Tiedän että tekstini voi provosoida joitakin, eikä ole sitä varten tarkoitettu, mutta suoraan sanoen en välitä, ihmiset jotka provosoituvat tällaisista asioista saavat aivan rauhassa tehdä niin. Lähinnä haluan pohtia tätä asiaa ja herättää keskustelua kun itse olen viime vuosina tätä päässäni aina silloin täillöin miettinyt.
Olen 24-vuotias nainen, ollut 4 vuotta erittäin hyvässä parisuhteessa ja koen elämäni tosi onnelliseksi, mutta lähes kaikki lapset inhottavat mua ihan suunnattoman paljon, yritän lähtökohtaisesti pysyä niistä niin kaukana kuin ikinä mahdollista, mutta eihän se esim julkisessa liikenteessä ole. Aikaisemmin en ole uhrannut ajatustakaan koko asialle, mutta viime aikoina olen miettinyt tulevaisuutta. Tuttavapiirissä on vähitellen alkaneet monet lisääntymään, tosin eivät parhaat ystäväni, joista osa on hyvin samaa mieltä kanssani.
Lapsen pitäessä meteliä esim bussissa, oli sitten kyseessä rääkyitkumista tai iloista kiljuntaa, mulla nousee verenpaineet tuhanteen ja toivon vain että joku kolkkaisi sen pennun jollain, ihan sama millä. En siis missään tapauksessa ole itse väkivaltainen ihminen, en koskaan satuttaisi ketään ja kaikkein viimeisenä jonkun pentua, mutta en voi tunteilleni mitään. Oikeasti sillä hetkellä toivon vain että se huutava kakara kuolisi pois. Jos äiti/isä vieressä komentaa lastaan ihan kunnolla eikä se silti tottele, tunnen vanhempaa kohtaan myötätuntoa. Jos taas (valitettavasti paljonpaljon useammin) äiskä hihittelee vieressä että "koitas nyt olla hiljempaa Irma-Petteri ettei muut hermostu hihihhih" ja lapsi vaan jatkaa kun kaikki muut matkustajat tuijottavat murhaavasti, tekisi mieli lyödä sitä akkaa ja kysyä miksi on avannut haaransa jos ei kykene ottamaan vastuuta lopputuloksesta. Hetken kuluttua tilanteesta pois päästyäni unohdan koko asian ja päiväni on taas hyvä.
Oman kokemukseni mukaan suurin osa lapsista on julmia, itsekkäitä, kärsimättömiä, yliäänekkäitä pikkuhirviöitä joita ei kiinnosta yhtään miltä muista ihmisistä/eläimistä tuntuu kunah itse on tyytyväinen, puhtaita narsisteja siis. Ja olen lukenut kyllä kehityspsykologiaa, tiedän että tämä narsismi on täysin normaali kehitysvaihe ja suurimmalla osalla (toivottavasti) se menee ohi, se ei silti vähennä inhoani ollenkaan. On kuitenkin olemassa kaksi sukulaislasta, joista tykkään ja välitän kovasti, mutta nämä lapset ovatkin hyvin pikkuaikuisia, älykkäitä, hyvätapaisia ja iloisia mutta eivät koskaan asiattomia riehujia. En näin ollen voi sanoa inhoavani _kaikkia_ lapsia, mutta ehdottomasti suurinta osaa ja tosiaan niitä vapaan kasvatuksen vanhempia vielä enemmän, koska totta kai ymmärrän että pohjimmiltaan tämä on heistä lähtöisin ja heidän vastuullaan.
Itse en usko että mieleni koskaan muuttuu, vaikka veikkaan että omia lapsia rakastaisinkin jos muuttuisi, en vain halua äidiksi. Mietin vain, onko tämä nyky-yhteiskunnassa jonkinlainen tabu? Olen lukenut pari tällaista keskustelua ja jostain syystä osa mammoista vetää heti lastensa kaltaiset itkupotkuraivarit kun joku sanoo näin. Onko vapaaehtoinen lapsettomuus teidän mielestä normaalia? Entäs yleinen inho lapsia kohtaan/se ettei pidä lapsista ollenkaan? Ainakin omilla kavereillani on hyvin samankaltaisia tunteita asiasta kuin minulla, onko täällä muita? Oletteko silti hankkineet lapsia? Kaduttaako teitä koskaan jos olette? Ajatuksia?
