Hei
Olen 20 v. mies ja minulla on ongelma. Se, että ystävien saaminen/ystävystyminen on hankalaa. Minulla on historiaa koulukiusaamisesta koko peruskoulun ajan sekä vähän päiväkodissa. Minulla ei ollut koulussa kavereita, mutta ylä-asteella oli vain yksi henkilö, jonka kanssa kaveerattiin lukioaikakin, mut elämä on nyt vienyt meidät eri suuntiin ja me ollaan etäännytty. Mä siis vietin suurimmanosan peruskoulua yksinäni, kävin joka päivä koulu-koti väliä, eikä mulla ollut edes harrastuksia, joissa käydä. Lisäksi asuin aika kaukana kaupungissa eikä vanhemmilla muutenkaan ollut mahd. kuskata. Kävin kyllä synttäreillä, joihin minut kutsuttiin, mutta ne oli niin kiusallisia tilanteita, että jätin menemättä. Olen aina ollut ihmisarka ja ujo ja minulla ei ole mielestäni kovinkaan paljoa sos. taitoja, vaikka terapeuttini on sanonut että olen sosiaalisesti älykäs. Olen ollut jo vuosia sillä asenteella, etten tarvitse muita, koska olen pärjännyt itsekseni tähänkin asti, mutta neljän seinän sisällä olo alkaakin jo hiukan kyllästyttää. Minulla on varmaan ensivuoden alun aikoihin muutto pois kotoa opiskeluiden takia - kysyn neuvoa siksi, etten jämähtäisi neljän seinän sisään.
Miten siis pääsisin ihmisten ilmoille takaisin?
Olen 20 v. mies ja minulla on ongelma. Se, että ystävien saaminen/ystävystyminen on hankalaa. Minulla on historiaa koulukiusaamisesta koko peruskoulun ajan sekä vähän päiväkodissa. Minulla ei ollut koulussa kavereita, mutta ylä-asteella oli vain yksi henkilö, jonka kanssa kaveerattiin lukioaikakin, mut elämä on nyt vienyt meidät eri suuntiin ja me ollaan etäännytty. Mä siis vietin suurimmanosan peruskoulua yksinäni, kävin joka päivä koulu-koti väliä, eikä mulla ollut edes harrastuksia, joissa käydä. Lisäksi asuin aika kaukana kaupungissa eikä vanhemmilla muutenkaan ollut mahd. kuskata. Kävin kyllä synttäreillä, joihin minut kutsuttiin, mutta ne oli niin kiusallisia tilanteita, että jätin menemättä. Olen aina ollut ihmisarka ja ujo ja minulla ei ole mielestäni kovinkaan paljoa sos. taitoja, vaikka terapeuttini on sanonut että olen sosiaalisesti älykäs. Olen ollut jo vuosia sillä asenteella, etten tarvitse muita, koska olen pärjännyt itsekseni tähänkin asti, mutta neljän seinän sisällä olo alkaakin jo hiukan kyllästyttää. Minulla on varmaan ensivuoden alun aikoihin muutto pois kotoa opiskeluiden takia - kysyn neuvoa siksi, etten jämähtäisi neljän seinän sisään.
Miten siis pääsisin ihmisten ilmoille takaisin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heippa,
itse olen hieman yli kolmenkymmenen tällä hetkellä.Samaistuin kuitenkin ajatuksiisi,sillä oma "nuoruuteni"ja lapsuuteni oli hyvin paljon sinun kuvaamasi kaltainen.Ala-ja yläasteella minulla ei juurikaan ollut ystäviä.Perheeni ei tästä tiennyt sillä halusin salata sen.
Opin olemaan yksin ja pidin tunteet sisälläni.Näin jälkikäteen ajatellen siitä yksinolosta oli kuitenkin se hyöty,että edelleenkin osaan olla yksin.En tarvitse koko ajan menoa ja meininkiä vaan osaan nauttia elämän pienistä asioista ihan itseksenikin.Mutta kuitenkin minun on tärkeä tietää että lähelläni on edes muutama sellainen ihminen kehen turvautua tarvittaessa ja yritän ylläpitää näitä suhteita.Jokainen meistä tarvitsee toista ihmistä.Ketään ei ole luotu yksin.
Minun on ollut vaikea myös aikuisiällä luoda ystävyyssuhteita.Vasta äidiksi tultuani olen saanut tarvittavaa itseluottamusta ja tunnetta että minä kelpaan juuri tällaisena kuin olen.
Olet muuttamassa ja lähdössä opiskelemaan.Se kuulostaa hienolta ja uudelta mahdollisuudelta sinulle aloittaa uusi sosiaalisempi elämä.Hakeudu harrastuksiin jossa koet että löytyy samantapaisia ihmisiä kuin sinä.Esim.oletko taiteellisesti lahjakas?Tai mene kokeilemaan jotain aivan erilaista!Sinulla itselläsi on avaimet käsissäsi!Mene paikkoihin missä tapaat ihmisiä,pakottaudu mukaan vaikkei yhtään kiinnostaisi.Kukaan ei tule hakemaan sinua kotoasi.Kyllä varmasti sinä löydät niitä hengenheimolaisia kun vaan jaksat yrittää.Minä en olisi koskaan voinut kuvitella silloin nuorempana sosiaalisesti arkana ja masentuneenakin ihmisenä mitä se elämä vielä tuo tullessaan minulle!Nykyään iloitsen elämästä ja uskallan kokeilla ja olen ihan tyytyväinen niihin pariin hyvään ystävään edes mitä minulla on.
Tsemppiä äläkä koskaan lannistu!
Pitäisi vaan uskaltaa uskaltaa. Vaikeaahan se on. Mistä päin olet?
Oon Pohjois-Karjalasta päin. Kaupungissa, jossa asun on n. 8000 asukasta, suurin osa työikäisiä ja työssäkäyviä aikuisia, myös vanhuksia on paljon. Taitaa kaikki 20 vuotiaat muuttaneet pois jo. Enkä osaa olla oikein nuorempienkaan kanssa. Tällä hetkellä työskentelen sijaisena vanhusten avohoidossa (sain sivarin kautta), työ on minun mielestä vähän niin ja näin, mut saanpahan rahaa säästöön. Oon hakemassa Savoniaan Kuopioon teollisen muotoilun ohjelmaan, ajattelin myös hakea Joensuuhun opiskelemaan Käsi- ja taideteollisuuden perustutkinnon (siis amis) sekä Outokumpuun Kuva-artesaanin perustutkinnon - oon viel kahden vaiheilla hakisinko myös Lapin Yliopistoon - oon jo hakenut kaksi kertaa, mutta en oo päässy erinäisistä syistä edes paikalle. Miten pitkään muuten amis kestää, jos on jo käyny lukion? Unelmanani olisi siis yliopistotutkinto - mut jos pääsen amk:iin, niin voiko opiskeluaikana hakea vielä lapin yliopistoon - vai onko mahdollista tehdä niin kuin kaksoistutkinto (yliopisto ja amk samaan aikaan)? Ajattelin, että jos en nyttenkään pääse, niin tuo käsi ja taideteollisuuden perustutkinto varmaan auttaisisi vähän.