Olisihan se pitänyt arvata,että en tule saamaan lapsensa hankkineilta juuri laisinkaan asiallisia viestejä.Vaan sitä samaa paskaa mihin törmää muutenkin.Eli pitääkö tästä vetää johtopäätös ettei tästä aiheesta voi saada asiallista keskustelua aikaan?
Joten kysympä nyt teiltä lapsettomuuden valinneet.Onko missään mitään sivua juuri meille? Tiedän yhden,mutta epäillyttää se kirjautuminen...mihin lie tietoja käyttävät. Olisi ihan mukava vaihtaa ajatuksia asiasta ilman näitä "olette henkisesti sairaita" ym. asiattomia kommentteja.
Joten kysympä nyt teiltä lapsettomuuden valinneet.Onko missään mitään sivua juuri meille? Tiedän yhden,mutta epäillyttää se kirjautuminen...mihin lie tietoja käyttävät. Olisi ihan mukava vaihtaa ajatuksia asiasta ilman näitä "olette henkisesti sairaita" ym. asiattomia kommentteja.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Miksi epäilet lapsettomien omia sivuja ja niiden laatijoita?
Pelkäätkö että taustalla on lapsellisten mafia?
Älä pelkää- tule mukaan Meeri.
Olen hiukan yli kolmekymppinen, enkä koskaan ole edes leikilläni ajatellut perheen perustamista. Seurustelusuhteitakin mennyt iitä syystä poikki, mutta en voi alkaa elämään toisen unelmaa, jos se ei itsestä tunnu oikealta.
Että kyllä voidaan - ja asiallisesti - aiheesta keskustella.
Lapsien tyrkyttäjät ovat saaneet sinut luulemaan olevasi outo.
että lapsettomuuden valinneet oisi mitenkään sairaita. itsekkin olen ihan täysissä järjissäni. mutta kun en tunne olevani ns äiti ihminen niin miksi pitäisi hankkia lasta??
kyllä lemmikkikin riittää hellyyden kohteeksi vähemmällä vaivalla.
minusta jokainen hankkii lapsen tai sitten ei. (mut jos ei lasta halua niin ei halua se siitä)
Harvoin sairaana kun lapsiperheelliset ovat jatkuvasti jonkun viiruksen kourissa.
Eikä yksikään lapsien tyrkyttäjä saa minua epäilemään järkeäni, koska sitä ei ole lähipiirissänikään kukaan epäillyt. Olen saanut vain kannustusta, mutta nyt ihmettelen, että onko todella noin että lapsiperheelliset vielä mitätöi jopa lapsettomuuden valinneiden älynkin?
Millä perusteella? Nouseeko älykkyysosamäärä vanhemmuudesta? Ja jos ei SIITÄ, SYNNYTÄ IMETÄ niin vähentääkö se jotain äo:ta yläpäästä?
"Päästään sairaat" eivät kykene niin järkevään ajatteluun, jotta kykenisivät miettiin mikä on itselle paras vaihtoehto. He tekee mitä lystää hetken mielijohteesta ottamatta vastuuta teoistaan.
Lapsettomuuden valinneet ovat lapsen saaneiden mielestä:
1) itsekkäitä.
2) äidinvaistot eivät ole heränneet (vielä).
3) kuitenkin kateellisia lapsen saaneille.
4) eivät kykene lapsia saamaan, vaikka haluaisivatkin.
5) tulevat katumaan päätöstään.
6) aika kuluuu tietty kapakoissa ja muissa pintaliitopaikoissa.
7) heillä ei ole miestä/naista ja jos onkin, niin suhde ei voi kestää.
8) vihaavat lapsia.
9) he eivät voi olla todellisuudessa onnellisia.
10) jos heillä on lemmikkieläin, on se tietenkin lapsen korvike.
Ja em. kuvitelluista syistä lapsen saaneet kokevat tarpeelliseksi omaa tapaansa elää lapsettomille tyrkyttää.
no tässä miun näkö kulma:) toki viihdyn lasten seurassa (olenhan täti) mutta en ole kateellinen lapsen omistaville ihmisille. koska äidin vaistoa ei ole pätkän vertaa. enkä usko että ns "tunteeton äiti" on hyväksi lapselle.
minulle lemmikki ei ole korvike lapsen ainankaan. seuraa vaan eli voisi verrata "seuran korvikkeena"
itsekäskään en ole ja absolutisti enkä edes tupakoi.
seurustelen mutta en voisi kuvitella lapsia hankkivani. (ja se on hyvä miesystävän mielestä) onneksi!
onnellinen olen ihan näin:) mutta en vihaa lapsia. mutta tosiaankin en niitä myös itselleni huolisi. (lapset on kivoja niin pitkään kunhan eivät omia ole)
Tunteeko edes kukaan lapsiperheellinen hyvin yhtäkään vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinnutta? He eivät jostain syystä enään siedä eikä kaveeraa lapsien teon jälkeen lapsettomien kanssa. Mutta sukulaisuus suhteet ei yleensä katkee jos sisaruksista joku on lapsettomuuden valinnut.
Ja vielä lisää...
11) Jos lapsettomalla on mies, se ei ole normaali
12) Klamydia on vienyt lisääntymiskyvyn
13) Kituvat yksinäisen vanhuuden
14) Heitä ei kukaan hoida vanhana
15) Elävät luonnonvastaisesti
16) ( uskovaisten pelottelu "mörköineen"...)
Voi v****u mitä IDIOOTTEJA piisaa...Noitavainojen aikaan tuollaiset ennakkoluulot olisi vielä mennyt, mutta ei helvetti 2004 luvulla! MISSÄ KELLARISSA NÄÄ TYRKYTTÄJÄT OIKEIN ELÄÄ??????????????
Monta kertaa olen toivonut, että mullekin tulisi sellainen "tahdon lapsen"- mania, mutta ei sitä tule. Mä en vaan tahdo lapsia eikä se merkitse sitä ettenkö pitäisi lapsista. Tulevaisuudessa suuntaudun työhön, jossa ollaan lasten kanssa ja se tuntuu oikealta. Ne omat saavat kuitenkin jäädä.
Olen nuori ja minulle toitetaan jatkuvasti, että mielesi muuttuu kunhan vähän kasvat, mutta mä vaan tiedän ettei se siitä muutu. Muiden suhtautuminen on nuivaa: olet jotenkin henkisesti jälkeen jäänyt jne. Kyllähän jokaisen naisen tulisi haluta lapsia...