Onko epänormaalia ettei nainen halua lapsia?
19
237
Vastaukset
- kuneihalualapsia
Olet unelmieni nainen! Monellehan lastenteko on suurimmaksi osaksi ympäristön luomien paineiden täyttämistä, kun kavereillakin on lapsia ja halutaan porukan hyväksyntä. Jos useammat ajattelisivat "itsekkäästi", kuten sinä, jäisi varmaan moni huostaanotto ja avioero tekemättä.
Joulu on taas tulossa ja varmaan moni lapseton potee huonoa omaatuntoa jos viettää juhlapyhiä lapsiperheiden parissa. Me yritetään sietää lapsia. Yrittäkää tekin lapsiperheet ymmärtää meitä, jotka ollaan onnellisempia ilman pentuja.- Aurora_C
Tuokin on totta, en ymmärrä miten ihminen voi olla niin hölmö että tekee lapsen "koska se on varmaan söpö ja sitä voi sitten pukea nätteihin vatteisiin" ja sitten ihmetellään kun ei mennytkään putkeen. Ympäristön paineet eivät kiinnosta, olen mieluummin avoimesti oma itseni kuin kuljen jonkun aivottoman lammasmassan mukana, kaiken lisäksi en käsitä miten tänä ylikansoittumisen aikana yhteiskunta ei nimenomaan painosta lapsettomuuteen.
Oman äitini osalta painostus iskee joskus omaantuntooni, rakastan häntä kovasti ja tiedän että haluaisi lapsenlapsia, mutta tietysti aikuisena ihmisenä mammakin ymmärtää että lapsen hankkimiseen täytyisi olla painavampi syy :) Pitää toivoa että isoveli saa itseään niskasta kiinni ja alkaa lisääntymään joskus.. :D
- Isäpappa
Ei tuo ehkä kamalan tavallista ole, mutta en kyllä pitäisi epänormaalinakaan.
Ja miksi kaikkien pitäisi tehdä lapsia vaikkei haluiskaan.
Entä olenko mä epänormaali mies, kun haluaisin lisääkin lapsia?- Aurora_C
Joskus tuntuu ainakin keskustelupalstoja seuratessa että (eivät tietenkään kaikki) äidit ottavat sen hirveän henkilökohtaisesti ettei joku toinen nainen haluakaan lapsia, puhumattakaan siitä että tunnustaa inhoavansa niitä.
En usko että olet epänormaali mies, varsinkin sitten parinkympin jälkeen jotkut miehet tykkää olla hyvinkin perheorientoituneita mikä hieno juttu, kunhan kasvatus pelaa. Itseasiassa miehet on vähemmän usein niitä "meidän pikku kultamussukka on aina oikeassa"-lässyttäjiä, mikä on tosi hyvä.
- vastaustuohon
Ei kaikki naiset eivätkä kaikki miehet halua lapsia. Osa tosiaan haluaa meluvapaan ympäristön, eivät haluaa kasvatusvastuuta ja haluavat muutoinkin vastuuttomamman, itsekkäämmän elämän. Ilman palloa jalassa olevan elämän. Elämähän on täynnä valintoja eikä kenekään ole tähän maailmaan pakko lapsia tehdä, oli syy mikä tahansa eikä minun mielestäni kenenkään valintojaan pitäisi perustella muutakuin tietysti kumppanille, jos sellainen on. Ongelmahan on vain silloin, jos puoliso tahtoo jotain muuta.
Mutta ap sinä olet vasta 24-vuotias. On nomaalia ettei sinun ikäisesi vielä halua lapsia. Ehkä vanhemmiten mielesi muuttuu, ehkä ei, kumpikin olkoon oma ratkaisusi. Parhaiten sen lasten merkityksen ja rakkauden lapsia kohtaan huomaa vasta siloin, kun pitää sitä omaa lasta sylissään.- Aurora_C
En siinä mielessä ole kyllä yhtään vastuuta pakoilevaa tyyppiä, että hoidan meillä kaikki kaupassa käynnit, ruuanlaitot yms kotityöt kun mies tekee pitkää päivää, minulla on myös paljon vastuuta töissä ja olen aina rakastanut lemmikkieläimiä. En tosin voisi ikinä kuvitellakaan että vauvan hoitaminen toisi minulle iloa samalla tavalla kuin koiran, päinvastoin kammoan ajatusta.
Tuotakin olen miettinyt, että ehkä se mieli sitten muuttuisi, mutta jotenkin ajattelen että ensin täytyisi kyllä olla joku kiintymys lapsia kohtaan, olisi nimittäin aika suuri riski vain tehdä pentu ja odotella että josko se äidinvaisto sieltä joskus tulisi. Olisi aika kamalaa jos oma lapsi olisi mielestäni yhtä vastenmielinen kuin vieraat lapset.
- Eitoiniinihmeellistä
Tunnen paljon ihmisiä, ja kaksi pitkään tuntemaani naista on täysin avoimesti kertonut ja nuoresta asti tienneet, että eivät tule ikinä tekemään lapsia. Me muut olemme päätyneet lapsettomuuteen ajan saatossa kuka mistäkin syystä, pitäisi varmaan kysellä tarkemmin. Itse olin nuorempana hyvin lapsirakas, ja olisin hankkinut jos olisin löytänyt sopivan miehen (tai sopivia löytyi mutta olen varmaan liian kranttu). Nyt ei tulisi enää mieleenkään, ja olen liian vanha ei miestä eikä sukulaisia auttamassa hoidossa ja maailma on pelottava paikka. Moni vähemmän lapsirakas on perustanut kyllä perheen kun on pariutunut.
Älä stressaa, mutta ole avoin kumppanillesi tästä asiasta ja ota asia puheeksi.- Aurora_C
Kiitos vastauksestasi. :)
Olen keskustellut mieheni kanssa asiasta, hän ei ole ollenkaan lapsikammoinen, mutta siinä mielessä hyvin samanlainen kuin minä että meillä molemmilla on aika inhorealistinen maailmankuva ja molempien mielestä lapsien hankkiminen tällaiseen maailmaan ei välttämättä ole paras idea. Mies on meidän suhteessa ihana, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että tunnen hänet liian hyvin ja lapsen hankinnassa pelottaisi myös se että hänestä tulisi juuri sellainen "kaveri-iskä" jotka mua jo nyt raivostuttaa julkisilla paikoilla ja minä joutuisin sitten yksin komentamaan ja repimään hermoni kappaleiksi kun iskä antaa kaikkeen luvan, ei ihan se tulevaisuus josta haaveilen. :D
- eilapsiatähänliittoon
Minusta ei ole mitään epänormaalia tai outoa tai muutakaan "negatiiviseksi" luokiteltavaa siinä, ettei joku halua lapsia. Lapsista ei tarvitse pitää, jos ei pidä. Ovathan ne mitä suurimmassa määrin kova stressinaihe: meluavat, kiljuvat, ovat väkivaltaisia (muksu puree/potkii/lyö/haukkuu), aiheuttavat hirveää huolta vanhemmille (silloinkin, kun vanhemmat ovat niitä jotka oikeasti halusivat lapsia ja tykkäävät aikaansannoksistaan) ja nieleväthän ne rahaakin.
Lapsia ei myöskään tarvitse inhota, vaikkei omia haluaisikaan. Ärsyttää, kun tuntuu olevan näin, että jos sanoo ettei aio hankkia lapsia, heti muut ovat joko "joo kauhee lastenvihaaja!!" tai "tosi epänormaalii, viel säki muutat mieles vinkvink".
Itse olen tiennyt tyyliin aina, etten halua lapsia. Olin jo itse penskana sitä mieltä, että "hyi lapsia, en tuu koskaan hankkimaan". Nykyään en hyittele ihan koko joukkoa, mutten yleisellä tasolla pidä lasten seurasta. Joitain yksilöitä suorastaan vihaan (tosin niin vihaan joitain aikuisiakin). Ja koska olen _aina_ ollut sitä mieltä, etten vain halua omia lapsia hankkia, minulla ei riitä mielenkiinto sen kaltaisiin asioihin alkuunkaan, koska elämässäni on niin paljon kaikkea tärkeämpää, niin ottaa päähän kun aina kaikkien muiden täytyy olla tuputtamassa sitä lastentekoa joka paikkaan. Siis näin: "kyllä se mieli vielä muuttuu", "onhan sinulla vielä aikaa hankkia niitä", "joko on lapsi tulossa?", "ootko raskaana" (jos olen vähän lihonut - tästä syystä urheilen neuroottisesti ja säännöstelen syömisiäni ihan liikaa, meinaan pyörtyä kerran päivässä silkasta nälästä!), "kai teillekin kohta lapsia tulee???" jne.jne.jne. Toki vastaan aina "Ei oo tulossa ku en tykkää lapsista." mutta silti ne jaksavat aina aloittaa tuon painostuksensa uudelleen ja uudelleen. Ihan kuin ei menisi perille, mitä oikein sanon niille.
Sitten jokainen pikkujuttukin tulkitaan "raskausoireeksi": jos on huono olo, heti on joku valopää sanomassa "raskauspahoinvointia!! 8DD" tai jos on kauhea himo johonkin syömiseen, niin taas. Tyyliin "vitsit ku ois appelsiineja, tekis mieli syödä appelsiini ku se on hyvää." Puhumattakaan sellaisesta, että omia SANOJAAN joutuu koko ajan miettimään, koska normaaliakin puhetta jotkut idiootit tulkitsevat antaumuksella "raskausvihjailuksi". Voi huoh. Haluaisin vain elää normaalisti, joutumatta koko ajan jonkin painostuksen kohteeksi.
Ikää 30v. ja kihloissa, ja kyllä, suhde on oikea suhde ilman mukeloitakin.- Aurora_C
Ihanaa löytää hengenheimolaisia! :) Ei tietenkään automaattisesti tarkoita että vihaa lapsia jos ei pidä niistä, mutta myönnän kyllä avoimesti että oma tunteeni on yleensä ihan puhdas inho/viha niin kauan kuin joudun olemaan samassa tilassa, johtuu varmaan siitä että tunnen vain ne 2 mukavaa lasta ja muita pidän kirkuvina kuolaavina hirviöinä. Suorastaan ihmettelen sitä etten muista esim julkisessa liikenteessä kertaakaan törmänneeni hyvin käyttäytyvään lapseen. Joskus jos näen esim nukkuvan vauvan bussissa juuri kun ehdin ajatella että "tuossa on siedettävä lapsi" se herää ja alkaa huutaa kuin itse saatana.
Ja otan osaa, jessus miten kamalia ihmisiä tunnet!! :D Toivon todellakin etten ole itse samassa tilanteessa 5 vuoden kuluttua, tosin olen sen verran suorasanainen että huonona päivänä saattaisin vastaukseksi avautua jollekin puolituntemattomalle lapsivihastani ja toinen voisi provosoitua... Onneksi minulla on ainakin muutama sellainen ystävä jotka jakavat lapsi-inhoni täysin ja vannovat etteivät ikinä lisäänny. Toistaiseksi saan vain hyvin harvoin osakseni tuollaista lässytystä, korkeintaan sukulaisilta joskus, mutta niitä sukulaisia näenkin sattuneesta syystä harvemmin. - eilapsiatähänliittoon
Aurora_C kirjoitti:
Ihanaa löytää hengenheimolaisia! :) Ei tietenkään automaattisesti tarkoita että vihaa lapsia jos ei pidä niistä, mutta myönnän kyllä avoimesti että oma tunteeni on yleensä ihan puhdas inho/viha niin kauan kuin joudun olemaan samassa tilassa, johtuu varmaan siitä että tunnen vain ne 2 mukavaa lasta ja muita pidän kirkuvina kuolaavina hirviöinä. Suorastaan ihmettelen sitä etten muista esim julkisessa liikenteessä kertaakaan törmänneeni hyvin käyttäytyvään lapseen. Joskus jos näen esim nukkuvan vauvan bussissa juuri kun ehdin ajatella että "tuossa on siedettävä lapsi" se herää ja alkaa huutaa kuin itse saatana.
