Mieheni haluaa lapset kirjoille itselleen. Meillä on vuoroviikko-systeemi. Olen ymmärtänyt, että jos kirjat ovat vain isällä,
1. Asumis- tai muita tukia ei maksettaisi kriisitilanteessa minulle lapsista ollenkaan
2. Mies voisi muuttaa lasten kanssa minne tahansa Suomessa enkä mahtaisi sille mitään
Lastenvalvoja ehdotti, että molempien luona olisi yksi lapsi kirjoilla, jolloin luottamus säilyisi. Mies ei suostu tähän. Hän haluaisi kaiken kontrollin lapsiin ja myös lapsilisät itselleen, vaikka on suurituloisempi.
Onko teillä kokemusta siitä, mitä voi menettää, jos ei ota lapsia kirjoille luokseen? En halua riidellä turhasta, mutta tuntuu pahalta luopua oikeuksistaan.
1. Asumis- tai muita tukia ei maksettaisi kriisitilanteessa minulle lapsista ollenkaan
2. Mies voisi muuttaa lasten kanssa minne tahansa Suomessa enkä mahtaisi sille mitään
Lastenvalvoja ehdotti, että molempien luona olisi yksi lapsi kirjoilla, jolloin luottamus säilyisi. Mies ei suostu tähän. Hän haluaisi kaiken kontrollin lapsiin ja myös lapsilisät itselleen, vaikka on suurituloisempi.
Onko teillä kokemusta siitä, mitä voi menettää, jos ei ota lapsia kirjoille luokseen? En halua riidellä turhasta, mutta tuntuu pahalta luopua oikeuksistaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
50/50 huoltajuus ei ole monessakaan tapauksessa lasten etu, ihan taloudellisista syistä. Karkeana esimerkkinä: joka toinen viikko eletään yltäkylläisyyden ja joka toinen viikko köyhyyden keskellä. Elatusmaksut hieman tasoittavat tilannetta, JOS lähivanhempi on pienituloisempi. Etävanhemmallehan ei elatusmaksuja makseta. Tuo haiskahtaakin vähän sille, että mies haluaa lähivanhemmuuden siksi, ettei hänen tarvitse maksaa elatusmaksuja. Näin ainakin jos hänellä on paljon suuremmat tulot kuin sinulla. Millaiset tulot teillä on, kiinnostaisi tietää? Oletteko jo puhuneet elatuksesta?
Tasa-arvoa vanhemmuuteen-isät pois paitsiosta.
Lappeenrannan ammattikorkeakoulu.
Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta
Tavoite
Projektin tavoitteena oli tuottaa koulutus, joka lisäsi ammattilaisten kykyä arvioida isän tai äidin soveltuvuutta huoltajuuteen ilman sukupuoleen liitettyjä stereotypisiä käsityksiä. Projektin painopisteenä oli isänäkökulman lisääminen ammattilaisten työhön siten, että miesten ja naisten tasa-arvoisuus toteutuisi myös erotilanteissa entistä paremmin. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisella voitiin parantaa isän osallistumista lasten elämään.
Eroperheiden vanhempien hoivavastuun tasapuolisempi jakautuminen ja isän roolin vahvistaminen lisäsi miesten ja naisten tasa-arvoisuutta työelämässä.
Kohderyhmät
•Suomen sosiaalialan ammattilaiset, jotka työskentelevät eroperheiden kanssa
Välilliset kohderyhmät
•Eroperheet
•Eroperheiden työnantajat
•Eroperheiden lasten hoitopaikat
•Työterveyshuolto
•Kouluterveydenhuolto
•Neuvolat
•Huoltajuuspäätöksiä tekevät tuomarit
•Maahanmuuttajatyön viranomaiset
•Sosiaalialan koulutusta järjestävät oppilaitokset
Projektin toteutusaika: 1.1.2010 - 31.12.2011
Rahoittaja: ESR/STM
-------
Pidä lapsilisät itselläsi vaikka lapset olisi kirjoilla isällään ja lain mukaan ilman etävanhemman lupaa ei voi muuttaa minnekkään kauemmaksi. Paras ratkaisu olisi että toinen lapsi on sinun luona kirjoilla ja toinen isän luona niin ei periaatteessa tarvitse maksaa elareita. Joskus on semmoinen tilanne vaikka lapset ovat suurituloisemman luona kirjoilla niin voi joutua maksamaan ekla´reitä köyhemmälle vanhemmalle.
