Tässä eräs pieni tarina onnellisesta parisuhteesta. Olemme 30v. pariskunta ja haluan naisille naisen näkökulmasta hieman valaista kuinka saada liitto onnistumaan ja säilyttämään siinä onnellisuuden ja tasa-painon.
Toista ei saa liikaa hallita! Mieheni on "normaalissa" päivätyössä ja illat istuu paljon koneella, tehden milloin minkäkinlaisia juttuja.Tähän olen tottunut ja minulla riittää kyllä muuta tekemistä itsellä hänen ollessa koneella. Olen hankkinut itselleni myös oman koneen joten voimme yhtaikaakin istua tehden omia juttuja. Itse olen vuorotyössä ja se antaa suhteelle liikkumatilaa olla vuorotellen ihan itsekseen.Tämä koneella istuminen ei kuitenkaan elämäämme hallitse vaan välillä teemme asioita yhdessä, käymme lomilla, laitamme kotia, käymme ystävillä yhdessä ja yhdessä teemme aina ruoka-ostoksetkin joten tiedän koneella istumisen olevan hallinnassa.
Haluan palvella miestäni ja tehdä kerran päivässä kunnon ruoan. Rakastan ruoan laittoa joten mielelläni kokkaan, joskus teemme ruoan yhdessä ja hän tekee sen silloin kun olen iltavuorossa joten se puoli pelaa näin.
Kodin siivouksesta en tee numeroa. Lapsia meillä ei ole joten kaksin ei paljon tule sotkuakaan. Tavarat paikoilleen käytön jälkeen, mahdollisimman helppohoitoisia tekstiileitä ja mattoja ja tiskikone meillä ehdoton! Mies imuroi kerran viikossa ja tekee tarvittavat pikkuremontit minä rakastan pyykinpesua ja teen muutenkin kotiaskareita mielelläni. Yhdessä vahataan lattiat yms. isommat asiat tarvittaessa.
Kotimme on silti kaunis ja persoonallinen kaksio josta kodikkuus ja lämpö löytyy eikä siis ole mikään pelkistetty. Tämäkin puoli hallinnassa.
Tärkeimpänä asiana kuitenkin pidän että naisen tulisi rakastaa ja arvostaa miestään.
Minä luon välillä meille romanttisen illan kynttilöineen ja pikkusuolaisineen. Yllätän uusilla alus-asuilla ja tuosuilla ja sänky-asioissakin voi aina luoda jotain uutta! Mieluiten ihan pieniä asioita, tunnelman luomista, uudet lakanat, suitsukkeet... Tärkein on käyttää mielikuvitusta ja tehdä juttuja erilaisessa järjestyksessä niin että seksissäkin säilyy alati mielenkiinto ja " saalistusvietti".
Itse olen eroottinen ja aistillinen luonne joten tämäkin minulle luontaista, vaikkakin meillä saattaa hyvin olla viikkokin väliä kun seuraavan kerran mutta joka kerta se on odotukseni arvoista! Mieheni ei ole niin seksuaalinen kuin minä, mutta olen hänet hyväksynyt sellaisenaan.
Naisena olemisessa on myös vastuuta omasta ulkomuodosta ja hygieniasta. En ole lähelläkään täydellistä vartaloa mutta sinut itseni kanssa ja sitä kautta vahva itseluottamus. Ostan naisellisia ja kauniita vartalolleni istuvia vaatteita, käyn kampaajalla, meikkaan. Eipä ole mieheni muita naisia haikein mielin katsellut kun kainalossa komia emäntä jota muutkin miehet joskus ihailee!
Ennenkaikkea naiset... Rakastakaa miehiänne! Antakaa itsestänne kaikkenne täydellä volyymilla.
Puhukaa avoimesti huolistanne partnerin kanssa ja eläkää miehellenne täysillä. Takaisin saatte lahjana miehen ihailun ja sydämen ja hellyyden moninkertaisena. Hän voi olla sinusta ylpeä ja kertoa siitä myös muille heimolaisilleen silmät sädehtien onnesta, muiden kateellisena kuunnellen. Tasa-arvokin ilmentyy tätä kautta paljon paremmin.Mies haluaa yhtälailla auttaa sinua jos olet hyvä hänelle ja kaikki sujuu ilman tappeluita ja elämän rikkaus ilmentyy moninkertaisena ja tiedät mitä onnellisuus on!
Luottamus pelaa ilman mutkia voi lähteä hyvillä mielin likkaporukalla iltaa viettämään ja sama toisin päin kun suhde kunnossa. Rakkaasi soittaa illan aikana ja kysyy kuulumisia illasta ja mukava tulla kotiin vaikka pikkutunneilla kun kaikki kunnossa!
Lopettakaa kotitöiden jako ja miehen ainainen käskyttäminen ja nalkutus! Naiselle vain kuuluu tietyt asiat ja miehelle tietyt. Balanssi löytyy kyllä. Naisena tiedät sydämessäsi onko mies kehityskelpoinen vai ei. Ja miesväelle tiedoksi meitä naisiakin on siis erilaisia!
Kertokaahan miehet ja naiset hyvistä suhteistanne jos vaikka saisin taas lisää ideoita omaanikin sillä suhdettahan tulee alati kehittää!!!
