50 , yh-isä,raitis elämänarvot kunnossa ,koti,puutarha,liikunta ja tilannehuumori. Kaikki vaan tahtoo olla mummoja ne samanikäiset naiset. Antakaa rehtiä kommenttia,miten juuri sinut löydän kun kuvaa ei uskalla panna ja kuvattomia ei kukaan lue. Vaatimukset näköjään kasvaa ja virheitä välttää ja se rohkeuskin on koetuksella.
Olisiko kysyntää yhtään
yksikinriittää
38186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
No mummojahan ne on melekin kaikki 40 täytäneet naiset, viisikymppisistä jo kaikki. Osa alle nelikymppisistäkin.
Jos itse olet kunnossa, fysiikka hyvä eikä ylipainoa, niin haet vaan sellaisia naisia jotka ovat vielä silmääsi mielyttäviä ja henkisesti "elossa", ts. eivät ole mummoutuneet.
Jos sensijaan nenäkarvasi rehottaa ja habitus on muutenkin pappamainen, perseesi roikkuu eikä lihasvoimaa ole, niin sitten on tyytyminen mummoihin (tai olla ilman).
Jos samanikäiset on mummoja niin miksi et ota nuorempaa naista itsellesi? Vai eikö ne huoli sua? Jännä juttu että miehet ja naiset etenkin keski-ikäisenä kuvittelee olevansa nuoremman näköisiä ja oloisia kin vastakkainen samanikäinen sukupuoli on. Ihan samalla tavalla ne ukotkin vanhenee kuin me naiset. Ikänäkö pitänee huolen siitä, ettei itsessään erota edes ryppyjä naamassa.
Ota siis nuorempi jos saat niin ei tarvitse kärsiä mummoudesta. Oletko muuten ajatellut, että monet sun ikäiset on oikeasti mummoja ja ukkeja?
Mitä vikaa mummossa on?
"Jännä juttu että miehet ja naiset etenkin keski-ikäisenä kuvittelee olevansa nuoremman näköisiä ja oloisia kin vastakkainen samanikäinen sukupuoli on. "
Osa ei kuvittele vaan on. Jopa yli 10v heitot kumoaankin suuntaan ovat mahdollisia. Siis joku 49v mies voi olla ja vaikuttaa kuusikymppiseltä ja toinen alle nelikymppiseltä
Naisilla kyllä vana oikeasti se perse on mennyt ja tissit, iham muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kun 50 tulee tauluun.
No vaikka sen kuvankin laittaisit, niin ei siellä sun sivulla juuri kukaan vieraile kuitenkaan. Ei vaikka ensin lähettäisit viestejä ja vierailisit kirjautuneena naisen profiilissa (sillon nainen näkee että oot käyny sen sivulla).
Kaikilla on omasta mielestään elämänarvot kunnossa. Siis mitä ne arvot sinulle ovat?
Voiko omahyväisempää olla. Jo toisessa lauseessa tuomitset samanikäiset naiset mummoiksi, ja kirsikkana kakun päällä: et kuitenkaan viitsi edes omaa kuvaasi laittaa ilmoitukseen, vaikka tuomitset muut ihmiset ulkonäön perusteella.
Hae toki tosiaan nuorempaa, kun olet ilmeisesti niin tasokas että sinulla on varaa käyttää tuollaista kieltä. Mikäs siinä, onnea sinulle. Mummo on muuten yleensä 75 v.
Nyt riitti nämä suomimiehet.
Eikös tuolla mainita mummo jo 40/on lasten lapsia,naisen kirjoittama. Kehittyyhän siitäkin sopiva riita,en ihmettele jos olette eronneita.
En tarkoittanut isoäitiyttä, tarkoitin aloittajan "mummottelua" ikävässä merkityksessä.
No tässä olen samaa mieltä. Oli taas niin typerä aloitus, että epäilen jopa trolliksi.
50 vuotiaitakin on erilaisia. Minulla "lapsi" täytti vasta 18 v ja muutti pois kotoa. Enkä ole mummo enkä mummoutunut, ei ole ollut siihen aikaa ja nurkissa pyörinyt nuoriso ei ole antanut siihen mahdollisuutta :)
On tämä suomenkieli vaikeaa,mummo on isoäiti.
Hoikat ja hyvännäköistä 5-kymppiset naiset ei kauaa pysy vapaina. Yhtä tuossa katselin sillä silmällä, mutta myöhästyin.
