Olen päivittäin noin 8-11 tuntia ''toisessa maailmassa'', eli olen luonut päässäni tarinoita, joita kehittelen haaveilemalla. Ennen tämä ei ole mitenkään vaivannut, päinvastoin, se virkistää ja antaa mielihyvää, mutta olen pari kertaa havahtunut siihen, että itken tai pitelen kättäni kaulallani (en kuitenkaan kurista) , koska.. no jotenkin se vain päätyy siihen.. Ehkä se johtuu siitä, että ''tarina'' aiheet useimmiten on väkivaltaisia, mutta samalla siihen liittyy jotain ''hahmojen'' välistä rakkautta ja sankarillisuutta... Toi itkeminen yleensä liittyy siihen, jos joku hahmo itkee tai on surullinen. Joskus kanssa rintaa alkaa puristamaan ja hengitys on tosi vaikeaa.
Tää kuulostaa tosi oudolta, mutta onks mulla joku sielunkumppani vai onko tää ihan sairasta toimintaa? Oli kuitenkin pakko vapautua tästä jonnekkin....
Oon alle kahdeksantoistavuotias nainen, jos se nyt jotenkin vaikuttaa...
Elän väkivaltaisessa haavemaailmassa
9
2129
Vastaukset
- Dissotar
Minä elän ihan samanlaisessa haavemaailmassa ja itseasiassa juuri tänään keskustelin asiasta terapeuttini kanssa, joka on myös psykiatri. Hän sanoi, että nuo tarinat ovat tärkeitä, koska niissä ratkon ongelmiani, joko tiedostettuja tai tiedostamattomia ja samalla puran sisäistä jännitystä. Tuo tarinoiden keksiminen on hänen mukaansa hyvin luovien ihmisten tapa purkaa tuota jännitystä tai ratkoa ongelmia, ja sellaisena arvokas väline mielenterveyden ylläpitämisessä. Lisäksi noissa haaveissa voi saada itselleen jotain sellaista, jota omasta elämästä puuttuu.
Tautinimikkeenä tälle ilmiölle on dissosiaatiohäiriö.
Itse olen huomannut, että jos kirjoitan noita toisen maailman tapahtumia ylös, niin ne vaivaavat minua vähemmän. Jos en kirjoita, niin usein käy niin, että sama tarina jää jauhamaan päähän ja se vaivaa minua.
Terapeuttini mukaan ainoa vaara noissa haaveissa elämisessä on se, että niissä tulee ratkottua elämän ongelmia, mutta jos on aina jumissa haaveissa, niin ei pysty näitä samoja ongelmia ratkomaan oikeassa elämässä.
Olen 42-vuotias nainen. - Keissa
Olen monesti ajatellut, että eiköhän juuri kirjailijat ja ole juuri näitä "omissa mielikuvitusmaailmoissaan" eläviä tyyppejä. He uppoutuvat tarinoihinsa niin totaalisesti, että melkein se maailma on heille totta. Silloin he pystyvät todentuntuisesti tallentamaan ajatuksiaan kirjoittamalla tai maalaamalla ja siitä syntyy tuotanto. Toiset sitten saavat hupia ja ajankulua lukemalla noita monesti jopa sairaita juttuja.
Joku pitää taipumustaan sairautena ja jopa hulluutena, mutta toiselle se on luovuutta ja suurta inspiraatiota.
On varmasti terapeuttista mutta jos ihminen pysyttelee kovin paljon omissa maailmoissaan, niin ei ihme että siinä saattaa yhteys todelliseen ympäristöön ja yhteisöön hämärtyä ja psyyke sairastuu. Eikö taiteilijat ole monesti outoja ja omia tyyppejä. En usko että on terveellistä paeta kovin sairaisiin ja siveettömiin juttuihin. Fantasiamaailma alkaa pian koukuttamaan ja tekee orjakseen.
Itse ainakin pyrin elämään realiteetissa: olemalla kanssakäymisissä monenlaisten ihmisten kanssa ja oikeassa todellisuudessa.
En ainakaan itse kokisi olevani onnellinen mielikuvitukseni vankina.- Dissotar
Eihän se minullakaan ole merkki terveestä mielestä, että mielikuvitusmaailma on niin elävä. En tosin ole noissa maailmoissa edes päivittäin, vaan minulla tuo uppoutuminen on useimmiten reaktio johonkin tapahtumaan tai tilanteeseen, joka on rasittanut psyykettä. Toisaalta tuollaisen mielikuvituskohtauksen aikana voin olla noissa maailmoissa 3-4 päivää yhteen menoon. Se on todella kummallista, koko kropan reaktiot seuraavat tuon mielikuvitusmaailman tapahtumia, vaikka fyysisesti olen kyllä ihan normimaailmassa. Minulla ainakin tuollaisen mielikuvitusmaailmajakson aikana on tyypillistä, että en pysty palaamaan takaisin oikeaan maailmaan. Palaan sitten itsekseni, kun kohtaus on ohi.
