Sadepisaroiden ropina ikkunaan havahdutti Richardin hereille unesta. Richard käänsi kylkeä ja voivotteli huonoa oloaan, eilen oli taas mennyt runsaasti olutta ja olo oli sen mukainen.
Tuskanhiki, vapina ja mieletön päänsärky pakottivat Richardin liikkeelle, pakko saada olutta tuumasi Richard ja pomppasi ylös sängystä.
Richard keräsi tyhjät tölkit muovipussiin ja puki hätäisesti ylleen.
Oven paukahdus! Ja rappuset vauhdilla alas. Matkalla kauppaan Richardin mieleen hiipi hänen exänsä Ann.
Richard kaipasi ja ikävöi vieläkin Annia, mutta oli vaihtanut hänet alkuvuodesta 0,75l leijonapulloon. Ann oli nyt Gandalfin omaisuutta.
Gandalf oli paikallisen ryyppyjengin johtaja, kukaan ei tiennyt hänen oikeaa nimeään. Valkoinen parta ja keskiaikainen olemus olivat tuoneet hänelle kyseisen lempinimen.
Onneksi kauppa oli jo lähellä, pian saisi helpotusta. Richard avasi oven ja juoksi kohti pullonpalautusautomaattia.
Ei ristinsielua missään tuumasi Richard ja aloitti tölkkien latomisen automaattiin.
Koneen niellessä tölkkejä, hikikarpalot putosivat Richardin otsalta, pian urakka olisi ohi. Kone sylkäisi kuitin ja Richard ampaisi se kourassaan kohti oluthyllyä.
Päästessään oluthyllylle Richard huomasi sen ammottavan tyhjyyttään "mitä helvettiä" tokaisi Richard.
Hikikarpalot nousivat taas hitaasti Richardin otsalle, jäivätkö oluet saamatta?
Samassa Richard tunsi metallisen kosketuksen olkapäällään. Richard nielaisi ja kääntyi hitaasti ympäri.
Hänen takanaan seisoi lähes kaksimetrinen pirkka-oluttölkki. Tölkki kysyi Richaldilta "minuako etsit ystävä?"
Richard jähmettyi paikalleen, hän tunsi lämpimän aallon, virtsa valui hänen lahkeestaan lattialle.
Richard ampaisi karkuun, mutta tölkki seurasi kintereillä hokien "onko jano".
Richard päätti karistaa tölkin juoksemalla metsään. Richard piiloutui puskaan ja vilkuili ympärilleen tokaisten "taisin karistaa sen".
Richard piileskeli puskassa puolituntia, kunnes päätti lähteä kotiin. Matkalla kotiin hän mietti, ehkä kaikki olikin vain pahaa unta. Ehkä olisi viisainta laittaa
korkki lopullisesti kiinni, hän naureskeli ääneen ja tuumasi kaiken olleen vain juoppohullun harhoja.
Kulkiessaan polkua, metsästä kantautui outoja ääniä "syvemmälle" "kovempaa" mitä perhanaa tuumasi Richard. Kulkiessaan eteenpäin Richard huomasi äänien voimistuvan "aah aah uuh".
Richard kääntyi vasemalle ja levitti edessään olevia puskia sivuun. Se oli Ann. Ann oli nakuna kannolla, pylly pystyssä ja Gandalf työnteli hänen sisäänsä olutpulloa.
Aivottamat pilviveikot istuivat kivillä ympyrämuodostelmassa ja seurasivat menoa. He hohottivat alle 75 pisteen älykkyyosamääriensä mukaista aivotonta hohotusta "hohohooohoohoo".
Richardin käsi puristui hitaasti nyrkkiin.
Ann:in huohotusten voimistuessa "uuuh uuuh syvemälle" Richard syöksyi puskasta ja tarrasi Galdalfia parrasta "syyllistyt jumalaisen aineen väärinkäyttöön" tokaisi
Richard vihaisena.
Gandalf huusi kivusta "vapauta partani Richard olen kasvattanut sitä jo kymmenen vuotta". Richard iski Gandalfia nyrkillä suuhun.
Gandalf kaatui maahan iskun voimasta "hampaani minun ainoa hampaani" Gandalf huusi ja piteli irronnutta hammasta kädessään.
Samassa Ann ejukoloi voimakkaasti kannolta leirinuotioon "aaaaaaaah" nuotio savutti voimakkaasti, kunnes sammui äkisti sihahtaen.
Paksu valkoinen savu sai pilviveikot yskimään ja hieromaan silmiään.
Richard nappasi Gandalfin kädestä olutpullon, jonka avasi miehekkäästi hampaillaan "kraaaks".
Hän otti pitkän huikan ja tokaisi "aah jumalten juomaa".
Richardin juodessa olutta jättimäismäinen pirkka-tölkki räjähti kappaleiksi,
taika oli murtunut.
Ja niin Ann vapautui Gandalfin vankeudesta. Ann ja Richard kunnostivat
jättiläismäisen pirkka-tölkin johon he muuttivat möyhemmin asumaan. Gandalf asuu heidän
alivuokralaisenaan.
