Olen ollut muutaman vuoden naimisissa aivan ihanan miehen kanssa. Olemme olleet hyvin onnellisia. Nyt mieheni yhtäkkiä ilmoitti, että hän ei sittenkään rakasta minua, vaan yhtä naista, jota ei ole tavannut 12 vuoteen. Heillä ei ole ollut suhdetta, mutta ilmeisesti nainen oli hetken aikaa vähän kiinnostunut miehestäni, kuitenkin kiinnostus loppui pian. Tämä nainen on myös naimisissa tahollaan.
Mitä te muut tekisitte minun sijassani? Ymmärrän että jotakin pitäisi tehdä, mutta en pysty ajattelemaan selvästi.
Mitä te muut tekisitte minun sijassani? Ymmärrän että jotakin pitäisi tehdä, mutta en pysty ajattelemaan selvästi.
Vastaukset 42
Vanhimmat
siis anteeksi mutta mitä ihmettä se miehes oikeesti ajattelee? toihan on ihan sairasta ja väärin kaikkia kohtaan. ei nyt ketään toista voi rakastaa kenen kanssa ei ole ollut.. tai voi olla mukamas valmis eroamaan noin hääppösin perustein. luulen että miehesi ei nyt kerro koko totuutta.
Lueppa tätä palstaa ennen ku väittelet moisia, että ei vois rakastaa ihmistä, jota ei tunne ja jonka kans ei oo ikinä jutellukaan.
Ei aloittaja sanonut, ettei mies ole ikinä jutellut sen naisen kanssa, vaan että he eivät ole tavanneet 12 vuoteen. Ovat saattaneet jutella paljonkin ennen sitä.
"Lueppa tätä palstaa ennen ku väittelet moisia, että ei vois rakastaa ihmistä, jota ei tunne ja jonka kans ei oo ikinä jutellukaan."
No aina voi toki kuvitella rakastavansa vaikka ketä mutta yleensä sellainen kertoo vain saraasta mielestä.
jätä se ja aloita uusi elämä.
Miehesi ei joko kerro kaikkea, tai on henkisesti niin jälkeenjäänyt, ettei erota ihastusta ja rakastamista toisistaan. Menkää pariterapiaan.
Ehkä mies on oikeassa tai ehkä sillä on vain joku villitys.
Mieheni on jo aikaisemmin kertonut minulle tästä naisesta. Hän on sanonut, että se tyttö oli suuri rakkaus silloin nuorena, mutta kuulemma unohtui silloin kun me tutustuimme ja rakastuimme. Nyt jostakin syystä hän on muuttanut mielensä.
Mies sanoo, että hän voi käydä terapiassa niin kauan kuin haluan, mutta se ei hänen mielestään muuta mitään. Hän haluaisi myös ottaa yhteyttä siihen naiseen, pitäisikö minun suostua? Pahentaisiko se vain asiaa?
Minusta kannattaa keskittyä ainoastaan tuohon "ei sittenkään rakasta minua,...". Sillä jos sinä haluat rakastavaa parisuhdetta, niin se ei taida enää tuon ilmoituksen jälkeen onnistua, vai mitä? Vielä vähemmän mies voi terapian avulla rakastua sinuun uudelleen. Ja vaikka sen tekisi - sanoisi, että nyt siltä taas tuntuu, niin mitä ajattelisit? Voisiko tähän nyt luottaa? Jos voisi, niin miksi ihmeessä? Missä menee rajasi, mitä siedät, mitä et?
Mies on varmaan jo ottanut yhteyttä naiseen.
En näe yhtään syytä miksi sinun pitäisi suostua. Minä pistäisin miehen kävelemään.
Muuten olen samaa mieltä hjolgin kanssa
"Miehesi ei joko kerro kaikkea, tai on henkisesti niin jälkeenjäänyt, ettei erota ihastusta ja rakastamista toisistaan."