Toista ei saa liikaa hallita! Mieheni on "normaalissa" päivätyössä ja illat istuu paljon koneella, tehden milloin minkäkinlaisia juttuja.Tähän olen tottunut ja minulla riittää kyllä muuta tekemistä itsellä hänen ollessa koneella. Olen hankkinut itselleni myös oman koneen joten voimme yhtaikaakin istua tehden omia juttuja. Itse olen vuorotyössä ja se antaa suhteelle liikkumatilaa olla vuorotellen ihan itsekseen.Tämä koneella istuminen ei kuitenkaan elämäämme hallitse vaan välillä teemme asioita yhdessä, käymme lomilla, laitamme kotia, käymme ystävillä yhdessä ja yhdessä teemme aina ruoka-ostoksetkin joten tiedän koneella istumisen olevan hallinnassa.
Haluan palvella miestäni ja tehdä kerran päivässä kunnon ruoan. Rakastan ruoan laittoa joten mielelläni kokkaan, joskus teemme ruoan yhdessä ja hän tekee sen silloin kun olen iltavuorossa joten se puoli pelaa näin.
Kodin siivouksesta en tee numeroa. Lapsia meillä ei ole joten kaksin ei paljon tule sotkuakaan. Tavarat paikoilleen käytön jälkeen, mahdollisimman helppohoitoisia tekstiileitä ja mattoja ja tiskikone meillä ehdoton! Mies imuroi kerran viikossa ja tekee tarvittavat pikkuremontit minä rakastan pyykinpesua ja teen muutenkin kotiaskareita mielelläni. Yhdessä vahataan lattiat yms. isommat asiat tarvittaessa.
Kotimme on silti kaunis ja persoonallinen kaksio josta kodikkuus ja lämpö löytyy eikä siis ole mikään pelkistetty. Tämäkin puoli hallinnassa.
Tärkeimpänä asiana kuitenkin pidän että naisen tulisi rakastaa ja arvostaa miestään.
Minä luon välillä meille romanttisen illan kynttilöineen ja pikkusuolaisineen. Yllätän uusilla alus-asuilla ja tuosuilla ja sänky-asioissakin voi aina luoda jotain uutta! Mieluiten ihan pieniä asioita, tunnelman luomista, uudet lakanat, suitsukkeet... Tärkein on käyttää mielikuvitusta ja tehdä juttuja erilaisessa järjestyksessä niin että seksissäkin säilyy alati mielenkiinto ja " saalistusvietti".
Itse olen eroottinen ja aistillinen luonne joten tämäkin minulle luontaista, vaikkakin meillä saattaa hyvin olla viikkokin väliä kun seuraavan kerran mutta joka kerta se on odotukseni arvoista! Mieheni ei ole niin seksuaalinen kuin minä, mutta olen hänet hyväksynyt sellaisenaan.
Naisena olemisessa on myös vastuuta omasta ulkomuodosta ja hygieniasta. En ole lähelläkään täydellistä vartaloa mutta sinut itseni kanssa ja sitä kautta vahva itseluottamus. Ostan naisellisia ja kauniita vartalolleni istuvia vaatteita, käyn kampaajalla, meikkaan. Eipä ole mieheni muita naisia haikein mielin katsellut kun kainalossa komia emäntä jota muutkin miehet joskus ihailee!
Ennenkaikkea naiset... Rakastakaa miehiänne! Antakaa itsestänne kaikkenne täydellä volyymilla.
Puhukaa avoimesti huolistanne partnerin kanssa ja eläkää miehellenne täysillä. Takaisin saatte lahjana miehen ihailun ja sydämen ja hellyyden moninkertaisena. Hän voi olla sinusta ylpeä ja kertoa siitä myös muille heimolaisilleen silmät sädehtien onnesta, muiden kateellisena kuunnellen. Tasa-arvokin ilmentyy tätä kautta paljon paremmin.Mies haluaa yhtälailla auttaa sinua jos olet hyvä hänelle ja kaikki sujuu ilman tappeluita ja elämän rikkaus ilmentyy moninkertaisena ja tiedät mitä onnellisuus on!
Luottamus pelaa ilman mutkia voi lähteä hyvillä mielin likkaporukalla iltaa viettämään ja sama toisin päin kun suhde kunnossa. Rakkaasi soittaa illan aikana ja kysyy kuulumisia illasta ja mukava tulla kotiin vaikka pikkutunneilla kun kaikki kunnossa!
Lopettakaa kotitöiden jako ja miehen ainainen käskyttäminen ja nalkutus! Naiselle vain kuuluu tietyt asiat ja miehelle tietyt. Balanssi löytyy kyllä. Naisena tiedät sydämessäsi onko mies kehityskelpoinen vai ei. Ja miesväelle tiedoksi meitä naisiakin on siis erilaisia!
Kertokaahan miehet ja naiset hyvistä suhteistanne jos vaikka saisin taas lisää ideoita omaanikin sillä suhdettahan tulee alati kehittää!!!
Vastaukset 43
Vanhimmat
Millos ajattelit tehdä lapsia kuten naisen kuuluu tehdä ja tyydyttää pesäsi kuninkaan jälkeläisillä?
Kerro sen jälkeen miten riittää energiaa moiseen hemmotteluun?
Joilta onnistuu samanlainen toistensa hemmoitteleminen. Ovat ns. ydinperheitä, joissa ei ole eroja tullut. Lapset jo lähteneet maailmalle mutta vanhemmat yhä onnellisia !
Miten niin naisen kuuluu tehdä lapsia? Onko itselläsi ollut pakko tehdä?
Miten niin alkukuhertelu helppoa? Jonka alussa jo taitaa, sen taitaa lopussakin entistä taidokkaammin vaan!
