Vuosia ja kymmeniä vuosia? Käsittämätöntä että niin monet joutuu olemaan yksin.
Miten te voitte olla sinkkuja
huvittunut
50303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
" Enemmin yksin kuin huonossa seurassa" koskee parisuhdetta täydellisesti.
Olisi idiotismia ottaa nainen sotkemaan elämääni, joka olisi sinnepäin ja " jotta olisi joku ". Sinkkuna eläessäni saan tehdä ihan mitä haluan, miten haluan ja milloin haluan. Vaihdan tämän pois ainoastaan tilanteessa jossa elämäni perustasolla huomattavaa plusmerkkistä hyötyä.
Aivan oikein. Ikävä kyllä, en tajunnut tätä aikaisemmin vaan pilasin elämäni valehtelevien amatoorihuorien kanssa.
Mies30v on oikeassa. Minä olen nelikymppinen nainen, ja olen tyytyväinen elämääni villinä ja vapaana. Jos siitä vapaudestani luovun, niin miehen pitää oikeasti olla sellainen joka miellyttää. Katkerat, nettipalstalla paskaa syytävät jännämies- kommentoijat karsiutuvat heti kättelyssä.
Koska joku typerä keksi tinderit ja nettideitit jolloin naiset tajusi että voivat nostaa tasonsa pilviin. Miksi tyytyä tavikseen kun voi joskus kymmenen vuoden päästä saada sen naapurin komistuksen joka pettää vaimoaan.
Takana on 5 pitkää parisuhdetta. Olen saanut vaimoiltani/tyttöystäviltäni sukupuolitaudin 8 kertaa. Yhden illan jutuista ei ole koskaan tullut mitään tauteja tai muitakaan ongelmia.
Kun on pettynyt joka kerta samalla tavalla, olisi idioottimaista hakata päätään seinään enää. Naiset ovat minulle enää pelkkiä panoja eivätkä saa minulta tippaakaan kunnioitusta tai arvonantoa.
Huvittunut-nimimerkki ei tiedä sitä, mitä me sinkut tiedämme.
Yksinelävän tunnistaa hyvästä terveydestä ja itsetunnosta. Kukaan ei kyttää selän takana eikä vaadi miellyttämään toista vastoin tahtoaan. Rakkaus on ylimitoitettu asia, eikä se kuitenkaan kestä ikuisesti eikä turvaa ihmisen elämää. Jokainen on yksin, aina loppupelissä.
Maailman vanhimmat naiset tämänkin tietävät.
Varmaan useimmat yksinelävät ovat yksin omasta halustaan. Itse aina silloin tällöin seurustelenkin max jokusen kuukauden ja kyllästyn. Jos on hyvää seksiä, saattaa mennä vuosikin. Kotiini en ikinä ota ketään kuin yhdeksi yöksi korkeintaan, sit saa jo mennä kotiinsa että saan olla rauhassa. Minulla on oma elämä hyvässä mallissa enkä tosiaan halua tehdä kompromisseja miten vietän viikonloppua tai lomani tai mihin käytän rahani, koska teen töitä ja koska siivoan ja makaan sohvalla, mitä syön tai juon koska herään ja koska nukun Oma tupa oma lupa.
Juuri näin, miehenkin näkökulmasta. Ja vielä lisäksi, että varmaan niin miesten kuin naistenkin osalta vain olemattoman pieni osa ihmisistä kiinnostaa kumppanimielessä ulkonäöllisesti, ehkä yksi viidestäkymmenestä. Ja näistäkin vain aniharva viehättää sisäisellä kauneudellaan. Tarkoittaa, että oikean kumppanin löytäminen on hyvin epätodennnäköistä. Tarkoittaa samalla myös sitä, että tavallisesti parisuhteeseen enemmänkin ajaudutaan kuin löydettäisiin se oikea. Jos pelkkä parisuhde olisi tavoitteena, ei ainakaan minulle olisi ongelmia sen luomisessa, muttei siltä mitään voisi odottaakaan.
Aika moni nuoremmista on nykyään yksin, koska ei löydä ketään. Paljon on ollut näitä uutisia, joissa kerrotaan ettei nuorille miehille riitä naisia.
Sinkkuna olo ei tuntuisi monille varmasti läheskään niin vaikealta ilman tuollaista sinunkin aloituksessa ilmaisemaasi sosiaalista painostusta parisuhteeseen.
Parisuhteen tulisi lähteä siitä, että löydät ihmisen jonka kanssa tahdot olla yhdessä ja jakaa elämääsi ja kokemuksiasi ja tämä toinen tuntee sinua kohtaan samoin.