Itse 50 v. naisena "törmään" näihin miehiin, jotka eivät ole päässeet yli entisestä rouvastaan, eikä tunnu mikään oikein kiinnostavan. Kyllä sitä aluksi kehutaan, kuinka ollaan valmiita tekemään ja kokemaan asioita, mutta kuis ollakaan, kuun muutama kuukausi on mennyt, niin maataan tietsikan kanssa sohvalla, päivärytmit on persiistä ja syödä mitä moskaa tahansa.
Että, ei oikein tuu kohdattua sitä oikeeta, ei sitten millään.
Ja nuita nalkuttajia riittä,kun yhdestä pääsi niin täänne kun hekin vääntyy! Opetelkaa tekemään terveellistä ruokaa.
Täällä 55v.ei mummoutunut.Löysin ihanan miehen kuvattoman profiilin takaa.Täytyy vaan uskaltaa.
Sinä löysit ,onnea vaan! Onhan nuita avuttomia miehiä pilvin pimein,mutta kun kaikki ei sitä ole ja joskus vaan on kotiasiat miehellä hanskassa ja muukin perheen hoito. Tuo älytön kriittisyys jo kuvastaa,että jostakin on kärsitty.Mutta se ei kuulunne minulle. Aikoinaan tapasin pariskunnan mies fiksu ja vaimo kun murrosikäinen kakara,ikääkin oli 4'ja nolla. Oleette te naiset oikeasti mukavia.
Kaipaan 50 miestä, joka ei ole toinen jalka vielä haudassa, sellainen "pappa" lökäpöksyineen ja linttakenkineen, joka ei jaksa innostua ENÄÄ ("ei tässä nyt enää") mistään. Joka jatkuvasti haukkuu muita, milloin työkaveriaan milloin naapuria - mikään ei ole hyvin.
Olisipa joku reipas ja rohkea, joka ei elä mennessä tai sitku-elämää, on positiivinen. Mutta ei vaan löydy. Sohvalla maataan katsomassa telkkaria ja jos istutaan, on tietsikka tai känny nenän alla. Ruoka on mitä on, kaikkea moskaa mätetään naamaan, huusholli on viimeksi nurkkia myöten siivottu ehkä viime vuosituhannella, petivaatteet vaihdetaan juhannuksena ja jouluna. Sellaista saamattomuutta... yksi vielä vei pyykkinsä äitinsä pestäväksi.
Mistä juuri sinun löydän ? Tunnut tasapainoiselta,mukavalta.?oletko
Joopa joo. Itse olin 43 kun elämä kuljetti yh-isäksi 24/7 ja omat kokemukseni arvostani naismarkkinoilla oli kyllä huonot. Ihan mukavasti alkukontakteja oli kyllä, tapaamisia ja sellaista, kuin myös yh-isyyden ainutkertaisuuden taivastelua kunnioittavaan sävyyn. Mutta minulle tuli vahva tunne siitä, että naisten katseen takana oli ajatus, että "enkö minä ehkä olekaan se ykkönen tuolle miehelle, vaan vievätkö sen lapset huomion".. Näitä oli monta tapausta ja mitä kun suhdetta virittelikin, niin tuo ajatus tuntui kulkevan mukana aina. Tapasin kymmenen yh-isyysvuoteni aikana ainoastaan kaksi naista joiden silmistä tuo taka-ajatus "ykkösaseman" kyseenalaisuudesta ei paistanut, suhdevalmiuksia oli heidän kanssaan, mutta toisen kanssa välimatka muodostui esteeksi ja toisen kanssa muut kemioistamme riippumattomat syyt.
Nyt on lapset omillaan ja tuota kymmenvuotiskautta voin vain pitää opettavaisena elämästä ja ihmisistä, periaatteessahan jokainen päivä elämässä meille on koulupäivä, joinain päivinä opimme enemmän, joinain vähemmän, yhdestäkään päivästä emme voi lintsata, vaikka mieli kuinka tekisi.
Mitä sitten neuvoisin? Pitäkää alkuvaatimukset pieninä, se riittää jos valossa voi toista katsoa ja seurassa ei jännitä liikaa. Hakekaa enemmän tuttavuutta, kaveruutta, kumppanuutta kuin suhdetta missä tulokas istutetaan useinkin "exän virkaan". Saappaat toki voi ja pitääkin olla mihin kiinnostuksen kohteen voi odottaa hyppäävän.
Oman sydämeni eteiskammarissa odottaa punaiset Kontiot(koko 37-40 hmmm?) sinua /-50 nainen. Mitkä sinulla?
