Anoppi vihjailee/syyttää lapsen tukistamisesta

Asiahan on selvä: anoppi sanoi, ettei enää auta eli ei hän poikanne kanssa edes voisi yksin ollakaan. Eipä tuossa mitään voi tehdä, jos puheyhteyttä ei ole.
Antakaa olla.

Olen samaa mieltä miniäxin kanssa. Joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy, sanotaan. Ei kannata viedä lapsenlasta hoitoon, koska mummu ilmeisesti manipuloi häntä puhumaan mitä tahansa, sillä lapsi on kohtelias ja luottavainen. Hän on samaa mieltä aikuisen kanssa, nyökkäilee ja hyväksyy. Eihän lapsi edes muista tarkalleen mitä eilen tapahtui, saati kauan sitten viime viikolla. Jos hänelle sanotaan., että äiti tukisti, niin pitäähän se uskoa tietenkin. Ei sitä ole pakko muistaa, kun mummu muisti.
Onneksi välit katkesivat. Ei ole edes tarpeen keksiä syitä miksi ei vie lasta hoitoon.
Lapselle on turha mummusta enää puhua, turhaan hän kaipaa ihmistä, joka ei ole hänestä enää kiinnostunut.
Ei pidä mennä mukaan huhutalkoisiin, jos sellaista huomaa kylillä. Paras tapa pitää puolensa pahansuopaisuutta vastaan on pysyä itse neutraalina ja huolehtia siitä, ettei puhu negatiiviseen sävyyn hänestä missään eikä kenellekään.

Ehkä kannattaisi katsoa asiaa toiseltakin kannalta. Mitä itse tekisit jos sinulle joku lapsi kertoisi että häntä tukistetaan tai lyödään. Varmasti ottaisit asiaan kantaa. Muista että isoäidillä on tunteita lasta kohtaan ja siksikin reakoi voimakkaasti. Sanotte ettei lapsi ymmärrä kyllä ymmärtää jo heti siinä vaiheessa kun osaa puhua.
Uskon että olette lähestyneet kumpikin ongelmaa väärällä lailla. Isoäiti on varmasti hämmentynyt kovasti kuultuaan asiasta ja halunnu puhua teille. Mutta koska tunteet on ollu pinnassa on tullut valittua väärät sanat. Ja te taas vuorostaan olette suuttuneet moisista syytöksistä. Ja on tullut sanottua ne väärät sanat jälleen. Joten isoäidille on jäänyt sellainen mielikuva (koska suutuitte) että näin on myös käyny koskapa suututte. Ja nyt on huolissaan tilanteesta. Mikä on ihan oikein. Aina meidän kaikkien pitää olla lapsista huolissaan varsinkin jos epäillään pahoinpitelyä. Itse olisin ilmoittanut sosiaalitoimistoon asiasta.
Ja tidoksi että kyllä lapsi kertoo. Itsellä oli hoidossa aikanaan naapurin lapset ja kun 2v pudotti lautasen lattialle ja se meni rikki. Hälle tuli kauhea hätät että minä tukistan häntä. Kun sanoin että eihän nyt sentään vahinkohan se oli. Hän sanoi että isäpä tukistaa. Kun sitten juttelin heidän kanssaan niin isä kielsi asian ja suuttui. Mutta myöhemmin parin viikon kuluttua äiti tuli puhumaan meille että mitä hän tekee kun mies on väkivaltainen lapsia kohtaan. Silloin teimme ilmoituksen isästä äidin kanssa. Ja kävi selville että tukistus ei ollutkaan enään ainut asia kuinka isä rankaisi lapsiaan.
Eli aina tulee puuttua asiaan kun tulee pienikin epäily tilanteesta. Jos ette ole pahoinpidelleet lastanne miksi suututte. Olistte keskustelleet asiasta. Ja saisitte olla onnellisia että isovanhemmille lapsenne on tärkeitä

Anoppi näkee lapsessa poikansa, jonka olet vienyt. Olet liian erilainen kuin hän.

Tämä on helppo: jatkatte elämää ilman anoppia! Jos joskus haluatte tavata, siis mikäli hän vaikkapa rauhallisin elkein kutsuu teidät kylään tms, niin voitte toki mennä. Mutta älkää itse enää yrittäkö millään keinoin rakentaa suhdetta hänen suuntaansa.

Muista olla miehesi tukena. Kyseessä on kuitenkin hänen äitinsä... Mieskin saattaa kaivata lohdutusta. Sinulle anopista "eroaminen" tulee olemaan helpompaa. Ajan kanssa et kaipaa häntä enää pätkääkään.

Älkää alkako periksi antamaan. Se ei tilannetta muuta. Pitäkää kirkkaana mielessä, että mitä anopilta odotatte, jotta voisitte ajan kanssa luottaa häneen.

Itse katkaisin aikoinaan välit omaan äitiini hänen käytöksensä takia. Vuoteen en kuullut hänestä mitään. Sitten hiljalleen välit paranivat. Ei äitini eri ihmiseksi muuttunut, mutta oppi ne rajat, jotka minä asetin. Nykyisellään hän on kelpo mummo. Suosittelen siis lämpimästi kunnollista irtiottoa.