Ajattelin nyt tulla tänne palstalle kertomaan hieman suhteestani avomieheni kanssa, sillä täällä tuntuu olevan niin omituisia käsityksiä tavallisten ihmisten parisuhteista. :) Toivottavasti tämä voi luoda toivoa siitä, etteivät kaikki miesten ja naisten väliset suhteet ole jotenkin vinksahtaneita. Tervetuloa muutkin jakamaan positiivisia esimerkkejä omasta elämästänne!
- Olemme hieman alle kolmekymppisiä
- Yhdessä 5 vuotta
- Emme juuri riitele ja kumpikin saa käyttää aikaansa miten haluaa, kunhan yhteistäkin aikaa on edes esim. yhtenä iltana viikoittain
- Seksi on upeaa <3 en oikein pysty edes ajattelemaan muita miehiä siinä mielessä
- Olemme melko hyvännäköisiä, molemmat pitkiä, minulla bmi 21 ja mies treenaa paljon salilla olematta silti kuivakka lihaskimppu
- Tapailimme 3kk ennen seksiä, 2kk ennen kuin edes suutelimme
- Aiemmin molemmilla takana yksi pitkähkö suhde
- Mies ei ole koskaan ollut aggressiivinen edes henkisesti, enkä minäkään lukuunottamatta sitä, että mies vitsailee minun itkuni olevan kiristystä, ja minä pehmo taas itkaisen helposti :)
- Juttelemme yhdessä uutisista, molempia kiinnostavista esim. yhteiskunnallisista aiheista ja vähän kaikenlaisesta
- Parhaita hetkiä ovat viikonloppuaamut, kun syömme rauhassa yhdessä aamupalaa ja halailemme
- Tuemme ja kannustamme toisiamme ehdottomasti kaikessa
- Meillä ei ole esim. vanhoja kaunoja tai muita epäreiluja temppuja, joita käytettäisiin kinatilanteissa
- Anteeksi pyydetään helposti ja pienistäkin asioista
- Teemme mielellämme palveluksia toisillemme ja haluamme ilahduttaa, koska vain tykkäämme niin paljon
- Ne asiat, joissa olemme erilaisia, on lempeästi hyväksytty
- Minusta mieheni on kaikista paras mies, ja niin on ollut koko sen ajan, kun olemme tunteneet
Noin. Mies tuolla jo nukkuu, nukahti jo kun katsoimme leffaa hyvän ruoan äärellä, menen sinne kylkeen. Hyvää yötä ja rauhaisaa joulun odotusta kaikille.
- Olemme hieman alle kolmekymppisiä
- Yhdessä 5 vuotta
- Emme juuri riitele ja kumpikin saa käyttää aikaansa miten haluaa, kunhan yhteistäkin aikaa on edes esim. yhtenä iltana viikoittain
- Seksi on upeaa <3 en oikein pysty edes ajattelemaan muita miehiä siinä mielessä
- Olemme melko hyvännäköisiä, molemmat pitkiä, minulla bmi 21 ja mies treenaa paljon salilla olematta silti kuivakka lihaskimppu
- Tapailimme 3kk ennen seksiä, 2kk ennen kuin edes suutelimme
- Aiemmin molemmilla takana yksi pitkähkö suhde
- Mies ei ole koskaan ollut aggressiivinen edes henkisesti, enkä minäkään lukuunottamatta sitä, että mies vitsailee minun itkuni olevan kiristystä, ja minä pehmo taas itkaisen helposti :)
- Juttelemme yhdessä uutisista, molempia kiinnostavista esim. yhteiskunnallisista aiheista ja vähän kaikenlaisesta
- Parhaita hetkiä ovat viikonloppuaamut, kun syömme rauhassa yhdessä aamupalaa ja halailemme
- Tuemme ja kannustamme toisiamme ehdottomasti kaikessa
- Meillä ei ole esim. vanhoja kaunoja tai muita epäreiluja temppuja, joita käytettäisiin kinatilanteissa
- Anteeksi pyydetään helposti ja pienistäkin asioista
- Teemme mielellämme palveluksia toisillemme ja haluamme ilahduttaa, koska vain tykkäämme niin paljon
- Ne asiat, joissa olemme erilaisia, on lempeästi hyväksytty
- Minusta mieheni on kaikista paras mies, ja niin on ollut koko sen ajan, kun olemme tunteneet
Noin. Mies tuolla jo nukkuu, nukahti jo kun katsoimme leffaa hyvän ruoan äärellä, menen sinne kylkeen. Hyvää yötä ja rauhaisaa joulun odotusta kaikille.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Mukava saada tänne välillä normaaleiden ihmisten tekstejä, mielipiteitä. Tuollaistakaan se parisuhde oikeasti on sekä niin paljon muuta.
