Kertokaas kaikki dreami fanit
mitä mieltä ootte uudesta
Dream Theaterin albumista!
onkohan bändi muuten tulossa suomeen
keikalle milloin?!?!?
mitä mieltä ootte uudesta
Dream Theaterin albumista!
onkohan bändi muuten tulossa suomeen
keikalle milloin?!?!?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ne varmaan ihan heti, nehän oli pari vuotta sitten täällä...
En oo mikään SUURI fani, siks voisitko valaista minkäniminen niiden uusin albumi on. Multa löytyy pari. Tykkään mielettömästi niistä!!!!!
Moro!
Kuulun siihen Dream Theaterin fanijoukkoon, joka ostaa levyn kuuntelematta ilmestymispäivänä. Tässä mielipiteeni "Six Degrees of Inner Turbulence" -levystä.
Uusin Dream Theater on taattua DT-laatua. 1h 36min mittaisesta tupla-CD:stä saa vastinetta rahoilleen.
Verrattuna edelliseen levyyn pojat on ilmeisesti painellu studioon vähän väljemmällä suunnittelulla ja tilaa on annettu kikkailulle sekä improvisaatiolle. Ja kun kyseessä on soittajavirtuooseja, niin mikäs sen parempaa. Tillutteluosuuksia seuraa rakenteeltaan vahvemmat lauluosuudet tai repivän sahaavat grunge-osuudet. Sanoitukset on hyviä ja kantaaottavia.
Levyn sisään pääsemiseen vaaditaan ainakin yksi kuuntelukerta. Levy on pyörinyt cd-soittimessa ahkeraan, ja joka kuuntelukerralla levystä saa jotain uutta irti. Tuntuu, että levy tulee kestämään todella monta kuuntelukertaa.
Jos vertaisin aikaisempiin Dream Theater levyihin, niin tämä on mielestäni Falling into Infinity ja Scenes from a Memory levyjen välimaastosta. Eräs parhaita levyjä, joita levyhyllystäni löytyy.
Pändi ei ole tulevalla kiertueella tulossa ilmeisesti Tukholmaa lähemmäksi. Dream Theaterin kotisivulla on pändin studio-sessiosta videopätkiä, sekä tulevan kiertueen tiedot.
http://www.dreamtheater.net/
No jaa. Dream Theaterin uusin levy oli aikamoinen pettymys. Kuten tuli jo joskus todettuakin, niin Moore sopi Theateriin kuin nenä pyllyyn. Rudess on enemmän näitä pianomiehiä. Metropolis part I ja Learning To Live. Siinä olivat parhaat kappaleet. The Glass Prison on aika huono. Onhan siinä hankalia kohtia, mutta tunnelma on aika lässy. Blind Faith on ihan mukava, mutta liian karu. Sellaiset mukavat syntikkastringäänet jääneet pois soolon taustalta. Lisäksi kertoasäe on jokseenkin mielikuvitukseton. Misundestood kuullostaa ihan Paradise Lostilta. Todella mielikuvitukseton kappale. The Great Depate on aika...hmm...typerästi tehty ja mielikuvitukseton tämäkin. Disappear on oikeastaan ainoa mielenkiintoinen kappale eka levyllä. Blind Faith on mukava myös...ei turhan ärsyttävä. Toisella levyllä alkaakin sitten selvästi olla vähän tunnettakin mukana ja tähän on panostettu selvästi enemmän. The Test That Stumped Them All on aika huvittava kappale lyriikoidenkin puolesta, mutta Goodnight Kiss ja Solitary Shell kruunaavat kappaleen. Myös About To Crash on tietyiltä osin todella hyvä. Loppujen lopuksi levy oli aika huono. Sheriniankin sai sentään oikeita syntikkaseikkailuja aikaan. Rudessin liiallinen pianon pimputtelu alkaa vähitelleen käymään hermoille, vaikka tyyppi muuten onkin parempi soittamaan, kuin Dream Theaterin aikaisemmat kosketinsoittajat yhteensä. Soittaisi vain samantyylistä musiikkia, kuin soololevyillään (suosittelen kaikille lämpimästi). Parhaat levyt ovat silti kuitenkin Images And Words, Awake ja A Change Of Seasons. Scenes From A Memory on myös ihan rattoisaa kuunneltavaa.
Rudess sopii paremmin.
Ja All-Music Guiden arvostelussa oltiin kyllä täysin eri mieltä sun kanssa, mee tsiikaan.
Sopeudu hyvä ihminen muutoksiin, jotka ovat vielä tässä tapauksessa parempaan päin.
Niin ja....pettymyksen tuottaminen kuuluu musiikin tehokeinoihin..mutta, se mitä sen pettymyksen tuottamisen jälkeen tulee..aaah!!!!