Minusta on surullista, miten monet ihmiset nykyisin tuntuvat kokevan sen parisuhteen tai seksin olevan se autuaaksi tekevä itseisarvoinen asia ja niihin tarvittava kumppani on lähinnä väline ko. asian saavuttamiseksi.
Osa ihmisistä on luonteelta ekstrovertteja ja toinen osa introvertteja.
Jälkimmäisillä varsinkaan ei ole pakottavaa tarvetta pariutua kenen tahansa tyrkyllä olevan kanssa vaikka olisi kuinka ns.parisuhde-tyyppiä. :)
Joillekin riittää kunhan vain on joku? Kaikille se ei riitä ja osa järkiintyy vanhemmiten siinä asiassa. Nuorena sitä helpommin saattoikin mennä yksiin mutta iän myötä tulee kenties krantummaksi? Tietää muutenkin paremmin millainen sen kumppanin pitäisi olla.. tai jotain sinne päin edes. :D
Viimeisen kuukauden aikana on ollut 9 hyvää miestä tyrkyllä. Ehkä niistä vakavissaan olisi ollut muutama. Mutta.. kukaan ei tuntunut luonteen puolesta sopivalta, puolet oli liian nuoria mielestäni ja vain yksi etoi ulkoisesti (ja sekin oli hänen omaa laiskuuttaan hygienian suhteen, kysyin vielä olisiko valmis muuttamaan tottumuksiaan jos pariutuisi ja vastasi ettei..). Eli miksipä alkaa treffailemaankaan väärältä tuntuvia?
Se voi olla outoa käsittää ettei yksin oleilu ole kaikille "joutumista" vaan valinta kun ei ole törmännyt sopivaan. ;)
Mielellään sitä tietysti törmäisi vaikka lähikaupan jonossa kivaan mieheen. Eipä ole vielä törmäilty.
Synnyin suomeen jossa naiset ei halua tutustua hyviin miehiin. Nykäset ja tauskit jotka hakkaa naisia, naiset rakastuu sellaisiin. Nainen ei halua rauhallista turvallista elämää. Naapurista kuuluu välillä miten mies huorittelee ja hakkaa naistaa.
Kai tajuat soittaa poliisit jos ihmistä hakataan?
miksi , se on naisen valinta jos kelpuuttaa miehen joka hakkaa. nainen pääsee kyllä pakoon jos haluaa.
Kas tässä jälleen hyvä esimerkki siitä, millaisia palstan "kunnolliset" miehet ovat. Ei kannata ihmetellä, etteivät naiset kiinnostu, kun ajatusmaailma on tuollainen.
Ei täällä mikään muutu niin kauan kun naiset eivät opi ottamaan vastuuta omista teoistaan ja valinnoistaan. Turpaan ottaminenkin on ihan oma valinta, ainakin sen ensimmäisen kerran jälkeen.
Kuusi ja puoli vuotta hyvässä suhteessa. Ikäeroa 12v. Ei näy, eikä tunnu missään. Sivuseikka silloin kun kaksi ihmistä löytävät toisensa.
Olipa harvinaisen typerä keskusteluavaus, ei tollasta viitsi edes kommentoida muuten kuin tällä viestillä.
EN tarvitse elämääni ketään toista säätämään ja nalkuttamaan. Koska ne ongelmathan nimenomaan syntyvät kun sen puolison hommaa.
Olen sinkku koska en osaa löytää ketään. En käy ravintoloissa/baareissa. En ole kovinkaa hyvä tutustumaan keneenkään todellisessa elämässä/netissä, joten aika vaikea on aloittaa keskutelua ja tutustua. Kovinkaan moni ei halua keskustelua aloittaa naisista, joten sekään ei toimi.
Mutta kun tunnen jonkun paremmin olen hyvinkin mukava ja sosiaalinen ihminen, Tutustuminen vain ei onnistu, joten sitä pitäisi parantaa(jota olen yrittänyt parantaa).
Ehkä joku päivä...
Ei nainen voisi rakastaa työtöntä miestä. Pitää odottaa että voitan lotossa tai saan töitä niin sitten nainen kiinnostuu minusta.
Tai mene vain töihin.
Höpö höpö. Näinä aikoina, ja myös tulevina, tulee olemaan aina työttömiä ihmisiä, kun työllisyyden tarve vähenee vuosi vuodelta ihan vaan teollisen rakennemuutoksen takia. Mitä enemmän kehitys kehittyy ja tuotanto siirtyy automatisoinnin ja digitaalisen suorituksen kautta ihmiseltä koneille, yhteiskunnan työn rakenne muuttuu olennaisesti.
