25-vuotias ja sinkku

Oon 25-vuotias enkä edes seukkaa vielä. Mitä mieltä ootte pitäiskö sen kumppanin ettimisen suhteen jo luovuttaa?
362647
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 36

Vanhimmat

Joo kyllä ehdottomasti kannattaa. Olet jo kolmas jalka haudassa.

Äänestä
  • Kiitos neuvosta.

    Äänestä

Itsekkin olen 25, enkä ole koskaan ollut parisuhteessa.

Äänestä
  • No ootko luovuttanu sen asian suhteen?

    Äänestä

  • Olen.

    Äänestä

Kyllä tuossa iässä pitää olla jo komemusta. Tavallinen suomalainen nainen on tuohon ikään ehtinyt maata jo kymmenien eriväristen miesten kanssa ja suhteitakin jo muutama takana.

Äänestä
  • Itse löysin ensimmäisen poikaystäväni vasta 22-vuotiaana, eikä sitä oikeastaan edes lasketa, koska tyyppi oli itäeurooppalainen. Toinen, se "varsinainen" poikaystävä löytyikin sitten vasta 25-vuotiaana. Eli milloin vaan voi tärpätä sen ensimmäisen kerran, vaikkei olisikaan vielä nuorena seurustellut ollenkaan.

    Äänestä

Siis ihan vakavissaan..? Olet elänyt tämän hetkisestä elin-iän odotteestasi alle kolmasosan, siis kuulut vielä selvästi nuorisoaikuisiin ja kun et siihen mennessä ole seurustellut, tai löytänyt sitä haluamaasi kumppania, alat pähkäillä pitäisikö sinun lyödä hanskat kokonaan tiskiin? Mistä sinulle on edes tullut sellainen käsitys, että tuo tekisi sinusta jotenkin jäävin siihen kumppanin etsimiseen..? Ymmärrän tuon asenteen, jos sinulla on joku sairaus, jonka myötä jäljellä oleva elinaikasi on kortilla, mutta en jos olet ihan perusterve nuori-mies..
Minä en tajua tuota mentaliteettia, että nuorten ihmisten on pakko tehdä ja kokea kaikki mahdollinen jo teini-iässä ja jos ei jotain kolmekymppiseksi mennessä ehditä kokeilla, niin sitten on muka jo elämä ajanut ohi ja siihen ollaan olevinaan jo liian vanhoja, ikään kuin tämä rajallinen elämämme ei muutenkin olisi tarpeeksi lyhyt.. Minä sanon että keskittykää perhana vie elämään, tekemään asioita ja etsimään uusia ihmissuhteita ja kokemuksia sen sijaan että murehtisitte oletteko liian vanhoja tekemään yhtään mitään; siihen ehdimme kyllä sitten keski-iän ylitettyämmekin, kun alamme ihan aikuisten oikeasti vanheta..

Äänestä

Tuossa iässä on jo liian myöhäistä edes murehtia asiasta. Peli on jo menetetty.

Äänestä
  • Aloittajalle vielä, että sinuna en tosiaankaan kuuntelisi näitä palstan kapteeni Tappiomielialoja, vaan jos luovutat tämän tai yleensä minkään asian suhteen, tee se vasta kun itse koet tehneesi asian eteen kaiken mahdollisen (tuossa iässä tosin vielä tuskin olet).. Vielä aiempaan viestiini viitaten neuvoisin, että jos et satu juuri tällä hetkellä tekemään kuolemaa, niin lähde siitä että elämäsi on edessä eikä takana päin, koska niin se meidän ikäisillämme oletusarvoisesti on.

    Äänestä

  • Hyvä on en luovuta ja annan tapahtua ajallaan :)

    Äänestä

  • Kyllä sitä ehtii ihan hyvin seurustelemaan vielä myöhemminkin, jos ei ole ehtinyt vielä 25-vuotiaaksi mennessä.

    Äänestä

  • Kantapää kirjoitti:

    Aloittajalle vielä, että sinuna en tosiaankaan kuuntelisi näitä palstan kapteeni Tappiomielialoja, vaan jos luovutat tämän tai yleensä minkään asian suhteen, tee se vasta kun itse koet tehneesi asian eteen kaiken mahdollisen (tuossa iässä tosin vielä tuskin olet).. Vielä aiempaan viestiini viitaten neuvoisin, että jos et satu juuri tällä hetkellä tekemään kuolemaa, niin lähde siitä että elämäsi on edessä eikä takana päin, koska niin se meidän ikäisillämme oletusarvoisesti on.