Näin juuri, jotain tuon tyylistä se varmasti suurimmalla osalla onnellista pariskunnista on. Ainakin lähes kaikissa suhteissa on näitä onnellisuutta tuovia piirteitä, vaikka monissa tietysti ongelmiakin.
Oman kokemukseni mukaan luottamus ja halu olla toiselle kumppani ovat vieneet niiden hetkellisten ongelmienkin ylitse, ja yleisesti hyvä suhde jää joka tapauksessa kymmenkertaisesti plussalle, vaikka joitain ongelmia olisikin. Se tuo valtavasti voimaa elämään.
Totta! Tässä oma esimerkkini:
- Parasta on se, millainen yhteinen huumori meille on kehittynyt vuosien varrella
- Yhteiset liikuntaharrastukset ovat tärkeitä ja tulee vietettyä säännöllisesti aikaa yhdessä, vaikka muuten olisi kiireistä
- Saan kokea olevani hyväksytty juuri tällaisena kuin olen
- Alusta asti on ollut todella helppo ja luonteva olo yhdessä
- Luottamus on täydellinen, hankalatkin asiat kerrotaan välittömästi, ja voisin ihan hyvin mennä ja pyytää nähdä puoliskon kaikki viestit eikä siinä olisi mitään ongelmaa, sama toisin päin. Ei toki ole erityisemmin kiinnostusta vahdata toista, mutta periaatteessa politiikkana on avoimuus
- Elämänlaatu on kaiken kaikkiaan huomattavasti parempi näin kuin yksin. Joka päivä on hyvä päivä, kunhan saa kölliä vierekkäin
Avoimuus toimiikin vain jos se on molemminpuolista. Esimerkiksi itse olen ollut suhteissani täysin avoin, mutta miehet ovat olleet salaperäisiä ja varullaan olevia. Ja se on sitten vaikuttanut minuun niin, etten ole viihtynyt niissä suhteissa kun toinen ei mitään kerro ja minä kerron auliisti kaiken.
Kyllä minä viihdyn yksin paremmin kun en ole löytänyt miestä, jonka kanssa olisi hyvä ja turvallinen olla.
Varmasti elämänlaatu paranee parisuhteessa jos suhde on toimiva, mutta huonossa parisuhteessa se vain syö sielua ja yksinkin on parempi.
Sormusta et kuitenkaan ole saanut. :-/
5 vuotta hyvässä suhteessa on silti parempi kuin 5 vuotta onnettomana yksin.
Hohhoijaa, sun oli pakko tuostakin kaivaa jotain kitistävää. Sun kanssa on varmaan todella raskasta olla. Mulla on yksi työkaveri, joka on samanlainen ja se imee energian huonekasveistakin. Pessimistinen marisija, yöks.
Emmä töissä mitään marise. Vapaa-ajalla olen yksin, joten kenenkään elämä ei häiriinny. :-)
Ei mikään ihme. Olet ikävä ihminen.
Saatko tyystin tuntemattomien ihmisten haukkumisesta energiaa? Tuleeko siitä hyvä mieli?
Entä sinä HC-ätmel, saatko energiaa siitä että yrität vähätellä minun onnellista suhdettani etsimällä syitä, miksi siinä olisi jotain vikaa? :)
Ja tiedoksesi, sormusostoksilla on alustavasti käyty, miehen aloitteesta.
Ainakaan en käy työttömyyspalstalla kehumassa, miten hyvä työpaikka mulla on. Tai köyhyyspalstalla leveilemässä rahoillani. Että sen verran meissä on ainakin eroa.
Ei noista jutuista tarvitse ottaa itseensä. Onnellisuus saa näkyä ja kuulua.