Kaverit ympärillä saa lapsia ja mitä enemmän ne niitä saa sitä vähemmän mä niitä haluan. Kai mä sitten olen jotenkin surkea tapaus...olisi tosi kova jutella aiheesta ihmisten kanssa.
minullakin siskot lisääntyvät ympärillä ja aina kun on hetken pienen "kakka käärön" kanssa niin kyllä se lyö biologisen kellon hiljaiseksi.
niin minullekkin on sanottu että kunhan tuosta kasvat varmasti haluat lapsia! miksi ihmeessä?? jos ihmistä ei ole "luotu" äidiksi. että ihan muitten lapsien hoitaminenkin riittää.
minusta se on jokaisen oma valinta.
Omalta kohdaltani luulisin,että yksi syy siihen miksen lapsia halua on se,että näen sen arjen toisin.Lähipiirissäni on kuitenkin lapsia ja olen ollut tekemisissä asian kanssa ja nähnyt osan siitä mistä on kyse.Ja vaikka kuinka olen leikkinyt ajatuksella en vain löydä niitä ruusunpunaisia laseja.Ja eipä siinä tarvi asiaa pidemmälle pohtiakkaan.
ihan sama täällä. sekin kun justiinsa näkee läheltä mitä se on niin näyttää myös justiisa sen että ei se nyt niin ihanaa ja mahtavaa ole. vaikka jotkut sitä yrittääkin (tyrkyttää) ja sanoa et voi kun nuo meijän pienet on niin ihania ja mahtvia.
totta olen myös sitä mieltä et eipä sitä tosiaankaan tarvitse sen enempää miettiä kun on oman päätöksensä tehnyt:)
Olen tiennyt koko "kypsän" ikäni etten tule hankkimaan omaa jälkikasvua. Samalla tavalla tiedän myös etten tule uskoon enkä muutakaan eli suhteeni lisääntymiseen kuuluu maailmankatsomukseeni elämästä. Koskaan en ole asiassa ollut 'en-tiedä/ehkä'-kannalla, enkä näe että muuttaisin mieltäni noin vain. Tuuliviirimäisyys on todella kaukana luonteestani(on aina ollutkin) vaikkakin olen vielä kohtuu nuori(26). Silti minun vakaumukseni kyseenalaistetaan ainakun lastenhankinta-asia tulee esille. Esitetyt väitteet ovat yleensä tuon aikasemman listan mukaisia mikä sitten pistää hieman ärsyttämään.
Minulle riittää että olen todella moninkertainen setä/eno, nimittäin sisarukseni ovat suorituneet suvunjatkamisesta kiitettävästi. Itseasiassa nuorekkaana setänä/enona on ihan mukavaakin olla eikä sukukaan kysele perheen perustamisen perään.
Toisaalta valinnastani on jotain huonojakin puolia. Ensimmäisenä tulee mieleen kun suurin osa naisista kuitenkin haluaa jossakin vaiheessa jälkikasvua, on kaikinpuolin sopivan kumppanin löytäminen pahasti kivenalla. No koskapa elämä on ollut reilua.
Enkä tule haluamaankaan. Enkä edes ole halunnut hoidella sukulaisten lapsia. Jos siellä kyläili niin äkkiä pois sieltä karmeasta metelistä ja sekasotkusta.
Musiikin kuuntelukin oikein lujalla on kivempaa kuin kuunnella suoraa kirkumista ja kurkkutorvi jo käheenä huutamista. Kamalaa sisarusten ja vanhempien välistä tappelemista ja riekkumista, tavaroiden ja paikkojen rikkomista ja heittelemistä.
Lapsettomuuden valinneita työskentelee myös lasten hoito ammateissa kasvattajina, opettajina yms. Mutta eivät silti halua omia!
Joskus (oikeastaan aika usein) on tullut mieleen, että ihminen, joka tyrkyttää toiselle omaa systeemiään, korostaa sen erinomaisuutta ja olemista ainoa oikea vaihtoehto, itseasiassa vain haluaa todistella itselleen oman valintansa oikeellisuutta. Voi nimittäin olla, että on paniikinpoikanenkin iskenyt, kun käärö huutaa yöt ympäriinsä ja molemmilta vanhemmilta pinna katkeilee jne. jne. Nämä parisuhteen jutut varmaan tiedätte. Tai sitten myöhemmin vain saadakseen itsensä uskomaan oman uhrautumisensa arvo ja välttämättömyys.
Voi olla vaikea kyseenalaistaa terveellä tavalla oman valinnan erinomaisuutta, kun se oikeasti on vaakalaudalla. Saahan omia päätöksiä vähän kyseenalaistaakin, ilman että niitä aivan vääriksi tarvitsisi mainita. Kaikilla valinnoilla on puolensa. Oma heikkous vanhempana on todella terveellistä tunnustaa, kuin myös omien lasten huonommatkin puolet, niitäkin kun jokaisella on.
Olen itse kolmen lapsen isä, käsittääkseni melko onnellinen sellainen. En nyt kuitenkaan ole koskaan kokenut tarvetta mitenkään kuuluttaa, miten loistavaa ja ainoa oikea vaihtoehto tämä perheen vetäminen ja kersojen kasvattaminen on. Tulipahan vaan sellainen päätös joskus tehtyä kun sopiva nainen sattui samaan kelkkaan. En ole katunutkaan. Tämä oli vaihtoehto, jonka omasta vapaasta tahdostani valitsin muiden joukosta.
Onnellista Uutta Vuotta kaikille ja rohkeutta omien valintojen tekemisessä!
Meerille vielä. Rustasin ajatuksia siihen edelliseen aloittamaasi keskusteluunkin. Toivottavasti vielä maltat senkin lukea.
Lapsiperheellinen sanoa, ettei tämä nyt aina ole niin ruusuilla tanssimista, että harkitkaa tarkoin mihin olette lähtemässä ennen lapsien tekoo! Että kaikille se ei välttämättä sovi! Ja vielä pitää varautua eroonkin ja yksinhuoltajuuteenkin jos kaikki ei menekkään aivan suunnitelmien mukaan.
Oletko siis tarpeen vaatiessa valmis kasvattamaan yksin lapset? Ja siinä samassa vielä hakemaan uutta kumppania ja aloittamaan uuden seurustelusuhteen jos sellainen löytyy.
Mietitäänkö näitä asioita oikeesti siinä suhteen alku huumassa kun tuoreet sormukset kiiltelee sormissa ja vannotaan ikuista rakkautta. Vannotaan rakastavansa myötä- että vastoikäymisissä ja lapset tehdään sillä periaatteella ettei ikinä erota.
Reiskan ajatukset ovat fiksuimpia ja älykkäämpiä mitä muiden miesten ovat olleetkaan. Toivotan onnea uudelle vuodelle ja kaikkea hyvää perhe projektillesi!
