen asemaan ja tilanteeseen vaikkei toisen nuttuun voi koskaan tunkeutuakaan. Jokainen ihminen on aina omalla tavallaan mielenkiintoinen ja kunnioitus ja arvostus lisää myös ihmistuntemusta.
      Yhtenä iltana katselin videokuvaa tästä kilpimiehestä, jonka väitetään suunnitelleen Pariisin terroristi-iskun. Nuoren miehen ilmeestä, puheesta ja teosta (sillä hetkellä hiluxin lavalla lojui joukkohautaan vietäviä surmattuja panttivankeja) loisti niin suunnaton ihmisen halveksunta ja väheksyminen kuin vain voi. Silloin mietin mitä tapahtuisi, jos tuo mies tulisi eteeni, miten kävisi kunnioitukselleni, mitä se loppujen lopuksi kestäisi. Nyt tuota videota katsoessani oli pääni täynnä ennakkoluuloja ja asenteita. Onko ihminen koskaan vapaa ennakkoluuloista ja asenteista. Sama ihmisen prototyyppi meissä kaikissa on, jalostus sitten ratkaisee käden jälkemme. Huh, huh, tätä maailmaa.

      • Maailmamuuttuu

        No eipä sekään nuori mies ajele Hiluxillaan enää. Pariisin poliisi pisti kämppään 5000 luotia, että nuorimies pystyttiin tunnistamaan vain muutamasta jäljelle jääneestä sormesta, niin seulaksi se meni. Sai ansionsa mukaan. Eli noin paljon Pariisin poliisi kunnioitti tyyppiä.


      • Rosaliiin, olisiko kunnioitus käsi kädessä ymmärryksen kanssa? Ei voi odottaa että joku kunnioittaisi meitä jos pienestä saakkaa on tuputettu kuinka pahoja me ollaan, syypäät kaikkeen pahaan, ja pääsee johonkin Korkeammalle tasolle mitä enemmän meidät tappaa. Tai jos kantaa sisällään vihaa.
        Lisäksi, jos pitäisi laatia lista ei-toivotuista ominaisuuksista, fanaattisuus olisi aika korkealla mun listalla :)

        Tuli vielä kunnioituksesta mieleen. On ihmisiä joiden olemus huokuu että häntä pitää kunnioittaa. Toiset ottamalla se statuksen kautta, toiset säteilemällä lämpöä ja ymmärrystä. Pitäisikö se kunnioitus myös vaatia vähän itselleen jotta sen saa?


      • hytinäx1
        Maailmamuuttuu kirjoitti:

        No eipä sekään nuori mies ajele Hiluxillaan enää. Pariisin poliisi pisti kämppään 5000 luotia, että nuorimies pystyttiin tunnistamaan vain muutamasta jäljelle jääneestä sormesta, niin seulaksi se meni. Sai ansionsa mukaan. Eli noin paljon Pariisin poliisi kunnioitti tyyppiä.

        No miksi ei voinut antautua kerralla? Vai menikö palasiksi koska nainen samassa huoneistossa räjäytti itsensä? IS jihad terroristien älyntasossa on jotain kovasti vinksallaan ja heillä ei ole minkäänlaista empatiaa ketään tai mitään kohtaan.


      • hmp.f kirjoitti:

        Rosaliiin, olisiko kunnioitus käsi kädessä ymmärryksen kanssa? Ei voi odottaa että joku kunnioittaisi meitä jos pienestä saakkaa on tuputettu kuinka pahoja me ollaan, syypäät kaikkeen pahaan, ja pääsee johonkin Korkeammalle tasolle mitä enemmän meidät tappaa. Tai jos kantaa sisällään vihaa.
        Lisäksi, jos pitäisi laatia lista ei-toivotuista ominaisuuksista, fanaattisuus olisi aika korkealla mun listalla :)

        Tuli vielä kunnioituksesta mieleen. On ihmisiä joiden olemus huokuu että häntä pitää kunnioittaa. Toiset ottamalla se statuksen kautta, toiset säteilemällä lämpöä ja ymmärrystä. Pitäisikö se kunnioitus myös vaatia vähän itselleen jotta sen saa?

        Voipa hyvinkin olla, mutta omakohtaisesti ajatellen voin toki kunnioittaa ihmistä jota tai jonka käyttäytymistä en aina ymmärrä. Se on varmaankin suvaitsevaisuutta, ei kaikkien tarvitse ajatella ja tehdä samoin ja silti voi kunnioittaa. Me niin erilaisia olemme, me ihmiset.
        Utopistinen ihanne tietenkin, että kaikki ihmiset ja kansat kunnioittaisivat toisiaan, täysin mahdoton ajatus.
        Lähi-idässä käydään vielä abrahamin aikuisia sotia ja yritetään korjailla silloin tehtyjä vääriä perinnönjakoja. Sen jälkeen monta sukupolvea on tehnyt omat virheensä. Ihmisen muisti kulkee sukupolvelta toiselta ja varsinkin viha näyttää kasvavan aina potensseissa. Koettu vääryys on varmin tapa hävittää kunnioituksen rippeetkin olemattomiin.
        Minä kunnioitan sinua mutta en voisi kuvitella tilannetta, että vaatisin sinulta minun kunnioittamista. Toisilla ihmisillä on sellaista karismaa joka herättää kunnioitusta jopa pelkällä olemuksellaan.


    • Hyvin helppoa! Yksi henkilö, yksi ominaisuus.
      Minulle riittää, että vaimoni mielestä minä olen edelleenkin paras, mahdollinen mies hänelle!
      Laajemmin en viitsi ryhtyä asiaa pohtimaan.

      • Woi, eikös tuo ole aika ahdistavaa. Minustakait on ihana et minun mies näkee muitakin potentiaalisia ehdokkaita ympärillään. :D


      • 72v

        Meniköhän sinulla luetussa persoonat sekaisin?
        Siis "vaimoni mielestä"! Suuntaa säälittelysi hänelle!


      • 72v kirjoitti:

        Meniköhän sinulla luetussa persoonat sekaisin?
        Siis "vaimoni mielestä"! Suuntaa säälittelysi hänelle!

        Ei menny enkä sääli. Mua kait ahistas jos ukko luulis et mie olen se ainoa mahollinen. Siis minä en halua olla miehelleni se ainoa oikea paras. Liian ripustuvaista.


      • nyyyh-näin-meillä
        siilimuori2 kirjoitti:

        Ei menny enkä sääli. Mua kait ahistas jos ukko luulis et mie olen se ainoa mahollinen. Siis minä en halua olla miehelleni se ainoa oikea paras. Liian ripustuvaista.

        ohoh,,, siilimuori2 ,,, huh huh eipä sun osa näytä houkuttelevalta,,

        Mä tahtoisin olla se ainoa paras ja olinki,
        samoin puolisoni oli mun ainoain ja paras,
        eikä me ripustauduttu toisiimme,
        elettiin täyttä elämää maailman matkoineen,
        kunnes kuolema erotti,


      • nyyyh-näin-meillä kirjoitti:

        ohoh,,, siilimuori2 ,,, huh huh eipä sun osa näytä houkuttelevalta,,

        Mä tahtoisin olla se ainoa paras ja olinki,
        samoin puolisoni oli mun ainoain ja paras,
        eikä me ripustauduttu toisiimme,
        elettiin täyttä elämää maailman matkoineen,
        kunnes kuolema erotti,

        Heh, se on varmaan kyse siitä näkökulmasta mistä kattoo :). Minä tarvin tilaa hengittää ja niin onneksi mun mieski. Ei ole tarvis laittaa paremmuusjärjestykseen ja en usko että ihmiselle on olemassa ainoastaan vain yksi paras. Toki yksi kerrallaan. Kunnes maailma erottaa.


      • omapa-on-häpeäsi
        siilimuori2 kirjoitti:

        Heh, se on varmaan kyse siitä näkökulmasta mistä kattoo :). Minä tarvin tilaa hengittää ja niin onneksi mun mieski. Ei ole tarvis laittaa paremmuusjärjestykseen ja en usko että ihmiselle on olemassa ainoastaan vain yksi paras. Toki yksi kerrallaan. Kunnes maailma erottaa.

        hyiiiii sua, sinuahan voi luulla h u o ,, ksi ,,,
        niitä on nykyäänki olemassa,,,,


      • omapa-on-häpeäsi kirjoitti:

        hyiiiii sua, sinuahan voi luulla h u o ,, ksi ,,,
        niitä on nykyäänki olemassa,,,,

        Ahaa, mielenkiintoista. Mikä kertomuksessani toi sinulle mieleen horon? Sekö et en ukso et maailmassa on kenellekkään vain se ysi ja ainoa oikea?


      • tautista-touhua
        siilimuori2 kirjoitti:

        Ahaa, mielenkiintoista. Mikä kertomuksessani toi sinulle mieleen horon? Sekö et en ukso et maailmassa on kenellekkään vain se ysi ja ainoa oikea?

        hyiii, puistattaa,,,
        tommosta jakorasiaa kaikkien yhteistä ei koskis pitkällä tikullakaa, hyiiii,


      • miksi.puistattaa
        tautista-touhua kirjoitti:

        hyiii, puistattaa,,,
        tommosta jakorasiaa kaikkien yhteistä ei koskis pitkällä tikullakaa, hyiiii,

        Phyiii.Saa sitä omaksi ja vieraan nautinnokseen, kateeillisen puhetta.


      • kunnes
        siilimuori2 kirjoitti:

        Heh, se on varmaan kyse siitä näkökulmasta mistä kattoo :). Minä tarvin tilaa hengittää ja niin onneksi mun mieski. Ei ole tarvis laittaa paremmuusjärjestykseen ja en usko että ihmiselle on olemassa ainoastaan vain yksi paras. Toki yksi kerrallaan. Kunnes maailma erottaa.

        siilimuori2 "kunnes maailma erottaa"
        Että sillälailla hepsankeikkaa.
        Maailma-sanan tilalla on vakailla kuolema-sana. Kunnes kuolema erottaa.


      • siilimuori2 kirjoitti:

        Ei menny enkä sääli. Mua kait ahistas jos ukko luulis et mie olen se ainoa mahollinen. Siis minä en halua olla miehelleni se ainoa oikea paras. Liian ripustuvaista.

        Kumppanin arvostus ei merkitse ripustautumista, rajottamista eikä minuudestaan tinkimistä!
        Omaehtoinen parisuhdeuskollisuus on yksi merkki. Ei ole tarvetta muuhun.


      • tautista-touhua kirjoitti:

        hyiii, puistattaa,,,
        tommosta jakorasiaa kaikkien yhteistä ei koskis pitkällä tikullakaa, hyiiii,

        Juu tietäsit vain millainern "jakorasia" ;).


      • kunnes kirjoitti:

        siilimuori2 "kunnes maailma erottaa"
        Että sillälailla hepsankeikkaa.
        Maailma-sanan tilalla on vakailla kuolema-sana. Kunnes kuolema erottaa.

        Juu, sana maaima sisältää kaiken.


      • flegu kirjoitti:

        Kumppanin arvostus ei merkitse ripustautumista, rajottamista eikä minuudestaan tinkimistä!
        Omaehtoinen parisuhdeuskollisuus on yksi merkki. Ei ole tarvetta muuhun.

        Samaa mieltä. Arvostus ja ripustautuminen on kaksi eri asiaa, nyt ei ainakaan milnun puheissani kyse ollut siitä. Vaan tilan antamisessa ja siitä et minä en kuvittelekkaan olevani kenellekään se ainoa oikea. Mutta silloin kun olen, siisnä suhteessa, olen. Mutta en kuristaen.


      • kunnes kirjoitti:

        siilimuori2 "kunnes maailma erottaa"
        Että sillälailla hepsankeikkaa.
        Maailma-sanan tilalla on vakailla kuolema-sana. Kunnes kuolema erottaa.

        Katoppakö maailmassa voi erottaa muukin kuin kuolema. Pitikö tämä minun sinulle kertoa, tuliko ihan utena :).


      • siilimuori2 kirjoitti:

        Samaa mieltä. Arvostus ja ripustautuminen on kaksi eri asiaa, nyt ei ainakaan milnun puheissani kyse ollut siitä. Vaan tilan antamisessa ja siitä et minä en kuvittelekkaan olevani kenellekään se ainoa oikea. Mutta silloin kun olen, siisnä suhteessa, olen. Mutta en kuristaen.

        Pitänee vissiin tähdentää että tilan antamisella en tarkoita vieraissa käymistä vaan tilaa parisuhteessa.


      • tautista-touhua kirjoitti:

        hyiii, puistattaa,,,
        tommosta jakorasiaa kaikkien yhteistä ei koskis pitkällä tikullakaa, hyiiii,

        Jopa on tuomitsevaa puhetta. Ei elämä aina suju piirustusten mukaan.
        En näe mitään paheksuttavaa siilimuorin jutuissa.
        Maailma, jopa toiseen rakastuminen voi erottaa, niin se vain on.


      • kunnes
        siilimuori2 kirjoitti:

        Juu, sana maaima sisältää kaiken.

        Höpö, höpö. On aivan eri asioita.
        Kunnes kuolema erottaa.
        Kunnes maailma erottaa.


      • kunnes kirjoitti:

        Höpö, höpö. On aivan eri asioita.
        Kunnes kuolema erottaa.
        Kunnes maailma erottaa.

