Lapselliset sarjasuhteilijat

Niin, mutt miks sitt edes rutista yhdestäkään muijasta yhtään mitään. Täysin yhdentekevää porukkaa kun ollaan koko hameväki.
Lisääntykää äijät keskenänne ja tulkaa onnellisiksi!
Ai niin pahus, ihan unohdin ettei se taida käydäkkään niin. No kun tuon pienen biologisen ongelman ratkaisette niin maailma on hyvä paikka miehille, ilman akkaväkeä. =))
Kolme tuntia aamuun... ja pääsen nukkumaan.

Turha luulo. Yh-naiset ovat yhteiskunnan ihmisjätettä.

Yhäreissä kiehtoo ainostaan se että miten alas ne kehtaavat vajota ja kehtaahan ne:

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/äiti-lahti-ryyppaamaan-kolme-lasta-jai-yksin-kotiin/2194931?pwbi=3b21d89b1c30708b5c6cb0ec627263be

Uskon, etteivät yh:t salaa kiinnosta ätmejä, heti kun palsta lakkaa täyttymästä yh-aiheisista ketjuista. Jo vanha kansa tiesi, että 'siitä puhe, mistä puute'.

Juui näin, tässä junttilassa nimeltä Suomi tuollainen mitättömyyskin lasketaan julkkiseksi ja saa naista, muutenhan tolla ei olisi saumoja tuolla naamalla ja kun ei tosiaankaan ole mikään järjen jättiläinen. Sopii ihan hyvin sinne talleille juttelemaan hevosista mustalaisten kanssa.

Eli siis vinkki naisten iskemiseen: älä huomioi naista. Älä tunnusta rakkauttasi. Kohtele naista huonosti ensi tapaamisesta lähtien. Älä ole kiinnostunut mihinkään naiseen liittyvästä asiasta tai kiinnitä huomiota siihen mitä hän sanoo, vaan tee omat päätelmäsi siitä minkälainen nainen on. Äläkä missään tapauksessa koskaan osoita minkään sortin romanttisia taipumuksia! Heti kun niin teet, nainen hylkää sinut epämiehekkäänä.

Ei, puhe oli siitä että ei kannata puhua toka treffeillä "rakkaudesta".Tuossahan se luki aivan selvästi, sinulla on todella outoja tulkintoja. Miksi ei saisi kiinnittää huomiota siihen mitä nainen sanoo tai asioihin mitkä liittyvät häneen? Tottakai pitää, nimenomaan sitä. Rakkaus on aivan jotain muuta kuin tyhjiä sanoja, paljon suurempaa. Jotta voi rakastaa toista, täytyy tuntea hänet. Tällöin tietää toisen hyvät ja huonot puolet ja rakastaa häntä silti. Nämä sarjarakastujat tai hyvin helposti ihastuvat tyypit eivät välitä ottaa selvää millainen vastapuoli on, vaan ihastuvat aina yhtä palavasti eikä sillä nyt niin väliä keneen. Epäuskottavaa ja ahdistavaa. Lisäksi lähes vieraan ihmisen palvominen on merkki epärealistisesta luonteesta. Haluttaisiin niin kovasti, että toisella on ne luonteenpiirteet tai arvot mitä itse arvostetaan.
Kokemuksella: asiallinen mutta huomaavainen mies on paras ja luotettavin:)

Toneihinenluota kirjoitti:

Ei, puhe oli siitä että ei kannata puhua toka treffeillä "rakkaudesta".Tuossahan se luki aivan selvästi, sinulla on todella outoja tulkintoja. Miksi ei saisi kiinnittää huomiota siihen mitä nainen sanoo tai asioihin mitkä liittyvät häneen? Tottakai pitää, nimenomaan sitä. Rakkaus on aivan jotain muuta kuin tyhjiä sanoja, paljon suurempaa. Jotta voi rakastaa toista, täytyy tuntea hänet. Tällöin tietää toisen hyvät ja huonot puolet ja rakastaa häntä silti. Nämä sarjarakastujat tai hyvin helposti ihastuvat tyypit eivät välitä ottaa selvää millainen vastapuoli on, vaan ihastuvat aina yhtä palavasti eikä sillä nyt niin väliä keneen. Epäuskottavaa ja ahdistavaa. Lisäksi lähes vieraan ihmisen palvominen on merkki epärealistisesta luonteesta. Haluttaisiin niin kovasti, että toisella on ne luonteenpiirteet tai arvot mitä itse arvostetaan.
Kokemuksella: asiallinen mutta huomaavainen mies on paras ja luotettavin:)