”Lapsiperheellinen sanoa, ettei tämä nyt aina ole niin ruusuilla tanssimista, ”
Tässä on ongelman ydin! Pitää aina olla ”ruusuilla tanssimista”!
Ja lisäksi sen, että nykyään askel pettämiseen on tosi lyhyt... Erotaan helposti olipa perheessä sitten lapsia tai ei... Ihastutaan uuteen ihmiseen ja heti erotaan. Syvä rakkaus on tipotiessään... Lapseton vain ”siirtyy vapaille markkinoille” kun taas äidistä (useinmiten) tulee yksinhuoltaja.
On ihan mukava lukea juuri tälläisiä asiallisia viestejä.Niistä ainakin huomaa, että ihminen on ajatellut asiaa. Eikä ole tälläistä absoluuttista totuutta johon ei ole muita vaihtoehtoja.Elämä kun ei ole sellaista.
Olen iloinen puolestasi,että elämä on mallillaan.Uskon myös, että sinulla on melko hyväät eväät annettavaksi jälkipolville.
on oma mieli pide. noistakin jutuista ja se on hyvä että sinä ainankin olet älynnyt olla tyrkyttämättä toisille periaatteitasi.
mutta ei minusta se tee lapsettomistakaan huonoja ihmisiä jos he eivät osaa luopua periaatteistaan. ne on niitten ja lapsien omistavilla omansa.
tokihan jos raskaus muuttaa ihmistä mutta kuten jo mainitsinkin lapsi tuskin tykkäisi "tunteettomasta äidistä" joten vaikka nyt lasta halumattomat pitäisikin periaatteitaan itselleen sopivana niin minusta se on ok! koska pitäähän äitin olla äiti eikä mikään kaveri lapselle.
hyvähän se myös on jos reiskakin on löytänyt ihmisen joka on äiti ihminen jo ihan luonnostaan se on hienoa. ja oppinut itse myös että isyys on mukavaa:)
mutta tosiaankin sekin on totta että kaikkien hermot ei kestä huutavaa lasta (yöt läpeensä). mutta en minä siinnä muuta näe kun jokaisen oman valinnan kestääkkö vai ei.
olen myös toki itse miettinyt että jos joskus sattuisi (vahinko) ja kun en mitään halua tappaa niin kävisin eittämättä yh:ksi. koska jos joku se mies oisi siinä liikaa.. koska no sanotaan näin pinnani venyisi lapsen kanssa taivaisiin mutta mitään ruttunaamaista ukkoa en kävisi katselemaan.
omien valintojeni tähden. mutta toivon että niin ei käy.. koska lapsi ei saisi minusta äitiä vaan kaverin. tässä tämä lapsettomuuden valinneen periaate.
Rakkautta ei ole ollut, eikä sitä ole ihastumis jakson jälkeen edes tullutkaan ikinä monilla.
Todellinen rakkaus tulee vasta monien vuosien yhteiselon jälkeen jos on tullakseen.
Pinnallinen ihminen luulee ihastumisen tunnetta heti muka joksin "rakkaudeksi" ja hylkää heti vastoinkäymisien tullen "rakkaansa"!
Jos erotaan niin suhde ei ole ikinä rakkaudeksi muuttunutkaan vaan joku kumman uutuuden viehätyksen tunne on kadonnut! Mikä siinä ihmisessä aluksi viehätti, niin miksei viehätä enään? Tuliko arki kuvioihin ja löytyikö kumppanista jotain kummalisia piirteitä joista ei tykätäkkään? Miten joku kykenee sitten niin huijjaamaan ettei toinen heti huomaa huonoja puolia?
Onko joku muka itse niin täydellinen, ettei mitään muutoksia huomaa itsessään vaan kaikki kumppanissaan? Kaikki muuttuu ja kasvaa, ne vaan pitää muuttaa positiiviseksi itsessä sekä toisessa!
Erottu ei olla, mutta riidellään kuin "kissat ja koirat" välillä. Olen suvaitsevainen kun taas mieheni on erittäin ahdasmielinen ja pelkää kaikkee ympärillään olevia ihmisiä tai muutoksia.
Itse en pelkää mitään mutta miten saada kumppanikin "pelkäämättömäksi"? Niihin ihmisiin joihin olen tutustunut niin he eivät ole mitään pahaa tehneet meille, mutta kun äijäni on sairas päästään ja ennakkoluuloinen, niin siitä ne kamalat riidat tulee.
Rakastamme toisiamme, mutta riitaa aiheuttaa se juuri luonteemme eriäväisyys. Mieheni ei päästä lähelleen ketä tahansa ulkopuolista paitsi sukulaisensa ja niissäkin riittää "renttuja" ja niitä jotka eivät hyväksy minua. Mutta muinulla ei
saisi olla ketään ystäväpiiriä sukulaistataan puhumattakaa. Mieheni luokitteleee kaikki ympärilläni olevat ihmiset epäkelvottomiksi.
Hänen sukulaiset ja ystävät saa tulla kylään mutta ei minun. Kamalaa kun olen alkanut vihaan hänen ystäviään ja sukulaisiaan juuri sen takia kun he ovat muka parempia kun oma "piirini" .
Olenkin jo ajatellut onko äijäni sadisti ja alistaja? Sanoo hän rakastavansa, muutta näyttää sen kyllä erittäin ihmeellisellä tavalla. Hänellä saa olla "elämää", mutta minulla ei!
En halua erota, mutta kuka laittaisi hieman järkee mieheni päähän, sillä hänen sukulaisistaa ei ole siihen, kun kukaan ei siellä uskalla eikä halua sanoa yhtään mitää. Hänen veljilläänkin on alistetut kumppanit. Ja siskot ovat naimattomia äitinsä alistamia.
Jumalattomuutta vahvuutta tarvii elää sellaisen kanssa kun elän. Joskus vaan tulee väliaikasia heikkouden hetkiä, etten jaksa, mutta ne menee nopeesti ohi, ja taas olen valmis "taisteleen".
Reiska sanoi saman mitä minäkin ajattelen. Kukin tehköön oman ratkaisunsa ja olkoon onnellinen valitsemallaan tiellä (tai sitten tiellä jolle kohtalo on heittänyt! =D).
Ja tosiaan, tuo oman ratkaisun tyrkyttäminen muille kertoo ehkä enemmän omasta epävarmudesta kuin tyytyväisyydestä.
Jep, ja 3 lapsen isä olen minäkin, lapsista on ollut paljon vaivaa harmia ja surua mutta myös paljon iloa ja sisältöä elämään. Vaikea sanoa kumpi painaisi enemmän jos uudelleen saisin harkita alusta alkaen muta en minä niitä nyt enää ainakaan pois antaisi mistään hinnasta! =D
Hyvin kirjoitettu Reiska, oeln samaa mieltä.