        Eläpä höpöttele minun näkemistä. Maailmassa kuollaan, sairatsutaan ja lähdetään mutoin vain eri teille syystä tai toisesta. Tää on mun näkemys ja en vissiin ole ihan ainoa.


      • kunnes
        siilimuori2 kirjoitti:

        Katoppakö maailmassa voi erottaa muukin kuin kuolema. Pitikö tämä minun sinulle kertoa, tuliko ihan utena :).

        Ei voi kunnollisia aviopuolisoita toisistaan.


      • mielikki.neito kirjoitti:

        Jopa on tuomitsevaa puhetta. Ei elämä aina suju piirustusten mukaan.
        En näe mitään paheksuttavaa siilimuorin jutuissa.
        Maailma, jopa toiseen rakastuminen voi erottaa, niin se vain on.

        Mielikki neito, sinä ynnärrät minuan sanani :).


      • kunnes kirjoitti:

        Ei voi kunnollisia aviopuolisoita toisistaan.

        Salli mun nauraa, määrittele "kunnollinen" aviopuoliso:DD.


      • kunnes
        siilimuori2 kirjoitti:

        Eläpä höpöttele minun näkemistä. Maailmassa kuollaan, sairatsutaan ja lähdetään mutoin vain eri teille syystä tai toisesta. Tää on mun näkemys ja en vissiin ole ihan ainoa.

        Ei se tarkoita, että näkemyksesi on moraalisesti kestävä ja oikea, vaikka kuinka moni olisi samaa mieltä kanssasi.
        Kunnes kuolema erottaa, se tehdään, mitä luvataan.


      • kunnes
        siilimuori2 kirjoitti:

        Salli mun nauraa, määrittele "kunnollinen" aviopuoliso:DD.

        Kunnollinen aviopuoliso lupaa aikuisten oikeasti. Ja pitää lupauksensa.


      • de-meter
        siilimuori2 kirjoitti:

        Eläpä höpöttele minun näkemistä. Maailmassa kuollaan, sairatsutaan ja lähdetään mutoin vain eri teille syystä tai toisesta. Tää on mun näkemys ja en vissiin ole ihan ainoa.

        Ja täällä ollaan turvallisesti paheksunnan akselilla..)) Kohteena siilimuori...
        Joskus käy ihan kateeksi, kun näkee/kuuntelee näitä yhden totuuden ihmisiä. Heidän ei tarvitse kuin paheksuntansa ilmaista - omien tulkintojen pohjalta - niin jo vain on maailma hollillaan ja pisteet vedetty kotiin.
        Samoilla linjoilla olen kanssasi siilimuori tässäkin asiassa. Elämä voi erottaa ihmiset täydemmin kuin kuolema. Siitä sopii syytellä, mutta niin se vain on. Ja jos siipeensä saanut saa uuden mahdollisuuden, siihen on mielestäni tervettä tarttua.


      • kunnes kirjoitti:

        Ei se tarkoita, että näkemyksesi on moraalisesti kestävä ja oikea, vaikka kuinka moni olisi samaa mieltä kanssasi.
        Kunnes kuolema erottaa, se tehdään, mitä luvataan.

        Luvataan kenelle?


      • kunnes kirjoitti:

        Kunnollinen aviopuoliso lupaa aikuisten oikeasti. Ja pitää lupauksensa.

        Juu, lupaa rakastaa ja kunnioittaa, mutta ellei se toteudu? Eli pettää lupauksensa?


      • kunnes kirjoitti:

        Kunnollinen aviopuoliso lupaa aikuisten oikeasti. Ja pitää lupauksensa.

        Kunnollinen aviopuoliso tänä päivänä on ehkä katoava luonnonvara, kertovat avioerotilastot :)


      • de-meter kirjoitti:

        Ja täällä ollaan turvallisesti paheksunnan akselilla..)) Kohteena siilimuori...
        Joskus käy ihan kateeksi, kun näkee/kuuntelee näitä yhden totuuden ihmisiä. Heidän ei tarvitse kuin paheksuntansa ilmaista - omien tulkintojen pohjalta - niin jo vain on maailma hollillaan ja pisteet vedetty kotiin.
        Samoilla linjoilla olen kanssasi siilimuori tässäkin asiassa. Elämä voi erottaa ihmiset täydemmin kuin kuolema. Siitä sopii syytellä, mutta niin se vain on. Ja jos siipeensä saanut saa uuden mahdollisuuden, siihen on mielestäni tervettä tarttua.

        "Elämä voi erottaa ihmiset täydemmin kuin kuolema. "
        Että oli osuvasti sanottu. Tuo on NIIN totta.


      • kunnes kirjoitti:

        Ei se tarkoita, että näkemyksesi on moraalisesti kestävä ja oikea, vaikka kuinka moni olisi samaa mieltä kanssasi.
        Kunnes kuolema erottaa, se tehdään, mitä luvataan.

        Moraali ja moraali... Kenen moraalin mukaan pitäisi elää? Ja jos saa osakseen vaikkapa miehen joka iltapalaksi muksii sua, niin onko se silloinkin "kunnes kuolema meidät erottaa", ei muuta ratkaisua kuin oma tai toisen henki veks? Häh?
        Tai jos kaikki rahat menee viinaan. Tai jos hän sekantuu lapsiin. Tai koiraan. Tai jos hän käy jatkuvasti vieraissa. Tai harrastaa henkistä väkivaltaa. Taitaitai.
        Olet valmis laittamaan ihmistä kestämään kaiken tämän?


      • hmp.f kirjoitti:

        Moraali ja moraali... Kenen moraalin mukaan pitäisi elää? Ja jos saa osakseen vaikkapa miehen joka iltapalaksi muksii sua, niin onko se silloinkin "kunnes kuolema meidät erottaa", ei muuta ratkaisua kuin oma tai toisen henki veks? Häh?
        Tai jos kaikki rahat menee viinaan. Tai jos hän sekantuu lapsiin. Tai koiraan. Tai jos hän käy jatkuvasti vieraissa. Tai harrastaa henkistä väkivaltaa. Taitaitai.
        Olet valmis laittamaan ihmistä kestämään kaiken tämän?

        Kyllä sitä pitäisi risti kantaa kun sen on keran ottanut ;).


      • kunnes
        siilimuori2 kirjoitti:

        Kunnollinen aviopuoliso tänä päivänä on ehkä katoava luonnonvara, kertovat avioerotilastot :)

        Ja hymiön laitoit. Mitä hymyilemistä tuossa on?


      • de-meter kirjoitti:

        Ja täällä ollaan turvallisesti paheksunnan akselilla..)) Kohteena siilimuori...
        Joskus käy ihan kateeksi, kun näkee/kuuntelee näitä yhden totuuden ihmisiä. Heidän ei tarvitse kuin paheksuntansa ilmaista - omien tulkintojen pohjalta - niin jo vain on maailma hollillaan ja pisteet vedetty kotiin.
        Samoilla linjoilla olen kanssasi siilimuori tässäkin asiassa. Elämä voi erottaa ihmiset täydemmin kuin kuolema. Siitä sopii syytellä, mutta niin se vain on. Ja jos siipeensä saanut saa uuden mahdollisuuden, siihen on mielestäni tervettä tarttua.

        "de-meter"

        Tekisi mieleni alkaa paheksua sinua.
        Ihan turhaan jauhat siilin kanssa.
        Tosin muutkin kyllä jauhavat.
        Tai sitten siili jauhaa yksin nimmareineen.
        Hänellä ei ole koskaan omaa sanottavaa.
        Hänellä on vain sekavia yhdistelmiä toisten sanomisista.
        Typeriä tokaisuja.
        Noh, en minä sheriffinä estäisikään häntä.
        Vasta-kohtia tarvitaan niitäkin toisinaan :)


        "Kana on viisas. Se korottaa ääntänsä vasta munittuaan"

        H.


      • kunnes kirjoitti:

        Ja hymiön laitoit. Mitä hymyilemistä tuossa on?

        Minusta on. Koko ajatus on korni.


      • kunnes
        siilimuori2 kirjoitti:

        Minusta on. Koko ajatus on korni.

        Siis , mikä ajatus on korni?


      • siilimuori2 kirjoitti:

        Samaa mieltä. Arvostus ja ripustautuminen on kaksi eri asiaa, nyt ei ainakaan milnun puheissani kyse ollut siitä. Vaan tilan antamisessa ja siitä et minä en kuvittelekkaan olevani kenellekään se ainoa oikea. Mutta silloin kun olen, siisnä suhteessa, olen. Mutta en kuristaen.

        Mitähän tarkoitat "tilan" antamisella?
        Vaihtoehtoja on yhtä paljon kuin sen sisällön määrittäjiäkin.


      • de-meter
        hunksz kirjoitti:

        "de-meter"

        Tekisi mieleni alkaa paheksua sinua.
        Ihan turhaan jauhat siilin kanssa.
        Tosin muutkin kyllä jauhavat.
        Tai sitten siili jauhaa yksin nimmareineen.
        Hänellä ei ole koskaan omaa sanottavaa.
        Hänellä on vain sekavia yhdistelmiä toisten sanomisista.
        Typeriä tokaisuja.
        Noh, en minä sheriffinä estäisikään häntä.
        Vasta-kohtia tarvitaan niitäkin toisinaan :)


        "Kana on viisas. Se korottaa ääntänsä vasta munittuaan"

        H.

        Paheksun puhettasi, hunksi. Joskus näyttää siltä, että jos jollakulla on "omaa sanottavaa" hän muuttuu käsittämäksi muille ...))
        "Sekavat yhdistelmät" ovat minusta keskustelua parhaimmillaan. Kysyä, tarkentaa, täsmentää, ilmaista samanmielisyyttä, jos siihen on aihetta, suvaita erimielisyys,..
        Eipä tässä muuta...
        P.s. Aforismisi on hyvä. Sovitan itseeni.


      • de-meter kirjoitti:

        Paheksun puhettasi, hunksi. Joskus näyttää siltä, että jos jollakulla on "omaa sanottavaa" hän muuttuu käsittämäksi muille ...))
        "Sekavat yhdistelmät" ovat minusta keskustelua parhaimmillaan. Kysyä, tarkentaa, täsmentää, ilmaista samanmielisyyttä, jos siihen on aihetta, suvaita erimielisyys,..
        Eipä tässä muuta...
        P.s. Aforismisi on hyvä. Sovitan itseeni.

        "de-meter"

        AARGH!
        Naiset...

        Hyvä on.
        Otan onkeeni tämän vähänkin.
        Mutta vain sinulta.

        H.


      • kuullut.ja.nähnyt
        hunksz kirjoitti:

        "de-meter"

        Tekisi mieleni alkaa paheksua sinua.
        Ihan turhaan jauhat siilin kanssa.
        Tosin muutkin kyllä jauhavat.
        Tai sitten siili jauhaa yksin nimmareineen.
        Hänellä ei ole koskaan omaa sanottavaa.
        Hänellä on vain sekavia yhdistelmiä toisten sanomisista.
        Typeriä tokaisuja.
        Noh, en minä sheriffinä estäisikään häntä.
        Vasta-kohtia tarvitaan niitäkin toisinaan :)


        "Kana on viisas. Se korottaa ääntänsä vasta munittuaan"

        H.

        Kana kaakattaa muniessaan. Sen jälkeen on hiljaa.


      • kotkotkoootkooottkot
        kuullut.ja.nähnyt kirjoitti:

        Kana kaakattaa muniessaan. Sen jälkeen on hiljaa.

        Kyllä hunksi kanat tuntee, lauman keskellä ikänsä elänyt.


      • vain-yksi-on-oikea
        siilimuori2 kirjoitti:

        Ahaa, mielenkiintoista. Mikä kertomuksessani toi sinulle mieleen horon? Sekö et en ukso et maailmassa on kenellekkään vain se ysi ja ainoa oikea?

        on se vaan niin yksi ja ainoa on se oikea,
        vaikka sata kävis kupilla,
        muilla ei ole mitään merkitystä,


      • kuppimeninurin
        vain-yksi-on-oikea kirjoitti:

        on se vaan niin yksi ja ainoa on se oikea,
        vaikka sata kävis kupilla,
        muilla ei ole mitään merkitystä,

        Onks kyse kanoista ;)))


      • naurettavaa-
        siilimuori2 kirjoitti:

        Juu, lupaa rakastaa ja kunnioittaa, mutta ellei se toteudu? Eli pettää lupauksensa?

        MIKSI siilimuori on pettäjä, miksi et pysty uskollisuuteen,
        pystytkö yleensäkkää lupautumaan mihinkää rehelliseen ihmis-suhteeseen,
        sun elämäntapsi on pustaattava,
        tommonen ihminen luo itselleen ja ympäristöön vain pahuutta,
        - sulla on voimakkain tunne itse-inho, siksi suinpäin teet
        raivopäissäsi täällä mahtailet tekosillasi,
        ei jakorasian elämä mitää herkkua ole, vaikka muuta väität,
        -- sitä piatsi sinusta voi olla jokseenki varma etteisinulla ole yhtä-ainuttakaan seksikumpania,
        sinä vaan täällä lässytät soopaa,
        ku luulet että se saa jokun kateeliseksi, hah hah haaaa, mihin mennää nauramaan,


      • naurettavaa- kirjoitti:

        MIKSI siilimuori on pettäjä, miksi et pysty uskollisuuteen,
        pystytkö yleensäkkää lupautumaan mihinkää rehelliseen ihmis-suhteeseen,
        sun elämäntapsi on pustaattava,
        tommonen ihminen luo itselleen ja ympäristöön vain pahuutta,
        - sulla on voimakkain tunne itse-inho, siksi suinpäin teet
        raivopäissäsi täällä mahtailet tekosillasi,
        ei jakorasian elämä mitää herkkua ole, vaikka muuta väität,
        -- sitä piatsi sinusta voi olla jokseenki varma etteisinulla ole yhtä-ainuttakaan seksikumpania,
        sinä vaan täällä lässytät soopaa,
        ku luulet että se saa jokun kateeliseksi, hah hah haaaa, mihin mennää nauramaan,

        Ettei vaan ainut joka täällä tekee siilimuorista pettäjän olisi sinä? En mä nähnyt mitään yksiavioisuutta vastaan hänen tekstissään, hänhän sanoi että se yksi kunnes maailma heidät erottaa?