Aivan samaa kokenut,osa on käynnyt päälle kuin olisin helppo avuton kohde. Henkisesti terve,mukava,viinasta vapaa,tämän ympäriltä etsintä jatkuu.
Jos avausviesti olisi treffi-ilmoituksesi ja hakisin seuraa netistä, niin oma mielenkiintoni loppuisi heti alkuunsa kirjoitusvirheisiin. Elämäm koulua on ilmeisesti käyty, entä muuta?
Raitis ja viinasta vapaa (koska kirjoitat myöhemmin myös nimimerkillä Ystäväpohjalta) - vahva signaali siitä, että alkoholi on joskus ollut ongelma. Jos ei olisi, niin et pitäisi sitä mainitsemisen arvoisena.
Elämänarvot kunnossa - niin millaiset arvot? Äänestät persuja ja olet maahanmuuttokriittinen vai kierrätät ja suojelet luontoa? Kannatat miehen ja naisen välistä avioliittoa ainoana oikeana vai puolustat tasa-arvoista avioliittolakia?
Huipennuksena: vaikka itse olisin sinua nuorempi, niin jos lukisin sinun kutsuvan ikäisiäsi naisia mummoiksi, niin se olematonkin kiinnostukseni loppuisi siihen paikkaan.
---
Nyt mietit, että et olisi kaltaiseni naisen halunnutkaan kiinnostuvan. Totta. Mutta aina kun pienennät kohderyhmääsi niin mahdollisuutesi löytää nainen heikkenevät.
P.S. Lyhyen viestisi pahimman kirjoitusvirheen korjaat helposti lyömällä välilyönnin aina välimerkin jälkeen ;)
"......mielenkiintoni loppuisi heti alkuunsa kirjoitusvirheisiin. Elämäm ....."
Näinpä näin :-D
Varmuuden vuoksi kysyn, että onhan sinulle tuttu käsite "elämäm koulun käynyt"? Usein myös muodossa elämäm kovan koulun käynyt? ;)
Kiitos huomaavaisuudesta, "elämäm" ei ole minulle tuttu, enkä liioin löytänyt googlenkaan avulla tuota sanaa.
Esim. yhdyssana isäm maallinen on minulle tuttu sana ja teenkin tulkinnan, että tuossa elämämissäsi haluat tapailla isäm maallista?
Olipa hölmö tämä helkan viesti.
"oma mielenkiintoni loppuisi heti alkuunsa kirjoitusvirheisiin"
Siis mitä uittua? Mitä sitten jos on kirjoitusvirheitä?
"vahva signaali siitä, että alkoholi on joskus ollut ongelma."
Mitä sitten?
"Äänestät persuja ja olet maahanmuuttokriittinen vai kierrätät ja suojelet luontoa"
Itse äänestin persuja ja olen maahanmuuttokriittinen, mutta myös kierrätän ja suojelen antaumuksella luontoa.
Hohhoijaa.
"Itse äänestin persuja ja olen maahanmuuttokriittinen, mutta myös kierrätän ja suojelen antaumuksella luontoa."
Pointti oli, että kannattaisi ilmaista ne arvot, jos hakee naista, joka niitä arvostaa. Ihan vain siksi, että herättäisi kiinnostuksen. Mutta tietysti jos on muutenkin niin paljon kiinnostuneita, ettei kaikille ehdi vastata, niin mitä sitä suotta vaivautumaan.
Aloittaja kysyi "miten juuri sinut löydän kun kuvaa ei uskalla panna ja kuvattomia ei kukaan lue". Siihen tässä on yritetty vastata. Eli panosta oikeinkirjoitukseen, älä korosta mahdollista ongelmaa (alkoholi) ja kerro, mitkä ne arvot ovat, jotka ovat kunnossa.
Hankalinta, pettymystä ja turhautumista meille yrittäjille varmasti tuottaa se, että henkilö, jonka kanssa yritämme suhdetta rakentaa, ei loppupeleissä ole se joksi sanoo olevansa.
Alussa saa kuvan ihmisestä, joka vastaa toiveitamme, joka muuttuu aivan muuksi kun aika kuluu. Rehellisyys olisi kova juttu.
Jos haluaa viettää aikaansa läppärin kanssa kotona, niin ok. Miksi kerrotaan jotain muuta?
Ja tämä miesten kotisiivottomuus on myös ihmetyttänyt. Onko se exä ollut se, joka on kodista huolehtinut? Eikö ihan totta kiinnosta olla puhtaassa kodissa, jossa tiskit ei vyöry vastaan? Saati, ettei nainen voi käyttää vessaa, kun se haisee ja näyttää pissaselta.