En osaa varmasti sanoa. Ehdotan että samantien alat valmistella erilleen muuttoa (ajattele itseksesi että kyse on max. 6 kk ajasta jolloin katsot "kuinka äijän käy"). Älä erehdy moittimaan ja sitomaan miestä, ota sen sijaan käyttöön Keijo Tahkokallion kirjoista (suosittelen) tuttu kannustava sopuisa asenne "tottakai sun pitää jos kerran siltä tuntuu". Lähdet muutamaksi kuukaudeksi hänen elämästään, annat hänen touhuta omiaan ja päästä johonkin omaan johtopäätökseen elämästään ja tavoitteistaan. Olisi hyvä tietää onko teillä lapsia ja minkä ikäisiä, mutta joka tapauksessa näin. Itse sillä välin käy ulkona, harrasta, hemmottele itseäsi, juttele paljon ystävien kanssa elämästä. Älä ole marttyyri vaan oman elämänpurtesi kippari.
Ehkä tuo "ihana mies" todella olisi perhe- tai yksilöterapian tarpeessa, mutta jälleen: tämäkin totuus hänen on itse oivallettava. Saattaa olla, että arvostus sinua kohtaan löytyy Odysseuksen harharetkien jälkeen kummasti? Mies on esim. saattanut olla liian uhrautuvainen, polttanut itsensä loppuun tietynlaisella elämänasenteella niin töissä kun avioliitossakin.
Hei Sorr
Kerrot tilanteesta, jossa kuin puun takaa kumppanisi kertoo rakastavansa sittenkin toista. Olet tietenkin täysin kriisissä ja koet, ettet tiedä, mitä tehdä.
Emme voi tässä arvailla, miksi puolisosi on toiminut noin tai miksi hän kohdistaa tunteensa entiseen naisystäväänsä. Mutta valitettavasti tosiasiat on kohdattava. Parisuhdetta ei voi ylläpitää vain toisen osapuolen toimesta. Parisuhde edellyttää kummankin vapaaehtoista halua sitoutua juuri tähän suhteeseen. Olipa toisen syyt mitkä tahansa, jos hän irtisanoutuu sitoumuksesta, ei suhde vaan voi jatkua. Et voi valita miehesi puolesta. Sinä voit vain keskittyä rakentamaan omaa elämääsi uudelleen, jos toinen ilmoittaa että hän haluaa lopettaa.
Silti kannattaa ylläpitää keskusteluyhteyttä ja käydä läpi sitä, miksi näin on teille päässyt käymään. Minkälaiset asiat ja ristiriidat välillänne ovat aiheuttaneet yhteyden katkeamista, niin, että tunteet pääsevätkin kohdistumaan toiseen henkilöön? Miten te kumpikin olette suhteenne kokeneet? Mihin pettyneet, mitä toivoneet? Joskus näissä selvittelyissä paljastuu, että suhteen osapuolet ovat jo pitkän aikaa kokeneet asiat täysin eri tavalla. Joskus taas mitään dramaattista ei tule esille. Joskus tällaisessa kriisiytyneessä tilanteessa sittenkin löydetään uusi, yhteinen taival, kun kummankin tarpeita ja toiveita kartoitetaan. Teidän tarinanne on kestänyt vuosia. Emme voi vielä tietää, jatkuuko tarinanne tai miten se jatkuu. Mutta nyt on selvästi uusi luku tarinassa alkamassa. Tilanteen avoin ja rakentava käsittely vaikuttaa siihen, kuinka tasapainoisia tarinan seuraavat luvut ovat. Ero voi olla myös uuden alku.
Viisautta keskusteluihinne toivottaa
Merja, diakoni
Hyvä keskusteluyhteys meillä on. Olemme molemmat samaa mieltä siitä, että meillä on mennyt tähän asti todella hyvin. Mieheni kertoi, että hän oli tavannut sattumalta jonkun vanhan kaverinsa, joka myös tuntee kyseessä olevan naisen, ja siitä tämä vyyhti oli alkanut purkautua hänen mielessään. Mies sanoi, että ennen sitä tapaamista hän oli omasta mielestään täysin rakastunut minuun ja sitoutunut suhteeseemme. Nyt hän on sitä mieltä, ettei hän ole koskaan ollutkaan minuun rakastunut, vaikka rakastaakin minua jollakin tavoin.
Pahinta on, että hän ei ole koskaan, edes meidän suhteemme alussa, vaikuttanut niin rakastuneelta ja sekavalta kuin nyt. Ihan kuin olisi tullut hulluksi koko mies.