Pointti oli ennen kaikkea siinä että naisesta ei saa innostua liikaa, tai tulee heti leimatuksi "sarjarakastujaksi". Heti epäillään, että samanlaista innostusta se kokisi ketä tahansa naista kohtaan. Ja ettei se epärealistisuus voisi muuttua realismiksi ajan kanssa.

Tulkinnat kumpuavat siitä ajatuksesta että miksei yksien treffien jälkeen voisi jo tietää toisesta riittävästi, että voisi sanoa "tuntevansa" tämän. Ei läpikotaisin, mutta riittävästi tietääkseen että pitää tästä, ja ahneena oppia tuntemaan lisää. Totta kait silloin sitä myös on painanut mieleen joka ikisen sanan mitä toinen sanoi. Miksi ei ihanana voi jo ensi treffien jälkeen pitää naisen hymyä, naurua, puheääntä, tyyliä, tapaa millä aiheista puhuu? Ja mitä ihmeen pahaa on tuoda kukkia? Onko huomaavaisuus tosiaan näin epätoivottava piirre miehessä?

Ja minusta on jotenkin nurinkurista se että monen mielestä ensimmäisillä treffeillä on ihan OK mennä sänkyyn, mutta ei tunnustaa rakkauttaan.

Raakatotuus kirjoitti:

Pointti oli ennen kaikkea siinä että naisesta ei saa innostua liikaa, tai tulee heti leimatuksi "sarjarakastujaksi". Heti epäillään, että samanlaista innostusta se kokisi ketä tahansa naista kohtaan. Ja ettei se epärealistisuus voisi muuttua realismiksi ajan kanssa.

Tulkinnat kumpuavat siitä ajatuksesta että miksei yksien treffien jälkeen voisi jo tietää toisesta riittävästi, että voisi sanoa "tuntevansa" tämän. Ei läpikotaisin, mutta riittävästi tietääkseen että pitää tästä, ja ahneena oppia tuntemaan lisää. Totta kait silloin sitä myös on painanut mieleen joka ikisen sanan mitä toinen sanoi. Miksi ei ihanana voi jo ensi treffien jälkeen pitää naisen hymyä, naurua, puheääntä, tyyliä, tapaa millä aiheista puhuu? Ja mitä ihmeen pahaa on tuoda kukkia? Onko huomaavaisuus tosiaan näin epätoivottava piirre miehessä?

Ja minusta on jotenkin nurinkurista se että monen mielestä ensimmäisillä treffeillä on ihan OK mennä sänkyyn, mutta ei tunnustaa rakkauttaan.

Aika erikoinen näkemys ja kielii lähinnä siitä ettei sosiaaliset taidot ja ymmärrys ole ehkä ihan parasta luokkaa. Ihmisillä on näet taipumus pitää uusien ihmisten kanssa suojakuorta, jolloin ensimmäiset tapaamiset ovat sellaista hidasta tunnustelua. Todellisia tunteita ja ajatuksia ainakin jossain määrin pidätellään ja pidetään kanssakäyminen siloteltuna. Ajan saatossa kuori sitten murtuu, jos on murtuakseen. Tämän suhteen ihmisillä on toki suurtakin vaihtelua, kun osa on hyvin avoimia ja osa eivät aukene täysin koskaan.

Siksi on syytä olla itse kunkin varpahillaan, jos rakkauden tunnustuksia tulee jo vaikkapa toisilla treffeillä. Tykätä saa toki ja osoittaakin sen, mutta hevosta kannattaa vähän pidätellä ettei anna aivan sekopäistä kuvaa.

Raakatotuus kirjoitti:

Pointti oli ennen kaikkea siinä että naisesta ei saa innostua liikaa, tai tulee heti leimatuksi "sarjarakastujaksi". Heti epäillään, että samanlaista innostusta se kokisi ketä tahansa naista kohtaan. Ja ettei se epärealistisuus voisi muuttua realismiksi ajan kanssa.