Ja otan osaa, jessus miten kamalia ihmisiä tunnet!! :D Toivon todellakin etten ole itse samassa tilanteessa 5 vuoden kuluttua, tosin olen sen verran suorasanainen että huonona päivänä saattaisin vastaukseksi avautua jollekin puolituntemattomalle lapsivihastani ja toinen voisi provosoitua... Onneksi minulla on ainakin muutama sellainen ystävä jotka jakavat lapsi-inhoni täysin ja vannovat etteivät ikinä lisäänny. Toistaiseksi saan vain hyvin harvoin osakseni tuollaista lässytystä, korkeintaan sukulaisilta joskus, mutta niitä sukulaisia näenkin sattuneesta syystä harvemmin.Hahah, joo, hienoa että meitä velojakin on olemassa enemmän kuin yksi! :) Jotenkin se vapaaehtoinen lapsettomuus vain tuntuu olevan jokin ihmeen tabu tässä maailmassa. Jos jollakulla ei ole lapsia, niin muut heti surkuttelevat ja esittävät osanottojaan, koska olettavat, että on "surullista kun ei saanut lasta" siis wtf. :D
Minäkään en tunne kuin yhden _siedettävän_ lapsen. Eikä senkään seura minua kiinnosta yhtään, koska kauhean kovaääninen (kimakka ääni vieläpä) ja eläväinen hulivilikakara. Korvia särkee sen seurassa ennemmin tai myöhemmin. Yritän kuitenkin sietää sitä, koska se on mieheni kummilapsi.
Enpä muista minäkään törmänneeni julkisesti (tai edes tuttujen kesken) kunnolla käyttäviin lapsiin. Kaupoissa juoksevat irtolapset minne sattuu, kiljuvat niin että kauppa raikuu, julkisissa kulkupeleissä sama juttu. Tuttavien lapset joko kiljuvat tai kuolaavat, yhdessäkin perheessä lapset tulevat aikuisten kahvipöytään ja nuolevat ensin kätensä ja sitten kähmivät kaikkia tarjottavia, mitä pöydässä on, kunnes vanhemmat sanoo "ei saa ottaa ennen ku vieraat on ottanu". Ihan kuin enää tekisi mieli, kun joku kuolamonsteri on limaisilla käsillään lääppinyt pullat, keksit ja leivät. Yöh. Ja tästä ei edes saisi "suuttua"... heti ollaan taas "Mitä sä siinä nillität, lapset on ihaniii!!!!" (joo, voisin kai sitten itsekin kuolata toisten tarjottavat ja sanoo "mitä sä siinä nillität, mä oon ihana ihminen!" heh)
Tunnen tosiaan vain yhden toisen velan ja hänen kanssaan tästä asiasta onkin käyty onnistuneita, ymmärtäväisiä keskusteluita. :D Se on ihanan vapauttavaa, kun löytyy nainen, joka jakaa saman painostustuskan. :D - veeeela
Jos olette facebookin käyttäjiä niin liittykää ihmeessä vela-ryhmään/ryhmiin, siellä on ihana purkaa pään ympärillä kiristävää vannetta ilman, että kukaan pahoittaa mielensä :)
- äiti-nurinkurin
Minä olen kahden lapsen ei-lapsirakas äiti, joka rakastaa omia lapsiaan ja puolustaa kuin leijonaemo!
Minun molemmat lapseni (eri isä) ovat ns.vahinkolapsia. En ollut koskaan suunnitellut meneväni naimisiin enkä halunnut lapsia.
No,nyt heitä on kaksi joita en mistään hinnasta antaisi pois! Sinkku olen, yksinhuoltaja sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta, jos näitä kahta ei olisi, en koskaan tarkoituksella olisi hankkinut yhtään.
Ymmärrän hyvin että nainen ei lapsia halua. Ei siinä ole mitään epänormaalia. Ymmärrän hyvin myös sen,että vieraan kakaroista hermostuu ja tulee mieleen yhtä sun toista. Sitä en ymmärrä, mistä saat syyn vihata vieraita lapsia?! Viha on hyvin voimakas tunne, siihen on aina jokin syy. Eikä se mielestäni ole se että mukula kiljuu yleisessä kulkuneuvossa! Tuntuu suorastaan pelottavalle ajatella, että tuolla jossain kulkee ihmisiä,jotka perusteettomasti vihaavat vieraita lapsia!- Aurora_C
Viha on tunne siinä missä muutkin, minulla on voimakas temperamentti ja vihaan myös inhottavasti käyttäytyviä aikuisia, se nyt vain on vähän harvinaisempaa koska _yleensä_ aikuinen hillitsee itsensä ja lapsi ei. Niin kuin sanoin, tunnen vihaa sillä hetkellä kun joudun olemaan samassa tilassa metelöivän kakaran kanssa, mutta kun pääsen pois unohdan koko asian hetken kuluttua eli ei se koko päivääni pilaa ja olen yleisesti ottaen ihan iloinen ihminen.
Voit yrittää etsiä syitä tunteisiini muualta kuin lasten ominaisuuksista, mutta minulla on rakastavat vanhemmat, lapsuuteni oli onnellinen eikä mitään traumoja tai muita selityksiä kyllä löydy. En myöskään ole mitenkään väkivaltainen ihminen, mutta jos ajatus siitä että joku voi vihata vieraita lapsia on sinusta huolestuttava, paras vinkki minkä voin antaa on tämä; Panosta kasvatukseen, opeta lapsesi käyttäytymään kohteliaasti erityisesti julkisilla paikoilla, minä en vihaa hyvin käyttäytyviä lapsia (niitä vain näkee todella harvoin) ja tuskin muutkaan ns kaltaiseni ihmiset, pitäisi olla aikamoinen rajatapaus jos kiltti lapsikin raivostuttaisi. Lasten hankinta on kuitenkin jokaisen oma päätös, vieraiden ihmisten ei kuuluisi joutua kärsimään sen seurauksia.
Meteli on yksi ominaisuus lapsissa, mitä inhoan yli kaiken, ja se kun kuulee miten vanhemmat yrittävät jotain kieltää mutta lapsi ei tottele vaan väkisin rääkyy tahtonsa läpi. Toinen mitä en voi sietää on se jos lapsi esim repii koiraa korvista/turkista, ja jos koira reagoi sehän on tietysti mammojen mielestä koiran syytä kun kultapienilellipentu yritti vain silittää. Eli kyllä, pohjimmainen vika on varmasti niissä vanhemmissa, mutta inho heijastuu helposti siihen surkean kasvatuksen lopputulokseen eli lapseen. Ja valitettavasti tällaisia lapsia näkyy ainakin Helsingissä lähes päivittäin. - eilapsiatähänliittoon
Moikka kahdenlapsenäiti, se on hienoa että sinä pidät lapsistasi (vaikka ovatkin "vahinkolapsia"), ja niin sinun kuuluukin. Liian paljonhan maailmassa tosiaan on myös niitä lapsia, joiden vanhemmat vähät välittävät heistä.. Sääliksi käy niitä tapauksia, sekä lapsia että vanhempia, koska molempien osapuolten elämä on "pilalla" ja väkinäistä. :/ Eli jos lapsia hommaa, niistä olisi todellakin syytä tykätä ja huolehtia..
No, mutta. En ole tuo aloittaja, mutta koska jaan tämän ns. "lapsivihan" tunteen, yritän vastata. Tosin en ole enää mikään radikaalilapsivihaaja, kuten joskus teinivuosina, vaan nykyään "en vain pidä" (yleisellä tasolla. Poikkeustapauksia varmasti löytynee).
Lapsiin pätee samat säännöt kuin aikuisiinkin: jos et pidä jostakin ihmisryhmästä (sanotaan nyt vaikka uskovaiset, vegaanit, lihaanit, toisen kulttuurin edustajat tms.) ja koet olosi vaikeaksi tämän ihmisryhmän edustajan läsnäollessa, et todennäköisesti halua tutustua ko. ryhmän edustajiin sen paremmin. Tai siis, miksi haluaisit, koska tiedät/arvelet, että siitä tulisi sinulle paha olla? Ei kukaan halua tehdä itselleen tieten tahtoen pahaa oloa. Eli jos et pidä lapsista noin yleisesti ja sinulla on vain huonoja kokemuksia heistä, niin et haluakaan tietää enempää.