Tarvetta olisija saadakki pitäs! Eiköhän se siitä suttaannu..ajan oloon.
Naisten (ei kaikkien) silmissä minussa on yksi inhottava vika! En ole mummo! Enkä tarkoita mummolla isoäitiyttä. En kyllä ole isoäitikään, enkä äiti yleensäkään. Äitipuoli olen, mutta "lapsi" on jo aikuinen.
Elämänasenne mummouttaa ja papparoittaa monet jo nuorella iällä. Kaikenmaailman tärkeily on niistä asenteista se pahin vanhentaja. Tietysti tietty jämähtäneisyys, kaavoihin kangistuneisuus ja ennakkoluuloisuus auttavat mukavasti mummoutumisessa.
Nykyään ei kenenkään viiskymppisen ole aihetta mummoilla. Tulee mummoilu pitkäksi kun kuitenkin eletään 80-90-100 vuotiaiksi. Eikä moni nykyinenkään oikeasti iäkäs edes tiedä kenestä puhutaan, kun mainitaan sana vanhus! Seitsemänkymppisetkin ovat ehkä niukin naukin vasta senioreita.
Juuri tuota turhan aikaista ja itse hankittua luonteen mummoutta, joka valitettavasti näkyy mm. pukeutumisena, tätimäisenä käytöksenä yms. aloittaja ehkä tarkoittikin. Ei tarkoittanut kait isoäitiyttä tai orastavia harmaita hiuksia.
Miksi takertua yhteen sanaan ,mummo? Mummohan voi olla jopa nelikymppinen ,silti kilhakka peli, näin pienestä ne riidat avioeroon lähtee. Niin ja kun ei osaa kirjoittaa, niinkuin minä. Aika epätoivoiselta näyttää , jos täällä hilluu.
Voi kauheeta!
Täytän pian 57v ja kauhukseni olen huomannut, että ikäiseni miehet ja "vähän" nuoremmatkin ovat tosi kulahtaneita. Oikeasti mä kauhistuin kun heräsin siihen todellisuuteen.
Miesten kun ulkonäöllisesti pitäis muka, ainakin kasvoiltaan, säilyä raikkaampina vaikka vaan paksumman ihonsa vuoksi. Eikä heitä ole kuukautiset hormoonivaihteluineen ja raskaudet rassanneet. Niin no, lihavat läskiposkimiehet on siloisempia, mutta he ovat lihavia löysiä lökäpöksyjä.
Mä jään oikeesti yksin tuon ikävän huomioni vuoksi. Onkohan mulla päässä vikaa, kun näin ihan yhtä äkkiää rupes vanhenevat miehet etomaan.
Ei sytytä yhtään ja nuorempaakaan en huoli. En rupee puumaksi. Jättää se mut kumminkin sitten kun oikeasti vanhenen, miehet kun haluavat aina nuori naisia vaikkei omissa rahkeissa varaa olisikaan. Vanhenemisellehan ei lopulta mitään kukaan voi.
En tietty itsekään käy enää parikymppisestä, mutta ainakin olen huolehtinut itsestäni.
Kysymykseen vastaus, ei, sinulla ei ole kysyntää enää muualla kuin hautuunmaalla.
Miten kummassa 50 on vielä yh-isä? On jäänyt lasten hankinta aika myöhäseen vaiheeseen tai sitten aikuiset kakrut lojuu vieläkin nurkissa passattavana ja elätettävinä.
Sitten niissä nurkissa pyörii vielä exä tai parikin. Joku yh-äiti vois omien muksujensa ja exiensä kanssa tulla apajille.
Jotain mätää on kommenteissa ja pahasti. Ihmisten mieli on kireällä kuin kitaran kieli. Elelen omaa elämää ja olen ja nautin. Suurin osa kirjoituksista on katkeria, pahanolon purkua. Minulla menee hyvin, mieli on terve ja se kuulusa katkeruus poissa. Toivotan joulua kaikille mielensä pahoittaneille.
Kiitoksia! Hyvää ja rauhallista joulua sinulle. Ei nämä ainakaan tästä ketjusta mieltään pahoittaneet. Se oli jo valmiiksi semmoinen paha ja rikki oleva. Tai jos kaikki oli ihan kunnossa heillä niin vielä vähemmän oli mielensä pahoittajia ja siihen muka aiheellisia. Kiva ketju. On oikeastaan mukavaa kun saadaan jutella. Ja juttelu ilman kasvoja tai nimiä näyttää olevan aika .... helppoa.