On käsittämätöntä, että ihmisillä on tarve todistella omien ratkaisujensa erinomaisuutta, vähätellä tai arvostella toisen ratkaisuja, vain vakuuttaakseen itselleen olleensa oikeassa.
Vastaavia keskusteluja, kuin Meeri, aloittaja olen aikoinani itse käynyt omista valinnoistani. Jälleen asenteella "tyrkytys", miksi noin nuorena ja elämähän siinä menee ja muuta.
Sittemmin "pääsin" uraäidin hampaisiin, jonka lapsi jäikin ainoaksi, tälläkään kertaa en keskustelua elämänvalinnoista aloittanut, vaan yhtäkkiä huomasin olevani vanhan ystävän maalitauluna ja arvostelun kohteena.
Myöhemmin elämässä paskaa satoi, kun perustin uusperheen, ei, sekään ei ollut oikein..kun oli kerta jo aiemmista liitoista lapsiakin.
Noh, antakaas olla. Meni muutama vuosi, niin alettiin kyselemään, koska sitä yhteistä.
Kas, kun meille ei yhteistä tule. Kumpikin tahoillaan jo ennen suhdettamme lapsilukunsa täydeksi kokeneet ja silti elämä toi vielä kaksi "bonuslasta".
Ei kelvannut sekään. Hulluja ollaan ja sitoutumattomia, kun ei sitten sitä yhteistä "rakkauden hedelmää aleta laittamaan.
Mitä tästä tarinasta opimme?
Sen, että jokainen eläköön omaa elämäänsä.
Mikäli Meeri olisit/ vielä joskus päättäisit hankkia lapsen, voisit olla varma, että samantyylisiä nokankoputtajia löytisi, kuin nyt nuo "lapsen tyrkyttäjät".
Sano tyrkyttäjille suoraan. Te/Sinä olet henkilökohtaisen päätöksesi tehnyt, ihan vaikka itsemäärämisoikeuden nojalla.
Missään ei lue, että lapsenteko olisi kansalaisvelvollisuus.
Oikeastaan. Suurempi murhe tässä maailmassa on se, miten estää vanhemmiksi kykenemättömien aikuisten lapsensaanti.
Minä valitsin lapset, se oli minulle hyvä, oikea ja paras ratkaisu.
Jollekin muulle se ei sovi.
Minä olen elämässäni tehnyt myös monta muuta valintaa kokien ne oikeiksi ja ollen onnellinen, siitäkin huolimatta, että joku muu näkee asian toisin.
Elä sinä Meeri rauhassa omaa elämääsi. Et ole velvollinen luomaan perustaa muiden ihanteille tai arvomaailmalle.
Varsinkaan, kun arvoajattelussa ulkokultaisuus tuppaa monesti menemään vilpittömyyden edelle.
Olen lapseton tarkoituksella. Mutta en ikinä ole lyönyt kiilaa itseni tai lapsellisten sisarusteni väliin ko. asiasta.
Itse asiassa arvostan heitä ja sitä urakkaa mikä lapsen kasvattamisessa on.
En kyllä minäkään väheksy tai halveksu niitä jotka lapsia ovat hankkineet.Ja esim.sisareni lapset ovat ihan kivoja ja olemme jopa jonkin verran heidän harrastuksissakin mukana. Toisaalta ko. lapset osaavat käyttäytyä asiallisesti ja ovat muutenkin fiksuja. (mitä ei voi todellakaan sanoa kaikista)
Mutta se ottaa päähän,kuten ed. ketjussa tuli huomattua tämä tympeä käytös. Aina jos asia tulee ilmi, on ihme jos et joudu puollustuskannalle. Aivan kuin olisi sanonut päin naamaa jotain negatiivista heistä tai heidän lapsistaan. Vaikka olet vain sanonut, ettet itse aijo hankkia lapsia ollenkaan. Onneksi sentään siskoni on perheen äitinäkin ymmärtänyt valintamme eikä arvostele tai painosta.
Asiallinen keskustelupalsta löytyy täältä:
http://groups.msn.com/VapaaehtoisetLapsettomat
En tiedä, tarkoititko juuri tuota tekstissäsi, mutta voit ihan rohkein mielin kirjautua tuonne, tietojasi ei todellakaan käytetä missään. Haluamme vain pitää keskustelun tason asiallisena. Ja kaikki muutkin fiksua keskustelua kaipaavat vapaaehtoisesti lapsettomat ovat toki tervetulleita!
”Olisihan se pitänyt arvata,että en tule saamaan lapsensa hankkineilta juuri laisinkaan asiallisia viestejä.Vaan sitä samaa paskaa mihin törmää muutenkin.”
Niin moni ihminen pitää asiallisena keskusteluna sitä, että saa toivottuja vastauksia :-D Kun mielipiteet ovat ”väärät” niin sehän ”ei ole asiallista keskustelua”. Eriäviä mielipiteitä ei suvaita olleenkaan...
Tidätkö muuten, että ”hyvät ja kehittävät harrastukset” pidetään yllä kalliisti verovaroin, nk. oopera, teatterit ja taidenäyttelyt?
Ei muuta kuin Onnelista Uutta Vuotta! Minä tartuin tähän keskusteluu vain siitä syystä, että huomasin kirjoituksesi Suomi24 etusivulla missä oli uudet viestit. On hauska kiusata niitä, jotka hakevat muitten ihmisten sopivia mielipiteitä omaksi tuekseen kun on huomannut, että on tehnyt jotain ”väärin”! Biologista kelloa kun ei saa käännettyä takaisin kun on 60 v ja huomaa, että oma elämää on ollut oikeastaan aika pinnalista...
Ps 1 Toivon mukaan löydät ”sielunveljeä” niin, että te voitte keskustella sivistyneesti eli haukkua esim lapsiperiheitä, miten he elävät teidän verorahoillanne :-D
Ps 2 En ole hankkinut lapsiani ”velvollisuudesta” vaan siitä syystä, että halusin lapsia. Ja ”vihaan”sukukokouksia ;-)
Siinäpä se. En katsos saanut minkäänlaista vastausta kysymykseeni.Liekö vika asenteessa vai lukemisen ymmärtämisessä.
En kysynyt miksi luulet,että ihmiset eivät hanki lapsia. Vaan miksi ette ymmärrä sitä ja suhtaudutte siihen niin nuivasti.
Hyvä, että olet jo lapsesi hankkinut,niin ei sinua asia kaduta. Mutta oletko varma, että mekään ratkaisuamme kadumme.