Jo nyt työtön ihminen ei ole kummajainen, ei luuseri eikä haluton löllö, vaan yhteiskunnan pudottama ammattilainen, jonka taidot ja osaaminen jäävät käyttämättä huonon politiikan takia. Tässä yhteiskunnassa ja tässä ajassa olemme me kaikki heittopusseja. Tänään joku, huomenna jo moni.
Kyllä niitä töitä löytyy jos vaan kiinnostaa lähteä sinne. Suurin osa vaan on niitä ammattitaidottoimia jotka haluavat kuun taivaalta vaikka jäi lukiokin kesken. Toinen osa on näitä itsestään liikoja luulevia "en lähde kun en saa 15€/tunti palkaa".
Kaikilla ei ole varaa muuttaa helsinkin suuntaa jossa töitä voisi olla mutta vuokrat on sitten kaksinkertaiset ja palkan maksajaa ei niin vaan löydy. Voi sitä vähäksi aikaa löytää töitä 6 -12 kuukaudeksi. Minä olen ollut varmaan 20 kertaa 6 kk työsopimuksilla töissä ja aina ne selittää että ei oo töitä enempää. Palkkaavat seuraavalla viikolla uuden harjoittelijan koska kela maksaa palkkatukea aina uusille työttömille.
Itse olen huomannut, että juuri sieltä helsingistä kannattaa muuttaa pois. Taas jos asuu jossain peräkylässä, niin on varmaan turhaa itkeä kun töitä ei ole. Ne kaikki ei muuten ole helsingissä.
Hei! Tämä minuakin mietityttää. Huolisin työttömän, huolisin ruman kunhan hygienia kunnossa ei ylipainoa eikä ole alle 160cm, enkä edes odota että mies olisi minua älykkäämpi tai samaa tasoa kunhan on kohtelias eikä vähättele ja polje. Enkä ole itse ruma. Silti sinkku. Tärkeintä minulle olisi saada seuraa, uusi "ystävä" ja kumppani jonka kanssa voi jotain jutustella ja tehdä pariskuntajuttuja ;) Eli kriteerini eivät tavallaan ole pilvissä...
Kuitenkin nettideittailu on saanut minut ymmärtämään etten itse halua noin yhdeksää kymmenestä miehestä mistään hinnasta. Mutta ei statuksen takia vaan siksi että he ovat minusta pelottavia. He ovat ekstroverttisiä, energisiä, sosiaalisia ja meneviä. Minusta tuntuu kuin rauha elämästäni lentäisi ulos ikkunasta sellaisen miehen myötä. Ja rauhallisia, ei-pelottavia miehiä taas ei ulkoa löydä eikä edes deittipalvelusta. Harmillista. Tämä on siis se syy :) Sopivat miehet eivät hengaa missään.
Itse olen aika rauhallinen kaveri, ja tosiaan netistä olen katsellut seuraa. Kaikki on tosiaan ollut kuin kopioituja: "olen iloinen, ulospäin suuntautunut, urheileva, menevät jne.." Ei yhtää rauhallisempaa naista ole ainakaan omassa ikäluokassa ollut, joka on ~18-24.
etten itse halua noin yhdeksää kymmenestä miehestä mistään hinnasta.
Mikset muuten ota sitä yhtä?
Yritin mutta treffit meni tavallaan pieleen, pitkä juttu. Ja toinen ei tykännyt kai mun ulkonäöstä kun sai kuvan niin lakkasi vastaamasta, vaikken mikään kammotus ole. Kuulostaa ihan kuin katkelmalta omasta elämästä: selaan ja selaan profiileja, "iloinen, menevä, urheileva.... " jne jne. :D Sama levy. Kai kaikki kaksikymppiset deittipalstoilla on sitten vähän sellaisia.
Onhan noissa kaikissa yleensä jotain samaa ollut. Toinen asia on se että kaikki eivät edes vaivaudu käymään profiileissa. Kai sitä kaikki vaan odottaa että toinen tekee aloitteen.
Vaikea oikein tietää itkiskö vai nauraisko kun ajattelee eräänkin naisen kanssa käymääni keskustelua eräässä deittipalvelussa. Hän kertoo olevansa työtön, ruma, läski ja mitä kaikkea kertoikaan. Kesken tavallisen keskustelun missä ei takuuvarmasti ollut mitään loukkaavaa kummallekaan osapuolelle Toinen hiljenee ja kun kysyt ihan asiallisesti että, mitä tapahtui...pahoittiko jostain mielensä kun vain lukee viestejä muttei enää vastaa. Niin yks kaks onkin estänyt. Ei varmaan mikään ihme että on yksin ja ei uusia kavereita meistä miehistä löydy kun ei kestä tavallista kirjoittelua edes.