Tämä tarina on tosi.
Tuskanhiki, vapina ja mieletön päänsärky pakottivat Richardin liikkeelle, pakko saada olutta tuumasi Richard ja pomppasi ylös sängystä.
Richard keräsi tyhjät tölkit muovipussiin ja puki hätäisesti ylleen.
Oven paukahdus! Ja rappuset vauhdilla alas. Matkalla kauppaan Richardin mieleen hiipi hänen exänsä Ann.
Richard kaipasi ja ikävöi vieläkin Annia, mutta oli vaihtanut hänet alkuvuodesta 0,75l leijonapulloon. Ann oli nyt Gandalfin omaisuutta.
Gandalf oli paikallisen ryyppyjengin johtaja, kukaan ei tiennyt hänen oikeaa nimeään. Valkoinen parta ja keskiaikainen olemus olivat tuoneet hänelle kyseisen lempinimen.
Onneksi kauppa oli jo lähellä, pian saisi helpotusta. Richard avasi oven ja juoksi kohti pullonpalautusautomaattia.
Ei ristinsielua missään tuumasi Richard ja aloitti tölkkien latomisen automaattiin.
Koneen niellessä tölkkejä, hikikarpalot putosivat Richardin otsalta, pian urakka olisi ohi. Kone sylkäisi kuitin ja Richard ampaisi se kourassaan kohti oluthyllyä.
Päästessään oluthyllylle Richard huomasi sen ammottavan tyhjyyttään "mitä helvettiä" tokaisi Richard.
Hikikarpalot nousivat taas hitaasti Richardin otsalle, jäivätkö oluet saamatta?
Samassa Richard tunsi metallisen kosketuksen olkapäällään. Richard nielaisi ja kääntyi hitaasti ympäri.
Hänen takanaan seisoi lähes kaksimetrinen pirkka-oluttölkki. Tölkki kysyi Richaldilta "minuako etsit ystävä?"
Richard jähmettyi paikalleen, hän tunsi lämpimän aallon, virtsa valui hänen lahkeestaan lattialle.
Richard ampaisi karkuun, mutta tölkki seurasi kintereillä hokien "onko jano".
Richard päätti karistaa tölkin juoksemalla metsään. Richard piiloutui puskaan ja vilkuili ympärilleen tokaisten "taisin karistaa sen".
Richard piileskeli puskassa puolituntia, kunnes päätti lähteä kotiin. Matkalla kotiin hän mietti, ehkä kaikki olikin vain pahaa unta. Ehkä olisi viisainta laittaa
korkki lopullisesti kiinni, hän naureskeli ääneen ja tuumasi kaiken olleen vain juoppohullun harhoja.
Kulkiessaan polkua, metsästä kantautui outoja ääniä "syvemmälle" "kovempaa" mitä perhanaa tuumasi Richard. Kulkiessaan eteenpäin Richard huomasi äänien voimistuvan "aah aah uuh".
Richard kääntyi vasemalle ja levitti edessään olevia puskia sivuun. Se oli Ann. Ann oli nakuna kannolla, pylly pystyssä ja Gandalf työnteli hänen sisäänsä olutpulloa.
Aivottamat pilviveikot istuivat kivillä ympyrämuodostelmassa ja seurasivat menoa. He hohottivat alle 75 pisteen älykkyyosamääriensä mukaista aivotonta hohotusta "hohohooohoohoo".
Richardin käsi puristui hitaasti nyrkkiin.
Ann:in huohotusten voimistuessa "uuuh uuuh syvemälle" Richard syöksyi puskasta ja tarrasi Galdalfia parrasta "syyllistyt jumalaisen aineen väärinkäyttöön" tokaisi
Richard vihaisena.
Gandalf huusi kivusta "vapauta partani Richard olen kasvattanut sitä jo kymmenen vuotta". Richard iski Gandalfia nyrkillä suuhun.
Gandalf kaatui maahan iskun voimasta "hampaani minun ainoa hampaani" Gandalf huusi ja piteli irronnutta hammasta kädessään.
Samassa Ann ejukoloi voimakkaasti kannolta leirinuotioon "aaaaaaaah" nuotio savutti voimakkaasti, kunnes sammui äkisti sihahtaen.
Paksu valkoinen savu sai pilviveikot yskimään ja hieromaan silmiään.
Richard nappasi Gandalfin kädestä olutpullon, jonka avasi miehekkäästi hampaillaan "kraaaks".
Hän otti pitkän huikan ja tokaisi "aah jumalten juomaa".
Richardin juodessa olutta jättimäismäinen pirkka-tölkki räjähti kappaleiksi,
taika oli murtunut.
Ja niin Ann vapautui Gandalfin vankeudesta. Ann ja Richard kunnostivat
jättiläismäisen pirkka-tölkin johon he muuttivat möyhemmin asumaan. Gandalf asuu heidän
alivuokralaisenaan.
Tämä tarina on tosi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.