Ehkä kyseessä ohimenevä kriisi. Näitä on muillakin. Koska vielä ei ole mitään tapahtunut hoitajaa suhdettamme. En usko että kovin heppoisin perustein kukaan toista jättäisi. Aika auttaa, päätöksiä ei kannata tehdä keskellä myrskyä suuntaan tai toiseen.
Nyt tällainen tilanne. Ennen joulua mieheni kertoi soittaneensa naiselle. Hän ei ollut kertonut tunteistaan, mutta nainen oli ollut hyvin ystävällinen ja sanonut, että pidetään yhteyttä. Tapaninpäivänä hän lähetti naiselle viestin, jonka näytti minulle. Viesti oli täysin kaverillinen, mutta siihen ei kuulemma ole tullut vastausta. En usko, että naisella on kiinnostusta miestäni kohtaan edes kaverina, muuten olisi varmasti vastannut. Valitettavasti mieheni ei tajua tätä.
Oli nainen kiinnostunut tai ei, itse miettisin vakavasti, pystyisinkö luottamaan miehen, joka toimii noin harkitsemattomasti. Ihastuksia tulee itse kullekin eteen, mutta niistä voi oppia - ennen kaikkea itsestään ja tarpeistaan.
Sitoutuminen kysyy tahtoa ja halua kestää vaikeitakin asioita. Niin kliseistä, mutta totta. Vaikeudet ja vastamäet eivät läheskään aina johdu ulkoisista olosuhteista. Usein suurin vaikeus on siinä, miten pystyy tunnistamaan ja käsittelemään omia tunteitaan ja toimimaan arvojensa mukaisesti, silloinkin, kun helpointa olisi vain heittäytyä ja toivoa parasta.
Riittääkö sinulle miehen sana "jollain tavoin" rakastamisesta vai haluaisitko, että mies oikeasti keskittyisi suhteeseenne? Sitoutuisi. Et voi syöttää ajatuksia miehen päähän vaan hänen on itse oivallettava, mitä haluaa. Sinun pitää sen sijaan huolehtia itsestäsi ja miettiä, millaista kohtelua mielestäsi ansaitset.
"Mitä te muut tekisitte minun sijassani?" Tämä kysymys oli aloituksessa.
Ihan selkeästi tiedän itse, mitä tekisin.
Ensinnäkin olisin valtavan loukkaantunut, suuttunut, vihainen ja haavoittunut tuollaisen miehen toiminnasta.
Mies toimii itsekkäästi, ajattelee vain itseään ja omaa onneaan. Ei vakituisen kumppaninsa onnea. Mies ei näe asiaa käänteisesti, onko hän itse riittävän rakastettu, onko hänen toimintansa rakastettavaa.
Hänen oma temppuilunsa karistaa rakkauden kannoiltaan.
Minä en enää rakastaisi tällaista miestä ja sanoisin sen hänelle. Hän on kykenemätön ottamaan rakkautta vastaan, näin toteaisin.
Eli typerälle miehelle tulisi ajolähtö ja todella nopeasti.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, kuten jotkut vastaukset täällä antavat olettaa.
Hyvin mahdollista, että miehesi käy läpi yleensä suhdettaan naisiin ja oireilee tällä tavoin. Voi olla, että hän on jonkinlaisessa ikäkriisissä. Ikäkriisissä ihminen vertailee sitä, mitä hänellä on suhteessa siihen, mitä hän esimerkiksi aikuisiän kynnyksellä uskoi saavuttavansa tiettyyn ikään tullessaan.
Esimerkiksi, jos 18-vuotiaana ajattelee, että viimeistään 30:n ikävuoteen mennessä sitä on jo viimeistään onnellinen ja perheellinen monimiljonääri, ja kun kolmenkympin kohdalla todellisuus onkin tavallisempi, niin sitä voi tuntea pettäneensä itsensä. Ikäkriisiä läpikäydessään monet kaipaavat elämäänsä muutosta, joko sisäistä tai ulkoista ja jotkut rupeavat muutosta myös hakemaan. Jos näihin nuoruuden haaveisiin on sisältynyt joku tietty tai tietyntyyppinen vastakkaisen sukupuolen edustaja - niin tällöin tietysti tämä ihminen on se, mitä vailla tuntee olevansa.