Se olin ehkä minä. Sitä väsyy esittämään ihanaa unelmien naista sitä etsiville miehillä ja chateissa tulvii yhteydenottoja välillä ja joskus tulee sanottua sitä sun tätä isommin sitä tarkoittamatta. Osin ehkä hermostuneena jatkuvaan keskustelutulvaan joka tulee sivusta kun yhden kanssa yrittää jutella jostain järjellisestä aiheesta (jos joskus onnistuu) joka ei niinkään liity siihen ulkonäköön. Sitä siis turhautuu näihin vaativiin kysymyksiin ulkonäöstä, työasemasta ja painosta. Turhautuu miehiin jotka ajattelee naisista vain ulkonäköä ja mahdollista asemaa sekä painoa. Lopulta alkaa suhtautumaan vihamielisesti siihen mieslaumaan joka tulee tenttaan "millainen nainen siellä on?" Minkänäköinen nainen siellä on ja - mitat. Jos on työtön ja tuntee siitä huonommuutta niin tietysti chatissa kohtaat miehen jolle et ole mitään jos et ole hyvässä hyväpalkkaisessa työssä - ja jos kerrot olevasi työtön niin saat kuulla heidän arvionsa siitä mikä on naisen arvo joka ei ole työssä.
Olipas hyvä kommentti. Mulla ollut samanlaisia tuntemuksia. Käsittämätöntä kuinka moni mies kysyy ensimmäiseksi mittoja ja kuppikokoa. Eikä ne mitat edes kaikkea kerro, koska tiimalasimallinen hieman ylipainoinen usien miellyttää silmää enemmän kuin omenan mallinen normaalipainoinen. Silti tivataan heti pituutta ja painoa, riippumatta miehen omista mitoista....
Moni tekee keikkahommia, on extraaja, epäsäännöllinen työ, pätkätöitä. Säästeliäästi elävä työtön voi olla vakaammassa taloudellisessa tilanteessa kuin nollasopimuksella työtä tekevä. Itse erittäin pienituloisena olisin ihan mielelläni työttömän/ köyhän miehen kanssa, mutta jostain syystä netissä kaikki ovat työssäkäyviä... Kummasti sitten vähän aikaa kirjoiteltuaan nämä miehet kertovat olevansakin juuri nyt työttömiä ja jos vielä enemmmän jutellaan niin ilmenee että se lopputili tulikin jo vuosi sitten YT- neuvotteluissa..
Hyvät naiset, tehkää kysymykset tarpeettomiksi ja ilmoittaa ne pituus- ja painomitat jo profiilianne täytettäessä. Ei ole kiva kysellä, kun moni jopa suuttuu siitä. Huomatkaa, että joukossa on hyvinkin hoikkia miehiä, jotka etsivät kaltaistaan.
Rumia ihmisia on aika vähän muihin verrattuna mutta se että naiset nirsoilee niin joutuu miehet olemaan sinkkuja. Tavis naiset ei kelpuuta tavis miehiä vai miksi mljoona suomalaista asuu yksin ja on sinkkuna?
kun niistä puolet on tavisnaisia joita tavismiehet ei huoli. Joutuu kunnolliset naiset oleen sinkkuja nirsoilevien ukkojen takia. Vain petolliset jännännaiset kelpaa.
No kyllä voi...kun hyvää ei ole saanu eikä huonoa huoli. Hyvää kannattaa oottaa ja tympeä oisi huonoa murehtia ja katua... Aika simppeliä eiköstä vaan.
Maalla ei ole tarjolla koulutettuja vapaita naisia.
Ei varmaan hirveästi koulutettuja miehiäkään.
Jos sinkku on pitkään työtön, kyllä se kertoo saamattomuudesta ja laiskuudesta. Jos ei ole perhettä eikä mikään estä paikkakunnan vaihtoa - muuta kuin mukavuus - on turha valittaa. Pitää olla vähän rohkeutta ja yrittäjyyttä ja ottaa huonompikin homma aluksi vastaa, etenkin isossa talossa jossa koko ajan tapahtuu. Kun saa jalan sinne oven väliin ja hyvin tekee työnsä, eihän ne pois päästä.