      • naurettavaa- kirjoitti:

        MIKSI siilimuori on pettäjä, miksi et pysty uskollisuuteen,
        pystytkö yleensäkkää lupautumaan mihinkää rehelliseen ihmis-suhteeseen,
        sun elämäntapsi on pustaattava,
        tommonen ihminen luo itselleen ja ympäristöön vain pahuutta,
        - sulla on voimakkain tunne itse-inho, siksi suinpäin teet
        raivopäissäsi täällä mahtailet tekosillasi,
        ei jakorasian elämä mitää herkkua ole, vaikka muuta väität,
        -- sitä piatsi sinusta voi olla jokseenki varma etteisinulla ole yhtä-ainuttakaan seksikumpania,
        sinä vaan täällä lässytät soopaa,
        ku luulet että se saa jokun kateeliseksi, hah hah haaaa, mihin mennää nauramaan,

        Taidat nyt vastata oman mielikuvituksesi luomaan tuotteeseen mutta ei se mitään. Positiivista jos sait tuntea itsesi Hyväksi Ihmiselksi :D.


      • hunksz kirjoitti:

        "de-meter"

        Tekisi mieleni alkaa paheksua sinua.
        Ihan turhaan jauhat siilin kanssa.
        Tosin muutkin kyllä jauhavat.
        Tai sitten siili jauhaa yksin nimmareineen.
        Hänellä ei ole koskaan omaa sanottavaa.
        Hänellä on vain sekavia yhdistelmiä toisten sanomisista.
        Typeriä tokaisuja.
        Noh, en minä sheriffinä estäisikään häntä.
        Vasta-kohtia tarvitaan niitäkin toisinaan :)


        "Kana on viisas. Se korottaa ääntänsä vasta munittuaan"

        H.

        Älä sitten muni.


      • flegu kirjoitti:

        Mitähän tarkoitat "tilan" antamisella?
        Vaihtoehtoja on yhtä paljon kuin sen sisällön määrittäjiäkin.

        Sitä ettei minun parisuhteessa tarvitse olla toiselle se "koko maailma" :D. Minä en omista ketään eikä kukaan minua sillain et se tukahduttais.


      • vain-yksi-on-oikea kirjoitti:

        on se vaan niin yksi ja ainoa on se oikea,
        vaikka sata kävis kupilla,
        muilla ei ole mitään merkitystä,

        No höh. Kannattaa olla tarkkana kenet kupille päästää.


      • de-meter kirjoitti:

        Paheksun puhettasi, hunksi. Joskus näyttää siltä, että jos jollakulla on "omaa sanottavaa" hän muuttuu käsittämäksi muille ...))
        "Sekavat yhdistelmät" ovat minusta keskustelua parhaimmillaan. Kysyä, tarkentaa, täsmentää, ilmaista samanmielisyyttä, jos siihen on aihetta, suvaita erimielisyys,..
        Eipä tässä muuta...
        P.s. Aforismisi on hyvä. Sovitan itseeni.

        "Sekavat yhdistelmät" ovat minusta keskustelua parhaimmillaan. Kysyä, tarkentaa, täsmentää, ilmaista samanmielisyyttä, jos siihen on aihetta, suvaita erimielisyys,.."

        Samaa mieltä taas Demeter. Sehän tästä juuri hauskaa tekeekin et kirjoitan jostain asiasta sillain puolitunnistettavastikin joskus ja toiset sitten ovat tunnistavinaan tai tunnistavat tahallaan väärin ja vastaavat siltä pohjalta. Avaavat uusia näkökulmia joista saa miettiä mistä johtavat juurensa jne. Kivaa :D.


      • lue-tarkempaan-
        hmp.f kirjoitti:

        Ettei vaan ainut joka täällä tekee siilimuorista pettäjän olisi sinä? En mä nähnyt mitään yksiavioisuutta vastaan hänen tekstissään, hänhän sanoi että se yksi kunnes maailma heidät erottaa?

        Lueppas tarkempaa,
        jossaki tekstissä hän kehuskeli monikossa , antaa kelle milloinki kohalle sattuu,
        samoin kuulemma hänen kumppaninsa saa josta missä haluaa,
        tommonen suhde ei taatusti toimi oikeassa elämässä,
        eikä tommonen ihmis-suhde ole edes parisuhde,
        lähinnä tommosesta toiminnasta tulee käsitys yleinen jakorasia, todellisuudessa terveet miehet kiertää yleisen viihdyttäjän kaukaa,
        siilimuorin moraali on kaukana normi moraalista,


      • lue-tarkempaan- kirjoitti:

        Lueppas tarkempaa,
        jossaki tekstissä hän kehuskeli monikossa , antaa kelle milloinki kohalle sattuu,
        samoin kuulemma hänen kumppaninsa saa josta missä haluaa,
        tommonen suhde ei taatusti toimi oikeassa elämässä,
        eikä tommonen ihmis-suhde ole edes parisuhde,
        lähinnä tommosesta toiminnasta tulee käsitys yleinen jakorasia, todellisuudessa terveet miehet kiertää yleisen viihdyttäjän kaukaa,
        siilimuorin moraali on kaukana normi moraalista,

        Ettet vaan lukis valikoivasti? En vieläkään näe mitä sinä näet.


      • de-meter
        hmp.f kirjoitti:

        Ettet vaan lukis valikoivasti? En vieläkään näe mitä sinä näet.

        Oli sen verran tyrmäävä analyysi, että piti oikein hieraista silmiään...
        Epäilin menneen väärään osoitteeseen, kun on postilakko ja kaikki..))

        Taisikin olla vain malliesimerkki siitä, että lukija kirjoittaa tekstit uudelleen omassa päässään itseään palveleviksi... Aina se hetkeksi nostaa omanarvontuntoa kun kuvittelee mielessään toisten pahuutta ja kertaa omaa moitteettomuuttaan.


      • de-meter kirjoitti:

        Oli sen verran tyrmäävä analyysi, että piti oikein hieraista silmiään...
        Epäilin menneen väärään osoitteeseen, kun on postilakko ja kaikki..))

        Taisikin olla vain malliesimerkki siitä, että lukija kirjoittaa tekstit uudelleen omassa päässään itseään palveleviksi... Aina se hetkeksi nostaa omanarvontuntoa kun kuvittelee mielessään toisten pahuutta ja kertaa omaa moitteettomuuttaan.

        Joo, ehkä oli postilakon syytä :))) Suuttumuskin on sellainen, että tulee kirottua, jopa näköjään ihmisiä.


      • eppu2
        de-meter kirjoitti:

        Ja täällä ollaan turvallisesti paheksunnan akselilla..)) Kohteena siilimuori...
        Joskus käy ihan kateeksi, kun näkee/kuuntelee näitä yhden totuuden ihmisiä. Heidän ei tarvitse kuin paheksuntansa ilmaista - omien tulkintojen pohjalta - niin jo vain on maailma hollillaan ja pisteet vedetty kotiin.
        Samoilla linjoilla olen kanssasi siilimuori tässäkin asiassa. Elämä voi erottaa ihmiset täydemmin kuin kuolema. Siitä sopii syytellä, mutta niin se vain on. Ja jos siipeensä saanut saa uuden mahdollisuuden, siihen on mielestäni tervettä tarttua.

        Rupesin tässä kanssa tarkemmin lukemaan tätä sanailua.
        Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tänne 60 palstalle eksynyt kaikkitietävä 20:nen, jolta elämänkokemus puuttuu.
        Eikä oikein osannut lukea siilimuorin tekstiäkään. Tai ei ainakaan ymmärtänyt.
        Sellaistakin tilastotiedettä olen joskus lukenut, että maapallolla on jokaista kohti 22 000 ´´sitä oikeaa´´.


    • Luotettavuus ja rehellisyys yhdistettynä empatiaan saa aikaan kunnioitukseni.

    • Ote jonkun joskus kirjoittamasta.

      Ihmiset, jotka ovat vahvimpia ovat tavallisesti kaikkein herkimpiä?

      Ihmiset jotka ilmaisevat suurta ystävällisyyttä joutuvat usein kokemaan huonoa kohtelua toisten taholta?

      Ihmiset, jotka huolehtivat toisista kaiken aikaa ovat niitä, jotka itse tarvitsisivat huolenpitoa eniten?

      Kolme vaikeinta sanaparia ovat: rakastan sinua, olen pahoillani ja auta minua?

      • No tulipa siinä pähkäilemistä...
        Voi se eka pitää paikkansakin, (vahvin on herkin) koska jos olet herkkä joudut karaisemaan itseäsi. Toisaalta ei kaikki herkät sitä tee, he sairastuvat. Luulen että herkkyys on syntymässä saatu.
        Ystävällisyydestä väittäisin että vielä huonompaa kohtelua saa ne jotka eivät käyttäydy ystävällisesti muita kohtaan.
        Ihminen joka huolehtii muista. Jos hän tekee sen oikeista syistä (eikä siksi koska ei ole valinnanvaraa) niin hän ammentaa voimansa siitä mitä hän tekee.
        Tuo vimppa oli aika hyvä, mutta on sekin melko henkilökohtaista.


      • Kovakuorinenherkkis

        Ihmisen vahvuus asuu herkkyydessä. Herkkä katselee, näkee, kuulee, kokee erilailla kuin sellainen, jolle ei ole annettu herkkyyden lahjaa. Tämän lajin vahvuus ei siis ole fyysistä lajia. Herkkyys ei tarkoita mielen epätasapainoa, joten herkkä ei sairastu mielen puolen sairauksiin sen useammin kuin ns. vahvakaan. Sanoisinko että asia on jopa päinvastoin, koska herkkä on henkisesti luja.

        Vahvuus on harha, koska sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, joka ei kaipaisi hellyyttä, lempeä, huomaamista, huomioimista, hyväksytyksi tulemista, mukana olemista, vierellä kulkijaa, kaveria ... Vahvuus on usein kuori, jonka ihminen kasvattaa suojellakseen haavoittuvaa / haavoittunutta sisintään.


      • Korppis1
        Kovakuorinenherkkis kirjoitti:

        Ihmisen vahvuus asuu herkkyydessä. Herkkä katselee, näkee, kuulee, kokee erilailla kuin sellainen, jolle ei ole annettu herkkyyden lahjaa. Tämän lajin vahvuus ei siis ole fyysistä lajia. Herkkyys ei tarkoita mielen epätasapainoa, joten herkkä ei sairastu mielen puolen sairauksiin sen useammin kuin ns. vahvakaan. Sanoisinko että asia on jopa päinvastoin, koska herkkä on henkisesti luja.

        Vahvuus on harha, koska sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, joka ei kaipaisi hellyyttä, lempeä, huomaamista, huomioimista, hyväksytyksi tulemista, mukana olemista, vierellä kulkijaa, kaveria ... Vahvuus on usein kuori, jonka ihminen kasvattaa suojellakseen haavoittuvaa / haavoittunutta sisintään.

        Hyvin selkeä kommentti ; ) toinen kovakuoriainen.


      • kylmätotuus
        Kovakuorinenherkkis kirjoitti:

        Ihmisen vahvuus asuu herkkyydessä. Herkkä katselee, näkee, kuulee, kokee erilailla kuin sellainen, jolle ei ole annettu herkkyyden lahjaa. Tämän lajin vahvuus ei siis ole fyysistä lajia. Herkkyys ei tarkoita mielen epätasapainoa, joten herkkä ei sairastu mielen puolen sairauksiin sen useammin kuin ns. vahvakaan. Sanoisinko että asia on jopa päinvastoin, koska herkkä on henkisesti luja.

        Vahvuus on harha, koska sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, joka ei kaipaisi hellyyttä, lempeä, huomaamista, huomioimista, hyväksytyksi tulemista, mukana olemista, vierellä kulkijaa, kaveria ... Vahvuus on usein kuori, jonka ihminen kasvattaa suojellakseen haavoittuvaa / haavoittunutta sisintään.

        Allekirjoitan kommenttisi täysin.
        Herkkä ihminen on henkisesti luja. Se taas vaatii terveen itsetunnon.
        Jopa vahvan panssarin taakse hän voi onnistua murtautumaan ja löytämään sinne piiloutuneen haavoittuneen ja tarjoamaan apuaan.


    • Presenthasnorhythm

      Moro valo,

      Hienon listan jaloja ominaisuuksia olet loihtinut eetteriin. Mielestäni, jotta asioilla olisi ylipäätään mitään merkitystä, valitsisin ensin rakkauden sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä.

