Vakavista asioista puhuminen, tulevaisuus

Ja siksipä sinäkin tähän vastasit näin tyhjänpäiväisen vastauksen?

Parisuhteen tarkoitus näkyy olevan kun naisten touhuja seurailee se että kumpi ehtii jättää ensin. Yleensä nainen kun naisilla on suurempi kysyntä. Jättäjä on aina voittaja ja jätetty on häviäjä.

Naisille se jättäminen tuntuu olevan kaikista helpoin tie joka asiaan. Mikäs siinä kun ei omaa tunteita miestä kohtaan niin sitten on vaan helppo piikitellä "niin tiesin minäkin" Parasta suhteissa on aina naisille saada mies tuntemaan syylliseksi joka jättämisiin vaikka yleensä suurin syy on uuden mulkun perään juokseminen.

Miten kuvittelet tunteiden pysyvän miestä kohtaan (tai naista), jos on toiselle itsestäänselvyys, jolle on turha edes jutella mitään? kyllä se kuule niin on, että parisuhteessa molempien tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat hyvin paljon yhteiseen/keskinäiseen tyytyväisyyden tunteeseen, onneen ja elämänlaatuun.

Jättäminen ei ole helpoin tie vain hyvin usein ainoa vaihtoehto. Yksin ei suhdetta kukoistamaan, se on varmaa.

"En ole miestä näistä asioista ahdistellut. Toisinaan vaan yrittänyt kysellä mitä hän tulevaisuudelta haluaa.."
En jatkuvasti kysele näistä asioista, ehkä 1kk sitten näistä oli puhe ja sitä ennen kesällä. Ja tosiaan ohimennen kyselen, en tenttaa. Ja kun mies ei osaa vastata niin annan asian olla. Näen että hän menee niin vaivautuneeksi että turha kysyä edes enempää.

Jatkan vielä; olen mieheltä kysynyt haluaisiko hän minun tekevän jotain toisin eikä hän keksi mitään mitä muuttaisi. Ei ainakaan sillä hetkellä osaa sanoa. Mikään asia ei häntä kuuleman mukaan ärsytä tai vaivaa.

Pitäisi varmaan siis tyytyä siihen että mies ei petä, ei ryypää joka viikonloppu päätä täyteen, eikä lyö? Hän ei vain suunnittele mitään tulevaisuuteen tai ainakaan minä en niihin hänen suunnitelmiinsa kuulu. Kavereidensa kanssa kyllä innoissaan suunnittelee reissuja.
Kaikki yhteiset suunnitelmat ovat minun liikkeelle laittamiani, ja mies vain tuntuu tulevan matkassa. Esimerkkinä viime kesän festarireissu josta mies ensin innostui mutta lopulta tuntui vain murjottavan koko reissun ajan.

En noista muista ongelmista edes ala nyt mitään kertoa.

Seitsemäs vuosi menossa/takana? Teillä on suhteessanne paha vuorovaikutusongelma. Vaikea sanoa voiko sille enää mitään tehdä. Ehkä, jos saat miehen tajuamaan miten yksinäiseksi tunnet olosi parisuhteessanne? Kysy mieheltä suoraan, miksi kaverit ovat tärkeämpiä kuin sinä? Miksei hän halua osallistua reissujen ym. suunnitteluun? Miltä hänestä tuntuisi, jos tilanne olisi toisinpäin? Ennen kaikkea kysy mitä hän odottaa parisuhteelta?

Miten teidän arki sujuu muuten? Osallistuuko mies kotona mihinkään? Millainen lapsuudenkoti miehellä on?

1907 kirjoitti:

Jatkan vielä; olen mieheltä kysynyt haluaisiko hän minun tekevän jotain toisin eikä hän keksi mitään mitä muuttaisi. Ei ainakaan sillä hetkellä osaa sanoa. Mikään asia ei häntä kuuleman mukaan ärsytä tai vaivaa.

Pitäisi varmaan siis tyytyä siihen että mies ei petä, ei ryypää joka viikonloppu päätä täyteen, eikä lyö? Hän ei vain suunnittele mitään tulevaisuuteen tai ainakaan minä en niihin hänen suunnitelmiinsa kuulu. Kavereidensa kanssa kyllä innoissaan suunnittelee reissuja.
Kaikki yhteiset suunnitelmat ovat minun liikkeelle laittamiani, ja mies vain tuntuu tulevan matkassa. Esimerkkinä viime kesän festarireissu josta mies ensin innostui mutta lopulta tuntui vain murjottavan koko reissun ajan.

En noista muista ongelmista edes ala nyt mitään kertoa.

