Vaimo teki sitä salaa.nyt poistaa kaikki viestit.
meneekö salaa tekstailu uskottomuuden piikkiin
uskoyyomuus
311333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Riippuu tekstailun luonteesta ja mitä kukin pariskunta pettämisen rajaksi on sopinut. Meillä tekstarit ja sähköpostit ovat lähtökohtaisesti salaisia, eikä niitä tarvitse puolisolle tai muillekaan raportoida.
Tottakai viestintä on salaista eikä tartte raportoida. Mutta kun tätä oikeutta väärinkäyttää, eikä sitten muu kiinnosta kuin "mun ei kuule tartte raportoida sulle mitään", puolisoiden välinen luottamus romuttuu.
Ja kun luottamus romuttuu, mikä sen pelastaa? Raportointi vai? Viestintäsalaisuutta ei voi käyttää väärin, siihen on aina oikeus. Pettämiseen ei ole oikeutta. Petetty haluaa uskoa, vaikka toinen valehtelee ja epäilee, vaikka toinen puhuisi totta.
"Salaa tekstailu" ei vielä kerro paljon. Tapaamisehdotuskaan ei välttämättä tarkoita mitään. Välttämättä. Minulle ja puolisolleni on normaalia tavata muita ihmisiä.
Viesti oli arkaluontoisia siis tapaamis ehdotuksia,kiistää kaiken kerran tavannut mutta ei pettänyt kuulemma.mut minä en oikein usko.
On se jakanu kuiteski. Yritä liukkaille seuraavaks.
minullakin vaimo löytänyt vanhat kaverinsa.. nyt tekstaillaan ,meiliä ja whattsapp koko ajan.. ja viestiti tyhjennetään. puhelin äänettömällä kotona yms.
meillä mies poistaa viestit, pitää äänettömällä ja salanimellä entisen rakastattaren nimi. luottamus on poissa !
Omasta kokemuksesta, jos se on salaista, se on myös pettämistä. Tai ainakin johtaa pettämiseen...
Nimenomaan! Pettäminen on luottamuksen pettämistä. Yksityisen toiminnan tulisi olla sellaista että periaatteessa kumppani voisi nähdä viestit.
ei salaista koko aika vaan aina kun poistun tupakal tai vessaan...... selitellään kavereilla sitä teki yms sano... aina kun ollaan erillään vietiä tulee yms.. mulle ei vastata välttis moneen tuntiin mut aikaa muille vastailla.
Tuollaiseen kumppanin selkeästi "lapselliseen" seläntakana-touhuamiseen, on aikuisen ihmisen, erityisesti miehen aika hankalaa suhtautua rakentavasti, ilman tietoa ihmisen henkisestä ulottuvuudesta ja psyykkisistä toimintamalleista. Jos suhtaudut tuohon kuin "aikuiseen" ja yrität "asiallisesti" puhumalla selvittää, seurauksena on lähinnä riitaa ja molemminpuolista vitutusta.
Reitti ratkaisuun kulkee rehellisyyden ja avoimuuden kautta, eli sinun yksinkertaisesti pitää saattaa puolison tietoon, eli kertoa miten pahalta sinusta tuntuu, kun hän toimii noin. Se tie valitettavasti on usein maailman vaikein tie, kertoa puolisolle milloin hänen tekonsa ja toimintansa tuntuu pahalta. Mutta se maksaa vaivan, vain siten läheisyys voi syntyä ja kasvaa.
tää on tosi, kuin vesi
olipas upea vastaus!!! kiitokset tuosta! =)
Me lueta toistemme viestiä se on kuule ihan sama kun ne ei mulle kuulu
Kyllä meilläkin mies viestittelee kakkosensa kanssa. Kiinni jäätyään oli pahoillaan pyyteli anteeksi. No nyt ne sentään ovat minua kohtaan asiallisempia ja eivät edessäni enään. Tiedän että työaikoina viestittelevät siitä vaan mutta kun ollaan kotona puhelin kiinni ja minuun keskittyminen. Kakkonen odottelee siellä ihan rauhassa kunnes mies menee töihin saat sitten vastauksia. Joku roti se pitää tässäkin kolmiotraamassa olla.
Jokseenkin tuttu tilanne tuo silloin aikoinaan. Meillä sattui kerran niin, että kakkonen soitti tuskissaan, kun mies ei ollut viesteihin vastannut. Aika tyhmä siellä puhelimen luurissa pitää olla, jos ei tajua, kun vastasi, että mitä sä tänne soittelet vihaisella äänellä, kun oltiin juuri nukkumaan käymässä. Aikansa kutakin, mutta jaksoi kakkonen jallittaa ja tietenkin mies vielä antoi jallittaa, peliähän se oli, viihdettä, kun töissä oli niin tylsä jakso meneillään. Jäin ihan huvittuneena seuraamaan, että kuinka pitkälle he toisensa houkuttelevat.