Tulkinnat kumpuavat siitä ajatuksesta että miksei yksien treffien jälkeen voisi jo tietää toisesta riittävästi, että voisi sanoa "tuntevansa" tämän. Ei läpikotaisin, mutta riittävästi tietääkseen että pitää tästä, ja ahneena oppia tuntemaan lisää. Totta kait silloin sitä myös on painanut mieleen joka ikisen sanan mitä toinen sanoi. Miksi ei ihanana voi jo ensi treffien jälkeen pitää naisen hymyä, naurua, puheääntä, tyyliä, tapaa millä aiheista puhuu? Ja mitä ihmeen pahaa on tuoda kukkia? Onko huomaavaisuus tosiaan näin epätoivottava piirre miehessä?

Ja minusta on jotenkin nurinkurista se että monen mielestä ensimmäisillä treffeillä on ihan OK mennä sänkyyn, mutta ei tunnustaa rakkauttaan.

Olen ehkä jo liian vanha, mutta ei tulisi mieleenkään antaa ensimmäisillä treffeillä tuntemattomalle ihmiselle. Joo, ja on todella outoa tunnustaa "rakkautensa" samaisilla ensitreffeillä. Pitäminen on eri asia kuin rakastaminen. Voit pitää toisesta ihmisestä saamastasi mielikuvasta jo eka treffeillä ja mukavaahan se on jos tekee mieli toistekin tavata, mutta jotain rajaa tulkintojen ja kielenkäytön kanssa. Ei, et voi sanoa tuntevasi toista niin hyvin ensimmäisen tapaamisen jälkeen jotta voit sanoa rakastavasi häntä. Tai sitten sanalla rakkaus on meille eri merkitys.
Kukkakommenttiin = hohhoijaa, fokus hukassa. Vie vaan kukkanen, ei siinä mitään.

Edwardo_sarjaviisastelua kirjoitti:

Aika erikoinen näkemys ja kielii lähinnä siitä ettei sosiaaliset taidot ja ymmärrys ole ehkä ihan parasta luokkaa. Ihmisillä on näet taipumus pitää uusien ihmisten kanssa suojakuorta, jolloin ensimmäiset tapaamiset ovat sellaista hidasta tunnustelua. Todellisia tunteita ja ajatuksia ainakin jossain määrin pidätellään ja pidetään kanssakäyminen siloteltuna. Ajan saatossa kuori sitten murtuu, jos on murtuakseen. Tämän suhteen ihmisillä on toki suurtakin vaihtelua, kun osa on hyvin avoimia ja osa eivät aukene täysin koskaan.

Siksi on syytä olla itse kunkin varpahillaan, jos rakkauden tunnustuksia tulee jo vaikkapa toisilla treffeillä. Tykätä saa toki ja osoittaakin sen, mutta hevosta kannattaa vähän pidätellä ettei anna aivan sekopäistä kuvaa.

Eli jos olet välitön persoona, ja luotat toiseen heti alusta alkaen, niin huonompi juttu sulle... Olet automaattisesti parisuhdekelvotonta materiaalia.

Raakatotuus kirjoitti:

Eli jos olet välitön persoona, ja luotat toiseen heti alusta alkaen, niin huonompi juttu sulle... Olet automaattisesti parisuhdekelvotonta materiaalia.

Omasta mielestä yritin olla sanomatta asiaa noin. Lähinnä tunteiden muodoista yksi väkevimmistä eli rakkaus, on sellainen minkä tunnustamista kannattaa vältellä ihan ensimmäiset treffit. Syistä mitä tuohon maalailin. Välittävä ja innostunut toki kannattaa olla, jos niin tunteekin. On kovin epänormaalia olla ääriään myöten rakastunut parin näkemisen perusteella, koska tietynlaisesta epävakaudesta se likimain keskiverron tunne-elämän omaavalle kielii. Siksi kehottaisin olemaan hieman cool, vaikka sisukset kuinka vispaisivat.