      • Moro, Pitkänimipätkä! Jösses. Sydän kiepsahti, suorastaan :)
        Tottakai sä niin sanot, kaiken perusta on rakkaus. Ja kun sä sen sanot, pitää vaan nyökkäillä. Mut... kyl sä tiiät, voisit myydä mulle vaikka mummoni, ja mä vaan nyökkäisin. Että silleen en tiedä ootko luotettava taho :))


    • nuormieli

      Siinähän ne on nuo kolme tärkeää ominaisuutta!, kuten siilimuori kirjoitti.
      "Luotettavuus ja rehellisyys yhdistettynä empatiaan" saa aikaan kunnioituksen, listaan voisi lisätä kymmeniä muitakin oninaisuuksia mutta vain lisämausteena ja toisekseen kukaan meistä ei ole niin täydellinen, en minä ainakaan, vanha sanonta "rehellisyys maan perii"on niin totta, rehellisyys yhdistettynä hienotunteisuuden kanssa on kaunis yhdistelmä.

      Rehellisyyttä voidaan käyttää myös väärin sen varjolla voi loukata toista mitä verisemmin, kuten sanonta kuuluu muunneltu totuus on joskus paikallaan mut vain hyvässä tarkoituksessa.

      • ent.siivoojaparka

        Muunneltu totuus hyvässä tarkoituksessa? Mikä on se hyvä tarkoitus? No tietty, mikä kenenkin mielestä.
        Kyllä siinä "muunnellussa totuudessa" on yleensä taka-ajatuksena pelastaa oma naamansa toisten silmissä.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Muunneltu totuus hyvässä tarkoituksessa? Mikä on se hyvä tarkoitus? No tietty, mikä kenenkin mielestä.
        Kyllä siinä "muunnellussa totuudessa" on yleensä taka-ajatuksena pelastaa oma naamansa toisten silmissä.

        Voihan sillä yrittää pelastaa myös toista. Tai suojella.


      • nuormieli
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Muunneltu totuus hyvässä tarkoituksessa? Mikä on se hyvä tarkoitus? No tietty, mikä kenenkin mielestä.
        Kyllä siinä "muunnellussa totuudessa" on yleensä taka-ajatuksena pelastaa oma naamansa toisten silmissä.

        Jos sinä et todellakaan tajua mitä tarkoitan tuolla muunnetulla totuudella ei voi muuta kuin ihmetellä, etkö tosiaankaan ole koskaan joutunut tilanteeseen jossa nimenomaan suojellaksesi toista olet turvautunut hieman "silottelemaan / muuntelemaan" totuutta jotta et loukkaisi toista.


      • ent.siivoojaparka
        nuormieli kirjoitti:

        Jos sinä et todellakaan tajua mitä tarkoitan tuolla muunnetulla totuudella ei voi muuta kuin ihmetellä, etkö tosiaankaan ole koskaan joutunut tilanteeseen jossa nimenomaan suojellaksesi toista olet turvautunut hieman "silottelemaan / muuntelemaan" totuutta jotta et loukkaisi toista.

        Kerro joku esimerkki elävästä elämästä. Kai minä oln vähän tyhmä, kun en tajua.
        Minkälaisesta sinä esimerkiksi loukkaannut verisesti, jos toinen ei vähän valehtele sinulle, muuntele totuutta?


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Voihan sillä yrittää pelastaa myös toista. Tai suojella.

        Entäs miten minä sinua suojelen muuntamalla ja minkälaista totuutta? Ja pelastan mistä? Joku esimerkki, please.


      • muuntelematta
        nuormieli kirjoitti:

        Jos sinä et todellakaan tajua mitä tarkoitan tuolla muunnetulla totuudella ei voi muuta kuin ihmetellä, etkö tosiaankaan ole koskaan joutunut tilanteeseen jossa nimenomaan suojellaksesi toista olet turvautunut hieman "silottelemaan / muuntelemaan" totuutta jotta et loukkaisi toista.

        Jos hän haluaakin loukata .


      • ent.siivoojaparka
        muuntelematta kirjoitti:

        Jos hän haluaakin loukata .

        Kertokaa nyt ihmeessä, minkälaisesta te loukkaannutte, ellei teille valehdella.
        Minun on vaikea asettua sellaiseen tilanteeseen, missä minulle valehteleminen olisi minusta vähemmän loukkaavaa kuin totuus.


      • nuormieli
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Kerro joku esimerkki elävästä elämästä. Kai minä oln vähän tyhmä, kun en tajua.
        Minkälaisesta sinä esimerkiksi loukkaannut verisesti, jos toinen ei vähän valehtele sinulle, muuntele totuutta?

        Valehtelu on aivan eri asia kuin muunneltu totuus, tässä sinulle yksi esimerkki.
        Meitä on tyttäjä 5 jotka järjestämme muutaman kerran vuodessa ns. tyttojen illan, tapaamme yleensä vuorotellen jonkun luona, yksi meistä keksii välillä "tekosyitä" joiden vuoksi emme voi tavata hänen luonaan, (vain minä tiedän totuuden mutta olen luvannut et en kerro muille) kun toiset ihmettelevät miksi sille ei taaskaan sovi, nyt se on taas keksinyt esteen, muuntelen minäkin totuutta kun selittelen samaa valkoista valhetta jonka hän on syyksi selittänyt. (hänellä on todella pätevä syy noille valkoisille valheille mut hän häpeilee myöntää mikä on totuus)

        Tässä yksi esimerkki mitä tarkoitan muunnetulla totuudella, ja tämä muuntelu ei todellakaan vahingoita näitä 3 muuta, yleensä kokoonnumme silloin minun luonani kun hänen luokseen emme voi mennä.

        Olisin todella katala ystävä jos pettäisin hänen luottamuksensa.


      • ent.siivoojaparka
        nuormieli kirjoitti:

        Valehtelu on aivan eri asia kuin muunneltu totuus, tässä sinulle yksi esimerkki.
        Meitä on tyttäjä 5 jotka järjestämme muutaman kerran vuodessa ns. tyttojen illan, tapaamme yleensä vuorotellen jonkun luona, yksi meistä keksii välillä "tekosyitä" joiden vuoksi emme voi tavata hänen luonaan, (vain minä tiedän totuuden mutta olen luvannut et en kerro muille) kun toiset ihmettelevät miksi sille ei taaskaan sovi, nyt se on taas keksinyt esteen, muuntelen minäkin totuutta kun selittelen samaa valkoista valhetta jonka hän on syyksi selittänyt. (hänellä on todella pätevä syy noille valkoisille valheille mut hän häpeilee myöntää mikä on totuus)

        Tässä yksi esimerkki mitä tarkoitan muunnetulla totuudella, ja tämä muuntelu ei todellakaan vahingoita näitä 3 muuta, yleensä kokoonnumme silloin minun luonani kun hänen luokseen emme voi mennä.

        Olisin todella katala ystävä jos pettäisin hänen luottamuksensa.

        Jaha.
        No miksi sinun pitää hänen puolestaan valehdella toisille? Voisithan sanoa, että kysykää häneltä itseltään. Tai sitten voisit sanoa toisille, että tällä kertaa hän sanoi syyksi tällaisen...
        Keksiikö hän siis niitä tekosyitä siksi, ettei loukkaisi toisia vai pelastaakseen oman naamansa? Siitähän siinä totuuden muuntelussa on yleensäkin kysymys vaikka niin kauniisti sanotaan muuntelevansa totuutta, ettei toinen loukkaantuisi.


      • nuormieli
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Jaha.
        No miksi sinun pitää hänen puolestaan valehdella toisille? Voisithan sanoa, että kysykää häneltä itseltään. Tai sitten voisit sanoa toisille, että tällä kertaa hän sanoi syyksi tällaisen...
        Keksiikö hän siis niitä tekosyitä siksi, ettei loukkaisi toisia vai pelastaakseen oman naamansa? Siitähän siinä totuuden muuntelussa on yleensäkin kysymys vaikka niin kauniisti sanotaan muuntelevansa totuutta, ettei toinen loukkaantuisi.

        Jaha sinä et näköjään halua ymmärtää mitä tarkoittaa muunneltu totuus, no se on sinun robleemasi en tästä aiheesta "väännä" tämän enempää.

        Sen vielä kerron et todellinen syy ei ole hänestä johtuva vaan ihan ulkopuolinen tekijä.

        Tiedätkö mitä on ystävyys? tiedätkö mitä tarkoittaa lupaus?.

        Minulla on paljon ystäviä mutta vain yksi ns. sydänystävä jonka kanssa olen jakanut ilot ja surut 15 vuotiaasta asti, on suuri rikkaus ja todellinen aarre omistaa ystävä jonka on tuntenut teinivuosista asti.


      • ent.siivoojaparka
        nuormieli kirjoitti:

        Jaha sinä et näköjään halua ymmärtää mitä tarkoittaa muunneltu totuus, no se on sinun robleemasi en tästä aiheesta "väännä" tämän enempää.

        Sen vielä kerron et todellinen syy ei ole hänestä johtuva vaan ihan ulkopuolinen tekijä.

        Tiedätkö mitä on ystävyys? tiedätkö mitä tarkoittaa lupaus?.

        Minulla on paljon ystäviä mutta vain yksi ns. sydänystävä jonka kanssa olen jakanut ilot ja surut 15 vuotiaasta asti, on suuri rikkaus ja todellinen aarre omistaa ystävä jonka on tuntenut teinivuosista asti.

        Mutta nythän sinä kerroit siitä, että ystäväsi on kertonut sinulle totuuden, eikä muunnellun totuuden.
        Eihän kysymys ollut siitä, vaan kysyin sinulta (teiltä kaikilta valkoisten valheitten puolestapuhujilta), että minkälainen totuus saisi sinut loukkaantumaan niin verisesti, että olisi parempi jos toinen kertoisi sinulle totuuden sijaan valkoisen valheen siksi ettei loukkaisi sinua.
        Itse en tiedä mitään sellaista vaikka kuinka mietin. Ei näy muutkaan oikein osaavan vastata vaikka hyvin tuntuvat tietävän, mistä toiset (kuin itse) loukkaantuvat, ellei heille valehtele valkoisesti.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Entäs miten minä sinua suojelen muuntamalla ja minkälaista totuutta? Ja pelastan mistä? Joku esimerkki, please.

        Mun exä oli joskus kunnon raivopää. Jos lapset rikkoi jotain mistä tuli ylisuurta "innostusta", sanoin että se olin minä. Homma oli joka tapauksessa jo hoidettu lapsen kanssa. Saattaa olla että joku paheksuu tätä, mutta sitten ette osaa kuvitella sitä tolkutonta raivoa. Luulen siivooja kuitenkin että sä ymmärrät tämän tilanteen vaikka näin lyhyenä sen laitoin.
        Kun lapset oli pieniä, annoin heidän voittaa pelejä 4 kertaa 5stä.
        Kun tytär on taistellut kaveriporukan kaksnaamaisuutta, eli joku on puhunut pahaa toisesta ystävästä ja sen samaisen kaverin kanssa ollut kuitenkin niin bestiksiä, hän on halunnut paljastaa tätä. Olen neuvonut että älä turhaan pahoita toisen mieltä.
        Kun tapasin auervaaran ja piti varoittaa hänestä toiselle, se osoittautuu huonoksi ideaksi - jatkossa en varoittele.
        Siskolleni en kertonut miten paljon hommia oli äidin kuolinpesän kanssa, hän vaan ottaisi sen niin että se on jotain mitä hän ei tehnyt. Joten kun hän kysyi onko kaikki kunnossa, sanoin että oli vaikkei ollutkaan.
        Varmaan keksisin fiktiivisiä tilanteita lisäksi, mutta aamukuuden mielikuvituksella ei onnistu.


      • nuormieli
        hmp.f kirjoitti:

        Mun exä oli joskus kunnon raivopää. Jos lapset rikkoi jotain mistä tuli ylisuurta "innostusta", sanoin että se olin minä. Homma oli joka tapauksessa jo hoidettu lapsen kanssa. Saattaa olla että joku paheksuu tätä, mutta sitten ette osaa kuvitella sitä tolkutonta raivoa. Luulen siivooja kuitenkin että sä ymmärrät tämän tilanteen vaikka näin lyhyenä sen laitoin.
        Kun lapset oli pieniä, annoin heidän voittaa pelejä 4 kertaa 5stä.
        Kun tytär on taistellut kaveriporukan kaksnaamaisuutta, eli joku on puhunut pahaa toisesta ystävästä ja sen samaisen kaverin kanssa ollut kuitenkin niin bestiksiä, hän on halunnut paljastaa tätä. Olen neuvonut että älä turhaan pahoita toisen mieltä.
        Kun tapasin auervaaran ja piti varoittaa hänestä toiselle, se osoittautuu huonoksi ideaksi - jatkossa en varoittele.
        Siskolleni en kertonut miten paljon hommia oli äidin kuolinpesän kanssa, hän vaan ottaisi sen niin että se on jotain mitä hän ei tehnyt. Joten kun hän kysyi onko kaikki kunnossa, sanoin että oli vaikkei ollutkaan.
        Varmaan keksisin fiktiivisiä tilanteita lisäksi, mutta aamukuuden mielikuvituksella ei onnistu.