    Niin ei kannata todellakaan kuunnella näitä palstan idiootteja, joiden mielestä sitä onkin elämä ohitse jo viimeistään 25-vuotiaana, jos ei ole ehtinyt vielä siihen mennessä seurustelemaan. Tossa iässä kun sitä on vielä ne kaikkein parhaat nuoruusvuodet edessäpäin, niin kyllä sitä ehtii vielä oikein hyvin seurustelemaan, jos vaan itse niin haluaa, eikä turhaan lähde luovuttamaan ja vaipumaan johonkin tappiomielialaan, kuten muut palstan miehet ovat just tehneet ja yrittävät myös aloittajaa samaan kannustaa.

    Äänestä

Moni ihminen alkaa ensimmäisen kerran seurustella vasta noihin aikoihin. Minäkin vasta vähän päälle parikymppisenä. Ihmiset jotka parikymppisinä luopuvat toivosta ovat katkeroituneet etuajassa.

Äänestä
  • Itse en ollut 24-vuotiaana seurustellut kertaakaan ja poikuuskin oli tallella. Monilla kavereilla oli taas aina uusia naisia ja vientiä riitti. Tämä tietysti vähn veti mielen matalaksi ja välillä oli aika toivoton.

    Kolme vuotta siitä eteenpäin niin olin itse onnellisesti naimisissa ja ne samat kaverit tuskailivat että jos joskus löytäisivät yhtä hyvän naisen kuin minulla niin kyllä hekin heti vakiintuisivat. Mutta kun ei vain löydy...
    Näin ne osat vaihtuvat.

    Äänestä

  • OsansaKullakin kirjoitti:

    Itse en ollut 24-vuotiaana seurustellut kertaakaan ja poikuuskin oli tallella. Monilla kavereilla oli taas aina uusia naisia ja vientiä riitti. Tämä tietysti vähn veti mielen matalaksi ja välillä oli aika toivoton.

    Kolme vuotta siitä eteenpäin niin olin itse onnellisesti naimisissa ja ne samat kaverit tuskailivat että jos joskus löytäisivät yhtä hyvän naisen kuin minulla niin kyllä hekin heti vakiintuisivat. Mutta kun ei vain löydy...
    Näin ne osat vaihtuvat.

    Paitsi jos oletkin 24 vuotias jolla ei olekaan yhtään kaveria eikä kontakteja ihmisiin, niin kohta oletkin jo 47 vuotias ja vielä samassa tilanteessa. Mikään ei tule koskaan muuttumaan.

    Äänestä

  • old_profile_92496 kirjoitti:

    Paitsi jos oletkin 24 vuotias jolla ei olekaan yhtään kaveria eikä kontakteja ihmisiin, niin kohta oletkin jo 47 vuotias ja vielä samassa tilanteessa. Mikään ei tule koskaan muuttumaan.

    Mitä sekään sitten haittaa? Paljon helpommalla pääsee ilman niitä kaikkia parisuhde-murheita. Pelkkää stressiä sellaset vaan aiheuttaa, ellei satu joku ihan sielunkumppani kohdalle ja niin käy kuitenkin vain hyvin harvoille.
    Muille se on vaan päänsärkyä ja hampaitten kiristelyä.
    Olkaa tyytyväisiä kun saatte olla rauhassa eikä tartte kuunnella kenenkään narisemista päivisin ja kuorsaamista öisin.

    Äänestä

Masennusta kannattaa hoitaa.

Äänestä

Aloittaja, et ole ainut 20 joka ei vielä ole seurustellut tai nus**nut. Olettepa miehiä tai naisia, ei pidä antaa periksi. Itse olin kuten sinä, paitsi etten antanut periksi, vaikka ei tuntunut olevan mitään tsäänssiä. Kumppani löytyy yleensä silloin kun ei odota sitä tapahtuvan. Kannattaa miettiä onko oma rima liian korkealla, jos kelpuuttaa vain missejä, voi olla vaikeaa löytää ketään. Jos et ajattele noin, mahdollisuutesi ovat paljon korkeammat! :) Tsemppistä! :)

Äänestä
  • Kiitos!

    Äänestä

No entäs jos ikää on 37?

Äänestä

Ei kannata luovuttaa paitsi jos olet syrjäytynyt, mt-ongelmainen, juoppo ja lyhyt. Naisten silmissä nuo kaikki asiat ovat yhtä vakavia.

Äänestä

Täytin jusy viime viikolla 26 ja kyllä oon luovuttanu kumppanin saamisen suhteen koska kyllä se on mun kohdalla liian myöhäistä :(

Äänestä
  • Anteeks tarkotin jusy sanalla just eli siinä kirjoitusvirhe

    Äänestä

Höpöhöpö ja vielä kerran höpöhöpö. Ikinä ei ole liian vanha ennen kuin on kuollut.