Miehelläsi kuitenkin jää tällä hetkellä ymmärtämättä asioiden todellinen laita. Sinun kanssasi hän on käynyt läpi todellisia aikuisen miehen tunteita ja todellista parisuhdetta - samalla kun tämä nuoruuden ihastus on todellisuudessa pelkkä puhtoinen mielikuva siitä, miten asiat olisivat täydellisessä maailmassa. Miehesi "rakkaus" on todellisuudessa melko lapsellinen illuusio, sisäisen mielen pakopaikka tylsältä ja ajoittain hankalasta arkielämästä, se on Shangri-La.
Jos hän eläisi hetken tämän ihastuksensa kanssa, niin suurella todennäköisyydellä hän piakkoin kaipaisi puolestaan sinun luoksesi, koska mielikuvituksen ihannekuva ei koskaan vastaa sitä, mikä on todellisuutta. Toisin sanoen arki tulisi ihanteenkin kanssa vastaan. Teillä vaikuttaisi puheittesi mukaan olevan hyvä suhde - ja myös siksi, että annat tilaa tällaisellekin oireilulle. Tällaista kriisiä ei voi käydä läpi jokaisen kanssa.
Miehesi todennäköisesti tulee järkiinsä, kun saa järjesteltyä tunteensa ja ajatuksensa. Terapiasta voisi hyvinkin olla apua miehellesi. Sinulle puolestaan toivotan voimaa ja sanoisin, että pidä yllä uskoa itseesi niin kauan kuin tätä kuviota kestää - kävi miten kävi.
Mies saattaa tulla järkiinsä, mutta kokemus jättää puolisoon jälkensä. Vaikka kaikki olisi päällisin puolin hyvin, mies hakee pelastusta haavemaailmasta ja haikailee olematonta. Ehkä hän ei edes kaipaa unelmiensa naista kuin sitä, mitä itse aikoinaan oli? Voiko tällaiseen haaveisiin nojaavaan puolisoon tukeutua ja luottaa? Se on alkuperäisen itse päätettävä. Hyvä suhde? Niin, jos nainen kestää ja toimii peilinä miehelle, joka ei näe itseään muuten.
Mistä te kommentoijat tiedätte, onko miehen tunteissa kyse vain lapsellisesta ihastuksesta? Miksi onnellisessa parisuhteessa oleva mies vaarantaisi suhteensa jonkun pikkuihastuksen takia?
Emme tiedäkään, mutta kuulostaa kyllä haihattelulta ja miehen oman mielen tuotokselta, jos hän on palavasti rakastunut naiseen, jota ei ole (oletettavasti) tavannut vuosiin, jonka kanssa ei ole (oletettavasti) ollut suhdetta ja joka on elämässään mennyt eteenpäin. Ihastuminen voi olla hyvin väkevää ja todellisuudentaju saattaa silloin heikentyä huomattavasti. Toivo on vahva voima.
Mielestäni kuulostaa haihattelua paljon enemmän osatotuudelta.
Stellaria sanoo sen hyvin.
Deduktiivisella päättelyllä pääsee pitkälle.
Ihan jokainen mies haaveilee välillä toisesta tai toisista naisista. Jos mies ei kuitenkaan ole ensisijaisesti lähtemässä uuteen suhteeseen vaan uskoutuu haaveistaan kumppanilleen enemmän kuin toimii haaveidensa tavoittamiseksi, niin hän käsittelee asiaa suhteen sisäisenä ongelmana, johon hän etsii ratkaisua keskustelemalla luotettavan ihmisen kanssa.
"Nyt mieheni yhtäkkiä ilmoitti, että hän ei sittenkään rakasta minua, vaan yhtä naista, jota ei ole tavannut 12 vuoteen."
Täh? Ihan oikeasti hei, kuka voi uskoa? Tuossa ei ole koko totuus, ellei miehesi ole ihan pähkähullu. Tuskin on, jos olette olleet yhdessä onnellisesti muutaman vuoden. Aikamoista kuuntelijan aliarviointia mieheltä.