Siitä sitten tulikin lopulta ihan koko perheen viihdettä, kun muutettiin nuorisoa uudelle paikkakunnalle, niin perjantain klo 13 jälkeinen tapaaminen meni kakkoselta myttyyn, kun pääsivät aina aiemmin töistä ja tuli kai tekemisen puute ja viestiä taas tulee. Miehen oli sitten pakko soittaa kesken muuttamisen, mutta sattui tekemään sen ohutseinäisessä vessassa, joten kaikki kuuli kyllä taas vastauksen, että eikö siellä ole ketään muuta, joka voi sinua auttaa, puhui kuin keskenkasvuiselle lapselle. Kohtalaisen vaikeaa oli pitää naamat peruslukemilla, kun tämä tuli ulos vessasta.
Kuulostaa tutulta tarinalta. Meilläkin käytiin Tämä läpi ja päätti jäädä. Nyt sitten vannoo ettei ole suhdetta mutta taidan epäillä. Juuri puhelin on se joka kertoo. Pitää suljettuna tullessaan kotiin mitä aikaisemmin ei tehnyt. Raukka kun ei sitä itse huomaa. Ja kun kysyn asiaa rehellisesti sanoo ettei ole suhteessa siihen mutta koska oli loukannut sitä niin antaa myös pitää yhteyttä. Käytös kertoo paljon luulee etten näe kasvoilta kun on vastannut viestiin ja hädissään kertoo kaverin nimen kelle viestittää kuitenkin näen sen naamalta kuka on kyseessä. Sanoikin ettei halua loukata sitä lisää joten Sovimme että saa jutella kunhan tietää rajat! Näkee että kärsii viesteistä muttei saa sitä sanotuksi sille.
Kaikki viestittely, jota ei voi puolisolle näyttää, on pettämistä. Mieheni myös piilotteli puhelinta ja se oli jatkuvasti äänettömällä. Aavistin, että jotain oli meneillään, mies kiisti tietenkin kaiken. Sitten eräänä iltana miehen jo nukkuessa otin hänen puhelimensa ja kuten arvasin, siellä oli monenlaista kaipaus viestiä ja runoja ym. Tuntui todella pahalta, mutta selvitin keneltä viestit tulivat. Sen jälkeen herätin mieheni ja selvittely alkoi. Mies itki ja pyyteli anteeksi, ja itkin kyllä minäkin, jollain lailla saatiin asiat selviteltyä. Mutta luottamus ei vielä usean vuodenkaan jälkeen ole palannut. Soitin naiselle ja olisin halunnut keskustella hänen kanssaan, mutta hänpä ei halunnut. Nainen ei varmaankaan arvannut olevansa tekemisissä kolmen lapsen isän kanssa. Moni varmaan tuomitsee minut, kun luin toisen viestit, mutta kuinka kauan tätä olisi jatkunut ja mihin se olisi johtanut? Nyt se loppui, ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa.
Mutta vielä tänä päivänäkin minun tekisi mieleni kirjoittaa tuon naisen/Helsinkiläisen hierojan nimi tälle palstalle. Varmaankaan hänen miehensä ei ole tietoinen asiasta. Ihan niin raukka en kuitenkaan ole...
Ei tosiaankaan oo kaikki sellainen viestintä, mitä ei voi puolisolle näyttää, pettämistä. Mulla kun on firman luuri ja läppäri, niin tulee pomoni kanssa paljonkin juteltua ja välillä tekstailtua ja läheteltyy viestejä. Varsinkin silloin kun on joku projekti käynnissä ja pitää suunnitella toimenpiteitä tms. Exäni joskus kyseli multa, et mitäs mä viestittelen keskellä iltaa tai aikaisin aamulla? Työasioita, oli usein mun vastaus. Ja sanoin, et en voi näyttää niitä, koska mulla on salassapitovelvollisuus niihin. Mut ei exäni kyllä epäillyt mua, sillä tiesihän hän sen, et mitä mä teen. Vaikka välillä tulikin viestiteltyy pomoni kanssa muistakin kuin vain työasioista. Onneks kuitenkin pystyttiin enimmät "sivujutut" hoitaa työpaikalla poissa muiden valvovien silmien alta. Tai sit kun käytiin mun pomoni kanssa yhdessä muissa tapaamisissa. Et mahdollisuuksia olis ollu meillä muuhunkin kuin vain niihin työasioihin.
Niinpä. Minulla on salassapitovelvollisuus paitsi työasioihin, myös kirjoittamiini viesteihin muille - ja etenkin toisinpäin.
Olisikohan sen exän kuitenkin pitänyt hiukan epäillä sinua. Olisi voinut jäädä "sivujutut" hoitamatta pomon kanssa. Turhaan taisi exä luottaa sinuun.
Kyllä parisuhde perustuu paljolti luottamukseen. Et kyllä se parisuhde olis pitäny olla aika heikolla pohjalla, jos mun exä olis alkanu epäilee mua syrjähypyistä mun pomon kanssa vaan sen takii, et mun piti olla työn puolesta reissussa hänen kanssaan. Eikä niitä reissuja ollu niin paljon, et sellainen vaihtoehto olis mun exälle tullut mieleen.