Huomasin heti jotta ylläolevan kirjoitus (ei ollut minun) herättää kateutta heikoimmilla älyllä ja taidoilla varustetuissa! Ei se energiasta ole kiinni!
Lapset on ja yli kymmenen vuotta yhteiselämää, mutta aikaa riittää. Se on vain itsestä kiinni ja miten asiat organisoi. Meilläkin itse vuorotyössä, mies päivätöissä, mutta toisen huomioiminen ei katso aikaa eikä paikkaa, vain omaa tahtoa.
itse olen miettinyt ihan samoja asioita. ja hemmottelu puolin ja toisin yllätyksenä saa toisen aivan varmasti hyvälle mielelle.
jups nalkuttaminen ei kiehdo ketään:)
totta sepustelit myös suhteen kehityksestäkin se kun voi suhteessa oleminen olla helppoa. mut siitä voi omalla käytöksellä myös tehdä vaikeaa.
Kyllä näin on, naiset saa ikävällä tavalla ongelmia aikaan melkein mistä vaan, ja turhaan, kiukkuamalla ja valittamalla, koskaan mikään ei riitä, aina naama nurinpäin monet. Toki toisenlaisiakin löytyy, mutta poikkeuksia ne ovat. Yleensä vähintäänkin seksuaalinen halukkuus on liian vähäinen tai muuten vaan ollaan vaatimassa mieheltä kaikkea, mutta itse ei tehdä mitään, tai ei edes anna tehdä naiselle mitään muuta kuin perus-jyystämistä, ja usein sitäkin liian vähän alkuinnostuksen jälkeen, kerta kolmeen viikkoon ja silloinkin ilman suurempaa mielenkiintoa. Ja sitten jätetään tosta vaan, joko muiden miesten takia, jotka taas sitten jätetään kun ei enää seksi innosta ja muut miehet kuitenkin jatkuvasti vilkuilevat tai sitten muuten vaan, kun halutaan olla vapaita ja saada muita miehiä. Kyllä täytyy sanoa, että mitä olen elämää nähnyt, niin naiset ovat paljon pahempia ihmisinä kuin miehet, mies jos rakastuu ja rakastaa, niin mies ei jätä eikä petä, kun se oikea löytyy, mutta naisilla tilanne on aivan eri, korkeintaan ollaan saman miehen kanssa koko ikä, jos kuvitellaan, ettei ketään muutakaan enää saa ja yksinkään ei pärjää! Kyllä naiset ovat paljon pahempia kuin miehet, todellisisa sikoja luonteeltaan, etenkin armeijassa sen näki, heti kun oma mies ei ollut enää kokoajan viihdyttämässä, niin ainakin 95 % suhteista loppui siten, että nainen jätti, myös vanhoissa ja vakaissa parisuhteissa, avoliitot mukaan lukien. Kysyn vaan, että miten olisi jos valtio pakottaisi naiset vastaavasti olemaan viikot poissa 1/2 v- 1 v:n ajan, jättäisivätkö kaikki miehet naisensa, myös avopuolisonsa, tuskinpa vaan! Tässä on suuri ihmisoikeusloukkaus ja todellinen tasa-arvokysymys, myös naisten pitäisi ehdottomasti käydä Suomessa armeija, maata puolustamaan tarvitaan kaikki, jos tosi tilanne tulee, ja naiset kykenevät siihen aivan hyvin, on se nähty. Teenkin aiheesta kantelun EU:n tasa-arvovaltuutetulle, turha naisten rutista, te ette tiedä oikeasti mistään mitään, ette kerta kaikkiaan voi kuvitella sitä kärsimyksen määrää minkä armeija miehille aiheuttaa ja etenkin kun siellä ollessa naiset aina jättävät itsekkäästi ja törkeästi, oli aivan hirveää katseltavaa tuo touhu. En halua vaikuttaa naisvihaajalta, mutta oikeasti, naiset ovat pahempia ihmisiä ja todellisia sikoja, miehillä on hyvyyttä, uskollisuutta ja ylevät tavoitteet suhteessa, jos vain oikeasti rakastaa, naisilla tällä asialla ei ole merkitystä, kun muut miehet katselevat ja tilaisuus tulee, kun oma mies on armeijassa.
itse elän kauko suhteessa ja näen mies-ystävääni noin kerran kuussa. mutta mailit ja txt kulkee. että siinä suhteessa mietittynä voisin kyllä sanoa että en ole pettänyt enkä petä mies ystävääni.
koska jos aidosti ihmisestä välittää muitten vilkuilut kyllä saapi jäädä niin m/n.
no mutta kait sinä nyt uskoisit että ihmisiä on erillaisia?? niin miehiä kun naisia.
esim itelläni oli hetken mies joka haki seuraa joka sormelle. ja toinen joka valitti ihan joka asiasta. mutta ei meillä kummaltakaan puolelta synkannut joten suhde jäi siihen kummassakin.
mutta kun tapasin tämän yhden mahtavan persoonan ja ihastuin koko olemukseen. en ole edes harkinnut muita ihmisiä!! (seurustelua jo joku 5kk) ja harvoista käyntikerroista huolimatta en kuitenkaan edes!! haikaile muita.
voinee myös johtua kun olen aina ollut rauhallinen ja harkitseva. mutta valitettavasti niin monelle miehellekkin tulee (ikäviä naisia) kohdalle mutta ei pitäisi uskoaan menettää että hyviäkin löytyy. mutta kukin tavallaan myös sinä.
