Hmm... Mua alkaa pikkuhiljaa rasittaa se, että ihastun miehiin ihan älyttömän harvoin :(. Tänäkin vuonna olen ihastunut vain kaksi kertaa, eikä kumpikaan niistä sitten johtanut mihinkään. Olen ollut sinkkuna muutaman vuoden ja käynyt useilla treffeillä, mutta tuntuu, että kukaan ei kolahda tarpeeksi lujaa. Vientiä kyllä olisi, kaikki treffikumppanuuteni ovat päättyneet siihen, että minä en ole halunnut enää tavata. Olen luonteeltani iloinen, sosiaalinen ja menevä.
Haluaisin päästä eroon tästä ihastumattomuudesta ja ajattelin kysellä, olisiko kenelläkään täällä vastaavanlaisia kokemuksia ja vinkkejä, kuinka ihastuisin helpommin.
Olen jopa analysoinut mahdollisia syitä tähän:
1) Mukavuudenhalu? Olen niin tottunut nykyiseen, mukavan helppoon elämääni, enkä halua luopua siitä. Pidän siitä, että saan kuluttaa aikani omiin juttuihini.
2) Sitoutumispelko? Tosin olen kyllä aiemmin elämässäni kyennyt sitoutumaan 100%-sesti, joten mistä tämä olisi voinut tulla yhtäkkiä? Ei ole myöskään mitään pettymyksen kokemuksia miehistä.
3) Etsinkö liian täydellistä miestä, että alitajuisesti karsin pois heti kaikki ketkä eivät osu tiettyyn muottiin?
Olisiko ehkä noista jokin syy ongelmaani? Mikä ratkaisuksi? Olen kyllästynyt sanomaan "Haluaisin olla vain kaveri", haluan pitkästä aikaa tuntea jotain! Useimmat treffikumppanit ovat aluksi tuntuneet ihan lupaavilta, mukavilta, kivannäköisiltä. Mutta ikinä ei tule tunnetta, että hei, tästä haluan pitää kiinni, vaan tulee ahdistus ja alan miettiä millä sanoilla pääsisin tästä tyypistä eroon.
Haluaisin päästä eroon tästä ihastumattomuudesta ja ajattelin kysellä, olisiko kenelläkään täällä vastaavanlaisia kokemuksia ja vinkkejä, kuinka ihastuisin helpommin.
Olen jopa analysoinut mahdollisia syitä tähän:
1) Mukavuudenhalu? Olen niin tottunut nykyiseen, mukavan helppoon elämääni, enkä halua luopua siitä. Pidän siitä, että saan kuluttaa aikani omiin juttuihini.
2) Sitoutumispelko? Tosin olen kyllä aiemmin elämässäni kyennyt sitoutumaan 100%-sesti, joten mistä tämä olisi voinut tulla yhtäkkiä? Ei ole myöskään mitään pettymyksen kokemuksia miehistä.
3) Etsinkö liian täydellistä miestä, että alitajuisesti karsin pois heti kaikki ketkä eivät osu tiettyyn muottiin?
Olisiko ehkä noista jokin syy ongelmaani? Mikä ratkaisuksi? Olen kyllästynyt sanomaan "Haluaisin olla vain kaveri", haluan pitkästä aikaa tuntea jotain! Useimmat treffikumppanit ovat aluksi tuntuneet ihan lupaavilta, mukavilta, kivannäköisiltä. Mutta ikinä ei tule tunnetta, että hei, tästä haluan pitää kiinni, vaan tulee ahdistus ja alan miettiä millä sanoilla pääsisin tästä tyypistä eroon.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten niin ihastunut VAIN kahteen tänä vuonna? Kuinka moneen sinulla on tapana ihastua? En ole ollut kunnolla ihastunut moneen vuoteen! Mutta vähän samaa vikaa on. Etsin sitä joka kolahtaisi, mutta ei oikein tahdo löytyä. Kannattaa varmaan vain laskea rimaa ja tutustua ihmiseen kunnolla, ennen kuin tekee mitään päätöstä suuntaan tai toiseen. Ties vaikka sitä ehtisi ihastua?
Mä oon ihastunu koko elämäni aikana vaan kahteen. Että toi kaksi vuodessa on jo todella paljon, mun mielestä ainakin.
Näkökulma tuokin. Samaa ihastumisvauhtia kai koko aikuis(sinkku)ikä on mennyt. Mutta tuo VAIN-sana nyt tuli siitä kun tuntuu että kaikki muut ihastuvat useisiin tyyppeihin ja sitten kun entinen on hylätty niin on heti uusi valmiina.
Heippa, tuota samaa itsekin olen miettinyt. Olen itsekin pohtinut miksi,asiat eivät etene vaikka olen ollut tosi ihastunut erääseen mieheen. Luulin/luulen hänen seurustelevan enkä halua mennä kenenkään väliin. Jos tietäisin aivan varmasti hänen olevan sinkku, tekisin jotain itse. Nyt olen yrittänyt olla coolina ja kaverina enemmän, vaikka pinnan alla kuohuu. En tiedä kuinka kauan saan pidettyä piilossa tunteeni.