Käytkö useinkin kertomassa alaraajahalvaantuneille, miten hienoa on kyetä kävelemään ja juoksemaan? Jos heitä ei kiinnosta kuunnella juttujasi, voit sitten sanoa heille "onnellisuus saa näkyä ja kuulua" oikein mairean ja omahyväisen hymyn kera.
Onko ollut vähän huono aamu? Jos sinua ei jonkun palstajutut kiinnosta, voit aina jättää lukematta. Ei tarvitse sanoa mitään. Yksinkertaista.
Joo, tai sitten voin kertoa heille täsmälleen kuinka huonoja ihmisiä he ovat, etteivät he elättelisi mitään illuusioita asiasta.
Ei ne ole huonoja ihmisiä. Niillä vaan on jotain mitä sulla ei. Koet, että heidän onni on sulta pois ja sua v*taa. Olet siis sanalla sanoen kateellinen. Se tunne myrkyttää mielen todella tehokkaasti.
Toistan: en mene hieromaan omaa työpaikkaani työttömien naamaan tai rahojani vähätuloisteen naamaan. Pitäisikö?
Ehkä tämä aloitus olisi sopinut paremmin tuonne parisuhde-palstalle. Täällä puolella se saattaa vaikuttaa kehuskelulta, tiedä sitten oliko tarkoitettu sellaiseksi.
Kas kummaa, sieltähän tulee fiksua tekstiä.
Joku edes ajatteli näemmä aloituksesta samaa..
Piilovittuilu on siitä hauska taitolaji, ettei sitä useinkaan hallitse he jotka sitä eniten harrastavat. :) Sitä sosiaalista älykkyyttä ei omaa myöskään tuollaiset ihmiset.
"siis ihan hyvällä nyt ajattelin tulla kertomaan tänne sinkut-palstalle tästä mielestäni täydellisestä suhteestani".. Öö niin miksi?
Aivan verrannollinen kuin menisin itse kertomaan esim.treeneistäni ja kuinka pysyn hoikkana yli kolmekymppisenä yhä vaikka herkuttelisin joka päivä (terveyssyistä vedän samat kalorit silti mielummin muusta kuin herkuista) jollekin sairaalloisen ylipainoiselle, joka kärsii olomuodostaan silminnähden. Siis aivan hyvällähän sen juu kertoisin.. :P
Noh.. sinänsä ei aloitus hetkauta. Sillä mitä nyt elämässä tullut nähtyä, niin tuota harrastavilla on kuitenkin jollain tapaa epävarma ja tyhjä olo.
Harmittiko aloittajaa kun se mies nukahti liian aikaisin, alkoiko kalvamaan se pitkään odotettu suhteen virallistaminen yksin siinä sitten koneella notkuessa.. liekö itsetunto on alhainen vaikka päällisin puolin hyvä suhde (jostain syystä pelkää eroa).. kuka tietää tarkoitusperiä mutta mautonta tuo aloitus oli.
Tässä olennainen kohta:
"Olemme melko hyvännäköisiä, molemmat pitkiä"
Kuka EI tiennyt että pitkä ja komea mies voi saada hyvän parisuhteen (ainakin toistaiseksi)?
Niin voi saada lyhytkin mies. Tästä todisteena kaikki onnellisessa suhteessa olevat lyhyet miehet, joiden olemassaoloa on turha kieltää. Niin yksinkertaista se on
Jep jos sosiaalisuus ja supliikki on kohdallaan. Perus tavis lyhyt mies jää yksin. Siis statusta pitää olla jos on lyhyt.
Lyhyt julkimo.
Lyhyt muusikko.
Lyhyt maailmanmestari.
Juu ne voi saada
Ei, vaan ihan tavallisissa ja köyhissäkin lyhyissä miehissä on paljon näitä. :) Kuka tahansa voi sen havaita katselemalla ympärilleen. Toki lyhyen eduksi ovat luonteen avut, esim juuri sosiaalisuus ja huumori. Niihin kuitenkin voi tutkitusti itse vaikuttaa.
Ei palstaätmi pysty tällaista käsittämään. Silkkaa fiktiota tai ainakin mies onkin salaa jännämies, joka pettää ja tulee jättämään. Näin ätmin ei tarvitse luopua omasta maailmankuvastaan eikä omasta turvallisesta uhriasemastaan.