Jos naisellasi on naama nurinpäin koko ajan, niin näkyy jo kauas että suhteenne ei ole kunnossa. Jos et kunnioita häntä, ei hänkään kunnioita sinua. Jos seksi on vähäistä, se johtuu tietenkin siitä, että eihän ketään kiinnosta sen harrastaminen jos on paha olla. Jos nukkuu huonosti, on huolia tai ei luota sinuun.
Kun ajattelet että naisesi koko ajan vain kiukkuaa, mutta et tee mitään asialle, naisesi kyllästyy. Jokainen nainen lohduttaa kyllä miestään, jos tällä on huolia. Mitä sinä teet? Huudat että äläppäs siinä nainen kiukkua ja suutut. Silloin olet pettänyt hänet, ja hän ei voi enää turvautua sinuun, eikä hän enää kerro sinulle huoliaan, hän pitää ne sisällään ja lopulta hän on niin rikki, että hänen on pakko lähteä suhteesta.
Yleinen kuva on, että miehet pettävät ja ajattelevat naisia vain objekteina. Sinun tulee osoittaa naisellesi, että olet erilainen ja hyvä ihminen. Jos vonkaat koko ajan, se saa naisen pelkäämään, että ajattelet toisia. Jos vonkaat jatkuvasti ja kiristäen, ei ole ihme ettei häntä enää haluta.
Lisääntymisvietti pitää myös tyydyttää, muuten alkaa helposti homma rakoilla, normaali mies haluaa jälkeläisiä ja sehän on elämän tarkoitus, eli ilman lapsia tehtävä ei ole suoritettu ja asia vaivaa ja elämä jää tyhjäksi, eli hommatkaa ne, hedelmällisin ikä alkaa jo teilläkin jäädä taakse, kohta olette liian vanhoja.
Niinhän ne jotkut miehet on niin valmiita hankkimaan lapsia "ajattele jos meilläkin ois tollanen pikkunen".
Mutta mites sitten käy seksin? Kaikki eivät ole yhtä halukkaita harrastamaan raskausajalla, ja joskus raskauden jälkeen voi tulla masennus minkä takia mikään ei haluta. Onko mies valmis sellaiseen? Jos todella rakastaa, niin on. Jos ei, niin turha ajatellakaan lapsia jos ei voi kunnioittaa omaa vaimoa tässä asiassa.
Niin tai onko mies edes halukas hoitamaan lapsia...? Ei ole aina naisen tehtävä nousta yöllä hoitamaan vauvaa. Ja lasten kasvatus ei saa jäädä kokonaan naiselle. Lapsista pitää huolehtia yhdessä!
Että eipäs ajatella vanhanaikaisesti, siltä sinun kirjoituksesi näytti. Lasten hankkiminen taitaa merkitä sinulle vain sitä, että joku saa kantaa sukunimeäsi!
Sanon yli kahdenkymmenen yhteiselo vuosien perusteella. Rakkaus roihuaa vaan aina palavammin vuosien lisääntyessä, emme ole ikinä kyllästyneet toisiimme.
Toisilleen väärillä kumppaneilla rakoilee lapsien teosta huolimatta! Jos on väärä pari niin siihen eivät lapset auta. Jos luette vaan avioero palstoja ja seuraatte avioero tilastoja. Yleensä suhde on ohi jo ennenkuin lapset aloittavat edes koulunkäyntiä!
Elämän tarkoitus on juuri se minkä ketjun aloittaja haluaa sanoa. Itsensä ja onnen löytämiseen ei välttämättä lasta tarvi. Se voi tuhota onnen jos sitä ei tosissaan halua vaan kokee sen rasitteeksi. Ei kaikkee tarvi saada ja alkaa kuutakin hamuamaan taivaalta jos on tyytyväinen nykyiseen elämäänsä!
Tuo ei vaikuttanut miltään tyhjältä elämältä eikä tule sellaista ikinä olemaankaan. Tyhjyys on ihmisen omassa päässä jos on, eikä se lähde sieltä ikinä pois. Tyhjyyjen tunnetta potevat tarvitsee ylimääräisiä "pyöriä" suhteeseensa muuten eivät kykene parisuhteessa elämään täysipainoista onnellista elämää!
Siis mies yleensä hommaa rahaa eli joutuu käymään töissä kun äiti jää lapsen kanssa kotiin, itse aion kyllä esittää vaihtoehtoa, että jään itse lapsen kanssa kotiin ja äiti saa mennä töihin, en vain usko, että suostuu, toki sitten maitoa vaan jättää pulloon kotiin, että voi antaa lapselle, jolloin annan kyllä äidin nukkua yöt, että jaksaa painaa duunia ja itse voin nousta yöllä hoitamaan lasta.
Kiitos vastauksestasi! Meillä ei lapsia ole ja emme hanki. Tämä on yhteinen päätös ja tiedän että molemmat tyytyväisiä. Lapsien hankkiminen ei ole välttämätöntä tässä elämässä ja olemme ratkaisumme tehneet. Minulla ihana 4v. kummityttö joka vierailee välillä luonamme. Yhdessä elämme vierailun ajan lapsen ehdoilla, lapsen maailmassa ja itsekkin tavallaan lapsiksi muuttuen. Hän on päivänsäde ja tulee olemaan osa elämäämme aina. Kuitenkin, siltikin täytyy myöntää se kuinka ihana on palata omaan arkeen ja elämäänsä kun tyttö päättää vierailunsa. Molemmat tunnemme niin. Rakastamme lapsia, lapset viihtyy luonamme ( ystävien lapsia myös yökylässä välillä) ja tulemme lasten kanssa hienosti toimeen. Mutta olemme tyytyväisiä elämään juuri näin! Se ei silti ole poissuljettu ajatus tulevaisuudessa ettemmekö voisi ajatella adoptiota. Molemmat ajattelemme niin että mieluummin pelastaisi jonkun pahasta maailmasta!
