Vakituisen työpaikan ja muuttumattomien työaikojen lieveilmiöinä syntyy kaikenlaista omituista ja toistuvaa. Aina samassa paikassa ja samaan aikaan ohitseni kävelee aamulla nainen, joka on kävellyt minua vastaan jo vuosia. Me emme ole koskaan keskustelleet sanaakaan, mutta minä jopa tiedän millainen ääni hänellä on, koska hän puhui tänä aamuna puhelimeen. Ja ensimmäisen kerran, siinä rupatellessaan, hän vilkaisi minua silmiin. Yleensä emme juuri katsele toisiamme, mikä on tietenkin vale, sillä kaikki katsovat kaikkea.
Minusta tuntuu, että me taisimme sillä hetkellä ystävystyä.
(Ystävällistä hihitystä)
Minusta tuntuu, että me taisimme sillä hetkellä ystävystyä.
(Ystävällistä hihitystä)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ajatella, että minä tiedän mitä hänen vaatekaapissa on ja mitä eteisen henkareissa roikkuu, kenkätelineissä seisoo.
(Kuvitella -naurua)