Olen 3kk seurustellut yhden naikkosen kanssa ja tykkään hänen seurastaan ja tullaan hyvin juttuun että ei siinä. Mutta välillä mulla mielentila vaihtelee että tämä suhde lähes ahdistaa minua ja olen miettinyt olisi helpotus erota. Mutta sitten kun olen miettinyt että eroasinko hänestä niin mielentila vaihtu lähes sellaiseksi että minua rupes masentamaan koska en haluais luopua hänestä...ja että minulla on todella voimakkaat tunteet häntä kohtaan.. mulla oikeesti nuo tunteet vaihtelee monesti päivänaikana. Mitä mun pitäs tehä,ottaa ero vai!?
En osaa päättää haluanko eron
joukok12
7348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jätä se.
Kannattais käydä lekurilla tarkistuttamas ettei korvien välis viiraa.
Kannattaisi miettiä että mikä nuo tunteet aiheuttaa. Ei kannata erota jos on voimakkaat tunteet.
Ei ongelma nyt taida olla naisessa, vaan sinun kypsyydessäsi olla pariduhteessa. Oletko vielä kovin nuori ja/tai kokematon parisuhteissa? Tuntuu että panikoit. Voit opetella ja kasvaa joko yksin tai tuon naisen kanssa, kunnin vain haluat. Tärkeintä on, ettet satuta naista turhaan. Yritä käydä läpi elämäsi isoja linjoja.. Mitä elämässä haluat, mitä arvostat, mihin suuntaan haluat kehittyä... Niiden kulmalta mieti, onko suhde sinulke sopiva
Listaa plussat ja miinukset naisesta paperille, ja päätä niiden avulla. Jos sinun mielestä isoja plussia on enemmän kuin isoja miinuksia, jatka seurustelua. Jos taas miinukset voittaa, niin ei kannata jatkaa. Vaikka nainen on hauskaa seuraa mielestäsi, jokin ominaisuus tms. ilmeisesti nyt hiertää naisessa, minkä takia epäröit.
Itse olen seurustellut jo 7 vuotta joista miettinyt eroa 7 vuotta.
Anyway eikös tuossa ole aikaa vielä tutustua ja katsoa rauhassa mihin tuo johtaa? 3 kk on hyvin lyhyt aika..
Oikeastaan se mikä tässä suhteessa ahdistaa tosi paljon on hänen vanhempansa ja hänen sisaruksensa. En tuu yhtään niitten kans toimeen. Ensimmäinen vanhempien tapaaminen meni ihan penkinalle,en päässyt edes kättelemään heitä koska olivat justiinsa leipomossa eli likaset kädet....ja eivät juurikaan mulle jutteleet vaan istuttiin ihan hiljaa sohvalla kun tyttö ''jätti''minut juttelemaan hänen vanhempiensa kanssa ja itse meni siivoamaan huonettaan. Ja olen parikertaa jo nolannut itseni vanhempien edessä ja ku selitän aina ihan omia jos ne kyselee multa jotain.Tuntuu vaan siltä että hänen vanhempansa pitää minua ihan urpona ja huonona poikakaverina.. ja sama homma hänen sisarustensa kanssa, en vaan jostain syystä keksi mitään juteltavaa heidän kanssaan ja mua oikeastaan ahdistaa nähä niitä.. Ja tyttökaverikin kysellyt että mun pitäs keksiä jotain juteltavaa hänen sisarustensa kanssa... Ja tämä mun tyttökaveri asuu vielä vanhempiensa luona...