Kuullostat kunnolliselta naiselta, ainakin osittain. Naisen ei nimittäin kuulukkaan voida ajatellakkaan seksiä muiden kuin oman miehensä kanssa ja hän saa nauttia siitä vain sen oman miehen kanssa ja siinä on oltava rakkaus mukana, naisen motiivi seksiin ei saa olla kyrvänhimo vaan rakkaus ja yhteenkuuluvuuden tunne.
Mutta pillua ei nainen saa antaa tapailun aikan vaan vasta vakavan seurustelun aikana, tosin teidän tapauksessanne asiaa voidaan katsoa läpi sormien koska et antanut heti kuten naisen ei kuulukkaan ja tapailunne johti vakavaan parisuhteeseen.
Tuli tuosta yheiskunnallisista asioista juttelemisesta mieleen, että ATM kaverillani oli muutama vuosi sitten lyhyt suhde erään lutkan kanssa, joka oli niin tyhmä ettei hänen kanssaan voinut keskustella mistään, ei esim. tiennyt mikä on euroopan unioni.
Nainen, joka käyttäytyy seksiasioissa kevytkenkäisemmin kuin sinä on ihmisarvoton lutka ja hänet pitäisi ensin ruoskia henkihieveriin ja sitten syöttää hitaasti hyönteisille.
Mekin ollaan onnellisia vaikkei yhtä virheettömiä.
-4 v yhdessä, vuosi aviossa
-molemmat vähän päälle 30
-molemmat normipainon ylärajoilla, eikä miehellä(kään) ole lihaksista kyse...
-röyhkeästi jo ekana iltana punkassa, ja kyllä, kännissä
-toisella takana yksi 10 v suhde ja lisäksi lyhyempiä, toisella pelkästään useita lyhyempiä
-seksiä harvoin mutta hyvää
Ei me tosiaan olla paperilla yhtä täydellisiä ihmisiä kuin aloittaja ja hänen kumppaninsa, mutta me ollaan rehellisiä, uskollisia, lempeitä, rakastavia, juuri sopivia toisillemme, ja ennen kaikkea me ollaan onnellisia yhdessä. Myös meillä tavallisilla kuolevaisilla on siis ihan onnistuneita parisuhteita jos joku sitä epäilee. :)
Hei, kiva kuulla muidenkin kokemuksia :) ei siis todellakaan olla virheettömiä ihmisiä. Varmasti hankalia piirteitä on kummankin luonteessa, eikä tässä mitään virallista unelmaelämää muutenkaan vietetä, vaan ihan tavallista. Ylivoimaisesti suurin osa parisuhteestamme on kuitenkin positiivista, ja kerroin nyt ne positiiviset asiat.
Tärkeintä kuitenkin on tuo rehellisyys, luotettavuus, lempeys ja rakkaus. Niistä parisuhteen onni muodostuu.
Me olemme olleet 30 vuotta yhdessä,koskaan en ole harrastanut enkä edes halunnut seksiä kenenkään muun kuin mieheni kanssa,en ole edes suudellut ketään muuta ja miehenikin kanssa olimme seurustelleet yli 3 vuotta ennen seksiä.Meillä menee tavallisen hyvin,on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ym.Kumpikin olemme tavallisia,mieheni on melko pitkä ja painaa yli 110kg,painoindeksi jotain 33,minä ole puolitoistametrinen ja 45kg,pienitissinen,maantienvärinen tavis,en ole koskaan meikannut tai värjännyt tai permanentannut hiuksiani, minua ei luulisi kenenkään edes huomaavan,mutta niinpä vaan osui hyvä mies kohdalle.
Tämmöinen lopputulema etsinnässä !
Esimerkeistä huomaa miten loistavasti tasoteoria pätee. Elleivät tasot täsmää ulkonäön perusteella, jommalla kummalla on kompensoivia ominaisuuksia (mies: raha/status, nainen: nuoruus).
Ei kait tuossa nyt mitään ihmeellistä ole..Esimerkkejähän on tietysti monenlaisia.