Edwardo_jäämies kirjoitti:

Omasta mielestä yritin olla sanomatta asiaa noin. Lähinnä tunteiden muodoista yksi väkevimmistä eli rakkaus, on sellainen minkä tunnustamista kannattaa vältellä ihan ensimmäiset treffit. Syistä mitä tuohon maalailin. Välittävä ja innostunut toki kannattaa olla, jos niin tunteekin. On kovin epänormaalia olla ääriään myöten rakastunut parin näkemisen perusteella, koska tietynlaisesta epävakaudesta se likimain keskiverron tunne-elämän omaavalle kielii. Siksi kehottaisin olemaan hieman cool, vaikka sisukset kuinka vispaisivat.

Tarkoitat siis, että "keskiverron" tunne-elämän omaava kuvittelee tuollaisen suhtautumisen kertovan epävakaudesta, oli se sitten oikeasti sitä tai ei.

Ja sitähän minä tuossa ensimmäisessa vastauksessa sanoinkin: älä huomioi naista. Älä tunnusta rakkauttasi. Kohtele naista huonosti ensi tapaamisesta lähtien. Älä ole kiinnostunut mihinkään naiseen liittyvästä asiasta tai kiinnitä huomiota siihen mitä hän sanoo, vaan tee omat päätelmäsi siitä minkälainen nainen on.

Jos ei tiedä missä se raja menee, niin tuo on turvallisempi tapa, ja todennäköisemmin johtaa siihen että nainen ei pistä deittailua poikki niin nopeasti kun intoillessa.

Raakatotuus kirjoitti:

Tarkoitat siis, että "keskiverron" tunne-elämän omaava kuvittelee tuollaisen suhtautumisen kertovan epävakaudesta, oli se sitten oikeasti sitä tai ei.

Ja sitähän minä tuossa ensimmäisessa vastauksessa sanoinkin: älä huomioi naista. Älä tunnusta rakkauttasi. Kohtele naista huonosti ensi tapaamisesta lähtien. Älä ole kiinnostunut mihinkään naiseen liittyvästä asiasta tai kiinnitä huomiota siihen mitä hän sanoo, vaan tee omat päätelmäsi siitä minkälainen nainen on.

Jos ei tiedä missä se raja menee, niin tuo on turvallisempi tapa, ja todennäköisemmin johtaa siihen että nainen ei pistä deittailua poikki niin nopeasti kun intoillessa.

Miten tämä nyt on niin pingahtelevaa keskustelua. Huomioiminen ja rakkauden tunnustus ovat kaksi kokolailla eri asiaa. Saitko? Huonosti kohteleminen taas aivan eri kategorian toimi. Saitko?

Yritin sanoa sitä, että vaikka kuinka olisit rakastunut pelkältä ensi näkemältä ja vaikka olisit kuinka välitön heppu, niin rakkauden tunnustus siltä seisomalta on vain lähinnä epänormaalia ja arveluttavaa normaalin tunne-elämän omaavan ihmisen silmin. Asiat kyllä etenevät omalla painollaan, jos innostus on molemmin puolista.

Lopputeroituksena vielä: Into ja hätiköity rakkauden tunnustus ovat kaksi eri asiaa. Saitko? Suojakuori murtuu ja todelliset minät paljastuu normaalisti hitaammin ellei kyseessä oli kaksi äärimmäisen nopeasti kiihtyvää ja välitöntä ihmistä. Noiden suhteiden pitkäkestoisuus onkin sitten toinen juttu. Ehkä kestää, ehkäpä ei.

Jokainen toki toimikoot parhaalla katsomallaan tavalla.

Edwardo_antaja kirjoitti:

Miten tämä nyt on niin pingahtelevaa keskustelua. Huomioiminen ja rakkauden tunnustus ovat kaksi kokolailla eri asiaa. Saitko? Huonosti kohteleminen taas aivan eri kategorian toimi. Saitko?

Yritin sanoa sitä, että vaikka kuinka olisit rakastunut pelkältä ensi näkemältä ja vaikka olisit kuinka välitön heppu, niin rakkauden tunnustus siltä seisomalta on vain lähinnä epänormaalia ja arveluttavaa normaalin tunne-elämän omaavan ihmisen silmin. Asiat kyllä etenevät omalla painollaan, jos innostus on molemmin puolista.