Keskustelin eilen sen naisen kanssa. Se oli omalla tavallaan huvittava kokemus. En tiedä, onko nainen kiinnostunut, mutta tajuan miksi mieheni on kiinnostunut hänestä. Ovat samanlaisia, aivan yksinkertaisesti. Miten voikin olla kaksi niin samanlaista ihmistä. Toivon, että he ovat liian samanlaisia sopiakseen yhteen.
Olen kokenut hyvin samanlaisen tilanteen. Lähes kaksikymmentä vuotta elimme hyvin onnellisessa ja tiiviissä parisuhteessa. Sitten mieheni ilmoitti että on rakastunut toiseen naiseen ja haluaa erota. Hän oli tavannut naisen vain muutaman kerran ohi mennen. Tähän liittyi täydellinen sekoaminen. Mieheni pukeutumistyyli, elämäntavat, musiikkimaku käyttäytyminen... kaikki muuttui. Hän laiminlöi töitään, alkoi ahmia luontaistuotteita ja vitamiineja ja pukeutua uuden tyttöystävän hieman poikkeavan pukeutumistyylin mukaan.
Luotettavasta ja järkevästä nelikymppisestä ihmisestä tuli lapsellinen teinipoika ja hänen tempauksensa nolottivat koko lähipiiriä. Asiasta on nyt neljä vuotta. Mieheni elää tuon naisen kanssa yhdessä, mutta onko huuma yhtä vahvaa kuin neljä vuotta sitten? Ystävällemme hän oli paljastanut hiljattain, että elämä on nyt erillaista, mutta oli kiusaantuneena kierrellyt vastausta onnellisuudestaan. Oli heti perään kysynyt mitä minulle kuuluu, olenko löytänyt rinnalleni jonkun toisen.
Kun aikuinen mies ihastuu, ei siinä järkipuhe auta, vaan mies oikeasti luulee ihastuksen kantavan koko loppu elämän. Anna miehen mennä. Etsi tasapainoisempaa seuraa.
Odottaisin vielä hetken, niin häiriö voi mennä ohi. Ikävä romuttaa suhdetta, jos teillä muuten on kaikki ok.
Toki jos miehesi ottaa asian puheeksi puolisonsa kanssa ja sanoo ääneen haluavansa erota jne, on jo melkoinen vedenjakaja ylitetty.
Uuden ihastuksen tai mielenhäriön vakavuudesta riippuen kysymyksessä voi olla keski-ikää lähestyvän miehen sekoilu. Kun huomaa konkreettisesti vanhenevansa, 40-50v iässä voi tulla kova hinku elää täysillä kun vielä on aikaa. Parisuhde voi olla koetuksella tai sitten ei. Mies voi myös toivoa, että puolisoonkin tulisi uutta kipinää.
Itsellä alkoi aika tasan vuosi sitten jonkinlainen kriisi, aivan out of the blue. Yhtenä päivänä olin laiska sohvaperuna joka ei erityisemmin syty edes makuuhuoneessa. Seuraavana päivänä (ja siitä eteenpäin) olen ollut kuin seksinälkäinen teini, tosin onnellisesti oman vaimon kanssa. Syömishäiriökin on ollut, liikuntaa harrastan nykyän päivittäin, pukeutuminen muuttunut, harrastan hyvän maun rajoissa flirttiä oikealle ja vasemmalle. Olen kuulemma ihan eri henkilö. Tämä esimerkkinä siitä, että miehiin voi tulla kaikenlaista henkistä häiriötä, mutta ei välttämättä asiat ole huonosti.
Onko teillä lapsia?Minä suosittelisin käyntiä siellä parisuhdeterapiassa.Voimia sinulle!Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia.Lohdutukseksi haluaisin sanoa että asioilla on tapana järjestyä.Toivottavasti sinulla on edes yksi ihminen jolle voit puhua asiasta.