Ps.En käy oopperassa,teatterissa tai muussa sellaisessa. Maksan omat harrastukseni ihan itse :)
Hei Isä 40v.
Lueppas kerran kirjoituksesi läpi, edes se loppu.
Meerihän juuri kirjoitti, että ei voi keskustella ko. aiheesta asiallisesti. Meeri ei todellakaan siis vastusta sitä, että hänen kanssaan oltaisiin erimieltä. "Lapselliset" vaan sortuvat usein provosoimaan, lueppas erityisesti oma Ps.1-kirjoituksesi! Mistä moinen katkeruusoletus että Meeri haukkuisi niitä kenellä on lapsi? Meerillä on varmasti oma ELÄMÄ, ei tarvitse vatvoa kenenkään muun asioita :)
"Biologista kelloa kun ei saa käännettyä takaisin kun on 60 v ja huomaa, että oma elämää on ollut oikeastaan aika pinnalista..."
Heh heh. Jos elämässä ei ole mitään muuta sisältöä kuin lapset, niin aika köyhäähän se on. Mitenkäs lapsettomat, pitäisikö heidän pää pistää pölkylle, kun ovat niin huonoja etteivät voi saada elämäänsä sisältöä :>
Minä tunnen muutaman pariskunnan, 30v. jotka valitsemallaan tiellään ovat lapsettomia. Otan yhden pariskunnan esimerkiksi. Molemmat 30v., hyvissä töissä, kaunis ja kodikas koti, lemmikkieläimiä. Ei lapsia. Eivät biletä, viettävät paljon aikaa kotona ja pitävät leffailtoja popparin ja limpparin kera. Ja toinen on töissä päiväkodissa :) Eli eivät lapsivihaajiakaan. Eivätkö pahemmin juokse oopperassa tai teattereissa. Joskus käyvät elokuvissa, lenkkeilevät, sisustavat, leidi on näppärä käsistään eli piirtää, mies on parehtynyt musiikin maailmaan. Ovat siis ihan normaali perhe mutta ilman lapsia. Ja aivan varmasti heillä on hirmusti sisältöä elämässä ja hyvää sellaista :)
Ei pitäisi tuputtaa lapsetonta elämää kenellekään, ei myöskään lapsia. Eikö se ole parempi että jos ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta, se kannattaa jättää tekemättä, eiköhän ADHD- yms. riiviöitä ole jo ihan tarpeeksi ja tietysti niitä muuten vaan riekkuvia joita ei jakseta kotona kasvattaa kunnolla.
Minä en ole lapsia vastaan, kannattaisi vain ensin miettiä MIKSI hankkii lapsen ja jaksaako olla KASVATTAJAN housuissa 40h päivässä, 400 päivää vuodessa ja ainakin 18 vuoden ajan :>
Itse riekuitte ko. palstalla. Ja näkeehän sen näistäkin vastauksistanne että ei ihan olla puolueettomalla maaperällä- vaan lapsista yritetään löytää kaikki negatiivinen mitä maailmassa vaan on. Uskokaa tai älkää lapsista on paljon iloa, miettikää sitäkin puolta joskus, vai ottaako se liian kovalle, teistä kahdesta?
Voi ÄITI!! :D
Maailmassa on paljon ihmisiä, joiden mielestä lapsista ei ole iloa. Se ei muuksi muutu vaikka miten paasaisitte :)
Minulle ei tuota pätkääkään iloa ne lapset, mitkä tussilla töhräävät talomme seinät, rikkovat pihassamme olevat lamput, hyppivät autojen konepellillä tai potkivat kesällä jalkapallon ikkunasta sisälle.
Minulle tuottaa iloa kummipoikani, joka hymyilee kuin naanatalin aurinko minut nähdessään. Minulle tuottaa iloa kolme vuotias serkkuni, joka piirtää minulle hienoja taideteoksia.
Mutta minulle tuottaa iloa työni, jos joku vetämäni projekti onnistuu hyvin. Minulle tuottaa iloa kun aamulla työmatkalla aurinko paistaa silmiin. Minulle tuottaa iloa se, kun koirani oppi vihdoinkin antamaan tassua. Minulle tuottaa iloa se, että mattoni mätsää verhojen väriin. Iloa tuottaa se, että ystäväni menestyvät joko henkilökohtaisessa elämässän, suhteissaan tai työssään.
Lapset ei vaan ole maailman napa kaikilla ihmisillä :)
Että äiti, älä tee lottoa tänään ;)
En kysynyt miksi luulet,että ihmiset eivät hanki lapsia. Vaan miksi ette ymmärrä sitä ja suhtaudutte siihen niin nuivasti. ”
EN TIETENKÄÄN VASTANUT SUORAAN TÄHÄN KYSYMYKSEEN, koska tavallisesti en ajattele tätä asiaa! Vain epävarma ihminen ajattele sitä, että mitä tuokin ajattele minusta! Minä elään oma elämäni onnelisesti kun en mieti sitä mitä muut ajattelevat minusta!!!!
”Maksan omat harrastukseni ihan itse” Niin moni väittää/luulee, mutta kun rupeaa ajatella asiaa tarkemmin niin verorahoja on mukana jopa silloin kun olet risteilemässä!!! Valtio tukee varustamoita niin, että työpaikat säilyisivät Suomen lipun alla!
-----------------
”jos ihmistä ei ole "luotu" äidiksi. että ihan muitten lapsien hoitaminenkin riittää.”
Luonto on varustanut jokaista olentoa lisäntymisvaistolla. Muutenhan luonto menisi sekaisin. Ihminen joka on kehittynyt ajattelevaksi olennoksi voi vaikuttaa päätökseen saada jälkeläisiä, koska ihminen voi paneutua siihen mihin ”on hauskaa ja helppoa”.
”Lähipiirissäni on kuitenkin lapsia ja olen ollut tekemisissä asian kanssa ja nähnyt osan siitä mistä on kyse.”
On hauska miten te huomatte kaiken ”negatiivisen”, mutta ette edes osaa ajatella sitä mitä lapsi antaa takaisin... Eli pieni vastoinkäyminen tekee sen, että annatte periksi? Elämässä on aina ylä- ja alamäkiä, mutta valitettavasti moni vanhempi on tehnyt lapsistaan ”kukkaislapsia”. Nämä vanhemmat kun ovat itse elänneet sodanaikaisen pula-ajan.
Kukkaislapsi on lapsi joka ei pääse kokemaan pettymyksiä koska vanhemmat ei haluaa, että heidä pikku-Meeriään olisi pettynyt tai surullinen...