        Kiitos!!!, sinä puit sanoiksi sen mitä minä en osannut, juurikin tuollaisia tilanteita tarkoitin muunnetulla totuudella.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Mun exä oli joskus kunnon raivopää. Jos lapset rikkoi jotain mistä tuli ylisuurta "innostusta", sanoin että se olin minä. Homma oli joka tapauksessa jo hoidettu lapsen kanssa. Saattaa olla että joku paheksuu tätä, mutta sitten ette osaa kuvitella sitä tolkutonta raivoa. Luulen siivooja kuitenkin että sä ymmärrät tämän tilanteen vaikka näin lyhyenä sen laitoin.
        Kun lapset oli pieniä, annoin heidän voittaa pelejä 4 kertaa 5stä.
        Kun tytär on taistellut kaveriporukan kaksnaamaisuutta, eli joku on puhunut pahaa toisesta ystävästä ja sen samaisen kaverin kanssa ollut kuitenkin niin bestiksiä, hän on halunnut paljastaa tätä. Olen neuvonut että älä turhaan pahoita toisen mieltä.
        Kun tapasin auervaaran ja piti varoittaa hänestä toiselle, se osoittautuu huonoksi ideaksi - jatkossa en varoittele.
        Siskolleni en kertonut miten paljon hommia oli äidin kuolinpesän kanssa, hän vaan ottaisi sen niin että se on jotain mitä hän ei tehnyt. Joten kun hän kysyi onko kaikki kunnossa, sanoin että oli vaikkei ollutkaan.
        Varmaan keksisin fiktiivisiä tilanteita lisäksi, mutta aamukuuden mielikuvituksella ei onnistu.

        On teiltä vaikea saada vastausta siihen, mitä kysyin.
        Kerrotte vain tilanteita, joissa tunnette teillä olevan oikeus ja velvollisuuskin valehdella. Ja sitten kerrotte sanomatta jättämisiä (eihän se ole valehtelua).
        Kysyin teiltä (ja kysyn nyt kolmannen kerran), että mikä saa teidät itse loukkaantumaan ellei teille valehdella. Mitä te itse haluatte teille valehdeltavan ettette loukkaantuisi?
        Jos teistä on tarpeellista valehdella valkoisesti toisille, etteivät he loukkaantuisi, niin silloinhan sama pitää päteä teihin itseennekin. Minkälainen totuus teitä itseänne loukkaa?


      • nuormieli
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        On teiltä vaikea saada vastausta siihen, mitä kysyin.
        Kerrotte vain tilanteita, joissa tunnette teillä olevan oikeus ja velvollisuuskin valehdella. Ja sitten kerrotte sanomatta jättämisiä (eihän se ole valehtelua).
        Kysyin teiltä (ja kysyn nyt kolmannen kerran), että mikä saa teidät itse loukkaantumaan ellei teille valehdella. Mitä te itse haluatte teille valehdeltavan ettette loukkaantuisi?
        Jos teistä on tarpeellista valehdella valkoisesti toisille, etteivät he loukkaantuisi, niin silloinhan sama pitää päteä teihin itseennekin. Minkälainen totuus teitä itseänne loukkaa?

        Anna olla jo, minulla on omat mielipiteeni asioista ja sinulla omasi, kaikki ok, olin pyykkituvassa ja kun mietin näitä keskusteluja tulin siihen tulokseen et sinä taidat olla melkein "täydellinen" jos et todellakaan koskaan ole muunnellut tai silotellut totuutta noilla "valkoisilla valheilla", minä haluan olla rehellinen ja myöntää tehneeni niin mutta vain ollakseni hienotunteinen ja olla loukkaamatta ketään.
        Tiedätkö "tieto lisää tuskaa" ja joskus valkoinen valhe on paikallaan jos sillä ei vahingoita ketään.


      • nuormieli kirjoitti:

        Kiitos!!!, sinä puit sanoiksi sen mitä minä en osannut, juurikin tuollaisia tilanteita tarkoitin muunnetulla totuudella.

        Minusta sä toimit kuin luotettava ystävä, nuormieli.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        On teiltä vaikea saada vastausta siihen, mitä kysyin.
        Kerrotte vain tilanteita, joissa tunnette teillä olevan oikeus ja velvollisuuskin valehdella. Ja sitten kerrotte sanomatta jättämisiä (eihän se ole valehtelua).
        Kysyin teiltä (ja kysyn nyt kolmannen kerran), että mikä saa teidät itse loukkaantumaan ellei teille valehdella. Mitä te itse haluatte teille valehdeltavan ettette loukkaantuisi?
        Jos teistä on tarpeellista valehdella valkoisesti toisille, etteivät he loukkaantuisi, niin silloinhan sama pitää päteä teihin itseennekin. Minkälainen totuus teitä itseänne loukkaa?

        No eipäs nyt vauhdissa muuteta sääntöjä! Me vastattiin sun kysymykseen "No miksi sinun pitää hänen puolestaan valehdella toisille?" ja kun sait vastauksen etkä löytänyt enää vastaanväittämistä, sitten keksi lisätehtäviä. Eli mä pääsin luokalta? ;)
        Saathän sä tuosta väännettyä pienellä mielenkuvituksella ainakin mitä minä haluan että mulle valehdellaan, tai kaunistellaan.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        No eipäs nyt vauhdissa muuteta sääntöjä! Me vastattiin sun kysymykseen "No miksi sinun pitää hänen puolestaan valehdella toisille?" ja kun sait vastauksen etkä löytänyt enää vastaanväittämistä, sitten keksi lisätehtäviä. Eli mä pääsin luokalta? ;)
        Saathän sä tuosta väännettyä pienellä mielenkuvituksella ainakin mitä minä haluan että mulle valehdellaan, tai kaunistellaan.

        Vastaisitko nyt viimeiseltään tähän alkuperäiseen kysymykseeni, minkä olen esittänyt kai neljäkin kertaa eri sanoin (että paremmin ymmärtäisitte kysymyksen) saamatta vielä vastausta siihen:
        ent.siivoojaparka
        22.11.2015 20:45
        """Minkälaisesta sinä esimerkiksi loukkaannut verisesti, jos toinen ei vähän valehtele sinulle, muuntele totuutta?"""
        Tuo kysymys siksi, koska valkoisia valheitaan toisille ihmisille puolustellaan sillä, että valehtelee hänelle siksi, ettei loukkaisi toista.
        Jatka vain kiemurtelemistasi, jos et osaa vastata. Olisi minusta kuitenkin kiva tietää, mitä minun pitäisi sinulle valehdella ettet loukkaantuisi.
        Itse en tiedä mitään, missä haluaisin minulle valehdeltavan (valkoisestikaan) totuuden sijaan.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Vastaisitko nyt viimeiseltään tähän alkuperäiseen kysymykseeni, minkä olen esittänyt kai neljäkin kertaa eri sanoin (että paremmin ymmärtäisitte kysymyksen) saamatta vielä vastausta siihen:
        ent.siivoojaparka
        22.11.2015 20:45
        """Minkälaisesta sinä esimerkiksi loukkaannut verisesti, jos toinen ei vähän valehtele sinulle, muuntele totuutta?"""
        Tuo kysymys siksi, koska valkoisia valheitaan toisille ihmisille puolustellaan sillä, että valehtelee hänelle siksi, ettei loukkaisi toista.
        Jatka vain kiemurtelemistasi, jos et osaa vastata. Olisi minusta kuitenkin kiva tietää, mitä minun pitäisi sinulle valehdella ettet loukkaantuisi.
        Itse en tiedä mitään, missä haluaisin minulle valehdeltavan (valkoisestikaan) totuuden sijaan.

        Sulle on vastattu jo monta kertaa, ei ole mun vika jos et niistä saa haluamasi irti ;))


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Sulle on vastattu jo monta kertaa, ei ole mun vika jos et niistä saa haluamasi irti ;))

        Et ole vastannut alkuperäiseen kysymykseeni kertaakaan. Eikä tuo toinenkaan muunnellun totuuden puolustaja. Olet vain kertonut, kuinka itse olet valehdellut ja miksi, sekä kertonut neuvoneesi toista olemaan sanomatta mtään. Sitähän en alunperin kysynyt.
        Pitääkö teille itsellenne siis todellakin valehdella ettette loukkaantuisi ja minkälaisista asioista? Nähtävästi niin, koska itsekin valehtelette toisille siksi, ettette loukkaisi heitä.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Et ole vastannut alkuperäiseen kysymykseeni kertaakaan. Eikä tuo toinenkaan muunnellun totuuden puolustaja. Olet vain kertonut, kuinka itse olet valehdellut ja miksi, sekä kertonut neuvoneesi toista olemaan sanomatta mtään. Sitähän en alunperin kysynyt.
        Pitääkö teille itsellenne siis todellakin valehdella ettette loukkaantuisi ja minkälaisista asioista? Nähtävästi niin, koska itsekin valehtelette toisille siksi, ettette loukkaisi heitä.

        Ai loppuiko sun ällytys jo mun napakaivelua kohtaan?
        Keskustelu on kivaa silloin jos se on mielipiteiden vaihtamista, jos se johtaa sellaiseen että taas tajuaa vähän lisää toisen ajatusmaailmasta. Ei tullut tästä asiasta sellaista fiilistä sun kanssa, että olisit ollut avoin toisenlaiselle näkemykselle, lähinnä taidat olla valmis tyrmäyskurssille. Sano sä miksi vaivautuisin tulla tyrmätyksi? Yksi hyvä syy riittää ja mä jatkan.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Ai loppuiko sun ällytys jo mun napakaivelua kohtaan?
        Keskustelu on kivaa silloin jos se on mielipiteiden vaihtamista, jos se johtaa sellaiseen että taas tajuaa vähän lisää toisen ajatusmaailmasta. Ei tullut tästä asiasta sellaista fiilistä sun kanssa, että olisit ollut avoin toisenlaiselle näkemykselle, lähinnä taidat olla valmis tyrmäyskurssille. Sano sä miksi vaivautuisin tulla tyrmätyksi? Yksi hyvä syy riittää ja mä jatkan.

        Ettet loukkaantuisi, niin minun pitäisi nyt varmaan sanoa, että oi kun sinulla on nätti ja puhdas napa. Mitä muita valkoisia valheita haluaisit kuulla ettet loukkaantuisi?


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Ettet loukkaantuisi, niin minun pitäisi nyt varmaan sanoa, että oi kun sinulla on nätti ja puhdas napa. Mitä muita valkoisia valheita haluaisit kuulla ettet loukkaantuisi?

        Jesss, sä osasit. Niin vähän arvelin ettei mun tarvi kertoa sulle mitä mulle pitää valehdella. Tiedät ne vielä paremmin kuin minä. Tuota mä edes vielä tiennyt että halusin.


      • nuormieli
        hmp.f kirjoitti:

        Jesss, sä osasit. Niin vähän arvelin ettei mun tarvi kertoa sulle mitä mulle pitää valehdella. Tiedät ne vielä paremmin kuin minä. Tuota mä edes vielä tiennyt että halusin.

        Minä olen sen verran rihreä vielä tällä palstalla et en ole perillä mitä kukin on, eikä minun tarvikaan, mut nyt uskon et nimimerkki: ent.siivoojaparka on ollut siivooja, "nätti ja puhdas napa" minulle olisi viimeiseksi tullut mieleen napa ja sen puhtaus.
        Ei sillä ettenkö arvostaisi siivoojan työtä, tuli mieleeni yksi sanonta joka on ihan totta.
        Toimistoon oli piiloutunut 2 "ihmissyöjää" nälkäänsä he pistelivät työntekijöitä poskeensa, tavatessaan toinen sanoi, söin tossa aamutuimaan yhden siivoojan, toinen kiireesti vastasi, älä syö siivoojia se huomataan heti, syö noita insinöörin "retkuja" kukaan ei huomaa onko ne paikalla.

        Anteeksi mahdolliset insinöörit!.


      • nuormieli kirjoitti:

        Minä olen sen verran rihreä vielä tällä palstalla et en ole perillä mitä kukin on, eikä minun tarvikaan, mut nyt uskon et nimimerkki: ent.siivoojaparka on ollut siivooja, "nätti ja puhdas napa" minulle olisi viimeiseksi tullut mieleen napa ja sen puhtaus.
        Ei sillä ettenkö arvostaisi siivoojan työtä, tuli mieleeni yksi sanonta joka on ihan totta.
        Toimistoon oli piiloutunut 2 "ihmissyöjää" nälkäänsä he pistelivät työntekijöitä poskeensa, tavatessaan toinen sanoi, söin tossa aamutuimaan yhden siivoojan, toinen kiireesti vastasi, älä syö siivoojia se huomataan heti, syö noita insinöörin "retkuja" kukaan ei huomaa onko ne paikalla.

        Anteeksi mahdolliset insinöörit!.

        :D se on kyllä totta, ilman siivoojia maailma olisi ihan paskapaikka :)


    • Hyvätahto

      Muistan vanhoja sanontoja, jotka taitavat olla ihan peräisin raamatusta.

      Toinen toisenne kunnioittamisessa, kilpailkaa keskenänne.

      Oikeustaju on tärkeä ominaisuus, kuin osa edellistä

      Ystävällisyys luo hyvänolontunnetta.


      Kaikkea edellisiä pitää olla tällaisen palstankin keskustelijoilla.

      • Vaikken uskovainen olekaan, niin raamuttu on hyvä etiikan-kirja :) puhuu armosta ja anteeksiannosta ym. kauniista jutuista.