Loistavaa tekstiä, kaikkien naisten pitäs lukea tuo, onko tuollaissia naisia muka oikeesti olemassa??
tai sitten niinkun mukavat miehet, varattuja.
Tottakai on ja paljon, mutta ne on täällä pohjoisessa susirajan takana... Oma ystäväpiirini muodostuu lähinnä juuri näistä terveellä maalaisjärjellä varustetuista naikkosista, jotka ymmärtävät elämän päälle!
Näillä palstoilla tunnutaan mielellään tekevän yleistyksiä ja eri stereotypioita ihmisistä.
niinhän se menee.. itsekkin tunnen tälläsiä naisia että miehiä jotka ovat ihan järkeviä ja mukavia ihmisiä. ja ottaa toiset huomioon.
Jos viihtyy parisuhteessaan, on silloin kivaa tehdä kotitöitä. Jos molemmat kunnioittavat toisiaan, on se jo askel parempaan.
Minä tykkään yllätellä lahjoilla, siivouksella ja alus-asuillani miestäni. Tykkäämme molemmat välillä kokeilla jotain uutta sänkypuolella. Molemmat kunnioittavat toisiaan ja autamme toisiamme.
Tiedän olevani kaunis. En kuitenkaan jaksa olla parhaimmissani jatkuvasti. Kotona on kivempaa olla rennoissa vaatteissa, vaikka yöpuvussa. Sitäpaitsi mieheni ei halua että pukeutuisin minihameisiin tai muihin paljastaviin vaatteisiin, enkä minäkään pidä alastomasta tunteesta, joten mikäpäs siinä on ollessa :) Enkä vaadi miestäni olemaan parhaimmissaan. Hän kuitenkin huolehtii hyvin hygieniastaan, käy suihkussa joka päivä, harjaa hampaat, pesee kädet joka vessareissun jälkeen, vaihtaa joka päivä uudet alusvaatteet...
Tietysti tykkään pukeutua usein kivoihin vaatteisiin, mutta osaan myös pitää rentoja vaatteita jopa kauppaan lähtiessä.
Niin, minäkään en ole kertaakaan nähnyt hänen katselevan muita.
Tiskikone olisi meillä tosi tarpeellinen, koska tiskaaminen on meistä molemmista hyvin vastenmielistä. Meillä ei kuitenkaan ole varaa siihen, eikä sen asentaminen muutenkaan onnistuisi, koska kuulemani mukaan jotkut putket ei ole oikeassa kohdassa tai ne eivät riitä..
Meillä puhutaan asioista. Jos minulla on jotain ongelmia, pyydän häntä pohtimaan asiaa kanssani, ja sama toisinpäin. Yksi asia mitä olen ihmetellyt suuresti on se, että hän ei ollenkaan puhu minusta pahaa kavereilleen, mikä on tosi hyvä juttu :) Muut kavereideni poikaystävät kylläkin ihmettelevät suureen ääneen että miksi heidän muijansa on niin sitä ja tätä.
Lopuksi tahdon vielä sanoa, että parisuhteessa kannattaa ajatella näin: ei kannata koko ajan olla varpaillaan, muttei pidä pitää toista itsestään selvyytenäkään. Eli tulisi pitää suhdettaan yllä.
Eikö tasapainoinen suhde ole nimenomaan vastavuoroinen?
Itse olen huomannut, että jos mies ei halua olla suhteessa, ei huomaavaisuuskaan auta. Edellisessä suhteessani tsemppasin kaikin keinoin: yrititin olla ymmärtäväinen, tukea miestäni, huolehtia ulkonäöstäni, keksiä mukavaa tekemistä. Se ei auttanut, sillä mies ei kyennyt sitoutumaan.
Toisin sanoen suhteeseen tarvitaan molempien yritystä.
Vaikka kuinka kumppani hemmottelisi ja olisi vaikka kuinka hyvä tahansa!
Levottomat sitoutumiseen kykenemättömät hakevat jotain koko ajan, vaikka he eläisivät näennäisessä parisuhteessa, he ovat kumppanin selän takana koko ajan "haku päällä", mistä sattuisi vielä kiinnostavampi kumppani löytymään.
He eivät yleensä kykene yksin olemaan päivääkään jos sellainen tilanne tulee että entinen heittää ulos niin uusi on jo katsottu tilalle. Heillä on yksi vakituinen ja ainakin viisi vaihtuvaa kumppania vedossa yhtä aikaa. "Rakastajia" siis piisaa joka lähtöön.
Näihin tyyppeihin ei kannata aikaansa uhrata jos haluaa jotain pysyvämpää luoda jonkun kanssa!
No toi ei ainakaan ihan vastavuoroiselta kuulostanut. Tekstisi pointti tuntui olevan se, että kun nainen tekee kaikkensa suhteen eteen, niin kyllä se suhde sitten onnistuu. Eli, jos suhde ei ole onnellinen, vika on naisessa, koska hän ei tee tarpeeksi, eikä riitä. Hei kamoon, jotain rajaa.
