Työttömien ahneus ja toisten halveksinta

voi kuule kertoa etten usko että työtön elää kovin hyvää elämää, ite ollu työttömänä 4 kk yhteensä.
Mutta miksi valtio hyväksyy tämmösen?siinä sulle kysymys, missä meni väärin?

Vastikkeeton raha on aina muilta pois.

Aloittajalla on ihan varteenotettavia ajatuksia yhteiskunnasta ja sen toimivuudesta. Vaikka nykyään esitetään kaikenlaisia ideoita, perustuu yhteiskunnan rikkaus ja hyvinvointi pääasiassa sen asukkaiden tekemään työhön.

Voitaisiin tietysti ajatella, että onnellisimmassa ja hyvinvoimimmassa yhteiskunnassa kenenkään ei tarvitse työskennellä ja vaurautta olisi kaikilla ylenmäärin. Tällaisen yhteiskunnan ongelmana on ennen kaikkea hyvinvoinnin rahoitus. Lainaamalla illuusiota voidaan pitää yllä jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa luotto loppuu.

Jotenkin ihmiset ovat selvinneet hengissä vaikkei nykyisen kaltaista sosiaaliturvaa ole ollutkaan. Nuoremmille palstan seuraajille saattaa tulla yllätyksenä, ettei sosiaalihuollon luukulta työkykyinen ihminen juuri rahaa saanut kuin vasta 1980-luvulla. Käsitteenä ja nimityksenä toimeentulotuki tuli vasta 1984, aiemmin olivat köyhät saaneet huoltoapua. Kaikkea tukea ei annettu suinkaan rahana. Esimerkiksi vaatteita saatiin vaateavustuksesta, josta käytiin hakemassa, mitä tarjolla oli.

Työttömyysturvakaan ei ollut automaattisesti yhden hakemuksen periaatteella käteen loppuiäksi heruva päiväraha taikka tuki. 1930-luvulla maksettiin työttömille korvausta enintään 120 päivää. Korvauspäivien määrä nostettiin vuonna 1971 sataan viiteenkymmeneen ja mahdollisuus oli vielä 50 lisäpäivään.

Pääasiassa vuoteen 1971 asti työttömille järjestettiin työllisyystöitä. Tietyömailla tai muualla oli aina sopivasti fyysistä työtä pientä palkkaa vastaan. Jos ei ollut, saatettiin valtion rahoittamilla työmailla kieltää vaikkapa kaivinkoneiden käyttäminen, jolloin työvoiman tarve kasvoi merkittävästi.

Jos ihmiset selvisivät 1960- ja 70-luvuilla hengissä, mikseivät he selviäisi sillä tukitasolla tänäpäivänäkin.

Toisenlainen ajatus on, että yhteiskunnan tuet asukkailleen ovat keino saada rahaa kiertämään, ilman sitä ei talous toimi. Tämä on luonnollisesti totta, mutta myös työn tekeminen rahaa vastaan on keino rahan kierrättämiseksi.

Sosiaali- ja muut työttömyystuet ovat kannatettava ajatus, mutta ainoastaan rajoitetusti. Jokaisen työttömän yhä kasvavat tuet otetaan tuottavien yritysten tuloista ja tietysti kaikkien palkansaajien palkoista. Tämä johtaa kierteeseen, jossa työllistäminen tulee niin kalliiksi, että tuottavat yritykset välttävät työntekijöiden palkkaamista.

Suomen ongelmana eivät ole pelkästään yhteiskunnan maksamat tuet. Ylisuuri julkinen sektori on kalliimpaa kuin yhteiskunnan suorat tuet. Liian suuri osa Suomen julkisesta sektorista on olemassa itseään varten. Yksi luukku vaatii lupaa tai lausuntoa toiselta, kolmannelta taikka neljänneltä luukulta. Loppujen lopuksi nämä luvat ja lausunnot ovat rutiininomaisia eivätkä välttämättä vaadi muuta tutkimista kuin muiden luukkujen lausunnot.