    • Enitenarvostanvapautta

      1. Rehellisyys / luotettavuus
      2. Aitous
      3. Ihmisyys eli inhimillisyys, empatiakin
      4. Hyvyys (eri asia kuin kiltteys)
      5. Ajatus- ja asennemaailman terveys
      6. Kommunikointitaito
      7. Elämän ja maailman ja kaiken niihin kuuluvan rakastaminen

      Tällaisia ominaisuuksia kunnioitan ihmisissä, mutta listaan en voi kunnioitus-sanaa panna kun on niin paljon juttuja joita en jaksa, en pysty ... Inhoan esim. kaikenlaisia organisaatioita ja byrokratioita, niissäkin toimii ihmisiä, joista tulee epäinhimillisä mutanttipellejä kankeissa, jäykissä, ikiaikaisissa, ahtaitten sääntöjen ohjaamissa järjestelmissä, joitten tarkoitus ennen vanhaan oli pitää kansa kurissa ja herran nuhteessa.

      • Ehkä se tuleekin sulle se kunnioitus kun nämä ovat paikallaan? Eli on sulle vähän niinkuin kylkiäinen.


      • kivijalka

    • ominaisuuksia

      Arvot yleensä, vapaus ja asenne erityisesti.

      • Totta, asenne on tosi tärkeä. Hieno lisäys.


    • sairasta-elämää-

      Ketju on hyvä esimerkki siitä kuinka sairasta on suomessa ihmissuhteet, vain yksi tai hyvin harva näyttää arvostavan rehellisyyttä ja luotettavuutta, uskollisuutta, avoimuutta ihmissuhteissaa,
      kierous, uskottomuus, salailu, valkoset valheet näyttää valitsevan enemmistön henkistä elämää,
      eipä ole ihme miksi nyky avioliitot, parisuhteet hajoaa, miksi lapset otetaan huostaan,
      ja kaikkein kamalinta on se, kun perheessä on isovanhempia kymmenkunta, lapsia monesta eri liitosta tai eri parisuhteesta, tai jokainen eri miehelle,
      sekopää porukkaa näyttää palstalaiset olevan,
      elävä sekopää elämää,,

      • pssp

        "sairasta-elämää". No sinä varmaan elät sitä tervettä, täydellistä, nuhteetonta elämää?!!!!


      • roletaari

        Vakiolässytystä itsestään selvistä asioista.
        Rehellisyys, luotettavuus, huumorintaju jne. jne. on sitä vakiomantraa.

        Aivan samoin kuin toivena ja tavoitteina maailmanrauha, köyhyyden poistaminen yms.


      • kukkuluuruu sinä sekopääserkkuni, mukava nähdä sinutkin täällä

        Se on ihan mukavinta elämässä kun koko suuri suku on koolla, on mummoja ja pappoja ja lapsia, lapsenlapsia, lapsenlapsenlapsia ja puolisoita uusia ja entisiä, kohta on aika taas tavata saman pöydän ääressä koko sekava suku kun joulu tulee.


      • näin-se-vaan-meni
        pssp kirjoitti:

        "sairasta-elämää". No sinä varmaan elät sitä tervettä, täydellistä, nuhteetonta elämää?!!!!

        Tottavie niin olen eläny enkä kadu ainuttakaa päivää,
        avio kesti yli viisikymmentä vuotta, kunnes sairaus ja lopulta kuolema erotti,
        tietekin siinäki oli omat kriisikautensa, mutta molemmat tiesi mikä oli elämässä tärkeintä,
        rehellisyys ja luotettavuus oli ehdottoman tärkeetä,
        toistemme heikoudet annettiin anteeksi,
        puolisoni oli maailman tärkein ihminen, mikään eikä kukaan atellu hänen ylitseen, samoin minä olin hänelle,
        -
        teille neuvoksi, oppikaa elämään kunniallista toisianne kunnioittain
        hyvää elämää,


      • nuormieli
        näin-se-vaan-meni kirjoitti:

        Tottavie niin olen eläny enkä kadu ainuttakaa päivää,
        avio kesti yli viisikymmentä vuotta, kunnes sairaus ja lopulta kuolema erotti,
        tietekin siinäki oli omat kriisikautensa, mutta molemmat tiesi mikä oli elämässä tärkeintä,
        rehellisyys ja luotettavuus oli ehdottoman tärkeetä,
        toistemme heikoudet annettiin anteeksi,
        puolisoni oli maailman tärkein ihminen, mikään eikä kukaan atellu hänen ylitseen, samoin minä olin hänelle,
        -
        teille neuvoksi, oppikaa elämään kunniallista toisianne kunnioittain
        hyvää elämää,

        Minun on pakko myöntää "olen kateellinen" (siis en pahalla) minä joka olen eronnut jo alle 30 vuotiaana 8 avioliittovuoden jälkeen, kunnioitan ja ihailen suuresti noita liittoja jotka ovat kestäneet kaikki vastoinkäymiset ja kriisit, sillä tiedän ei mikään liitto ole pelkkää päivänpaistetta.


      • Aikakultaamuistot

        Ei kannata sen enempää ihailla kuin kunnioittaakaan. Monet ikiaikaisten mallien mukaiset liitot ovat / ovat olleet täysiä maanpäällisiä helvettejä, joissa ei ole annettu minkäänlaista arvoa yleensä sille naisenpuolelle, joka on uhrannut elämänsä jonkun miehenkuvatuksen passaamiseen ja paapomiseen.

        Kaikista surullisinta noissa jutuissa on se, että ne naiset ja vaimot eivät ikipäivänä tunnusta ääneen kenellekään, että ovat eläneet elämää, jota eivät olisi halunneet elää ja joutuneet heittämään oman elämänsä, toiveensa ja tarkoituksensa suon silmään tai sikolättiin eli helmiä sioille.


      • nuormieli
        Aikakultaamuistot kirjoitti:

        Ei kannata sen enempää ihailla kuin kunnioittaakaan. Monet ikiaikaisten mallien mukaiset liitot ovat / ovat olleet täysiä maanpäällisiä helvettejä, joissa ei ole annettu minkäänlaista arvoa yleensä sille naisenpuolelle, joka on uhrannut elämänsä jonkun miehenkuvatuksen passaamiseen ja paapomiseen.

        Kaikista surullisinta noissa jutuissa on se, että ne naiset ja vaimot eivät ikipäivänä tunnusta ääneen kenellekään, että ovat eläneet elämää, jota eivät olisi halunneet elää ja joutuneet heittämään oman elämänsä, toiveensa ja tarkoituksensa suon silmään tai sikolättiin eli helmiä sioille.

        Ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jopa aika läheltän seurannutkin aikoinaan kuvaamaasi liittoa, mut uskon et on ihan onnellisiakin pitkiä liittoja joissa tasavertaisuus, aito kumppanuus ja rakkaus on kantavana voimana.


      • Yh-des-sä

        Nii-in ja joo-o, voi jopa olla tasavertaisia tavalla tai toisella, kunppanuuden aitous esiintyy yleisenä avunantosopimuksena ja kun rakkaudesta ei kukaan mitään tiedä, niin jokin kuitenkin vain kantaa ja antaa voimaa jaksaa etiäpäin.


    • Kaikkeaeikannatasanoa

      Suorasanaisutta en arvosta ollenkaan. Siitä on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. Hienotunteisuus on arvostettava ominaisuus.

      • Voihan ne yhdistääkin? Sanoa hienotunteisesti suoraan. Mun täytyy nyt myöntää, että olen ajoittain liian suorasanainen. Netissä varsinkin, mutta ihan Oikeassa Elämässäkin. Niin paljon että se alkaa vaivaamaan mua että sanoinko nyt liian töksäyttävästi, ja sitten kaduttaa.


      • nuormieli
        hmp.f kirjoitti:

        Voihan ne yhdistääkin? Sanoa hienotunteisesti suoraan. Mun täytyy nyt myöntää, että olen ajoittain liian suorasanainen. Netissä varsinkin, mutta ihan Oikeassa Elämässäkin. Niin paljon että se alkaa vaivaamaan mua että sanoinko nyt liian töksäyttävästi, ja sitten kaduttaa.

        Ja minä olen liian avoin,siis oman elämäni suhteen, kaikkea ei pitäis näillä julkisilla palstoilla tuoda julki, mut mä oon mikä oon!.


      • nuormieli kirjoitti:

        Ja minä olen liian avoin,siis oman elämäni suhteen, kaikkea ei pitäis näillä julkisilla palstoilla tuoda julki, mut mä oon mikä oon!.

        Minusta tuo on hyve, avoimuus. Jos sitten joku käyttää sitä tietoa väärin tai arvostellen, niin SE on lähinnä pahe.


      • nuormieli
        hmp.f kirjoitti:

        Minusta tuo on hyve, avoimuus. Jos sitten joku käyttää sitä tietoa väärin tai arvostellen, niin SE on lähinnä pahe.

        Kiitos "hmp.f" ilostuin tuosta kommentistasi. Totta on et tuota avoimuutta voisi joku käyttää väärin, onneksi olen osannut määrätyissä tilanteissa olla hiljaa.


    • eppu2

      Tasa-arvoinen suhtautuminen kanssaihmisiin. Siitä seuraa ihan luonnollisena osana monta kunnioitettavaa ominaisuutta.
      Muistaa sen, että toinen on yhtä arvokas, kuin itse.

      • Kaikkieivätkunnioita

        Nii-in, mutku monet pitävät tasa-arvo -sanaa kirosanaan verrattavana ilmaisuna.


      • eppu2
        Kaikkieivätkunnioita kirjoitti:

        Nii-in, mutku monet pitävät tasa-arvo -sanaa kirosanaan verrattavana ilmaisuna.

        Pitävätköhän vielä sitten, jos ei tasa-arvo osukkaan omalle kohdalle.


      • ent.siivoojaparka

        Minkälaista tasa-arvoa tarkoitat?
        Ei kaikki voi olla tasa-arvoisia joka suhteessa.
        Kaikilla on ihmisarvo, mutta kyllä minulle silti on jotkut ihmiset arvokkaampia kuin toiset.


      • Tuo on hieno. Allekirjoitan, ja pitää samalla todeta että aina se ei mun kohdalla kuitenkaan toteudu. Saan usein muistuttaa mua siitä, ja välillä käy niinkin etten edes huomaa että taas pidin itteäni parempana. Arvostan nöyryyttääkin, toisen edessä, liittyisikö ne vähän yhteen?
        Mitä sun kirjoituksia olen lukenut, sä onnistut siinä hyvin tasakohtelussa.


      • eppu2
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Minkälaista tasa-arvoa tarkoitat?
        Ei kaikki voi olla tasa-arvoisia joka suhteessa.
        Kaikilla on ihmisarvo, mutta kyllä minulle silti on jotkut ihmiset arvokkaampia kuin toiset.

        Samanlaisen asian ollessa kyseessä, kohtelu samanlainen.
        Itse ajattelen, ettei kukaan ole arvokkaampi, kun toinen, mutta henkilökohtaisesti on ihmisiä, jotka ovat rakkaampia, kuten lähiomaiset.


      • eppu2
        hmp.f kirjoitti:

        Tuo on hieno. Allekirjoitan, ja pitää samalla todeta että aina se ei mun kohdalla kuitenkaan toteudu. Saan usein muistuttaa mua siitä, ja välillä käy niinkin etten edes huomaa että taas pidin itteäni parempana. Arvostan nöyryyttääkin, toisen edessä, liittyisikö ne vähän yhteen?
        Mitä sun kirjoituksia olen lukenut, sä onnistut siinä hyvin tasakohtelussa.

        Kiitos.
        Minäkin pyrin itseäni muistuttamaan tuosta asiasta.
        Juuri siksi sitä pitääkin muistuttaa, kun ei ole täydellinen.
        Toisaalta, olen niinkin kuullut sanottavan, ettei mikään ole niin kamala, kuin täydellinen.
        Eli ollaan armollisia myös omille vioillemme.


      • ent.siivoojaparka
        eppu2 kirjoitti:

        Kiitos.
        Minäkin pyrin itseäni muistuttamaan tuosta asiasta.
        Juuri siksi sitä pitääkin muistuttaa, kun ei ole täydellinen.
        Toisaalta, olen niinkin kuullut sanottavan, ettei mikään ole niin kamala, kuin täydellinen.
        Eli ollaan armollisia myös omille vioillemme.

        Minä olen täydellinen, itselleni.
        Mitä toiset näkevät minussa epätäydellisyyttä, niin sehän ei ole minun ongelmani ollenkaan. Se on heidän oma mielipiteensä, enkä katso, että minun pitäisi muokkautua ja muuttua sen mukaan, mitä joku toinen pitää täydellisenä.


    • Avoimuus, empatia, tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus, empatia, toisten huomioon ottaminen, rehellisyys, suvaitsevaisuus ja silleen....en osaa laittaa niitä järjestykseen. Kunnioituksesta en tiedä, kun se usein tulkitaan väärin.

      Suorapuheisuus voi olla enemminkin pahe: se yhdistyy aivan liian usein ihmisiin joiden mielestä vain yksi mielipide on oikea: siis heidän omansa. Yleismaailmallisen ja maailmankaikkeuden ainoan totuuden omistajat usein pitävät itseään vain suorapuheisina. Rehellinen hienotunteisuus on parempi ratkaisu kuin omien totuuksiensa kailottaminen. (Riippuen tietenkin tilanteesta: viittaan nyt sosiaaliseen kanssakäymiseen, esim työpaikalla, liikkeissä, turuilla ja toreilla.)
      ("You want to know the truth? You can't handle the truth")

      • ent.siivoojaparka

        Olipa siinä suorapuheista tekstiä.