Tykkään itsekin tehdä omia juttujani välillä, mutta mieluummin jaan eri asioita toisen kanssa. Enkä enään halua olla pelkkä kaveri. Haluan elää ja tuntea toisen vierelläni. Tuhisevan yöllä, antaa aamusuukon,olla yhdessä aamusuihkussa, pieniä asioita, joita ilman ei haluaisi elää. ehkä siksi minua pidetään omistuksenhaluisena. Olen vaan elänyt niin pitkään ilman, että en pidä sitä omistuksenhaluna vaan normaalina ja luonnollisena haluna ja toiveena olla lähellä rakastamaansa miestä.
Ei tainnut vastata sinun kysymyksiisi juuri. Onne a sinulle kuitenkin miesrintamalla.
Viestiäsi lukiessa tulee väkisin mieleen miten yleistä on tämä, että on ihastnut "elämänsä mieheen" muttei tee asialle mitään? sinuna ottaisin selvää onko kyseessä loppuelämäsi kumppani vai ei. Jos hän seurustelee "elämänsä naisen" kanssa, niin et pysty kuitenkaan väliin menemään. Saattaahan olla, ettei teidän jutustanne mitään tulisi, mutta kadut aivan varmasti kiikkutuolissa, ettet selvittänyt sitä.
"Mitään tekemisiä ei kadu niin paljon kuin tyystin tekemättä jättämisiä"
Rohkeutta uudelle vuodelle
on ehkä numero yksi. Tarjontaa on mut et halua treffailla useampaa yhtäaikaa?
No siinä sit katselet yhtä kerrallaan ja jos vähän ihastut jäät miettimään entäpä se seuraava joka tulee vastaan. Et välttämättä etsi mr perfectia vaan ehkä odotat uutta ja jännempää. Jos seuraa saa niin mikäs siinä odotellessa.
NIi ja pitää muistaa että kaikki eivät vaan ole kaikkien tyyppiä ; ) niin paitsi tietysti mie, olen varmaan kaikkien niiden tyyppiä joista en niin kamalasti välittäisi.
Älä rakentele mitään suojamuureja sydämesi ympärille. Se voi kyllä särkyä mut se myös korjautuu.
Meitä taitaa sitten olla useampikin....
Kun ei kolahda, niin ei vain kolahda.
Himot kyllä on jäljellä....
Olen kyl miettinyt, että sitten kun se "oikea" tulee vastaan joskus vuonna 2065, tai jotai sinne päin, niin eiköhän sitä sitten ole valmis kunnon parisuhteeseen... ;o)
..se ainakin menee niin, että tiiän kriteerien olevan tosi korkeat. Millään ulkonäöllä tai ulkosilla puitteilla nyt ei oo niin väliä (kunhan mieheltä näyttää), mutta muuten. Siis elämänkatsomus, moraali, asenteet, etiikka, huumorintaju, eläinrakkaus, itsetunto...hehee, mahdontonta! :)
Ihmisillä on hirvee tarve aina todistaa itselleen olevansa ylempänä muita siitä syntyy se ettei mikään kelpaa tossa vaan tuhlaa elämässä tärkeetä aikaa tartu hetkeen sillä sipuli=)
Joo jos et täytä näitä 10 kohtaa et ole se oikea kuulostaako tutulta vaaditaan,vaaditaan,vaaditaan toiselta paljon...Se mitä monet tarvitsee on SUORA PUHE päin naamaa ei mitään lässytystä kauniista elämästä ei sitä voi tietää missä sitä viheltää 10 vuoden päästä elä tätä hetkeä älä funtsi liikaa tulevaisuutta voi tietysti tehdä suunnitelmia se on eri asia toimiiko suunnitelmat ja silloin pettyy jos ei toimi..
Ei miulla mikään tarve oo todistaa olevani missään, haluan vain rinnalleni samanolosen tyypin, eikö kaikki... Sanoinko, että miulla on 10 eri kohtaa? Miusta tuo elämaänkatsomus on kuitenkin aikas tärkeä verrattuna tähän: pitkä, tumma, komea, hienoa auto, rikas...listaan, millä miulle ei oo mitään väliä, mut monelle nirsolle sinkkunaiselle tuntuu olevan. Sanoinko että haluan lässytystä kauniista elämästä, häh? :) Eih, suoraa väittelyä maailman asioista ennemmin. Mutta hauskaa uutta vuotta siulle ja! :D
Olen 23-vuotias. Seurustelun lopetettuani kaksi vuotta sitten, olen vain kerran ollut tosissani kiinnostunut jostakin tytöstä, vaikka naisia on aika hyvin ympärillä pyörinyt. En usko että se on riman korkeudesta kiinni. Törmään varmaan vain niin harvoin mielenkiintoisiin tyyppeihin. Mutta kyllä luulen ajan myötä löytäväni taas jonkun...