Sähköiset palvelut ovat tuoneet näennäisen helpotuksen luukutukseen. Organisaatiot niiden luukkujen takana eivät välttämättä kuitenkaan ole kadonneet vaikka luukku onkin. Organisaatiota on sen sijaan paisutettu entisestään sähköisten palvelujen vaatimilla resursseilla.

Julkisen sektorin karsimista ei siis pidä jättää vain henkilökohtaisen palvelun vähentämiseen sähköisten palvelujen edeltä vaan karsia koko viranomaisorganisaatiokenttää. Esimerkiksi rakentamisen ensisijaisena edellytyksenä pitäisi olla maapohja ja halu rakentaa, ei saatu lupa.

Saattaa olla, että Suomi on ollut toimivimmillaan agraariyhteiskuntana. Kaikilla oli silloin paikkansa ja niin köyhien huolto kuin osattomien auttaminenkin hoidettiin kunnassa jos omaiset eivät välittäneet. Periaatteessa köyhistä huolehtimistoimi myytiin huutokaupalla edullisimman tarjouksen tehneelle halukkaalle. Tuohon aikaan kannustinloukkuja ei ollut olemassakaan.

Järjestelmää jouduttiin kylläkin muuttamaan 80-luvulla ihan syystä: Enää ei kaikilla ollutkaan sukulaisia maalla, joilta saattoi saada elantonsa "pimeästi" käymällä avittamassa pari kertaa vuodessa perunan nostossa ja istutuksessa. Myöskään ns. risutalkoita ei enää tehty, koska moottorisaha oli lähes joka talossa ja korvasi työvoittoisen tavan hankkia talven polttopuut. Tämä aiheutti tulonjaollisen ongelman yhteiskuntaan, jota nykyisillä tuilla ollaan juurikin tasaamassa. Jos tuet poistetaan, on seurauskin siitä selvä: Alkaa paluu maalle, koska ihmisillä ei ole enää kaupungeissa mahdollista tulla toimeen. Ai niin, osa porukasta todellakin tulee muuttamaan kaupungin slummiksi, koska heillä ei ole edes mahdollisuutta palata: Suora seuraus toimille. Ei muuta.

Juuri näin ! jos töitä tehdään siitä maksetaan palkkaa ! eikä mitään 2 päivää viikossa joku 4 h päivä eli kahessa päivässä 8h ! 9e h !? ei siitä saa kun muutaman kympin ehkä satasen kuussa lisää ... no onhan se jotain mut ei se köyhyys tuolla lailla poistu ihmisen elämästä ...

Onneksi syyllinen työttömyyteeni on työnantaja. En pode minkäänlaisia omantunnon tuskia käyttäessäni yhteiskunnan palveluja! Sitä varten ne on luotu. Kaikki pärjää - tai kukaan ei pärjää. Näin se yhteiskunta on rakennettu.

Kyllä kaikki tuo edellä kertomasi on Neuvostoliiton tukeman kommunismin jäänteitä.
60 luvulla alkoi valtava sosialismin huuma Suomessakin .Kommunistien ja Demareiden yhteisvoimin alettiin rakentaa ideologista hyvinvointi valtiota.
Yksi merkittävä tekijä oli SAK ja SAJ ajama ns. tasapalkka järjestelmä.
Pyrittiin luomaan tilanne jossa palkat täytyy olla työkokemuksesta riippumatta liki saman suuruiset.
Unohdettiin Ollin oppivuodet.
Tietenkin teknologian kehittymisen myötä on myös työpaikat vähentyneet.
Herää väkisinkin kysymys .Millä tämä työtön työvoima reservi tulisi toimeen ilman että joku heitä elättäisi ja millä?
Jo nyt olemme sen takia eläneet velaksi. Vauhti kiihtyy kokoajan.
Missään nimessä työssäkäyvien palkat ei riitä heidän elättämiseen.

PROVO!