Lue lisää

Meillä suhteessa tilanne olikin juuri tuo että nainen päätti kaikki menot joten minun ei tarvinut päätäni vaivata näillä asioilla etenkään jos joskus ehdotin jotain niin vastaus oli aina että "tiedät että meillä on menoa silloin sinne ja seuraavana viikonloppuna tonne" Sitten sain juurikin haukkuja siitä kun en koskaan ehdota mihinkään menoa. Vitullako ehdotat kun joka ehdotus tyrmätään. Ymmärrän ukkoasi siinä suhteessa että järkkäät menot vaan omien mieltymyksiesi mukaan. Yhtälailla itsekin murjotin muutamissa menoissa koska asia ei kiinnostanut mua pätkääkään. Kotiin jääminenkään ei tullut kyseeseen koska silloin en ole muka kiinnostunut naisen asioista/menoista/kavereista joten yritä sitten luovia mukana naama norsunvitulla. Jos joskus ajattelisitte muutakin kuin vain itseänne saattaisi se suhteen vuorovaikutus toimia paremminkin. "Mies ei petä ei ryyppää ei lyö" Mainitsit juuri seikat minkä takia naiset yleensä jättävät miehet. Juurikin siksi jos hän ei tee mitään noista ei hän ole silloin mies jonka kanssa kehtaa elää. Auta armias jos miehesi tekisi jotain noista tai kaikkia niin eläisit niin onnellista ja auvoista elämää sillä se on niin nähty että väkivaltaisten juoppo miesten suhteet tuntuu kestävän hamaan tappiin ja naisilla ei ole mitään kiirettä päättää suhdetta.

Luet rivien välistä mitä tahdot. Ikävä kuulla että sinun parisuhteesi on ollut tuollainen.

Minä en itse aikuisen ihmisen puolesta päätä menoja, yritän ehdottaa kaikkea mukavaa yhdessä tekemistä. Vastaus on useimmiten ollut "ihan sama" ja sitten alkaa useimmiten tulla se negatiivisten asioiden lista tai huomaan hänen ilmeestään ettei innostu. Kavereidensa kanssa saa mennä juuri niinkuin haluaa ja näkeekin heitä aina kun tahtoo. Useimmiten lähdenkin sitten yksinään tai houkuttelen jonkun muun matkaan.

varattumuttavapaa kirjoitti:

Seitsemäs vuosi menossa/takana? Teillä on suhteessanne paha vuorovaikutusongelma. Vaikea sanoa voiko sille enää mitään tehdä. Ehkä, jos saat miehen tajuamaan miten yksinäiseksi tunnet olosi parisuhteessanne? Kysy mieheltä suoraan, miksi kaverit ovat tärkeämpiä kuin sinä? Miksei hän halua osallistua reissujen ym. suunnitteluun? Miltä hänestä tuntuisi, jos tilanne olisi toisinpäin? Ennen kaikkea kysy mitä hän odottaa parisuhteelta?

Miten teidän arki sujuu muuten? Osallistuuko mies kotona mihinkään? Millainen lapsuudenkoti miehellä on?

Lue lisää

Emme ole niin pitkään yhdessä olleet, useampi vuosi kuitenkin yhdessä. Uskokaa pois, olen yrittänyt jutella ja kysellä. Miehen mielestä meillä menee hyvin.
Meillä on ollut arjessa paljon ongelmia, joita miehen mielestä ei ollut olemassakaan. Minä olen vain hankala.. Tosiasiassa mies on saanut mennä niinkuin haluaa ja minä olen pääosin yksinäni pitänyt kotia pystyssä. Hän ei oikein osaa asettua toisen asemaan, luulen että tähän vaikuttaa se että miehen äiti on aika paljon tehnyt hänen puolestaan asioita, passannut pilalle.

Ihan selkeä vuorovaikutusongelma tuossa on, kuten edelläkin sanottiin. Kenties jo aikojen alusta? Itse harkitsisin eroa todella vakavasti. Eihän tuollaisesta yksipuolisesta suhteesta mitään kunnon parisuhdetta tule.

1907 kirjoitti:

Emme ole niin pitkään yhdessä olleet, useampi vuosi kuitenkin yhdessä. Uskokaa pois, olen yrittänyt jutella ja kysellä. Miehen mielestä meillä menee hyvin.
Meillä on ollut arjessa paljon ongelmia, joita miehen mielestä ei ollut olemassakaan. Minä olen vain hankala.. Tosiasiassa mies on saanut mennä niinkuin haluaa ja minä olen pääosin yksinäni pitänyt kotia pystyssä. Hän ei oikein osaa asettua toisen asemaan, luulen että tähän vaikuttaa se että miehen äiti on aika paljon tehnyt hänen puolestaan asioita, passannut pilalle.

Lue lisää

Se tyyppihän laiminlyö sinua ihan täysin. Ero tuosta tulee, jos ei joku muu suurempi kriisi.