Mieheni (avoliitto ilman kihloja) jäi tänään kiinni viidettä kertaa valehtelusta, oli jälleen kerran tehnyt Kuvake.net palstalle oman "sinkku"profiilin, jonka löysin jälleen aivan vahingossa. Profiilissa oli lisättynä yli kymmenen kuvaa ja bongauksia 142 kpl 15 vuotiaista (!) tytöistä lähtien. Olemme molemmat 29 v. Hän ei ole mikään pedofiili, mutta jostain syystä minä ,29 v, en riitä. Mielestäni olen normaali ikäiseni nainen ja muuten meillä on elämässä kaikki hyvin, omaamme samat kiinnostuksen kohteet/harrastukset. Olemme käytännössä aina samaa mieltä asioista. Jopa poliittinen ympäristö on meillä yhteneväinen hyvin paljon. Emme riitele koskaan. Seksi meillä on mielestäni hyvää. Hänellä vaan tuntuu olevan pakkomielle tuonne nuorten pariin saamaan jotakin huomiota (mielestäni) tytöiltä. Ja hän katsoo parhaimmaksi aina salata sen minulta. Vaikka kuinka yritän aina hänen kiinnijäätyään vannottaa häntä lopettamaan tai edes kertomaan, että tarvitsee tehdä profiili jonnekin tuollaiseen palveluun.
Minusta nyt vaan tuntuu, että tarvitsisin neuvoja viisaammilta... Alanko odottamaan sydämentykytyksiä kuudennen kerran kun löydän mielestäni epäsopivaa, vai olisiko jo viisaampi vaan pistää tämä henkilö kävelemään? Luulin tosiaan, että tässä on elämäni tähän asti paras parisuhde ja mahdollisten tulevien lapsieni isä. Olemme olleet yhdessä tähän mennessä kahdeksan vuotta. Hän itku silmissä vannoo rakastavansa minua ja haluavansa elämää (avioliittoa, lapsia) kanssani. Hän asettaa omat tarpeensa minun jälkeeni aina. Mitä minun oikeasti nyt pitäisi ajatella..?
Minusta nyt vaan tuntuu, että tarvitsisin neuvoja viisaammilta... Alanko odottamaan sydämentykytyksiä kuudennen kerran kun löydän mielestäni epäsopivaa, vai olisiko jo viisaampi vaan pistää tämä henkilö kävelemään? Luulin tosiaan, että tässä on elämäni tähän asti paras parisuhde ja mahdollisten tulevien lapsieni isä. Olemme olleet yhdessä tähän mennessä kahdeksan vuotta. Hän itku silmissä vannoo rakastavansa minua ja haluavansa elämää (avioliittoa, lapsia) kanssani. Hän asettaa omat tarpeensa minun jälkeeni aina. Mitä minun oikeasti nyt pitäisi ajatella..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teidän parisuhde kuulostaa oikein unelmat sun kokemana. Kokeeko miehesi kuitenkaan noin? Hyvä parisuhde ei tarkoita sitä, että kaikesta ollaan samaa mieltä. Kaikki asiat tehdään yhdessä. Harrastetaan yhdessä yms. Ihmisen pitää saada olla myös oma itsensä. Mun mielestä miehesi tekee väärin itseään kohtaan kun asettaa sinun tarpeesi aina omiensa edelle. Uskaltaako hän olla oma itsensä ja uskaltaako hän olla eri mieltä sun kanssa asioista?
Toisen ihmisen pään sisään ei onneksi kenelläkään ole pääsyä. Sä olet jo huomannut moneen kertaan, että miehesi fantasioi teinitytöistä. Syytä siihen ei tiedä kuin hän itse. Ehkä hän ei olekkaan niin tyytyväinen teidän parisuhteeseenne kuin sinä? Onko tullut mieleen?
Pettäminen on väärin ja mikään tilanne parisuhteessa ei oikeuta sitä. Mä itse en kokisi pettämisenä, jos mieheni esim. katsoisi pornoa tai kauniita naisia koneelta. (Ja tiedän että niin tekee ja niin teen mäkin, yhdessäkin katsotaan). Mutta jos toteuttaisi jonkun fantasiansa muiden kuin minun kanssani, niin sitten mennään jo pettämisen puolelle.
Jos sä et siedä tuollaista mieheltäsi niin puhukaa avoimesti asiasta. Sä et voi pakottaa miestä lupaamaan, että ei koskaan ikinä tee noin. Hän tekee sitä salaa kun tietää, ettet voi hyväksyä sitä. Mutta oletko miettinyt, mikä asiassa sua kaivelee? Sekö, että naiset on nuorempia kuin sinä?
Se mikä nimenomaan kaivelee on hänen jatkuva epärehellisyytensä. Olen sanonut viime kerran jälkeen, että jos on pakko tehdä noita sinkkustatus profiileja ja "metsästää" nuoria tyttöjä niin kertoisi minulle rehellisesti asiasta ensin. Mielestäni ihan kohtuullinen pyyntö. Pornon katsominen ei minua häiritse mutta tämä jatkuva epärehellisyys ja salailu kun saan hänet näistä profiileista kiinni. Ja joka kerralla kieltänyt viimeiseen asti profiilin olemassaolon kunnes näytän kuvatodisteet.
Olemme joka kerralla puhuneet asiasta ja minä olen kertonut kuinka tuollainen satuttaa sekä loukkaa ja yrittänyt viimeiseen asti kysyä syitä ja hänen tuntemuksiaan. Mutta kun vastausta ei oikein saa. Hiljaisuuden ja äärettömät pahoittelut kylläkin. Tämä epäluottamuksen määrä alkaa olemaan nyt vaan niin suuri, etten tiedä enää miten tässä jatkaisi saman katon alla. Minulle toiseen luottaminen on kuitenkin ehkä se tärkein määre ja tämän miehen kanssa koen olevani hukassa. Pahalta tämä toistuva salailu alkaa tuntumaan ja rauhottavia on pakko ottaa aina pahimman hetken yli.
Mieti elämääsi eteenpäin tämän miehen kanssa. Kenties lapsiakin olette hankkineet. Ja aina aika-ajoin syöt rauhoittavia ja pelkäät jälleen seuraavaa kertaa, mitä miehesi tekemisistä paljastuu.
Onko se elämää, jota itsellesi toivot?
Jos on, jatka ihmeessä. Miehesi käytös tuosta tuskin mihinkään muuttuu. Sinun on vain totuttava siihen, jos jatkaa aiot. Mahdollistat aina uudelleen ja uudelleen tuon käytöksen, kun annat anteeksi kerta kerran jälkeen.
Menetät omanarvontunnon vähitellen ja kuvittelet, että tällaista se elämä vaan on kohdallasi.
Voin sanoa, että uskaltamalla lähteä nyt, kun ei ole vielä lapsia, teet itsellesi palveluksen, jota myöhemmin kiität. Nyt se tuntuu kipeältä. Mutta kipeämpää tekee pitkällä aikavälillä jääminen miehen luo, johon et luota ja joka saa naiseutesi kyseenalaiseksi.
Arvosta ja rakasta itseäsi ja päätä tehdä elämäsi itsellesi hyväksi.
Varmasti löydät miehen, joka on sinulle sopiva ja arvostaa sinua juuri tuollaisena, tarvitsematta nettipalstoja.