Äänestä

Ei niitä kumppaneita tarvitse etsiä, eikä seurustelu ole mikään itsetarkoitus.
Kuvitellaan jopa ihan yleisesti, että ihmisen pitäisi seurustella ja olla parisuhteessa johonkin tiettyyn ikään mennessä ja jos ei olla, niin sitten ollaan kuin vauhkot hätääntyneet reppanat ja vedetään itsensä joko kaulakiikkuun, taikka vedetään lipan alta joku kuulantyöntäjä yh, että olis joku......Voi että ku onkin sitten kivaa.

Itse olen reilusti vanhempi, mutta ei minulla ole mitään kiirettä parisuhteeseen edelleenkään. En koe, että minun tarvitsee todistaa kenellekkään mitään elämässä.
Kyse on siitä, et jos kolahtaa, niin sitten kolahtaa..Ei se ole mikään itsestään selvyys, että niin tapahtuu koskaan elämänaikana. Parisuhteeseen kuuluu päätyä vain ja ainostaan oikeista syistä ja itsensä pakottaminen ei voi olla koskaan vaihtoehto edes. Asioiden kuuluu vain tapahtua.

Äänestä

Mä voisin vaikka loppuiäkseni lopettaa alkoholin käytön mutta ei musta silti naiset tykkää :(

Äänestä

Vittu ku kaikki sanoo että kyllä se oikea tulee vastaan vaikka haluun luovuttaa saatana! Ja ku oon jo 26 vuotias.

Äänestä

Mä tapan itteni!

Äänestä

Tietyntyyppisille naisille voi olla ongelma. Sellaisille ekstroverteille ja meneville, jotka ovat aina kuuluneet "porukoihin" ja joille on tärkeintä se mitä muut ajattelevat, ja jotka eivät viihdy yksin.

Introverttinaiset, jotka nuorena suuntautuvat enemmän esim. opintoihin ja joiden kumppanit löytyvät yleensä harrastusten kautta eikä bileistä tai baarista, ovat hyväksyvämpiä.

Äänestä

Silläkin on väliä mitä ap on tehnyt nämä vuodet. Jos ap on ekstrovertti ja aika on mennyt baareissa ravaamiseen kumppania metsästäen, silloin voidaan jo puhua jonkunlaisesta luuserista. Jos taas olet vaikka opiskellut miesvaltaisella alalla ja viettänyt iltasi omasta halustasi kotona, et vain ole tuonut itseäsi tarpeeksi esiin. Naisen voisit löytää esim. harrastuspiireistä tai laajentamalla muuten sosiaalisia piirejäsi.

Äänestä
  • Ja kyllä introverttikin voi löytää omansa esim. kotibileistä. Jos baarissa naisten lähestyminen on vaikeaa, ympäristössä jossa ihmiset ovat kavereita keskenään ainakin jonkun kautta, ei olla samalla tavalla tylyjä ja luultavasti helpommin löytää samanhenkisiä.

    Äänestä

Jos on ollut ikävä ihminen niin kai se voi kiiriä tietoon ja sitten ei kai kukaan sellaista halua kumppanikseen?

Äänestä

Yksikään nainen ei ole masentumisen arvoinen, loppujen lopuksi kyse on vain tussunkantajasta. Ainahan sitä voi käydä maksullisissa jos seurusteluhommat ei luonnistu. Saa panna ilman että tarvitsee kuunnella jäkätystä päivästä toiseen.

Äänestä
  • "loppujen lopuksi kyse on vain tussunkantajasta"

    Tuo paljastaakin sen, miksi joudut tyytymään maksullisiin...

    Äänestä

  • rumamaija kirjoitti:

    "loppujen lopuksi kyse on vain tussunkantajasta"

    Tuo paljastaakin sen, miksi joudut tyytymään maksullisiin...

    Jokainen nainen on maksullinen tavalla tai toisella. Jos menet naimisiin niin nainen komentelee sinua ja jäkättää sinulle päivästä toiseen pienimmistäkin asioista. Siedät tätä kaikkea siksi että saat seksiä edes suht säännöllisesti. Mutta sitä ei tietenkään heru ilman vastapalveluksia; joudut ostelemaan vaimolle tavaraa, pitää tehdä ylimääräisiä kotitöitä, joudut rukkaamaan autoa, et saa enää tavata kavereitasi paljon milloinkaan(vaimo saa luonnollisesti osallistua tyttöjen iltoihin milloin ikinä haluaakaan, mitä oikein kuvittelit?). Ei se saturainen huoralle tunnukaan yhtäkkiä niin kovalta hinnalta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


syvästimasentunut kirjoitti:

Oon 25-vuotias enkä edes seukkaa vielä. Mitä mieltä ootte pitäiskö sen kumppanin ettimisen suhteen jo luovuttaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu