Tavattiin, oltiin nuoria, rakastuttiin, mentiin naimisiin, oli hyvät työpaikat, saatiin lapsia. Elin elämäni onnellisinta aikaa. Minulla oli ihana puoliso, ihana perhe. Paitsi viikonloppuisin, kun sinä lähdit nollaamaan. Pikku hiljaa nollaamisia alkoi olla myös arkipäivisin. Ajattelin, että rankka työ vaati rankat huvit. Olit kuitenkin ahkera ja teit paljon töitä. Krapula-aamut alkoivat olla sinulle liian rankkoja, ärsytyksen purit minuun. Tapeltiin ja sovittiin, mutta riitojen jälkeen et halunnut jäädä kotiin kanssani, vaan halusit seurustella kaljatuopin kanssa. Et tullut kotiin yöksi, riideltiin, kävit minuun käsiksi, haukuit minua. Ajattelin, että meidän on saatava apua. Kävimme pariterapiassa. Se helpotti, mutta aina vain alkoholi meni parisuhteen ja perheen edelle.
Mitä sinulle tapahtui? Olen niin loppu. Rakastin, rakastan sinua niin paljon. Et haluaisi erota, mutta minä en jaksa enää. En jaksa olla alkoholistin vaimo, likasanko ja nyrkkeilysäkki. Enää emme käy iltaisin toistemme viereen nukkumaan. Oliko kaikki sen arvoista, että kannatti rikkoa perhe ja rakas kotimme? Minulla ei ole enää mitään sanottavaa sinulle. Ainoastaan muistot siitä huumorintajuisesta, iloisesta ja energisestä miehestä, jota ei enää ole.
Mitä sinulle tapahtui? Olen niin loppu. Rakastin, rakastan sinua niin paljon. Et haluaisi erota, mutta minä en jaksa enää. En jaksa olla alkoholistin vaimo, likasanko ja nyrkkeilysäkki. Enää emme käy iltaisin toistemme viereen nukkumaan. Oliko kaikki sen arvoista, että kannatti rikkoa perhe ja rakas kotimme? Minulla ei ole enää mitään sanottavaa sinulle. Ainoastaan muistot siitä huumorintajuisesta, iloisesta ja energisestä miehestä, jota ei enää ole.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaunis ajatuksena. Mä lähen dokaa. Mo.
Alkoholismi on sairaus josta voi toipua. Miehesi olisi mentävä hoitoon, sitäkin on tarjolla tai ainakin AA-ryhmään.
Koskettava elämäntarina sinulta aloittajanainen. Hyvin valitettavaa. Työelämän paineet olivat ilmeisesti liikaa miehellesi. Silti tuntuu kovalta päätökseltä, mutta joskus sekin on tehtävä. Väkivaltaa ei pidä suvaita missään muodossa eikä kenenkään taholta. Silloin mennään kriittisen rajan yli. Kaikki perheen sisällä kärsivät. Yrititte sentään käydä pariterapiassa, mutta sekään ei auttanut. Voimia teille kaikille. Ikävää luettavaa tämä tämmöinen. Itsekin olen eronnut, joten tiedän, miten vaikeaa se kaikki on. Villalankaa teille kaikille, että saatte parsittua elämänne jälleen ehjäksi.
Olen itsekin eronnut alkoholisoitineesta miehestä. Yhteistä taivalta kesti yli 20v. En jaksanut enää minäkään. Siitä symppisihmisestä on jäljellä enää vain rauniot. Valehtelua, syytöksiä, katkeruutta. Sitä se elämä oli viimeiset vuodet. Ja pelkäämistä,ahdistusta. Kulissien ylläpitämistä. Nyt voin jo hengittää.
Alkoholismista ei voi parantua. Lähde. Ja äkkiä. Vielä kun voit ja olet elossa. Se menee ajan kanssa aina vain pahemmaksi. Usko minua. Ja tule onnelliseksi. Onnea ja iloa elämääsi!
Höpö höpö, tuo on ihan puppupuhetta, etteikö alkoholismista voi parantua. Nykyisin on hyvät mahdollisuudet parantua alkoholismista, jos itse haluaa. Jos ihan totaalilopetus (ja esim. antabus) ei innosta, aivojen palkitsemisjärjestelmiin liittyvää lääkitystä voi kokeilla. Mutta tässä on oleellista, että halu tulee itsestä eikä nalkuttavasta puolisosta. On kuitenkin erittäin mahdollista, että liitto lopuu, vaikka toinen lopettaakin alkoholin liikakäytön tai alkoholin käytön kokonaan. Niinkuin sanotaan, että ero johtuu molemmista, on myös alkoholin käyttö tavallaan yhteinen toimintamalli. Toinen on ylivastuuntuntoinen, toinen hälläväliä. Alkoholin käytön loputtua ihminen voi muuttua terävämmäksi, itsetietoisammaksi, ei aina niin helpoksi itsekseen.