Helsingissä on töitä, sanotaan täälläkin mutta asuminen kallista. Totta. Jokaisen Helsingissä työssä käyvän ei kuitenkaan tarvitse asua siellä. Junaradan varressa on varsin edullisiakin paikkoja asua ja voitteko kuvitella, moni kulkee Tampereelta saakka joka päivä Helsingissä töissä? Saati sitten siitä matkan varrelta; Lempäälästä, Toijalasta, Hämeenlinnasta, Turengista, Riihimäestä, Hyvinkäältä ja sitä rataa. Ja muistakin suunnista. Jos Helsingin sisälläkin kulkiessa menee tunti suuntaansa työmatkaan, sitä voi yhtä hyvin lähteä töihin vaikka Riihimäestä tai Porvoon suunnalta - ajallisesti sama homma.
Työssä ollessa on huomattavasti helpompia hakea töitä kuin työttömänä. Valitettavasti minulla ainakin on kuva, että monet työttömät ovat sitä melkein omasta halustaan. Yhtään ei ole oma-aloitteisuutta miettiä mitä tekisi sen eteen, tyydytään vaan valittamaan. Tiedän työni puolesta, että moni ei ole tulossakaan töihin ja se on valitettavaa. Nyt taas meidän työssäkäyvien vyötä kiristetään kun pitäisi jokaisen elättää myös yhtä loisijaa siinä sivussa - maksaa sen vuokrat ja ruoat ja vähän kepua päälle.
Mä olen elämässäni monta kertaa muuttanut työn perässä, myös ulkomaille. Sitten tuli raja vastaan ja päätin, että asun siellä missä haluan ja kaikesta muusta viis. Elämä on liian lyhyt elettäväksi paikoissa, joissa ei paskanvertaa halua olla ja ainoa syy asua siellä on työ. Tämän jälkeen rahaa on ollut vähemmän, mutta elämä kaikilla muilla mittareilla mitattuna parempaa. Aion jatkossakin haistattaa paskat tämän maan yrityksille saada kaikki etelään, ennen olin se hyvä työntekijä joka oli valmis aina muuttamaan ja lähtemään.
Ja pk-seudulta kaukana eivät ole nuo luettelemasi Hyvinkäät, Toijalat jne.
Paljon on väkivaltaisia miehiä,jotka ei arvosta naista,mitä turvaa heistä on vaikkapa vanhana.
Paljon on miehiä jotka ei harrasta väkivaltaa eikä ole koskaan ollut väkivaltainen mutta ei naisille kelpaa.
Asun suomessa jossa naiset on todella nirsoja. Nainen kun meikkaa aamulla niin taso nousee vitosesta kymppiin eikä sitten taviksilla ole mahista enää.
Pari vuotta on mennyt tapaillessa sitä sun tota. Mä en vaan ihastu/kiinnostu helposti enkä mä ilman kipinää lähde suhteeseen. Ei sitä pysty järjellä selittämään, joskus vaan retkahtaa, mut silloin on yleensä käyny huonosti :D
Voi, minä erosin 3-kymppisenä sairaalloisen mustasukkaisesta miehestä, joka tonki jopa roskikset löytääkseen merkkejä vieraista miehistä. Luulin sen ikäisenä vielä avioituvani uudestaan, mutta istuin parhaat vuoteni yksinhuoltajana kotona ja satunnaisesti törmäsin sitoutumiskammoisiin eronneisiin tai vasta karanneisiin... joille kaikille oli yhteistä se, että alkoholi oli ykkössijalla ja nainen maan matonen. Neljännesvuosisata on mennyt ruususen unesta vasta. Olen pitänyt hyvän huolen kuitenkin itsestäni, olen nuorekas, nätti , mukava ja pidetty , mutta sitä vastakappaletta ei vain ole löytynyt. Lohdutan itseäni sillä, että löydän sen oman papan sitten vanhustentalossa viereisestä keinutuolista... ai niin, nythän ne papatkin hoidetaan kaikki kotona...
Sinkkuus on ihan jees juttu :)
eipä ole tullut tähän ikään mennessä, 48v, yhtään miestä (eikä naista) vastaan johon olisin tuntenut minkäänlaista fyysistä vetoa. Keskustelukumppaneita on riittävästi ystävissä ja sukulaisissa.
Nuorempana kokeilin useampaa miestä, ihan sama kuin olisi jonkun naapurinkumminkaiman kanssa naiskennellut. Ei niistä saanut yhtään mitään.
Minun mielestäni parisuhteeseen kuuluu myös fyysinen kosketus, mutta jos ei tunne pienintäkään seksuaalista kemiaa eikä fyysistä halua yhteenkään ihmiseen, niin mieluummin elelen yksikseen!
Hyvin voidaan, ei hätää :D