Lopputeroituksena vielä: Into ja hätiköity rakkauden tunnustus ovat kaksi eri asiaa. Saitko? Suojakuori murtuu ja todelliset minät paljastuu normaalisti hitaammin ellei kyseessä oli kaksi äärimmäisen nopeasti kiihtyvää ja välitöntä ihmistä. Noiden suhteiden pitkäkestoisuus onkin sitten toinen juttu. Ehkä kestää, ehkäpä ei.

Jokainen toki toimikoot parhaalla katsomallaan tavalla.

Tämä on pingahtelevaa koska se kelle alunperin vastasin (Epäluotettavattonit) kutakuinkin sanoi, että romantikot ovat kelvottomia parisuhteeseen.

Rakkaudesta ei saa edes puhua viikonkaan päästä. Kukkia ei saa tuoda. Ihanaksi ei saa naista sanoa. Kyse ei ole siis pelkästä rakkauden tunnustuksesta.

"Älä kohtele minua niin kuin olisin mitenkään erityinen" - tuollainen kuva minulle siitä tekstistä tulisi. En vain ole riittävän psykopaattinen peittämään omia tunteitani, jos nyt olen löytänyt mielestäni ihanan naisen.

Ilmeisesti seksiäkin pitäisi harrastaa noita kaikkia ennen, tapahtui se sitten ensimmäisten treffien jälkeen, viikon päästä tai kuukauden. Milloinkohan sitä alkaisi sitten olla lupa puhua rakkaudesta? Ehkä vuoden päästä siitä kun on tavattu, mutta ehkä sekin on vaarallista, jos se päättäisikin hyvän seurustelusuhteen.

Raakatotuus kirjoitti:

Tämä on pingahtelevaa koska se kelle alunperin vastasin (Epäluotettavattonit) kutakuinkin sanoi, että romantikot ovat kelvottomia parisuhteeseen.

Rakkaudesta ei saa edes puhua viikonkaan päästä. Kukkia ei saa tuoda. Ihanaksi ei saa naista sanoa. Kyse ei ole siis pelkästä rakkauden tunnustuksesta.

"Älä kohtele minua niin kuin olisin mitenkään erityinen" - tuollainen kuva minulle siitä tekstistä tulisi. En vain ole riittävän psykopaattinen peittämään omia tunteitani, jos nyt olen löytänyt mielestäni ihanan naisen.

Ilmeisesti seksiäkin pitäisi harrastaa noita kaikkia ennen, tapahtui se sitten ensimmäisten treffien jälkeen, viikon päästä tai kuukauden. Milloinkohan sitä alkaisi sitten olla lupa puhua rakkaudesta? Ehkä vuoden päästä siitä kun on tavattu, mutta ehkä sekin on vaarallista, jos se päättäisikin hyvän seurustelusuhteen.

Oukkei. Mutta käännetäänpä asia vielä päälaelleen. Eli mitä jos treffikumppani ei olekaan mieluinen ja onkin jopa tympeä, niin huudatko sinä hänelle pää punaisena että millainen kullinaama oikein hän on ja käsket painua hevonhelevettihin? Ei kyseessä ole sen psykopaattisemmasta tunteiden säätelystä.

Edwardo_puolipsyko kirjoitti:

Oukkei. Mutta käännetäänpä asia vielä päälaelleen. Eli mitä jos treffikumppani ei olekaan mieluinen ja onkin jopa tympeä, niin huudatko sinä hänelle pää punaisena että millainen kullinaama oikein hän on ja käsket painua hevonhelevettihin? Ei kyseessä ole sen psykopaattisemmasta tunteiden säätelystä.

En halua loukata ketään. Mielestäni siinä on kyse ihan käytöstavoista. Jos seura on kertakaikkiaan sietämätöntä, voi poistua vaikka sanomalla että ei tästä nyt taida mitään tulla.

Ilon peittäminen on huomattavasti vaikeampaa, mutta nähtävästi sitä pitäisi pystyä peittelemään viikkotolkulla ennen kuin sitä naista saisi edes ihanaksi sanoa.

Ja kukaan ei ole koskaan väittänyt, että ilon osoittaminen olisi epäkohteliasta. (Vahingonilon kanssa ehkä vähän eri juttu).