Ajatusmaailma vinoutuu kun ei ole kokenut vastoinkäymistä tai sitä, että joutuu tehdä ”töitä” (pieni lapsi vaatii huolenpitoa 24 h/vrk)
”vaikka jotkut sitä yrittääkin (tyrkyttää) ja sanoa et voi kun nuo meijän pienet on niin ihania ja mahtvia.”
Kaikista lapsista minäkään en pidä, mutta omat lapset ovat (aina) ihania pitää sylissä niin, että he esim. nukahtavat! Varsinkin kun he ovat sairaat ja haluaa parantaa heitä kaikin keinoin... Kyllä mekin riidellään, mutta silti minä rakastaan heitä koko ajan vaikka hetkellisesti toivoisin, että en olisi hankkinut lapsia ;-)
”Haluamme vain pitää keskustelun tason asiallisena. Ja kaikki muutkin fiksua keskustelua kaipaavat vapaaehtoisesti lapsettomat ovat toki tervetulleita!”
On hienoa, että löytyy palsta missä voitte keskustella sivistyneesti :-D MUTTA mihin tälläistä palsta tarvitaan? Onko lapsettomat niin homogeeninen massa, että sopivat ”saman pöydän ääreen”? Ja mihin tarvitsette tälläistä keskustelua? Oletteko niin epävarmoja päätöksestänne, että tarvitsette henkistä tukea toisiltanne??? Eli itse asiassa epäilette, että olette tehneet väärän päätökseen ja haluatte keskustella muitten samankaltaisten ihmisten kanssa ;-) ???
Olette hauskoja tyyppejä :-) mutta nyt jätän teidät rauhaan ;-) Mulla on muutakin elämää kuin kirjoitella tänne....
Ps. Teidän pitää perustaa ”Lapsettomien puolue” niin kuin Eläkeläisten puolue! Suomessa on n. miljoona eläkeläistä mutta silti puolue ei saa kannatusta koska ryhmä ei ole homogeeninen. Yhden asian liikkeet ovat aina tuomittu epäonnistumaan, koska yhteinen pohja on liian suppea.
Lasten päässä ei ole koskaan mitään vikaa vaan siellä kasvattajien jos on. Jos lapset purkavat pahaa oloonsa tekemällä pahaa se johtuu surkeista kotioloista ja vanhemmista, muutenhan lapsista on iloo vain jos kotiolot ovat kunnossa.
Ai ai! Samaa pinnallisuutta jaksat jankuttaa...
On hienoa, että olet löytänyt elämääsi monia ilonaiheita.
Lapset, jotka häiritsevät muita, ovat vastuussa teoistaan ennenmuuta vanhemmilleen, ja vanhemmat sitten edelleen muille ihmisille. Tämä on asia, joka on monille, lapsettomille ja lapsellisille, valitettavasti vaikea ymmärtää. Jos minun lapseni tekevät tihutöitä, toivon todella, että minulle siitä välittömästi kerrotaan, ei lapseni kautta. Toivottavasti sinäkin teet niin. Toki toivon, että mielipiteesi myös suoraan lapselleni kerrot.
Minä en juuri välittänyt lapsista ennen oman esikoiseni syntymää. Omien lasten tuottama ilo on aivan eri asia, kuin muiden lasten tuottama. Tämä on luonnollinen vastapaino sille, että omat lapset myös tuottavat vaihtelevan määrän huolta ja murhettakin vanhemmilleen.
Minulle omat lapseni tuottavat suurta iloa, sukulaislapsista, lasteni kavereista ja kavereitteni lapsistakin iloitsen. Tai oikeastaan kavereiden lapsista iloitsen sen vuoksi, että he tuottavat iloa kavereilleni. Muista en edelleenkään juuri välitä. Ja lasteni tuntemattomille ihmisille tuottama ilo on minulle suurinpiirtein yhdentekevää. Yritän kasvattaa heistä kunnon kansalaisia, jotta ei myöskään esimerkiksi tarvitsisi selvitellä töhrimisiä, rikottuja lamppuja tai muita häiriöitä.
Lapset eivät ole minulle maailman napa vaan erittäin tärkeä osa elämääni.
Toivotan iloa elämääsi jatkossakin.
Missä helvetissä ne vanhemmat nukkuu kun heidän "ilonsa" tekevät pahojaan...
Kuka viitsii katsella ja kulkee sellaisessa ruokottoman ja kaikki rikottu näköisessä ympäristössä? Eikä näitä "tulevaisuuden toivoja" saisi edes kieltää tai saa vanhempien vihat päällensä. Itsekkin kai lienevät oikein sikapyttyjä. Ovat onnessaan kun kakaransa ovat poissa omista silmistä tuhoomassa toisten paikkoja ja omaisuutta. Laittakaa lasku tuhoojien vanhemmille kaikesta, niin oppivat vahtimaan kakaroitaan. Kuvatkaa kameralla tuhoojat ja heidän pahanteot!
Taitaa olla provo mutta vastaanpa silti.
"Lasten päässä ei ole koskaan mitään vikaa"
Mitäs jos ei nyt nostettaisi lapsia ihan noin korkealle jalustalle, kyllä niissä lastenkin pienissä päissä joskus vikaa on :>
Mä olen sitä mieltä, että riita puoliksi: vika on osaksi kasvattajan päässä, osaksi muksun päässä! :)
Omituisen vihamielistä ja katkeraa tekstiä, sopii moneen kohtaan listassani, mistä tämä oikein juontuu?
Tuolla aiemmin oli ihan hyvä, tämä Reiskan kirjoitus, jossa tätä asiaa oli kyetty ihan asiallisesti pohtimaan.
Mitäköhän isä 40 tarkoitti puheilla oopperasta ja teatterista? Eikö lapseton saisi käydä näissä?
Vaikka isää 40v se sattuukin vituttamaan! Ihmeellisiä naisten biologisia kellon hömpötyksiä jaksatkin paasata. Itsehän voit tehdä penikoita lopun ikääsi jos maa ei muuten meinaa täyttyä. Voit vielä luovuttaa spermapankkiin muillekkin erinomaisia "siitossolujasi"! Mikä estää vähän harrastamasta syrjähyppyjäkin ilman kumia... hah hah haa...
Tuollasiin pöljiin törmää harvoin joten nauretaan oikein kunnolla! Munaton hame päällä kulkeva siittäjä, joka on aivan hurjana kun on saanut jonkun ahaa elämyksen...
Ompa se mukava pintaliitää muotipaikoissa kun ei ainakaan tuollaisiin "kuumakalleihin" siellä törmää!
Eikä kiinnosta vähääkään. Kenestä kahdesta? Tännehän on tulvinut lapsettomuuden valinneita oikein roppakaupalla. Rohkeita ihmisiä! Kannustuksen hurraa huudot heille kaikille, jatkakaa samaan malliin valitsemalla tiellänne. Älkää antako kenenkään nujertaa itseänne!