Edellä oleva kirjoittaja arveli, että jos ihminen on omissa maailmoissaan niin se saattaa johtaa psyyken sairastumiseen. Asia on nimenomaan toisin päin, psyyke on jo sairastunut tai rasittunut ja siitä on sitten seurauksena tuo muihin maailmoihin vaipuminen. Kyseessä on siis sairauden oire, ei sen syy. - andersin.poika.mats
Dissotar kirjoitti:
Eihän se minullakaan ole merkki terveestä mielestä, että mielikuvitusmaailma on niin elävä. En tosin ole noissa maailmoissa edes päivittäin, vaan minulla tuo uppoutuminen on useimmiten reaktio johonkin tapahtumaan tai tilanteeseen, joka on rasittanut psyykettä. Toisaalta tuollaisen mielikuvituskohtauksen aikana voin olla noissa maailmoissa 3-4 päivää yhteen menoon. Se on todella kummallista, koko kropan reaktiot seuraavat tuon mielikuvitusmaailman tapahtumia, vaikka fyysisesti olen kyllä ihan normimaailmassa. Minulla ainakin tuollaisen mielikuvitusmaailmajakson aikana on tyypillistä, että en pysty palaamaan takaisin oikeaan maailmaan. Palaan sitten itsekseni, kun kohtaus on ohi.
Edellä oleva kirjoittaja arveli, että jos ihminen on omissa maailmoissaan niin se saattaa johtaa psyyken sairastumiseen. Asia on nimenomaan toisin päin, psyyke on jo sairastunut tai rasittunut ja siitä on sitten seurauksena tuo muihin maailmoihin vaipuminen. Kyseessä on siis sairauden oire, ei sen syy.Vaikka mielikuvitusmaailmassa oleminen ei olisikaan ihmisten enemmistön mielestä tervettä tai millaan mittarilla katsottuna OK, niin onhan se kuitenkin omaa...ja ehkä itselle lopultakin parasta.
Itse kuulun miehenä näihin raaveilijoihin. Olin vähän aikaa naimisissakin, mutta vaimoni sai muutaman vuoden jälkeen tarpeekseen ja lähti.
En tulisi toimeen ilman täysillä uppoutumista mielikuvitusmaailmoihin. Muutun vaan enemmän harhaiseksi ilman niitä.
Olen hyväksynyt haaveilevan mielenlaatuni. Niin sukulaisenikin. Ollaan joulukorttitasolla kaikessa yhdessä olossa. - Dissotar
Näinhän se on, että tuo haaveilu ei ole ollenkaan se pahin vaihtoehto. Minunkin terapeuttini painotti, että se on ollut minulle elämäni aikana arvokas keino selvitä, välttää täydellinen henkinen romahtaminen ja mielenterveyden menetys. Vaihtoehtoiset keinot olisivat monesti vielä pahempia, kuten alkoholi/huumeet tai itsemurha. Missään nimessä ei saa yrittää pakottaa jotain lopettamaan tuota haaveilua, jos se nyt olisi edes mahdollista. Toisaalta noita omia haaveitaan analysoimalla voi oppia paljon itsestään ja toiveistaan.
Kyllä minullekin ovat sellaiset tilanteet tuttuja, joissa tuo haaveilu on ainoa pelastus ja luojan kiitos pystyn edes siihen.
- Makeaherkku325
Täsdä linkki
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Maladaptive_daydreaming_(pakonomainen_haaveilu)- gemf
Kaikilla psykologisilla ilmiöillä on joku adaptiivinen mekanismi. Toisen adaptio on toisen maladaptio.
- haavei
Maladaptive daydreaming (pakonomainen haaveilu)
Sivun huomautukset
Sivulta puuttuu ensiarviointi.
Maladaptive daydreaming (pakonomainen haaveilu) on psykologinen termi, jota ensimmäisenä käytti professori Eli Somer kuvaillakseen sellaisen ihmisen tilaa, joka haaveilee tai fantasioi ylettömästi. Joskus tämä on seurausta hyväksikäytöstä tai muusta psykologisesta traumasta. Pakonomainen haaveilu on oireena monessa mielenterveyden häiriössä. DSM-IV-TR:ssä (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders-5, tekstiversio) se on luokiteltu dissosiaatiohäiriöksi, kun taas ICD-10:ssä (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems-10) se on nimellä Maladaptive daydreaming ja sitä ollaan luokittelemassa itsenäiseksi neuroottiseksi häiriöksi. Tällä hetkellä se on vielä listattu oireeksi.