Jos jouduttiin olee reissussa 2-3 päivää, niin mun pomoni hoiti majoitusjärjestelyt. Mut aina niin, et molemmilla oli oma makuuhuone käytössä. Tokihan siellä oli aina välillä vähän vapaa-aikaakin käytettävissä muuhun kun työasioihin. Vaikka jutusteluun ja muuhun yhdessä oleiluun.
Nauti vaimostasi niin kauan kuin voit. Älä mieti ja murehdi turhia. Ellet viihdy vaimosi kanssa, eroa.
Oon tätä kaikkea ihmisten käyttäytymistä katellut ja kummastellut. Eräs naapuri pyörittää pihallaan sellaista näytelmää, että nainen on aina nenä kännyssä kiinni ja huutaa lapsille, mies teki mitä vaan-huutaa lapsille. Yhteistä kommunikointia ei parin välillä näy. Ei selän sipaisua tai halausta pihalla. Kävelylenkeillä kun vastaan tulevat, on jompi kumpi aina takana, toinen edessä. Ei koskaan vierekkäin. Miten heillä ollaan kotona, sitä en tiedä. Ja sitten ihmetellään, kun toinen on kylmä ja ei anna jne. Taitaa olla aika tavallinenkin kuvio tuo. Ja sitten tulee niitä kakkosia ja kolmosia. Taitaa se vain taivaan tosi olla, että sitä sudetta pitäis molempien hoitaa. Kunnioitus-arvostus-välittäminen-huomiointi...miten ihanaa kokea, miten ihanaa ja vaikeaa toteuttaa ja kuitenkin itse saa tuloksesta nauttia.
Jos ei mennä samaan aikaan nukkumaan (toinen esim. koneella yömyöhään), ei keksitä yhteisiä menoja, ei pidetä itsestä huolta jne. Arvostuksen puute huokuu moisessa itseä ja toista kohtaan. Käytöstään voi muuttaa, mutta sekin voi olla kriisin paikka ja vaatii aikaa. Parisuhde voi olla joskus aikamoinen työmaa. Toisaalta myös itse käytännössä olen todennut, miten asioista voi muodostua hyviä, kun tukee, arvostaa ja kunnioittaa toista. Tosin se vaatii myös yhteen sopivuutta.
"miten asioista voi muodostua hyviä, kun tukee, arvostaa ja kunnioittaa toista."
Täytyy aina muistaa, että kunnioittaa ja tukea voi ketä vaan niin halutessaan. Mutta arvostamisen kanssa on toisin. Arvostus ansaitaan, näin se menee yhä. Ja ellei ole arvostusta, ei ole tuota yhteensopivuutta.
Just.Tulee viestejä,lehtikauppiailta,tuntemattomasta numerosta ja kiire kuselle vessaan puhelimen kera ja puhelin on tarkoin varjeltu koje,vaikka ei se mua kiinnosta,omapahan on mokansa.ekana kaikki viestitetään salarakkaalle ja mä tietomotissa,et epäilykselle selvät perusteet ja hän tyhmä luulee,etten huomaa.
Rakastan "mies"sua vaan.
Ja sitten sattuu kohdalle sellainen ihana salarakas, joka tyhmyyksissään levittelee hänelle sepitetyt laverrellut asiat eteenpäin. Rakkaudesta luulosairas ei ymmärrä, vaikka hänelle sanoo, että koeta nyt varoa vähän puheissasi, joita salarakkaalle kerrot, mutta et minulle, että hölösuisen salarakkaan vuoksi tieto saavuttaa minut alle sekunnissa. Allekirjoittaa voin juuri tuon väitteen, että hän tyhmä luulee, etten huomaa.
"Rakastan "mies"sua vaan. "
Ihmiset siis on todella tyhmiä... Miksi salarakkaille kirjoitellaan tuollaisia lässynlässyn viestejä?
Mä olen yksinoleva ihminen ja mun mielestä puhelimet ja oikeestaan tietokoneetkin yksityisiä. Kellää ei ole pariaatteessa mitään asiaa koskea kenenkää puhelimiin tai koneisiin tai sähköposteihin... tai kytätä olantakaa mitä tapahtuu... ja mitä sit tulee nettideittailuihin, niin ne on perseestä.
Tekstailu ei ole pettämistä...kontakti puuttuu.
Pelkkä tekstailu ei todellakaan ole pettämistä. Mutta toisen kyttääminen on, mikäli sitä ei tee täysin salassa.
Muistakaa hyvät ihmiset, että pettäminen paljastuu kaikkein parhaiten ja nopeiten, ellei yhtään suunnittele viestintää salarakkaaseen. Jos ihminen ottaa suihkuunkin puhelimen mukaan, tai nukkuu se tyynyn alla, käy öisin vessassa tekstailemassa, saa paljon outoja puheluita jne. niin aivan ilmeisesti kerjää puolisonsa huomiota. Ei kukaan voi olla niin hölmö, että kuvittelee salasuhteen pysyvän salassa jos herättää mahdollisimman paljon huomiota muuttuneilla toimillaan. Vai voiko?