Mies kertoo väritettyjä tarinoita parisuhteestamme naispuoliselle kaverilleen. Mietin miksi.
Olemme kaikki samassa työpaikassa. Välillä tämä nainen tulee "huolissaan" kysymään eihän minulla ole TAAS riitaa mieheni kanssa. En ole sitä sen kummemmin ihmetellyt. Vastannut vain että ei ole tietääkseni. Vähän hiljaiseloa vain.
Otin puheeksi tuon asian mieheni kanssa kauan aikaa sitten. Hän suuttui. Kuulemma saa kertoa mitä haluaa ja hän kertoo kuulemma aina totuuden....
Nyt perjantaina tämä nainen tuskin katsoi minua edes silmiin. Mies oli taas työpäivän aikana kirjoitellut sähköpostejaan tälle naiselle. Sepittänyt ilmeisesti omia versioitaan asioista. Mustanmaalannut minua yms.
Taas kerran otin puheeksi asian. Mies ei kieltänyt viestejä/puheita. Syyllisti minua. Teen kuulemma hänen elämästään hirveän, mutta jostain syystä pitää minusta vielä niin kovasti ettei halua erota.... yms yms. Huokaus.
Emme asu yhdessä, mutta mies kovasti painostaa siihen. Olen ihmetellyt miehen käyttäytymistä. Teen hänen elämästään kuulemma hirveän, mutta haluaa meidän asuvan saman katon alla......
Mies ei pysty keskustelemaan kanssani edes täysin normaaleista arkipäivän asioista. Välillä löydän paperilapun työpaikkani näppäimistön päältä. Useasti hän lähettää sähköposteja, työpisteemme ovat neljän metrin päässä toisista, taikka tekstiviestejä. Voin saada kymmenen tekstiviestin rykelmiä jossa hän syyllistää minua lähes kaikesta ja kun käyn sanomassa hänelle (! huoneet siis lähes vierekkäin), että lopettaa jotta saan työrauhan hän lähettää sähköpostia taas tälle naiselle minusta.....
Tällainen kolmen kimppa suhde on kestänyt vähintään 4 vuotta. Siis todellakin vähintään. Neljän vuoden ajan olen miehelleni puhunut tuosta hänen ihmeellisestä tarpeestaan avautua naispuoliselle kaverilleen ja tekstiviesti/sähköposti terrorisoinnistaan minua kohtaan.
Olen todella ymmälläni.
Kymmenen ruokottoman tekstiviestin jälkeen hän saattaa tulla huoneeseeni hymy huulilla ja kehaisee, että minulla on suuri kunnia tulla hänen kanssaan samaan aikaan lounaalle. Voitte kuvitella mitä ajattelen siitä suuresta kunniasta... Taikka syyttely tekstiviesti maratonin jälkeen hän tulee eteeni, muuttaa äänensä lapsen ääneksi ja käskee minun halata häntä tietyllä tavalla ja katsoa häntä juuri sillä ja sillä tavalla...... Sekin kyllä on jäänyt tekemättä. Katsonut häntä kyllä hyvin huolissani.
Miksi kirjoitan tänne? Jaa-a.
Onneksi asun omassa kodissani, mutta uuden työpaikan kyllä tarvitsen.
Olemme kaikki samassa työpaikassa. Välillä tämä nainen tulee "huolissaan" kysymään eihän minulla ole TAAS riitaa mieheni kanssa. En ole sitä sen kummemmin ihmetellyt. Vastannut vain että ei ole tietääkseni. Vähän hiljaiseloa vain.
Otin puheeksi tuon asian mieheni kanssa kauan aikaa sitten. Hän suuttui. Kuulemma saa kertoa mitä haluaa ja hän kertoo kuulemma aina totuuden....
Nyt perjantaina tämä nainen tuskin katsoi minua edes silmiin. Mies oli taas työpäivän aikana kirjoitellut sähköpostejaan tälle naiselle. Sepittänyt ilmeisesti omia versioitaan asioista. Mustanmaalannut minua yms.
Taas kerran otin puheeksi asian. Mies ei kieltänyt viestejä/puheita. Syyllisti minua. Teen kuulemma hänen elämästään hirveän, mutta jostain syystä pitää minusta vielä niin kovasti ettei halua erota.... yms yms. Huokaus.
Emme asu yhdessä, mutta mies kovasti painostaa siihen. Olen ihmetellyt miehen käyttäytymistä. Teen hänen elämästään kuulemma hirveän, mutta haluaa meidän asuvan saman katon alla......
Mies ei pysty keskustelemaan kanssani edes täysin normaaleista arkipäivän asioista. Välillä löydän paperilapun työpaikkani näppäimistön päältä. Useasti hän lähettää sähköposteja, työpisteemme ovat neljän metrin päässä toisista, taikka tekstiviestejä. Voin saada kymmenen tekstiviestin rykelmiä jossa hän syyllistää minua lähes kaikesta ja kun käyn sanomassa hänelle (! huoneet siis lähes vierekkäin), että lopettaa jotta saan työrauhan hän lähettää sähköpostia taas tälle naiselle minusta.....
Tällainen kolmen kimppa suhde on kestänyt vähintään 4 vuotta. Siis todellakin vähintään. Neljän vuoden ajan olen miehelleni puhunut tuosta hänen ihmeellisestä tarpeestaan avautua naispuoliselle kaverilleen ja tekstiviesti/sähköposti terrorisoinnistaan minua kohtaan.
Olen todella ymmälläni.
Kymmenen ruokottoman tekstiviestin jälkeen hän saattaa tulla huoneeseeni hymy huulilla ja kehaisee, että minulla on suuri kunnia tulla hänen kanssaan samaan aikaan lounaalle. Voitte kuvitella mitä ajattelen siitä suuresta kunniasta... Taikka syyttely tekstiviesti maratonin jälkeen hän tulee eteeni, muuttaa äänensä lapsen ääneksi ja käskee minun halata häntä tietyllä tavalla ja katsoa häntä juuri sillä ja sillä tavalla...... Sekin kyllä on jäänyt tekemättä. Katsonut häntä kyllä hyvin huolissani.
Miksi kirjoitan tänne? Jaa-a.
Onneksi asun omassa kodissani, mutta uuden työpaikan kyllä tarvitsen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.