Itse asiassa alkoi oikein oksettamaan sun tekstisi. Voiko joku oikeesti olla nykyaikana noin yksinkertainen ja aatella kaikkeen olevan noin yksinkertaiset onnen avaimet. Oletko tullut ajatelleeksi, että naisia ja miehiä on moneen lähtöön, eikä kaikille auta samat asiat.
Näitä marttyyrinaisia kyllä maailmassa riittää, mutta sellaisille, jotka siitä haluavat eroon ja jotka syyttävät itseään ainaisesta riittämättömyydestä ja suhteensa epäonnesta, toi sun juttu on kaikkea muuta kuin rohkaiseva.
Tsiisus!
Lisäyksenä vielä se, että onnellisuuskin on aika suhteellinen käsite ja se, mikä on toiselle onnea, voi olla toiselle aivan viimeinen vaihtoehto elämässä. Tätä voi soveltaa myös parisuhteen laatuun.
Voi sinua kyyninen Cata. Tottamooses parisuhde on vuorovaikutusta, enkä minä ainakaan saanut aloittajan kirjeestä sellaista käsitystä, että vain nainen tekee, hemmottelee ja levittää jalkansa. Lueppa tarkemmin ja rivien välistä. Sehän on juuri sitä molemminpuolista huolehtimista asioista ja välittämistä. Jotenkin paistaa läpi, että taidat itse olla niitä onnettomia, jotka vain mieluummin ottavat, kuin antavat, eivätkä ole ymmärtäneet tätä rakkauden syvintä olemusta.
Tarinani on minun elämästäni ja en tarkoitakkaan että se suorana täytyisi jonkun kopioida. Kukaan meistä ei ole samanlainen ja kenellekkään muulle ei elämäni sopisikkaan. Halusin kirjoittaa sen takia kun kovin usein ihmisillä on pahaa oloa suhteissaan ja halusin tuoda positiivisuutta esiin ja kuulla aiheesta lisää hyvällä tavalla.
Olen itsenäinen ihminen, hoidan omat laskuni ja suinkaan en elä täsin miestäni miellytellen. Oma työni on toinen tärkeä johon käytän voimavarojani liki yhtäpaljon kuin suhteeseeni. Olen löytänyt miehen monien epäonnistuneiden suhteiden jälkeen jonka kanssa kaikki on balanssissa niinkuin olen aina ennen unelmoinut. Tästä syystä ja monenlaista pahaa kokeneena itsekkin arvostan nyt miestäni ja elämääni ja siitä syystä asiat vaan tulevat minulta suoraan sydämestä luonnostaan. Minun on hyvä sisäisesti, se heijastuu mieheeni ja hän antaa hyvää oloa takaisin moninkertaisesti. Kierteessä olen rakkauden täyttämässä!
Kyse on siitä mitä sinä ilmeisesti et lainkaan ymmärrä. Eli ei lasketa tarkkaan sulle yks hyvä, mulle yks hyvä vaan : Haluan olla hyvä sinulle.
Onnellisuus syntyy siitä ettei koko ajan itse laske mistä on jäänyt paitsi tai onko nyt saanut saman verran kuin toiset.
Ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Aivan täysin samaa mieltä!!
Ymmärsin pointtisi ja elän itse aika vastaavassa suhteessa omassa rakkaudenkierteessäni.:)
Juttusi oli mukavaa luettavaa ja on valitettavaa, että aina löytyy näitä katkeria mollaajia, joilla ei itsellä ilmeisesti mene kovin hyvin, koska viitsivät näille palstoille noin kitkerään sävyyn kirjoitella.
ainoa onkelma tossa on vaan se, että jos keskityt liikaa miehesi miellyttämiseen niin miehisekin rupeaa keskittymään miten sinä voisit HÄNTÄ mielyttää... sori, naisen täytyy myös opetella pyytämään mieheltä romanttisia eleitä ja palveluksia, se jos mikä tekee miehen onnelliseksi kun huomaa pystyvänsä tekemään naisensa onnelliseksi.
Eiköhän se miellyttäminen toimi molempiin suuntiin. Sepä se onkin, ettei parisuhteessa pitäisi mitään tarvita pyytää, vaan rakkaus toimii siten, että molemmat haluavat antaa itsestään pyytämättä, automaattisesti.
Onko tällaisia naisia oikeasti olemassakin?
Vinkkejä, miten voisin käännyttää nykyisen tyttöni samaan suuntaan? :)
Tee sille lobotomia leikkaus eli aivoista osa roskapönttöön
Ensin kynttilä illallinen Hyasintin tapaan, (tiedät jos olet katsellut POKKA PITÄÄ sarjaa)
Sitten opettelet jostain porno videosta hieman strippaus kiekuroita ja sopivia asusteita saa porno kaupoista ym. suitsukkeita ja leluja.
Sitten opettelet eläimellisiä karjahteluja jotta kiimaa saa ikaiseksi. Unohtamatta vessapaperirullia tangoistasi jos toppaukset ovat unohtuneet kauppaan. Olkatoppauksetkin käy.
Eiköhän tyttösi siitä saa mallia ja innostu itsekkin näytteleen taitojaan.
Hyvä että teillä menee hyvin, täydennätte varmaan toisianne. Minä en kaltaistasi naista haluaisi, minusta naisessa tulee olla särmää ja itsenäisyyttä.