Pakonomainen haaveilu on listattu oireeksi myös pakko-oireisessa häiriössä, estyneessä persoonallisuudessa, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriössä, kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ja skitsofreniassa. Lisätutkimusten kautta psykologit pyrkivät saamaan sen luokitelluksi itsenäiseksi neuroottiseksi häiriöksi.
Pakonomainen haaveilu johtuu tavallisesti suurista määristä stressiä, masennuksesta, ahdistuksesta, yksinäisyydestä, huonosta itsetunnosta, sosiaalisista vaikeuksista, tunteesta, ettei sovi joukkoon ja reaktiosta tunteelliseen ja psyykkiseen hyväksikäyttöön ja sanalliseen väkivaltaan ja/tai laiminlyömiseen varhaisessa lapsuudessa, varhaisessa teini-iässä tai varhaisessa aikuisuudessa.
Moni potilaista ahdistuu, masentuu, kärsii depersonalisaatiosta/derealisaatiosta ja jotkut jopa hallusinaatioista. Äärimmäisissä pakonomaisen haaveilun muodoissa ja silloin jos haaveiluun liittyy ahdistusta ja vainoharhaisuutta, ovat ihmiset kertoneet kuulevansa ääniä ja näkevänsä ihmisiä ja asioita heidän päiväunistaan. Pakonomaisilla haaveilijoilla on usein päiväunia, joissa on elokuvia ja tarinoita muistuttavia juonia.
Pakonomaisen haaveilun oireet vaihtelevat potilaskohtaisesti. Yleisimmät oireet ovat:
Pakkomielteinen käytös (Jatkuvat päiväunet, jotka ovat vaikeita työntää pois mielestä)
Pakonomainen käytös (Astelu, edestakaisin keinunta, esineiden ravistelu)
Tunteellinen kiintymys päiväunien hahmoihin
Tunteiden näyttäminen päiväunien hahmoille (Nauraminen, itkeminen, elehdintä, ilmeiden muutokset)
Laimeaa ja vahvaa ahdistusta (osittain epätavallista)
Masentuminen
Epätavallisia ja/tai toistuvia mielialan heittelyjä
Kehittyvä tai paheneva depersonalisaatio ja derealisaatio
Vihastuminen tai pahoillaan oleminen kun päiväunelmointi keskeytetään
Koulussa suorituminen huononee
Helposti hermostuminen
On melkein koko ajan tai koko ajan ”etäinen, huumaantuneessa ja irrallisessa tilassa” (Tarkoittaen, tyhjää tuijottavaa, nuokkuvaa ja/tai ei kiinnitä huomiota ympäristöön)
Psykiatrit ja psykologit ovat useimmiten tietämättömiä pakonomaisesta haaveilusta. Tällä hetkellä sitä pidetään pakko-oireisena häiriönä, ADHD/ADD:na ja kaksisuuntaisena mielialahäiriönä.
Monilla ihmisillä on elokuvamasia ja tarinamaisia päiväunia. He voivat myös käyttää henkilöjä ja tapahtumapaikkoja jo olemassa olevasta fiktiosta tai todellisesta elämästä.
On raportoitu fyysisistä oireista haaveillessa, sen jälkeen tai jopa ennen sitä. Raportoituja oireita:
Päänsärky
Huimaus
Keskittymisvaikeudet
Rintakivut
Pahoinvointi
Pistely käsissä ja jaloissa
Nykiminen
Sekavuus
Harhaluulot
Ahdistus
Tunne lisääntyneestä energiasta
Tunne vähentyneestä energiasta
Moni ihminen on kertonut päiväunelmointinsa kestävän 1-5 tuntia ja jotkut ovat sanoneet sen kestävän jopa 14 tuntia tai enemmän.- paskapuheen-paljastaja
Tuo paska ei perustu mihinkään tieteellisiin tutkimuksiin. Se on vain tuulesta temmattu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.4663664Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek152726Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2762114Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden
"Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia4431988Miksi me ei mies voida edes viestitellä irl?
En odota enkä vaadi mitään, voitaisiin vain olla yhteyksissä jollain tapaa ihan oikeasti.841344- 1561251
Oliko Farmi-finaalitehtävät mielestäsi tasaveroisia Lloydin ja Johannan välillä?
Onnea Farmi-voitosta, Lloyd. Et tainnut olla ihan kaikkien suosikki, mutta puskit voittoon! Oliko finaalitehtävät miel631108- 791025
Rakennetaanko yhdessä?
Haluaisin rakentaa sun kanssa yhteistä tulevaisuutta❤️ Onko meistä siihen? Huomaan että sulta puuttuu se joku tärkeä elä411008- 56999