Lähivanhempi voi aivan hyvin muuttaa kotimaassa minne lystää, ja ilman lupaa.
Lähivanhempi ei koskaan joudu maksamaan elareita, ei vaikka tulot olisivat kymmenkertaiset etävanhemman tuloihin nähden.
Lapsilisät toki voidaan ohjata ihan kumman tilille tahansa. Kuitenkin ainoastaan yhdelle tilille (ei siis kahdelle erilliselle).
Näin on. Paitsi että lapsilisän yksinhuoltajakorotus maksetaan vain lähivanhemmalle.
Mies vaati itselleen heti eron jälkeen kaikki lapsilisät vaikka on aina ollut suurituloisempi. Minulla ei taida olla mitään mahdollisuutta saada enää lapsilisiä tai lasten kirjoja? Tässä on nyt kyseessä kontrollifriikki ja kiusaaja. Mihinkään neuvotteluun hän ei ole suostunut.
Voit viedä asian käräjille tarvittaessa. Lasten ikä ja monet muut seikat vaikuttavat.
Juttele oikeusaputoimistossa asian puolista. Älä nyt lähde mielistelemään miestä, se tuo hetken helpotuksen ja kymmenen vuoden piinan jos hän saa kaikessa tahtonsa läpi.
Olet pudonnut sosiaalisista avuista jos miehestäsi tulee yksin lähivanhempi. Älä suostu jakamaan lapsia: toinen lapsi toiselle ja toinen toisellekaan.
Nyt oikeusaputoimistoon pika pikaa, ennenkuin on myöhäistä. Sisareni lapset lapset meni juuri tuollain miehelle kokonaan, sisar oli masentunut eikä jaksanut taistella lapsistaan silloin eikä mistään muustakaan.
Mies lupasi kaikkea kaunista, kun tekee vain sellaisen sopimuksen ettei sisareni vie lapsia hänen luotaan, kuten niin monet eronneet vaimot ovat vieneet.
Mies vei lapset 4kk kuluttua, 600km päähän ja asuu nyt jonkin laisessa avoliitossa...
Lastenvalvojan ehdotus on se järkevin. Kannattaa luottaa ammattilaiseen.
Älä missään nimessä suostu exäsi vaatimuksiin vaan laita kova kovaa vasten. Itse uskoin kaiken sujuvan hyvin, sillä erosimme aikoinaan hyvissä väleissä. Tein virheen jo silloin kun en vaatinut että lähdemme tekemään huolto- ja elatussopimukset lastenvalvojan luokse. Sovimme asioista keskenämme suullisesti. Olinkin kovan kiristyksen alla kun ex alkoi jonkin ajan kuluttua ukhailemaan elatusmaksuilla, lasten huollolla jne. Siinä vaiheessa kun asiat ei menneetkään hänen mielensä mukaan niin p*skaa satoi niskaan. Nyt kaikki sovittu lastenhuoltajan luona eikä pääse enää kiristämään. Pidä kiinni oikeuksistasi!
Et suostu, missään tapauksessa. Oikeuteen juttu, ellei muu auta, pian.
Suostut sopimukseen mihin vain itse olet tyytyväinen. Tuohon suostuessasi et saa asumistukea jossa lapset otetaan huomioon tms etkä lapsilisiä koska ne maksetaan lainmukaan vanhemmalle jonka luokse lapset kirjoilla. Jos ns.puolitatte lapset molemmat saavat yh-lisän. Koulu laitetaan osoitteen mukaan ja kauempana asuva ei saa ilmaista kyyditystä lapselle kouluun..Itellä 3 joista 1 kirjoilla toisella ja voin sanoa että ikinä en siihen enää suostuisi kun vastapuolena ei niin tervejärkinen henkilö..kumminkin yhteishuoltajuudessa molemmat rahallisessa vastuussa ja jos sinulla pienet tulot ja ilkeä ex vastassa voi olla ihan mitä tahansa pienempituloisuuteen vedoten vastassa sitten jälkeenpäin.
Normaalissa palkkatöissä oleva henkilö ei saa itään asumistukia koska jos tukiatarvitsee niin tulot ovat vain jotain 500€ kuussa mutt jos tienaa 2500-3000€ mikä on normaalit tulot niin on ihan turha hakea mitään tukia kun niitä ei saa.
Asuuko teilläkin pirttihirmu? Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi. Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.
Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona ja parisuhteessa. Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten reviireille tunkeutuen. Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan. Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen, koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu. - Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään. Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan, toiset uhriutuvat loppuelämäksi. - Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn itsensä ulkopuolella.
Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit. Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi noudattaa. - Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta. Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni, olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa. - Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai lapset ovat.
Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono mies oli. - Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein. Mies on naisen oma projekti Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt.
Naisella on tapana ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan ""tietää"", että koska miehellä ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla. - ""Tietäminen"" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä, vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee. Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi. Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: ""Kyllä minä sen muutan""! Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen. Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä. - On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten omaa patologiaa. Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja.
pirttihirmu?, 21.10.2005
----------------------------------------------------------------
"Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona ja parisuhteessa."
Naista kohdellaan huonommin parisuhteessa kuin hän itse tajuaakaan. Nainen sopeutuu, alistuu ja sietää kaltoin kohtelua/hyväksikäyttöä enemmän kuin laki sallii, vaikka on vuosi 2015. Nainen ei osaa pitää huolta omista rajoistaan, joten hän myös sallii miehensä väärät teot lapsia kohtaan. Kyllä suomalainen parisuhde perustuu nimenomaan miehen hyvinvointiin. Naisen pitäisi aina sietää kaikkea, vaikka miten huonosti kohdeltaisiin. Jos nainen haluaa eroa, niin hänet syyllistetään siitäkin. Ja kirjoituksesi perusteella naisia syyllistetään myös siitä, ettei nainen tunne oloaan hyväksi parisuhteessa. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa, myös naisella.
Perheväkivaltaa harjoittavat edelleen etupäässä miehet. Naiset salailevat ja piilottelevat, vähättelevät sitä, vaikkei pitäisi. Nykyisin erotaan aivan liian vähän, paljon enemmän pitäisi erota, kuin sietää väkivaltaa - henkistä tai fyysistä.
Jokainen on oman parisuhteensa asiantuntija. Jos toinen haluaa eroa, hakee sitä, lähtee, ja toinen aloittaa "erosodan", niin se vain todistaa sen, ettei lähtijä turhaan lähtenyt.
Jos on koti siivoton, niin kenenkähän vikana sitä pidetään? Vaihtoehtoja on naisella kolme:
1. Siivoat aina yksin ja saat kirkkaan marttyyrinkruunun ja katkeran mielen
2. Suljet silmät lialta, siihenhän tottuu, ja korvat naapureiden ja sukulaisten vihjailusta emännän kyvyistä huolehtia kodista ja perheestä, jopa mielenterveysongelmista
3. Koetat osallistaa muun perheen, jolloin olet tyranni tai pirttihirmu, vähintään nalkuttaja. Ei paljon auta jos vaadit perhettä äänestämään, minä viikonpäivänä he haluavat siivota, saat vain muun lisäksi hullun maineen.
4. vaihtoehto: muutat erilleen viihtyisään yksiöön tai kaksioon. Jätät halveksuvat laiskat perheenjäsenesi sotkuineen taaksesi, et huoli samaan asuntoon enää. Orjatyöstäsi pääset vetoamalla pikkuruiseen asuntoosi ym. Viihtyisää ja rentouttavaa. Seuraavan miehen katsot siistin ja kätevän, sellaisen joka siivoaa yhtä lailla.
Näinhän se menee. Ensin vaimo haluaa ison kodin jossa kasvattaa lapset aikuisiksi. Sitten kun lapset eivät olekaan äitinsä kopioita ja alkavat käyttää omaa tahtoaan tulee äidin aika pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja aloittaa oma elämä eli itsenäistyä. Ja alkaa viihtymään. Mutta tuliko ne lapset kasvatettua aikuisiksi?
Kasvatustehtävä on mahdoton jos perheenpää torpedoi äidin kaikki toiveet. Hulluksi nimittely siinä vaiheessa kun puhutaan kotitöiden oikeudenmukaisesta uusjaosta on jo sen merkki että "lusikat jakoon".
Tässä on nyt taas tää älytön juttu Suomen lainsäädännössä, ettei lapset voi olla kirjoilla kahdessa paikassa. Miten se mikä Ruotsissa toimii hyvin, voi täällä olla muka mahdotonta ja vihonviimeisen kamalaa lapsille?
Älä anna. Ja miksi vuoroviikko-systeemi? Teidän välinne eivät kuullosta kovinkaan luottamuksellisilta ja sopuisilta.