"Lyökää" takasin jos teitäkin aletaan "lyömään"! Takokaa taltalla jäätä jos muu ei auta! Ei noita lapsien tyrkyttäjä idiootteja auta "päästä pidellä" eikä lässytellä, vaan sanoo suoraan päin näköö niin että tärisee!
Missäpä ne vanhemmat silloin nukkuu? Niin kun ei nuku missään... Oikeesti, kun ei ole lapsirakas, niin en voi sietää kovin monia asioita lapsilta ja mikä minua ärsyttää on se, että vaikka vanhemmat ovat läsnä, nämä omat ihanuudet saavat käyttäytyä yleensä miten haluaa.
Meillä ei ole lasten leikkikaluja, voi. Antakaa siis ihmeessä kaikki jotka kylässä käytte lapsinenne tämän kuulua kovalla äänellä. "Voi onko tylsää, no ei voi mitään, kun ei näillä ole leluja" tai antakaa ihmeessa jälkipolvenne räpeltää kaikkea meillä lapsettomassa kodissamme, älkää suotta kieltäkö repimästä kirjojamme tai levittelemästä monopolimme rahoja joka puolelle... Katsokaa vaan vierestä ja naurakaa voi miten on niin suloista. Minäkään en tuo koiraani teille ja silloin kun tuon vahdin ja kiellän, mieleeni ei tulisikaan antaa sen koskea esim. lastenne leluihin. Totta lapset räveltää ja tottakai saavat myös sen tehdä, mutta ei kiitos minun kodissani! No, kohtuudella tottakai. Miksi on vaikeaa ymmärtää, että nuolemalla tehdyn kermavaahtoviivan tekeminen televisiomme pintaan ei saa meissä lapsettomissa aikaan minkään asteisia ihastuksen huokauksia, vaikka se vanhemmista olisi miten söpö tilanne tahansa...
En ole katkera, mutta kuitenkin. Joinain päivinä mietin, että onko oikeasti näin, että koska lapsettomuuden valinneet ovat usein urasuuntautuneempia ja korkeammin koulutettuja, (ja katkerampia?) että sivistyksen taso erot voi näkyä näin selvästi normaali elämässä? Vai voiko se oma kekara vaan olla niin ihana, ettei huomata että muiden mielestä se ei ehkä olekaan? Sitten mollataan muiden lapsia, miten ovat niin julkeita tai villejä, ei varmaan mitään rajoja... Lapsettomana ei tälläiseen henkilökohtaiseen morkkaamiseen syyllisty, sillä kun ei tiedä asiasta mitään on parempi olla hiljaa, lapsettoman vaikea sanoa miten toisten pitäisi lastaan kasvattaa... Siksi hyvä purkautua näin nimettömänä internetissä... (Säälittävää? Kyllä...)
Niin vittuile täällä kun ei ole pokkaa päin näköä sanoa- siinä se on yhteisön kasvatusvastuu- sä vaan iloitset kun vanhemmat on niin huonoja kasvattajia ja sä olet SALAVIISAS kokemattomuttasi.
Mitäs jos ottaisit siskosi, veljesi "ystäväsi" lapset joskus hoitoon ja soveltaisit heihin suurta PIILO-OPETUSSUUNNITELMaa korkeasti koulutetuilla superavioillasi. Niin tulevaisuus pelastuu.
"Eikö lapseton saisi käydä näissä? " Oli kyse veroista eikä mistään muusta...
Jopa useimmat hiihtoladut ovat verovaroin tehty...
sen verran että on niissä lapsissa positiivisiakin puolia. mutta kaikkia ei äitiksi ole luotu edelleenkään.
se voi olla jokin "kieroutuma" mutta ei kaikki isätkään lapsia halua tai edes halua olla tekemisissä (siittämien lastensa kanssa) siinä toinen kieroutuma.
toki jos omalla kohalla vahinko kävisi kasvattaisin lapsen ihan kuten muutkin mutta yh:na mutta tokihan se ajatus maailma kai "muuttuu lapsen myötä" mutta toisinaan en usko.. joten tuskin äitimäinen äiti olisin. ja kuitenkaan vaikka en lasta omista en elä ns pinnallista elämää minulla on enemmän ihmisiä ajateltavana kun tarpeeksi ja aikani menee heitä kuunnellessa ja auttaessa:) joten isukki40 ei kaikki ole joko tai tai ketään voi moittia valinnoistaan joskus ei myöskään elämän tilanne anna myötä.
ja sääliksi käy ihmisiä jotka lapsia haluaavat mutta ei voi saada.
Eivätkö lapsettomat maksa veroja? Verovaroista maksetaan myös lapsilisät, mikä ei muuten minua haittaa.
Laitetaan ensimmäisenä pesemään kädet. Ruokapöydästä ei saa ruokien kanssa siirtyä mihinkään muualle. He syövät siinä tai ovat syömättä jos ei säännöt sovi. Mihinkään tavaroihin eikä varsinkaan elektroniikkaan kosketa ilman lupaa.
Jokainen voi omassa huushollissa elää niin kuin lystää, mutta ei toisten. Talon asukkaiden tapoja on kunnioitettava. Jos se ei sovi lapsiperheellisille niin saa olla tulematta kylään. Fiksut vanhemmat tietenkin ohjaa lapsiaan niin ettei isäntäväen tarvi sitä tehdä. Todella noloo jos vanhemmat istuu uunoina muissa maailmoissaan eikä tarkkaile mitä lapsensa tekee, vaan jättää sen isäntäväen tehtäväksi suojella omaisuuttaan. Ei ole kiva kirjoitella laskuja perään.
Yhteiskunta maksaa hyvin kalliita lapsettomuushoitoja, tehohoitoja keskoslapsille ja lopulta keisarinleikkauksia näille tähtilapsille joita vuosikausia valmistellaan luonnostaan hedelmättömille tai homoseksuaaleille.
"Lapsellisten" puoluetta?
Niin miksi he elävät sitten luonnon vastaisesti? Jos luoja ei suo lapsia heille niin, miksi sitten turvautua kalliisiin hoitoihin?
Jos lapsettomuuden valinneet maksaa veroja siitä hyvästä, että ne jotka ei saa normaalisti lapsia, niin miksi he sitten kränäävät niille jotka ei halua lapsia?
ne jotka käyttää näitä "kepulikonsteja" lapsen saamiseksi, niin samassa tuomitsevat ehkäisynkin tietenkin.