Oleellistahan on, että asiat on kunnossa. Kuitenkin puolet parisuhteista päätyy eroon, joten se hyvä olokin saattaa olla katoavaista. Toivotaan, että se jatkuu sellaisenaan, mutta sitten saattaa tulla arki, lapset, omanajan puute, seksinpuute muut ongelmat ja yht äkkiä ei olekkaan enää niin valtavan kivaa:)
--->Kun vaan kaveri on oikea niin kaikesta selvitään..Tähän uskon.
Pahinta on se ettei toisen aivojen ajatuksista tiedä vaimo mitään vaikka 20v ollaan avioliitossa oltu kovin rakastuneina yhä niin mies voi silti elää salaista kaksoiselämää -tai yhtä hyvin nainen voi elää myös. Tuli kolaus sitten aika puun takaa ku kuvittelee olevansa rakkaudellisessa parisuhteessa vaikka oikeesti on vaan helvetin harhainen.
Juuri tuollaista elämää EN halua. Mutta ehkä miehellesikin aikansa riittää tuo.
Aamen! Kuin kertomus lobotomiapotilaan sielunmaisemasta!
Niin.. Meitä on moneksi. Meillä mies on kyllä luonteeltaan sellainen kotihiiri ettei paremmasta väliä. :) toki ystäviä on ja välillä juhlitaan tai käydään reissussa. Mutta tosiaan hyvin tasaisesta elämästä tuo vaikuttaisi nauttivan.
Mies kotihiiri!!!! Yök yök yök yök
Kyllä se on niin, että lasten tuleminen muuttaa parisuhteen kokonaan, sen jälkeen parisuhde on alamäkeä! Lapset tuhoavat parisuhteen. En kanna kaunaa kellekään, varsinkaan lapsille, sillä oma jälkikasvuni on todella älykästä ja komeaa (tullut isäänsä), oikeaa A laatua, mutta näin sen olen kokenut ja näin sen myöskin näen ympärilläni tapahtuvan!
Olen tätä joskus kommentoinutkin, että paradoksaalista, että parisuhteen tarkoitus tuhoaa parisuhteen, mutta niin se on joten pakko uskoa tämäkin paradoksi olemassaolevaksi!
Lapseton suhde voikin olla onnellinen! Nainen ehkä nauttii perhe-elämästä, mutta mies kärsii ja sen näkee myös naamasta ja kropasta, ryppyinen, läski keho jo nelikymppisellä miehellä, hyi!
Samoilla linjoilla. Lapsia ei ole.
Lapsesi eivät ole komeita saati älykkäitä, vaan tavallalista harmaata rumaa tuulipukukansaa kuten sinä ja miehesikin
Totuudenkertoja taitaa olla mies. Taitaa pillerit viedä sulta jo lukutaidonkin. Sarkasmia luulet varmaan eksoottiseksi mausteeksi.
Olen eri mieltä sen verran, että lapset ei tuohoa mitään vaan aikuiset jotka eivät jaksa panostaa suhteeseensa lapsien saannin jälkeen. Ja eivät ymmärrä, että muutos ei tarkoita loppua vaan uuden alkua.
Näin ollen lapset eivät tuhoa mitään eivätkä myöskään aikuiset, jotka kasvavat ja kehittyvät parisuhteessaan paitsi pariksi myös vanhemmiksi. En koe parisuhteeni lähteneen alamäkeen lasten myötä. Kahdenkeskistä aikaa ei ole kuten ennen, mutta kyllä sekin kaiken aikaa muuttuu lapsien kasvaessa isommiksi ja vähemmän riippuvaisiksi vanhemmistaan. Minusta tuntuu, että minä ja mieheni parina olemme läheisempiä mitä ennen lapsia.
Parisuhde ei enää pyöri oman navan ja kumppanin navan ympärillä ja kaikki tuntuu kokonaisvaltaisemmalta. Se nk. ystävyys, ymmärrys ja yhteenkuuluvuus on saanut ihan uuden merkityksen lasten myötä. Kaikki on jotenkin saumattomampaa ja sujuu yhteisymmärryksessä.
Ihan hienolta kuulostaa mutta missä Elämä? Missä Yllätyksellisyys? Missä Jännitys? Missä elämänhalu?