Minä esimerkiksi olen aistiyliherkkä. Stressitasoni nousevat kohisten, kun kuulen kovia, kimakoita ääniä, tai kun ihmiset tyyliin juoksevat ympärillä ja ovat kauhean hätäisiä liikkeissään. Pidän rauhallisista ihmisistä ja pienistä ryhmätilanteista. Tapaani lapset eivät ole koskaan olleet kovin hiljaisia, tai ainakin ne ovat häirinneet ryhmätilannetta kovin. Kun se kiljunta alkaa, lapsi ei hiljene. Kaupassa taas stressaannun, kun lapsia sinkoilee sinne tänne vapaina, vilahtelee kärryjen edestä, juoksee päin jalkoja/kärryä, muksahtelee nurin ja alkaa kiljua siinä. Tai kiljua jostain lelusta/karkista jne. En tietenkään sano, etteikö lapsia saisi tuoda kauppoihin. Tottakai saa (tai joutuu). Mutta mikseivät vanhemmat opeta jo pienestä pitäen niitä olemaan hiljaa siellä (eivät ne huuda karkin perään, ellei sitä niille opeta) ja istumaan siinä kärryssä - tai kärryyn mahtumattomia isompia lapsia kulkemaan vanhemman vieressä?
Lisäksi, vihata saa mitä tahansa. Eri asia on se, ryhtyykö vihansa siivittämänä mihinkään tekoihin. Useimmiten ei kannata, sillä viha tosiaan on vahva tunne ja aiheuttaa vahvuutensa vuoksi ylilyöntejä tekemisissä. Siksi on parempi "vain vihata", kuin "vihata ja tehdä asialle jotain". En usko hetkeäkään, että tämän aloittajan kaltainen normaali ihminen nyt mitään lastenryöstöjä tai lapsitappoja alkaisi edes harkita, vaikka kuinka paljon vihaisi lapsia. (Enkä usko monenkaan "vihaavan" ihmien edes ihan tosissaan vihaavan asiaa, jota väittää vihaavansa. Viha on sanana melko arkipäiväinen ja puhekielessä erittäin neutraalikin sana nykyään, joten monikaan ei sisäistä sen ihan perusteellista merkitystä. Puhekielessä usein "vihataan", kun tarkoitetaan "en tykkää jostain". Tekstissä tuo näyttää aina vahvemmalta, koska ei ole ilmeitä ja äänensävyjä neutralisoimassa tuntumaa.)
Omassa tapauksessani ihmiset eivät yleensä usko, kun sanon "en aio hankkia lapsia, koska eivät kuulu minun elämääni", vaan vihjailu vain paisuu. Sitten kun kunnolla tökäytän "vihaan lapsia." niin porukka uskoo ainakin hetken aikaa ja on painostamatta ja vihjailematta yhtään mitään. Se on hätääntyneen ihmisen äärikeino silloin, kun mikään nätti ja asiallinen puhe ei yksinkertaisesti mene perille.
- hyvänäinon
On normaalia ettei halua lapsia. Älä tee niitä. Ei ole pakko.
- velamyös
En minäkään pidä lapsista enää, ja varsinkin nuoriso on niin huonosti kasvatettu, että ne oikein ällöttää. Harvassa on kohteliaat ja empaattiset ihmiset.
Parikymppisenä ajattelin hankkivani lapsia jossain vaiheessa ja meneväni naimisiin. Nyt en halua kumpaakaan.- kiusattumelkeenhengiltä
Minulle on jäänyt kauhea pelko kaikkia teinejä kohtaan, sillä minua kiusattiin todella pahasti koko kouluajan. Aina kun tulee vastaan kiusaajieni näköistä nuorisoa, panikoin vahvasti. u_u
Eli todellakin, varsinkin nuoriso on huonosti kasvatettua!! Katsovat arvostelevasti ja kikattavat perään ja supisevat vilkuillessaan minua. Samoin erästä tuttavarouvaa (kuuskymppinen) teiniporukka yrittää aina kampittaa ja syljeskellä päin kaupan ulko-ovien edessä. Että ei hyvää päivää tätä nuorison touhua..
- ttrrrrrr
Hei! Olen 30.w mies ja olen tullut siihen tulokseen etten halua ja ettei tähän maailmaan ja ympäristöön kannata tehdä lapsia. Voin hyvin ja koen elämäni näin onnelliseksi ja seesteiseksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta791957Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181743- 161604
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201346Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61262En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121254hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121236Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu451213Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101202Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291181