Haluatko harrastaa seksiä koko ikäsi

Mikä ettei. Riippuu ihan siitä kuinka synkkaa. Jos synkkaa, ei tarvitse ympärilleen katsella.

Itse asiassa näin olen tehnyt jo pitkälti yli 30 vuotta.

Ei ei eieieieieieiei se on kuin vankilaaaa!

Niin... Vaikee kysymys. Ehkä ei. Kerran vaa eletään

Ei se pimppi miksikään muutu vaikka runko muuttuisikin joten vastaus on että mulle riittäisi yksikin kumppani. Mutta kun naiset ovat kokoajan innokkaita sitä kumppania vaihtamaan niin pakko on sitten rassata useampia kun ei yhdelle kelpaa loppuelämäkseen.

Periaatteessa voisin, mutta tässä iässä se on jo myöhäistä kun on tullut maattua useamman naisen kanssa. Nuorempana kylläkin haaveilin, että olisi yksi nainen koko loppuelämän, mutta elämä ei mene aina samalla tavalla kuin haaveilisi.

Kyllä.

Ei tuntuisi yhtään pahalta ajatukselta.

Koko elämän puolesta on jo myöhäistä. mutte en kyllä halua loppuelämääkään soutaa samassa järvessä. Tosin täytyy sanoa, että yhä vähemmän nuo yhden illan jutut kiinnostavat, mutta kiinnostavat silti.

Loppuelämäni, kyllä. Alkuhuuma on ihanaa, mutta loppujen lopuksi halpaa ja lyhytikäistä, ja jos koko elämänsä rakentaa uutuudenviehätyksen perässä poukkoilulle niin ei pysty koskaan rakentamaan mitään pysyvää. Minä haluan kuusikymppisenä leikittää lastenlapsia enkä pyöriä missään sokkotreffeillä etsimässä miesystävä/rakastaja/aviomies nro satakolkytkuutta.

Koko elämän osalta neitsyysjuna meni jo, enkä ehkä haluaisikaan olla nykyisessä suhteessa ilman aiempia kokemuksia. Jotenkin tuntuisi epätasapainoiselta, jos olisin säästänyt itseäni 30 vuotta kumppanille joka ei ole tehnyt samaa. Toisaalta jos olisin ylipäänsä kokenut tarvetta säästää itseäni avioliittoon olisin joku aivan toinen ihminen jolla on aivan toiset arvot ja varmasti eri elämänkumppanikin.

Ei näissä minusta ole oikeaa tai väärää, tärkeintä että parilla on keskenään samankaltainen seksuaalimoraali, muuten tulee helposti epäluottamusta ja katkeruutta. Toki jos joku siveyden sipuli haluaa välttämättä olla koko kylän polkupyörän/pukin kanssa, niin mitäs se minulle kuuluu. Oma huomioni vaan on että siitä tuppaa tulemaan liikaa ongelmia. Tuskin kukaan konservatiivinen neitsytfetisti minua kelpuuttaisikaan, mutta jos nyt sellainen ihme sattuisi niin nou thanks silti. Ei toimi.

Onneksi on juoksut juostu ja kokeilut kokeiltu, joten kyllä nyt jaksaa. Muuten tuskin olisin jaksanut.

Kyllä ja en. Elämääni en muuttaisi, mutta eipä haittaisi jos kohdalle osuisi vaikka loppuelämän parisuhde. En kuitenkaan jättäisi suhdetta aloittamatta sopivan ihmisen kanssa, vaikken olisi varma sen kestävyydestä. Eihän elämästä koskaan voi tietää etukäteen, mihin se vie. Elämättä eläminen kaduttaisi enemmän, kun riskin ottaminen.

Kyllä, jos vain löytäisin itselleni hyvän aviomiehen.
Ei se vaihtamalla parane.

Tässä olen jo 9 vuotta ollut saman naisen kanssa ja vakaa aikomus olla tän naisen kanssa loppuun asti. Vaihtamalla ei parane, tää nainen antaa minulle kaiken mitä haluan.