Voi voi sentään... Sait tarinastasi siis sen kuvan että olisin joku kiltti kotityttö vailla omia ajatuksia. Minulla kovastikkin oma tahto ja päättäväisyys jos niikseen on. Minä kun haluan tehdä tai toteuttaa jonkun asian niin sehän tapahtuu, tosin keskustelun ja yhteisymmärryksen kautta. Osaan suuttuakkin jos koen että minua laiminlyödään. Sillon rävähdän ja lähden ovesta ulos palaan n.tunnin päästä ja sitten jutellaan asiat läpi. Joskus teen jotain yllättävääkin tosta vaan olen siis myös räväkkä ja yllätyksellinen mutta kuitenkin sopivalla tavalla niin etten loukkaa liikaa miestäni.
Käytän itsekkin samoja keinoja. Eikä ole ukko havitellut vieraisiin...kotona pysyy kuin tauti!
Ihmettelenkin aina miksi joillain ei ukko kotona viihdy? Ehkä miesressu ei saa kotoo mitään muuta kuin ainaista haukkumista ja nalkuttamista.
Aivan oikeessa olet jos osaa antaa saa moninkertaisena takaisin, niin ettei siinä mitään menetä jos toista hemmottelee!
Kirjoitit Tasapainoisesta parisuhteesta. Luin koko pitkän tarinasi läpi enkä huomannut tasapainoa missään... Sinä teet siis kaiken ja miehesi osallistuu johonkin harvoin jos silloinkaan. Eikös tasapainoinen suhde tarkoita sitä, että Molemmat kantavat kortensa kekoon? Miehen mielistely ja miellyttäminen on epätasapainoa mitä suurimmassa määrin.
amerikkalaisesta elokuvasta 50 luvulta. aikakoneellako tänne tupsahdit monitoimikone?
"haluan naisille naisen näkökulmasta hieman valaista kuinka saada liitto onnistumaan ja säilyttämään siinä onnellisuuden ja tasa-painon."
Tämähän kuulostaa mielenkiintoiselta :)
"Haluan palvella miestäni"
Minä en halua palvella ketään. En miestäni, en tulevia lapsiani. Meillä harrastetaan hemmottelemista, pieniä ylläreitä puolin ja toisin.
"Tavarat paikoilleen käytön jälkeen"
Entäpä jos mies ei laita tavaroita paikoilleen, vaan ne jää siihen minne sattuu kädestä tipahtamaan? Ensin vihjaa, sitten kehoittaa, sitten pyytää ja lopulta korjaa itse kun ei jaksa katsella sukkaviidakkoa olohuoneenlattialla. Mitäs sitten?
"tiskikone meillä ehdoton!"
Jep, no jotkut meistä joutuu asumaan vuokratalossa missä ei ole tiskaria eikä kyllä sellaiseen olisikaan varaa.
"Mies imuroi kerran viikossa ja tekee tarvittavat pikkuremontit minä rakastan pyykinpesua ja teen muutenkin kotiaskareita mielelläni."
Kuulostaa siltä, että isäntä imuroi kerran viikossa ja sinä teet kaiken lopun. Minulla ainakin pysyy vasara ja jakoavain kädessä yhtä hyvin kuin miehellä, en kyllä lähtisi siihen peliin että mies nikkaroi ja minä siivoan. Meillä ei ainakaan nikkarointia ole kuin kerran vuodessa: vaihdetaan palovaroittimen paristo ja vaihdetaan jokunen lamppu.
"Tärkeimpänä asiana kuitenkin pidän että naisen tulisi rakastaa ja arvostaa miestään."
Tulee mieleen joku naisen käyttäytymisopas vuodelta 1950, mikä on joskus sähköposteissa kiertänyt vitsiviestinä. Naisen tulee rakastaa ja arvostaa miestään ja NIIN MYÖS MIEHEN tulee rakastaa ja arvostaa itseään...eikun naista ;)
"Minä luon välillä meille romanttisen illan kynttilöineen ja pikkusuolaisineen. Yllätän uusilla alus-asuilla ja tuosuilla ja sänky-asioissakin voi aina luoda jotain uutta!"
Minä teen tätä yllättääkseni miehen ja minä teen tota. Ja mitä se sun miehesi tekee? Saa kaiken valmiiksi paketoituna? Minä olen kerran yrittänyt tuota että minä handlaan kaiken. Ja siitä seurasi ero. Minä en ole mikään kotitalous/seksikone, vaan tasa-arvoon pyrkivä kumppani.
"Ennenkaikkea naiset... Rakastakaa miehiänne! Antakaa itsestänne kaikkenne täydellä volyymilla."
Ihan kuin tässä lukisi että nöyrtykää miesten edessä, keskittäkää elämänne miehenne miellyttämiseen...Onhan se kiva miellyttää kumppania mutta suhde on kahden kauppa: kuin tandemfillari joka kyllä ei kulje hyvin jos kumpainenkin ei polje!
Minä en ole kirjoittanut tässä nykyisestä suhteestani, olen vain ehtinyt nähdä muutamanlaisia suhteita ennen nykyistä, mukavan tasa-arvoista suhdettani.
Ja mitä kirjoitit nalkuttamisesta, minusta tuntuu että sinä et vaan viitsi koskaan sanoa miehelle mitään. Jotkut miehet kokevat kaiken kotitöihin liittyvän sanomisen nalkuttamisena, minusta se on vain hauska termi.
Minä halusin vain ravistella realiteeteillä tätä ruusunpunaista kuvitelmaa. Ehkä silk&satinin pitäisi joskus kokeilla parisuhdetta 2000-luvulla ja unohtaa sen vuoden 1950 ;)
"Tasa- arvo" on sitä että nykyään ilmeisesti kumpikaan ei viitsi tehdä enään suhteen eteen yhtää mitään!