      • Suorapuheisuutta pitäisi yhdistää vastuuseen sanomisistaan, jotta se olisi hyve. Ei sellaista että vaan tokaisee menemään totuutta, vaan harkitsee miten sen sanoo. Se pitää sekoittaa empatialla ja kunnioituksella.
        Se ett se on mun listalla, tulee siitä, että kasvoin perheeseen missä oli neljä naista, kaikki yhtä erityisherkkiä (vaikkei aistit olleet välttämättä, puhun mielen herkkyydestä). Vältettiin suoraan sanomista, ja toisen tuntosarvet luki koko ajan että mitä sä Oikeesti sanot. Elekieltä, puheen taukoja, äänen sävyjä. Pidättelemistä ja ennakoimista - jos sanon näin hän reagoi noin.
        Se ei ollut mun pala kakkua. Ja kun pääsin siitä eroon, monen vuoden harjoituksen jälkeen, mulla on taipumus yliampua toiseen suuntaan. Tasapaino olisi kiva löytää.
        Nuo sun ekaksi luettelemat hyveet ei tarttekaan balanssia :) mitä enemmän sen parempi.


    • Ihminen usein arvostaa sitä että häntä arvostetaan.

      • Mitä tarkoittaa jos arvostat ihmisessä rakkautta?

        Miten avoimuus kuuluu arvostettavien asioiden listaan, siis mit siinä tässä kohdassa tarkoitetaan.?Ihmisillä nyt kuitenkin on kullakin oma erityinen reviirinsä, jonka sisälle ei halua muita kovin helposti päästää, se on toisilla isompi ja toisilla pienempi. Onko arvostettua jos olet kuin avoin kirja? Avaat itsestäsi kaiken halusivatpa kanssaihmist tai et. Itse lähinnä kiusaannun jos minun pitä kuunnella esimerkiksi puolitutun ihmisen synnytykset ja hiivatulehdukset sun muut parisuhdekoukerot työpaikalla.


      • siilimuori2 kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa jos arvostat ihmisessä rakkautta?

        Miten avoimuus kuuluu arvostettavien asioiden listaan, siis mit siinä tässä kohdassa tarkoitetaan.?Ihmisillä nyt kuitenkin on kullakin oma erityinen reviirinsä, jonka sisälle ei halua muita kovin helposti päästää, se on toisilla isompi ja toisilla pienempi. Onko arvostettua jos olet kuin avoin kirja? Avaat itsestäsi kaiken halusivatpa kanssaihmist tai et. Itse lähinnä kiusaannun jos minun pitä kuunnella esimerkiksi puolitutun ihmisen synnytykset ja hiivatulehdukset sun muut parisuhdekoukerot työpaikalla.

        Mulle rakkaus on energiaa, sellaista positiivista ja ennakkoluulotonta. Tiekkö, sellaista kun haluaa toiselle pelkkää hyvää. Tuo PitkäPätkä tulkoon puhumaan omasta puolestaan, jos tulee, se kukko ei käskien laula :) Kiva olis jos vielä tulis laulamaan.
        Avoimuudesta, minulle on helpompaa tulla toimeen sellaisen kanssa jonka seurassa ei tarvi miettiä mitä pähkäilee. Usein myös helpottaa kanssakäymistä jos tietää vaikkapa hiivatulehduksesta tai peräpukamista, että mistä nyt tuollainen naama :D Varsinkaan ne ei häiritse, elämäähän se vaan on.
        Voi sitä avoimuutta olla muunlaistakin, mielen sellaista. Ehkä se sitten tarkoittaa enemmän vastaanottavaisuutta? Ettei heti tyrmää toista ja hänen mielipiteitään, vaan antaa niiden vaikuttaa sinuun.


      • Tuo onkin sellainen haastava juttu, jos sen laittaa päälaelleen. Miten arvostaa toista vaikkei hän arvosta minua?


      • hmp.f kirjoitti:

        Mulle rakkaus on energiaa, sellaista positiivista ja ennakkoluulotonta. Tiekkö, sellaista kun haluaa toiselle pelkkää hyvää. Tuo PitkäPätkä tulkoon puhumaan omasta puolestaan, jos tulee, se kukko ei käskien laula :) Kiva olis jos vielä tulis laulamaan.
        Avoimuudesta, minulle on helpompaa tulla toimeen sellaisen kanssa jonka seurassa ei tarvi miettiä mitä pähkäilee. Usein myös helpottaa kanssakäymistä jos tietää vaikkapa hiivatulehduksesta tai peräpukamista, että mistä nyt tuollainen naama :D Varsinkaan ne ei häiritse, elämäähän se vaan on.
        Voi sitä avoimuutta olla muunlaistakin, mielen sellaista. Ehkä se sitten tarkoittaa enemmän vastaanottavaisuutta? Ettei heti tyrmää toista ja hänen mielipiteitään, vaan antaa niiden vaikuttaa sinuun.

        Ok ymmärsin tuon rakkauven mutta minusta liian avoimen ihmisen kuunteleminen joissain tilanteissa on uuvuttavaa, siis ei jaksa jos esimerkiksi toinen aina mielellään puhuu itsestään ja omista asioistaan silloinkin kun pitäisi keskittyä muuhun, esimerkiksi työpaikalla. Töissä ollaan töitä varten ei ihtiään hoidattamassa. Tosin omille asioille on aikansa ja paikkansa mutta pitää osata valita se oikea hetki ja toisaalta valita kohdekkin.


      • hmp.f kirjoitti:

        Tuo onkin sellainen haastava juttu, jos sen laittaa päälaelleen. Miten arvostaa toista vaikkei hän arvosta minua?

        Aivan ja miksi pitäisi arvostaa sen kummemmin. Silti voidaan olla tekemisissä ja kanssakäymisissä olosuhteiden pakostakin monesti.


      • siilimuori2 kirjoitti:

        Aivan ja miksi pitäisi arvostaa sen kummemmin. Silti voidaan olla tekemisissä ja kanssakäymisissä olosuhteiden pakostakin monesti.

        Jos ihminen toimii niin kuin sanoit, että hän arvostaa sitä että häntä arvostetaan, (ja olen samaan mieltä), niin silloinhan sen pitäisi olla myös puolensavetävä ja aseistariisuva? Jos haluaa arvostusta, se pitää myös antaa?

        Jos pilkkoo ihmistä osiin, se sulaa helpommin :D (hirmunälkä). Kun ihmisessä on hyvät ja huonot puolet, niin jäähän ne hyvät sinne vaikka ne huonot paljastuisikin. Ei ne miksikään muutu. Voihan niitä arvostaa silti.
        Vaikka joskus toisen huonot piirteet sopii silleen huonosti omaan pirtaan, että parempi astua vaan syrjään. Arvostaa voi kuitenkin, sitä ei kai mikään estä. Kuitenkin minusta on kyse siitä, millaisen maailman haluaa jättää jälkeensä. Minkälaisen jäljen haluaa jättää maailmaansa.


      • de-meter
        hmp.f kirjoitti:

        Mulle rakkaus on energiaa, sellaista positiivista ja ennakkoluulotonta. Tiekkö, sellaista kun haluaa toiselle pelkkää hyvää. Tuo PitkäPätkä tulkoon puhumaan omasta puolestaan, jos tulee, se kukko ei käskien laula :) Kiva olis jos vielä tulis laulamaan.
        Avoimuudesta, minulle on helpompaa tulla toimeen sellaisen kanssa jonka seurassa ei tarvi miettiä mitä pähkäilee. Usein myös helpottaa kanssakäymistä jos tietää vaikkapa hiivatulehduksesta tai peräpukamista, että mistä nyt tuollainen naama :D Varsinkaan ne ei häiritse, elämäähän se vaan on.
        Voi sitä avoimuutta olla muunlaistakin, mielen sellaista. Ehkä se sitten tarkoittaa enemmän vastaanottavaisuutta? Ettei heti tyrmää toista ja hänen mielipiteitään, vaan antaa niiden vaikuttaa sinuun.

        Avoimuus taitaa tosiaan olla näitä moniselitteisiä asioita. Itsekin koen, että on "avoimia" ihmisiä, jotka puhuvat paljon, mutta eivät sano mitään. Puhuvat vähän kuin lämpimikseen, eikä heitä juuri kiinnosta, mitä toinen ajattelee tai ajatteleeko mitään..))
        Minusta avoimuus on silloin eräänlainen barrikaadi, joka rakennetaan oman minuuden suojaksi. Mitäpä siinä, mutta kyllä toiselle pakkaa tulla tunne, ettei ole tavannut ketään.
        Tuo on hyvä määritelmä, että avoimuus olisi vastaanottavaisuutta...
        että pitäää ovensa auki, tai ainakin raollaan..))


      • siilimuori2 kirjoitti:

        Ok ymmärsin tuon rakkauven mutta minusta liian avoimen ihmisen kuunteleminen joissain tilanteissa on uuvuttavaa, siis ei jaksa jos esimerkiksi toinen aina mielellään puhuu itsestään ja omista asioistaan silloinkin kun pitäisi keskittyä muuhun, esimerkiksi työpaikalla. Töissä ollaan töitä varten ei ihtiään hoidattamassa. Tosin omille asioille on aikansa ja paikkansa mutta pitää osata valita se oikea hetki ja toisaalta valita kohdekkin.

        Jäi kommentoimatta se avoimuus... Vaikea on tulla toimeen maailmassa vain yhdellä piirteellä, empatiakin on kiva juttu. Että jos mieltää avoimuudeksi pelkän sen että kertoo asioita, niin vois kai sitä koettaa tunnustella että millä mielellä toinen kuuntelee.


      • hmp.f kirjoitti:

        Jos ihminen toimii niin kuin sanoit, että hän arvostaa sitä että häntä arvostetaan, (ja olen samaan mieltä), niin silloinhan sen pitäisi olla myös puolensavetävä ja aseistariisuva? Jos haluaa arvostusta, se pitää myös antaa?

        Jos pilkkoo ihmistä osiin, se sulaa helpommin :D (hirmunälkä). Kun ihmisessä on hyvät ja huonot puolet, niin jäähän ne hyvät sinne vaikka ne huonot paljastuisikin. Ei ne miksikään muutu. Voihan niitä arvostaa silti.
        Vaikka joskus toisen huonot piirteet sopii silleen huonosti omaan pirtaan, että parempi astua vaan syrjään. Arvostaa voi kuitenkin, sitä ei kai mikään estä. Kuitenkin minusta on kyse siitä, millaisen maailman haluaa jättää jälkeensä. Minkälaisen jäljen haluaa jättää maailmaansa.

        Minusta arvostusta ei pidä eikä voi" pitää" antaa. Sitä joko on tai ei ole, itsestään siltä pohjalta mitä itse arvostaa ja miten toinen on. Arvostusta herättäviä piirteitä ei siis voi teeskennellä.


      • de-meter kirjoitti:

        Avoimuus taitaa tosiaan olla näitä moniselitteisiä asioita. Itsekin koen, että on "avoimia" ihmisiä, jotka puhuvat paljon, mutta eivät sano mitään. Puhuvat vähän kuin lämpimikseen, eikä heitä juuri kiinnosta, mitä toinen ajattelee tai ajatteleeko mitään..))
        Minusta avoimuus on silloin eräänlainen barrikaadi, joka rakennetaan oman minuuden suojaksi. Mitäpä siinä, mutta kyllä toiselle pakkaa tulla tunne, ettei ole tavannut ketään.
        Tuo on hyvä määritelmä, että avoimuus olisi vastaanottavaisuutta...
        että pitäää ovensa auki, tai ainakin raollaan..))

        Mullakkait josksus tekee mieli laittaa se ovi kiinni kaikelle sille avoimuudelle :DD. Ehkä se johtuu siitä että on töissä sellaisella alalla että joutuu koko ajan ottamaan kantaa toisten ihmisten asioihin ja todella alastomuuteen konkreettisestikin ja ne nyt kun meidän työpaikalla eivät ole niitä positiivisia vaa surua kipua ja vavoja. Mielellään vetäydyn kaikelta siltä avoimuudelta omaan rauhaan :).


      • hmp.f kirjoitti:

        Jäi kommentoimatta se avoimuus... Vaikea on tulla toimeen maailmassa vain yhdellä piirteellä, empatiakin on kiva juttu. Että jos mieltää avoimuudeksi pelkän sen että kertoo asioita, niin vois kai sitä koettaa tunnustella että millä mielellä toinen kuuntelee.

        Minusta avoimuuttakin pitää kontrolloida, kaikki omassa elämässä ei ole toisille kaupan.


      • de-meter kirjoitti:

        Avoimuus taitaa tosiaan olla näitä moniselitteisiä asioita. Itsekin koen, että on "avoimia" ihmisiä, jotka puhuvat paljon, mutta eivät sano mitään. Puhuvat vähän kuin lämpimikseen, eikä heitä juuri kiinnosta, mitä toinen ajattelee tai ajatteleeko mitään..))
        Minusta avoimuus on silloin eräänlainen barrikaadi, joka rakennetaan oman minuuden suojaksi. Mitäpä siinä, mutta kyllä toiselle pakkaa tulla tunne, ettei ole tavannut ketään.
        Tuo on hyvä määritelmä, että avoimuus olisi vastaanottavaisuutta...
        että pitäää ovensa auki, tai ainakin raollaan..))