Eikö se ole juuri luonnon vastaisesti elämistä, jos käyttää lapsettomuushoitoja? Ja koittaa jotain keskosta pitää väkisin hengissä? Ja turhia keisarin leikkauksia?
En lukenut ihan koko viestiketjua, mutta tajusinpa vaan miten eri tilanne voi olla.. Itse olen raskaana nyt ja tuntuu että joudun koko ajan selitteleen sitä ja puolusteleen, kun ympärilläni on vaan naisia jotka eivät halua lapsia ollenkaan tai lähimpään kymmeneen vuoteen ja pari naista jotka ´onnettomuudekseen´ ovat saaneet lapsen. Yritän olla tekemättä numeroa raskaudestani ja haaveilen äiti-kaverista, jonka kanssa voisin puhua vauvoista :')
Itse kuitenkin halusin lapsen, ja haluaisin nauttia raskaudestani joutumatta tavallaan pyytelemään anteeksi koko ajan. En olekaan tullut ajatelleeksi, että lapsettomat ystäväni voisivat ajatella näin, että ehkä he kokevat minun raskauteni jotenkin uhaksi?
Ei ainakaan minulla ole mitään lapsia tekeviä vastaan, ei kai sinullakaan ole lapsettomuuden valinneita vastaan mitään, etkä heille tyrkytä valintaasi? Eivät kai hekään pyydä sinua keskeyttämään raskauttasi.
Tuossa jossakin kohdin isä 40 halveksui lapsettomien foorumia, onko joku lapseton vastaavasti halveksunut lapsia tehneiden lukemattomia foorumeja?
Miksi juuri sinä haluta lapsen. Eikös täältä jostain löydy vauva osastokin?
Kysymyksiä ja ennakkoluuloja sinulle (niin kuin lapsettomillekkin)
1) Onko lapsi vahinko?
2) Onko lapsella isää?
3) Onko taloutesi kunnossa?
4) Oletko selväjärkinen? Jne. Keksikää lisää...
Olet uhka niin kauan kun sen vääräksi todistat, niin kuin lapsettomuuden valinneetkin ovat uhkia joillekkin! Heh heh hee.........
siinä syy olet onnekas!
Käy Jennan mainitsemalla sivulla. Sieltä löytyy asiallinen keskustelupalsta vapaaehtoisesti lapsettomille. Kirjautumisella on se merkitys, että keskustelu pysyy asiallisella tasolla. Keskusteluaiheita löytyy laidasta laitaan.
Itse olen yli 40-vuotias nainen ja kyseisen palstan aktiivinen vakiokävijä. Lapsia en ole halunnut koskaan. En pidä lapsista enkä halua elää lapsiperhe-elämää. Siitä huolimatta olen onnellinen niiden puolesta, jotka saavat lapsia niitä halutessaan.
Kunnioitan kunkin valitsemaa elämäntapaa. En tyrkytä omaani kenellekään enkä halua, että minullekaan tyrkytetään. (eikä tämän ikäiselle tietenkään enää tyrkytetäkään :-)
Yksi näkökulma lapsettomuuden valintaan: omakohtainen elämäni.
En ole koskaan pitänyt lapsista, en ole koskaan kokenut äidillisiä tunteita lapsia nähdessäni - edes niitä suloisia ja hiljaisia. En ole ajatellut lasten hankintaa vain siksi että niin kuuluu tehdä, koska tarvitsemme veronmaksajia, suvun jatkajia jne. Ei edes silloin, kun elin useita vuosia erittäin hyvin isäksi soveltuvan, kunnollisen miehen kanssa.
Sen sijaan olen ajatellut, että varmasti JOS kohtaan elämässäni miehen, jonka kanssa tunnen haluavani lapsen/lapsia, niin hankitaan niitä sitten. Mutta: nuoruus ja lisääntymiskyky naisilla ei ole ikuista. Olen lähes 40 v. Olen nyt elänyt kaksi vuotta miehen kanssa, jonka tavatessani tunsin, että tässä on mies jonka kanssa saattaisin haluta lapsen, mutta katsellaan mihin suhde johtaa. Suhde johti muuten hyvin, mutta mies onnistui pettämään luottamukseni pahemman kerran vuosi sitten. Ei kerta pahaa tee, mutta hän teki sen toistamiseen ja vielä kolmannen kerran. (kyse ei ole toisen naisen kanssa seksistä tms). Sen jälkeen en ole halustani huolimatta kyennyt luottamaan häneen. En enää koe haluavani lasta hänen kanssaan, en edes virallistamaan suhdettamme. Mies on kuitenkin osoittanut olevansa luotettava, olemme saaneet möröt pois väliltämme, mutta luottamuksen palautuminen ilmeisesti vie oman aikansa. Ja biologinen kello tikittää. Yksinhuoltajaksi en halua. En edes usko, että jättämällä tämän miehen tapaisin jonkun muun. Ei, minun ja tämän miehen välillä on sellaiset tunteet ja halu olla toisen lähellä, ettei sellaista ole ennen koettu. Mutta se ei mielestäni riitä syyksi hankkia lapsi.
Olen edelleen äärimmäisen herkkä kriisitilanteessa muuttamaan pois, ja sellaiseen suhteeseen lasta ei kannata hankkia kärsimään. Lapsen tulevaisuuttahan ei koskaan voi taata, mutta haluaisin itse, että edes lähtökohdat olisivat suotuisat. Silloin, kun järjen kanssa voi asiaan vaikuttaa.
Lisäksi: lähipiirissä ei ole ketään, joka voisi auttaa lapsen kanssa, joten satunnaisia hoitopaikkoja tms. tarvittaessa olisi käytettävä maksullisia palveluja ja rahaa meillä ei todellakaan ole kuin vaatimattomaan elämiseen. Ymmärtääkseni lapsen saaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa, vaan pikemmin kin lapsi on menoerä ilman yllättäviä tapahtumiakin?
Joten kaikki lapsiaddiktiset: olkaa hyvä ja kertokaa yksikin syy miksi juuri minun pitäisi hankkia lapsi ja miten käytännössä asia hoituisi? :)
Hei, onpa piristävää lukea tämän palstan tekstejä! Että uskalletaan myöntää, että elämä lasten kanssa ON välillä helvettiä. Ei hetken rauhaa eikä omaa aikaa. Jatkuva jännitys ja hälytysvalmius. Sotkua, meteliä, rahanmenoa.
Ehkä tästäkin kommentista joku ottaa herneen nenään, mutta ottakoon. Joku ehkä innostuu hurskastelemaan tyyliin "onhan lapsista niin paljon iloa ja todellista onnea" etc. Olen ihan samaa mieltä! Silti: elämä lasten kanssa on välillä täyttä helvettiä.