Miehesi ei tiedä, mitä rakkaus tarkoittaa. Rakastuminen on lopulta aika lailla tyhjänpäiväistä. Se ei kanna mihinkään. Rakkaus sen sijaan on tahdon asia ja kantaa läpi elämän. Kyllä itsekin joskus muistelen nuoruuden rakkautta/rakastumista ja siihen liittyneitä tunteita. Mutta kun asiaa ajattelee, niin se on pelkkää harhaa ja haihattelua. Ne tunteet kumpuavat jostain idealisoidusta mielikuvasta. Todellista on vain oma nykyinen avioliitto ja siihen kuuluva arkinen rakkaus. Arki on sen verran raskasta kun perhettä on, että kyllä se suuri rakkaus on siinä, kuka käy kaupassa ja on tukena, kun lapset ovat sairaina tai on muita vastoinkäymisiä. Rakkaus punnitaan arjessa vuosien saatossa. Minä uskon myös vastuuseen rakkaudessa. Ei voi juosta omien haavekuvien perässä vaan rakastaa sitä ihmistä, jota on luvannut rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Sen lupauksen rikkominen on iso asia hengellisesti. Anna miehen mennä, jos hän haluaa. Hän on vastuussa omasta elämästään. Anna hänelle anteeksi ja pidä sydämesi puhtaana ja katkeruudesta vapaana. Se on sinun vallassasi.
Ei minusta rakastuminen ole tyhjänpäiväistä. Olen yhä rakastunut mieheeni, vaikka olenkin ollut monta vuotta naimisissa. Voi ihmiseen olla rakastunut sellaisenakin kuin hän todella on.
Mieheni sanoi nyt, että hän on hakenut minusta jonkinlaista äitihahmoa ja luullut sitä romanttiseksi rakkaudeksi. Meillä ei ole isoa ikäeroa, en tiedä mitä hän tarkoittaa äitihahmopuheillaan.
Miehesi puhuu sinulle suoraan. Se on sentään hyvä asia.
Tuo äitihahmo-asia on mielestäni hieman monimutkaisempi. Itse uskon, että moni mies etsii vaimostaan useita eri asioita samanaikaisesti. Eli se madonna-huora-syndrooma siellä on taustalla. Ja uskon myös, että nainen osaa olla moniuloitteinen ja siten vastata miehen erilaisiin tarpeisiin. Samalla tavalla me naisetkin haemme miehistä moia eri asioita: rakastajaa, ystävää, lasten isää, "hyvää jätkää" jne.
Oudolta tuntuu se, ettei miehesi tunnu arvostavan sinua niin paljoa kuin sinä arvostat häntä. Tässäkin tilanteessa sinä otat hänen tunteensa huomioon, mutta hän keskittyy täysin itseensä.
Minä en pystyisi tuollaisen kohtelun jälkeen enää luottaa mieheen. Epäilisin aina, että hän löytää jonkun toisen. Miksei miehesi voi olla tämän toisen naisen kanssa vain kaveri? Jos he ovat kovin samanlaiset, he voivat olla kavereita. Onko miehen pakko lisätä tähän naiseen seksuaalinen ulottuvuus?
Saattaa olla, ettei tuo nainen edes ole kiinnostunut miehestäsi. Miehellesi voisi tehdä ihan hyvää se, ettei kumpikaan teistä ottaisi häntä lähelleen vähään aikaan. Hän voisi muuttaa ajatteluaan: kyse ei ole siitä, mitä hän voi saada, vaan siitä, mitä annettavaa hänellä on toiselle.
Minä jättäisin miehen siihen paikkaan. Oisin loukkaantunut syvästi,että mies haihattelee menneisyyden perään ja ei nauti nykyisestä suhteestaan, joka on kuitenkin kestänyt monta vuotta. Ei hän tiedä sitoutumisesta, välittämisestä ja rakkaudesta mitään.
Anna hänen mennä ja katsoa saako nuoruuden ihastuksensa itselleen. Ellei saa älä missäään nimessä huoli häntä takaisin.
Minun mieheni haihatteli parinkin tytön perään facebookissa. Kysyi, voisivatko he tavata häntä jne. Kun sain tämän selville, se satutti todella. Me asumme yhdessä ja minä olin täysin sitoutunut häneen. Hän selvästi etsii kuitenkin "jotain parempaa". Hän ei edes ymmärrä, miten paljon tämä minua loukkasi.