Varmasti aikansa tuota menee mutta päivä päivältä riski suurenee sen suhteen että toinen teistä alkaa kaivata Muutosta.
Ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät kaipaa elämäänsä suurta jännitystä tai draamaa.
Vaikkapa se ettei kumpikaan pariskunnan osapuoli halua lapsia, on aika epätodennäköistä. Eli suuri muutos tulossa: lapsi tai ero ennen pitkää.
Mies haluaa lapsen ehkä enemmän kuin minä. Toki itsekin ymmärrän että se rakkaus omaan lapseen tulee kyllä olemaan ihmeellistä, mutta vauvakuumetta ei ole. Saa nähdä miten käy :)
Jep, näin se vain on, vaikka tuota seikkailuntäyteistä elämäntyyliä esim. medioissa ihannoidaankin. Ihmiset tulevat onnelliseksi eri asioista. :) Eikä minulla muutosta ja uusia tuulia vastaan mitään ole, mutta niiden eteen tehdään yhdessä töitä.
Totta. Omalla kohdallani tykkään sinkkuna olemisesta juuri siksi, että saan vain olla. Olen tosi tylsä nainen, en tykkää matkustelusta, enkä välitä oikein lähteä kotoota mihinkään enkä tehdäkään mitään ihmeellistä ja erikoista ja extremeä. Nautin ihan vaan tavallisesta arjesta jossa mitään ei tapahdu. Sen takia koen olevani tylsä tyttöystävä, joten on parempi kun pysyttelen vain omissa oloissani.
Yritin joskus seurustella, mutta ahdisti se että piti aina olla menossa johonkin ja nähdä jotain hänen kavereitaan. Ei mua kiinnosta mitkään bileet ja ihmiset, haluan olla kotona. Ainut mihin voin mennä on mökille, metsään tai kalastamaan, mutta ei mikään pintaliito ole koskaan kiinnostanut, eikä isot kaveriporukat, mieluiten olisin yksin tai kaksin vaan. Mutta eihän kukaan mies ymmärrä sellaista ajattelua joten olen jo hyväksynyt sen, että tuun elämään ja kuolemaan yksin, mutta on maailmassa varmasti isompiakin murheita, mulla kuitenkin perusasiat hyvin.
Ilmeisesti parisuhteessanne on jotain ongelmia ja aiot erota miehestäsi, koska olet sinkkupalstalla.
Niin ja kirjoituksen pointti oli vittuilla meille jotka emme ole saa tuollaista onnea kokea. P..kaa joulua vaan sullekin.
Tyttönen vain pelkää olevansa kohta myös täällä joten.. Antaa nyt nauttia vielä ;)
Eihän muuten tänne olisi tullut piilovittuilemaan, tosin yritykseksi se jäi kun liian läpinäkyvää huttua heitti..
Jokin ongelma kalvaa suhteessa ja ettei sitä liikaa yksin miettisi (kun mies korisee jo unten mailla) niin päätti helpottaa oloaan tuolla aloituksella.
Siskoni käyttäytyi tuolla tavoin ennen kuin miehensä ilmoitti eräänä ikävänä päivänä, että ovat "kasvaneet" erilleen. - olivat vielä viikko aiemmin suunnitelleet niitä häitä pitkän avoliiton jälkeen.. siis toinen oli luovinut vain mukana siinä naisen humussa saada se pitkään kaipaamansa sormus. Muuten olisi se pimpin saanti loppunut.
Taitaa vähän olla haluttomuutta ilmassa ap? Eikö mies enää jaksakaan öitä pökkiä vaan mielummin nukahtaa?
Juu älä huoli.. ehkä te vielä joulun näette ja sitten..
Kannattaa vähän enemmän katsoa miltä se pylly näyttää? Vai mikä onkaan se osa, joka kalvaa mieltäsi ettei mies pidäkään siitä..
Ehkä voi säilyttää illuusion kun ei nyt jauha siitä sormuksesta ja häistä. Tai sitten ei..
Tuo aloitus oli kyllä hyvä osoitus, ettei se "täydellisinkään parisuhde" ole aina niin hyvä.
Mielummin yksin kuin naputella yksinään koneella peloissaan, milloin se ukko lähtee. :-D