        Totta, aika moniselittäinen on.
        Vai barrikaadi. No miksei :) Onhan sellaisia jotka eivät jaksa muiden elämästä kuulla mitään. Kertoa vaan.
        Englanniksi on sellainen sanonta joka on kiehtonut mua - to wear your heart on your sleeve, kantaa sydäntään kädessä, voisiko olla. Kun toiset pitää sitä pahana. Minusta se on kaunista ja rohkeaa. Parhaimmillaan se lisää ymmärrystä, ja pahimmillaan kohtaa vain sen saman tuomioin minkä itse itselleen on langettanut. Mikä voi olla jopa vapauttava, koska sitten se on ilmassa ja joudut tavallaan tarttumaan siihen että se menee pois. Ehkä tää tarttis esimerkin jotta se aukee, mutta just nyt on niin kylmä että sydämen päällä pitää laittaa takki :))


      • siilimuori2 kirjoitti:

        Minusta avoimuuttakin pitää kontrolloida, kaikki omassa elämässä ei ole toisille kaupan.

        Tai ainakin pitää pitää sellaisen kuplan ympärillään, että "mitä tahansa tästä sanot, se kertoo enemmän sinusta kuin minusta".


      • siilimuori2 kirjoitti:

        Minusta arvostusta ei pidä eikä voi" pitää" antaa. Sitä joko on tai ei ole, itsestään siltä pohjalta mitä itse arvostaa ja miten toinen on. Arvostusta herättäviä piirteitä ei siis voi teeskennellä.

        Sä et siis halua pilkkoa ihmistä :D katselet muita kokonaisvaltaisina? Mä nyt kyselen mielenkiinnosta enkä mistään muusta syystä, mutku jos tilanne on noin, onko ihminen sitten sulle joko hyvä tai paha? Vai meneekö se niin että sä et ajattele sitä koko ihmistä niin pitkälle että pidätkö vai etkö pidä?


      • hmp.f kirjoitti:

        Tai ainakin pitää pitää sellaisen kuplan ympärillään, että "mitä tahansa tästä sanot, se kertoo enemmän sinusta kuin minusta".

        En ehkä noin ajattelisi. Minä en vain oleta että olisin niin kiinnostava persoona että toinen jaksaisi kaiken minusta kuulla jatkuvasti :).


      • hmp.f kirjoitti:

        Sä et siis halua pilkkoa ihmistä :D katselet muita kokonaisvaltaisina? Mä nyt kyselen mielenkiinnosta enkä mistään muusta syystä, mutku jos tilanne on noin, onko ihminen sitten sulle joko hyvä tai paha? Vai meneekö se niin että sä et ajattele sitä koko ihmistä niin pitkälle että pidätkö vai etkö pidä?

        Ei, juuri tuota vastustan, siis joko taita. Ihminen on olemuksensa ja tekojensa kompromissi ja summa. Siis ihminen on ihminen vikoineen ja puutteineen. Kaikissa on hyvää ja pahaa mutta on piirteitä jotka nostavat kunkin arvostusta ja ne piirteet määrittelemme jokainen itse kukainenkin.


      • de-meter
        siilimuori2 kirjoitti:

        Mullakkait josksus tekee mieli laittaa se ovi kiinni kaikelle sille avoimuudelle :DD. Ehkä se johtuu siitä että on töissä sellaisella alalla että joutuu koko ajan ottamaan kantaa toisten ihmisten asioihin ja todella alastomuuteen konkreettisestikin ja ne nyt kun meidän työpaikalla eivät ole niitä positiivisia vaa surua kipua ja vavoja. Mielellään vetäydyn kaikelta siltä avoimuudelta omaan rauhaan :).

        Tuossa taitaa ollakin se pointti, siilimuori. jos on "viran puolesta" ollut kuuntelijan roolissa, niin siinäkin tulee mittari täyteen,,)) Vaikka kuinka ymmärtäisi toisen tarpeet ja osattomuuden niin liika nyt vain on liika
        Olen aina vähän kapinoinut sitä vastaan, että tietyille ammattiryhmille kasataan hommia, jotka kuuluisivat meille kaikkille - niinkuin huolenpito huono-osaisista.


      • de-meter
        hmp.f kirjoitti:

        Totta, aika moniselittäinen on.
        Vai barrikaadi. No miksei :) Onhan sellaisia jotka eivät jaksa muiden elämästä kuulla mitään. Kertoa vaan.
        Englanniksi on sellainen sanonta joka on kiehtonut mua - to wear your heart on your sleeve, kantaa sydäntään kädessä, voisiko olla. Kun toiset pitää sitä pahana. Minusta se on kaunista ja rohkeaa. Parhaimmillaan se lisää ymmärrystä, ja pahimmillaan kohtaa vain sen saman tuomioin minkä itse itselleen on langettanut. Mikä voi olla jopa vapauttava, koska sitten se on ilmassa ja joudut tavallaan tarttumaan siihen että se menee pois. Ehkä tää tarttis esimerkin jotta se aukee, mutta just nyt on niin kylmä että sydämen päällä pitää laittaa takki :))

        Vaikuttaa mielenkiintoiselta hmp.f. kantaa sydäntään kämmenellään..Odotan esimerkkiäsi..)) Lenkille tästä olen itsekin menossa.


      • de-meter kirjoitti:

        Tuossa taitaa ollakin se pointti, siilimuori. jos on "viran puolesta" ollut kuuntelijan roolissa, niin siinäkin tulee mittari täyteen,,)) Vaikka kuinka ymmärtäisi toisen tarpeet ja osattomuuden niin liika nyt vain on liika
        Olen aina vähän kapinoinut sitä vastaan, että tietyille ammattiryhmille kasataan hommia, jotka kuuluisivat meille kaikkille - niinkuin huolenpito huono-osaisista.

        Minä jaksan aina oikeita murheita mut jos se puhe on minä minä minä jokapäviäistä siis mitä söin millooin menein nukkumaan miten synnytin ilman mitääm dramatiikkaa niin en silloin kyllä aina jaksa sillain ottaa vastaan.


      • siilimuori2 kirjoitti:

        Minä jaksan aina oikeita murheita mut jos se puhe on minä minä minä jokapäviäistä siis mitä söin millooin menein nukkumaan miten synnytin ilman mitääm dramatiikkaa niin en silloin kyllä aina jaksa sillain ottaa vastaan.

        Siis vähänniinku jatkuvat selfiet puhuttuna, minä eestä minä takaa, tässä seison ja tässä makaan :)


      • siilimuori2 kirjoitti:

        Ei, juuri tuota vastustan, siis joko taita. Ihminen on olemuksensa ja tekojensa kompromissi ja summa. Siis ihminen on ihminen vikoineen ja puutteineen. Kaikissa on hyvää ja pahaa mutta on piirteitä jotka nostavat kunkin arvostusta ja ne piirteet määrittelemme jokainen itse kukainenkin.

        Joo, ok. Tajusin. Ja tajusin myös paremmin sen kuuntelemisen kun de-meterin kanssa selvensitte.


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori2 kirjoitti:

        Minä jaksan aina oikeita murheita mut jos se puhe on minä minä minä jokapäviäistä siis mitä söin millooin menein nukkumaan miten synnytin ilman mitääm dramatiikkaa niin en silloin kyllä aina jaksa sillain ottaa vastaan.

        Heh!


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Heh!

        No paappa kohalle. Jos olet tekmässä jotai tarkkuutta vaativaa tehtävää ni toinen koko ajan vieressä höpöttää jotain ihteesä liittyvää mitä tein ja miten menin ja tulin ihan semmosta ilimanaikuista jossa ei ole mitää ihmeellistä:.Teksi mieli sanoa et keskityttäänkös nyt vaan työntekoon muttei kehtaa.


    • En minäkään avoimuutta silleen arvosta että esim. hammashoitajan tuolissa lörpötellään koko elämänkerta ja naapureidenkin asiat stressatulle hoitsulle. Monet mummot (ja ehkä vaaritkin) ovat kaameen yksinäisiä ja "avautuvat" mielellään jopa supermarketin kassalle. Rasittavaa. Mutta toisaalta, vastustaa jutella ihmisten kanssa joiden mielestä omat asiat on niin henkilökohtaisia ja tärkeitä että niistä ei voi mitään small talkia tehdä. Siinä mielessä rakastan jenkkien ja e-amerikkalaisten spontaania välittömyyttä ja avoimuutta. Kommentit irtoaa helposti ja nopeasti eikä toisten kyräily ja vikojenetsiminenole niinkuin päällimmäisenä päivän agendassa.

      Elämä vain tuntuu jollain tavalla hauskemmalta kun ympärillä on avoimia, empaattisia, rehellisiä, huumorintajuisia ihmisiä jotka voivat laskea leikkiä jopa itsestään ja nauraa ja ottaa välimatkaa omaan itseensä.

      • de-meter

        "Siinä mielessä rakastan jenkkien ja e-amerikkalaisten spontaania välittömyyttä ja avoimuutta. Kommentit irtoaa helposti ja nopeasti eikä toisten kyräily ja vikojenetsiminenole niinkuin päällimmäisenä päivän agendassa", kirjoittaa Paloma.

        Tuo on kyllä piirre, mitä minäkin, supisuomalaisena arvostan - olkoon sitten miten pinnallista ystävällisyyttä tahansa.
        Tietysti tuo kyräily ja vikojenetsintä voi olla myös keino, millä suomalainen rakentaa luottamusta. Ja kun se on saavutettu "Suomalaista ei erota suomalaisesta muut kuin kuolema ja poliisi"..)) (Jorma Etto).


      • nuormieli

        Täällä on paljon kommentteja tuosta avoimuudesta, minä koen asian niin et, on suuri ero avoimuudella ja turhan "hölöttäjällä", toisin sanoen hölöttäjä (voi miten ruma kuvaus) turhan puhuja puhuu paljon sanomatta mitään, ja joskus sekin on paikallaan mut joskus tosi raskasta ainakin kuuntelijan kannalta.
        Avoimuus ainakin minun kohdallani tarkoittaa et paljastan sisintäni, elämääni ja elämän arvojani ehkä liiankin herkästi.
        Olen ison sisarusparven vanhin ja lapsena aina piti olla pienemmille esimerkkinä ja kertoa miksi teen näin tai noin, ja mikä on väärin ja mikä oikein ja miksi, miksi ja miksi, ehkä juuri siksi läheiseni sanovat minulle usein, sinua voi lukea kuin avointa kirjaa, ja niin he usein tulkitsevatkin tunteeni sanoiksi vaikka en sanoisi mitään.

        No ni mitä tuli taas tehtyä kerroin lapsuudestani.
        Taidan kuitenkin olla aika itsekeskeinen ihminen.


      • de-meter
        nuormieli kirjoitti:

        Täällä on paljon kommentteja tuosta avoimuudesta, minä koen asian niin et, on suuri ero avoimuudella ja turhan "hölöttäjällä", toisin sanoen hölöttäjä (voi miten ruma kuvaus) turhan puhuja puhuu paljon sanomatta mitään, ja joskus sekin on paikallaan mut joskus tosi raskasta ainakin kuuntelijan kannalta.
        Avoimuus ainakin minun kohdallani tarkoittaa et paljastan sisintäni, elämääni ja elämän arvojani ehkä liiankin herkästi.
        Olen ison sisarusparven vanhin ja lapsena aina piti olla pienemmille esimerkkinä ja kertoa miksi teen näin tai noin, ja mikä on väärin ja mikä oikein ja miksi, miksi ja miksi, ehkä juuri siksi läheiseni sanovat minulle usein, sinua voi lukea kuin avointa kirjaa, ja niin he usein tulkitsevatkin tunteeni sanoiksi vaikka en sanoisi mitään.

        No ni mitä tuli taas tehtyä kerroin lapsuudestani.
        Taidan kuitenkin olla aika itsekeskeinen ihminen.

        Älä huoli nuormieli. Voihan toisen kokemuksista peiltata itseään. Minäkin huomasin saman puolen "avoimuudestani". Minunkaan ei kuulemma tarvise kertoa tunteistani. Ne näkee naamasta..)) Tai sitten kävelytyylistä...


      • nuormieli
        de-meter kirjoitti:

        Älä huoli nuormieli. Voihan toisen kokemuksista peiltata itseään. Minäkin huomasin saman puolen "avoimuudestani". Minunkaan ei kuulemma tarvise kertoa tunteistani. Ne näkee naamasta..)) Tai sitten kävelytyylistä...

        Joo naamasta nuo minunkin läheiseni minua lukevat ja aika usein lukevat ihan oikein.


    • eppu2

      Jokaisen sydämessä on huone, jonne emme tahdo kenenkään kurkistavan.
      Avoimuus, kuin kunnioituskin on parhaimmillaan, kun se toimii dynaamisesti.
      Yksipuolisuus ei pitkälle kanna, siitä tulee vaan kiusallinen olo.
      Ei työpaikallakaan kaikista tarvitse tykätä, mutta pitää tulla toimeen.
      Ominaisuutemme, mitä sitten itse kullakin ovat, toimivat toisten kanssa eri tasolla, kuin toisten.

      • Juu tai ainakin sitä haluaa tarkoin valkata he ketkä sinne päästää.


    • tärkeintäkunnioitus

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      135
      7415
    2. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      165
      4470
    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      56
      3500
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      508
      3242
    5. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      297
      2154
    6. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      36
      1803
    7. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      23
      1777
    8. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      91
      1593
    9. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      179
      1505
    10. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      15
      1446
    Aihe