Olemme edelleen yhdessä, mutta huomaan, että olen menettänyt kunnioituksen häntä kohtaan. En usko, että hän pystyy sitoutumaan minuun. En ilmeisesti ole riittävän hyvä hänelle.
Parasta olisi erota, mutta aina välillä meillä on hyviäkin hetkiä. Henkisesti tämä on todella rankkaa. Minulle siis. Miehen mukaan olen vain hölmö, kun en pääse asian yli. Hän ei ota tekemisistään minkäänlaista vastuuta.
Kyllä mieheni minuakin ajattelee ja on pahoillaan aiheuttamastaan kärsimyksestä. Ensin hän sanoi, että toivottavasti hän on väärässä, ja että hän ei haluaisi olla enää rakastunut siihen naiseen. Seksielämämme on ollut aina todella vilkasta, mutta nyt hän ei halua lainkaan harrastaa seksiä kanssani. Silti hän sanoo, ettei ole fantasioinut seksistä sen toisen kanssa, ja että minä olen hänen mielestään paljon seksikkäämpi, vaikka en yhtä kaunis.
Vihjasin naiselle, että mieheni on yhä kiinnostunut hänestä, mutta hän ei uskonut sitä ja sanoi, että ei mieheni ole koskaan ollutkaan hänestä kiinnostunut. Ehkä niin on parempi, ettei usko. Olemme menossa tällä viikolla keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa tilanteestamme, toivon että siitä olisi apua.
" ei uskonut sitä"
Luulen, että nainen salaa jotakin. Varmasti hän tietää miehen olleen kiinnostunut, jos heillä kerran jotakin vipinääkin on ollut.
Kävimme terapiassa. Minusta tuntui, että terapeutti oli enemmän kiinnostunut kuulemaan mieheni ajatuksia kuin minun. Mies sanoi, että hän ei olisi koskaan alkanut seurustella kanssani, jos hänen senhetkinen elämäntilanteensa ei olisi ollut niin vaikea. Nyt hän ei enää tarvitse minua.
Aloittajan parisuhteessa ei kaikki ole kunnossa. Jotkut ihmiset ovat huippuja uskottelemaan toisille, että kaikki on ok, jopa itselleen. Ja minulle ainakin terapeutti aiemmin totesi, että se ihminen joka ei parisuhteen ongelmia niin iskona koe ei eroa niin kovasti halua. Parisuhteessa on kuitenkin aina kaksi.
Keskustelin taas tämän toisen naisen kanssa. Hän kertoi, että oli aikanaan rakastunut mieheeni, mutta tunne ei ollut molemminpuoleinen. Mieheni taas väittää aivan päinvastaista, hän itse oli rakastunut, nainen ei. Mitäköhän tässä pitäisi uskoa?
Minun tekee jo mieli lähteä ja jättää "pariskunta" selvittelemään asioitaan kahdestaan. Käsitän, ettei kannata tehdä mitään hätiköityä, mutta olen niin uupunut tästä.
Jos miehesi ei enää rakasta eikä tarvitse sinua, eikö se ole siinä, ero? Mitä miettimistä tuossa enää on?
Päivitän. Eli nyt olemme eronneet. Mies sanoi aikaisemmin, että hän on yhä hyvin kiintynyt minuun, vaikka ei ole rakastunut. Nyt hän sanoo, ettei tunne enää minua kohtaan mitään. Hän kokee edelleen olevansa rakastunut tähän toiseen naiseen. He ovat jonkinlaisia kavereita ja tapaavat harvakseltaan. Nainen on pysynyt yhdessä oman miehensä kanssa. Itse alan päästä erostamme yli, sillä tapasin toisen miehen, joka tuntuu kiinnostavalta, ja menen omassa elämässäni eteenpäin.
Ikävää että noin kävi mutta parempi että erositte kuin että olisitte jääneet sinnittelemään liittoon jossa ei olisi enää miehesi puoleta tunteita.
Nyt sain kuulla, että he itse asiassa seurustelevatkin ja ovat muuttamassa yhteen. Kuulin siitä jo aikaisemmin, mutta ymmärsin väärin ja luulin, että he ovat edelleen vain kavereita. Olen yllättynyt mutta kai se sitten on parempi näin. Aika näyttää. Minä en ainakaan enää takaisin ota.