Hänhän antoi jotain ja sai takaisin! Minäkin haluan palvella miestäni kun hän taas palvelee minua vastavuoroiseti jossain muussa asiassa.
Älä ota miestä äläkä tee lapsia jos koet alentuvasi palvelijaksi. Tavarat pysyy paikoillaan varmasti jos yksin hallitset niitä.
Sinä et miestä tarvitse etkä arvosta, vaan pärjäät ilmankin. Suhteessa pitää olla vastavuoroisuutta ja antaa miehen tehdä sitä mihin hän parhaiten kykenee ja naisen taas sitä mihin hän parhaiten kykenee. Niin meillä ainakin sujuu arki ja juhlahetket.
En ala turhaan esittään miestä ja söhlään jotain miestentöitä vaan teen sitä mikä minulle on luontaisinta ja jätän miehelleni ne työt jotka sujuu häneltä paremmin!
Miksi tasa- arvo hömpötys on monet naiset saanut luulemaan itseään miehiksi ja jopa näyttävätkin ulkonäöllisestikin vielä miehiltä! Ja ovat yksin eläjiä useasti, kun eivät kelpaa kenellekkään!
Aivan samaa mieltä!!! En ymmärrä aivan hihhulin ajatus-mallia, tuntuu, että siinä halutaan väkisin saada aloittajan kirjoituksessa kaikki naurettavaan valoon. Tosin minua et onnistunut vakuuttamaan hyvä Hihhuli.
On kiva kuulla, että muutkin elävät onnellisessa suhteessa. Olen avoliitossa, ja voin sanoa, että kumpikaan meistä ei tiennyt edes mitä onni on, ennenkuin toisistamme sen löysimme!
Huomioimme toinen toistamme. Mieheni haluaa kuitenkin olla se "päähuolehtija", eli suojella naistaan, puolustaa tätä, tehdä hänelle hyvä elämä. Minä taas haluan antaa miehelleni arvostusta, ja pitää häntä perheen päänä. Meillä toisen arvostaminen näkyy jokapäiväisissä teoissa, pienissä asioissa, katseissa, puheissa, eleissä.
Tunnemme, kuinka olemme vain puolikkaita ihmisiä ilman toisiamme. Juttelemme aamuun asti, teemme yhdessä ruokaa, pohdimme ja suunnittelemme, teemme yhdessä päätöksiä..
Toisen huomioon ottaminen ja rakastaminen on oikeasti kunnia-asia, ja toista ihmistä pitää vaalia. Emme kuitenkaan unohda itseämme, vaan pidämme molemmat oikeutenamme olla omia itsejämme emmekä koeta teeskennelle toiselle olevamme jotain mikä ei tunnu oikealta. Kumppanin miellyttäminen kuulostaa hieman karrikoidulta ilmaisulta, mutta se kuvaa myös sitä miellyttämistä, ettei pidä toista itsestään selvänä. Minäkin huolehdin ulkonäöstäni, en esiinny miehelleni lökäverkkareissa ja tukka paskaisena, vaan siistinä, mikä miellyttää itseänikin. Jotkut naiset unohtavat ulkonäkönsä heti parisuhteeseen päästyään, eivätkä edes yritä tehdä sen eteen mitään. Itse tykkään kun olo on huoliteltu, olin missä tahansa.
Mutta vaikka tukka olisikin hyvin :) huumori ja rentous on parisuhteessa tärkeää. Kieltäydyn nalkuttamisesta, sillä mieheni ei sitä ansaitse, eikä minulla edes ole siihen syytäkään. Jos toivon hänen tekevän jotain, kerron siitä, ja hän toteuttaa sen jos pystyy. Ellei, ei sekään haittaa, harvoin kyseessä onkaan maatakaatava asia. En hermoile tiskeistä, enkä pyykeistä. Mieheni osallistuu mielellään ja yhdessä puuhailu onkin kaikkein mukavinta. Olemme toistemme parhaat ystävät ja voimme puhua mistä vain. Analysoimme ja kehitämme suhdettamme silloin tällöin, ja pyrimme puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.
Minäkin tykkään "palvella" miestäni, ja hän minua, tämä on tosi! Siksipä onkin ihanaa, kun kumpikin haluaa järjestää toiselle hyviä hetkiä ja helpottaa toisen elämää. Mieheni liikuttuu kyyneliin kertoessaan onnestaan, ja näyttää tunteensa päivittäin monin eri tavoin. Hän toivoo kovasti perhettä ja on halukas jäämään lasta hoitamaan, jos minä haluan rakentaa uraani.
Hän ei siltikään ole mikään pullamössöpoika. Hänellä on vahvoja periaatteita ja hän on aika perinteinen tietyissä asioissa. Hän ei anna itseään jyrättävän, muttei suostu tekemään sitä muillekaan. Hän kertoo mielipiteensä suoraan ja pysyy lupaustensa ja sanojensa takana. Hän on romanttinen, muttei siirappimainen. Hän tietää herkät kohtani, haavoittuvat piirteeni, eikä käytä niitä hyväkseen.
Me tiedämme, että meitä ihmetellään, kummastellaan lähipiirissä. Ihmiset kysyvät suoraan, että eikö teillä ole jo tullut kyllästymisen tunteita peliin, kun vuosikaudet ollaan oltu kuin paita ja peppu. Muita ihmetyttää, miten toimiva tiimi olemme, mutta kuitenkin osaamme tehdä itsenäisestikin asioita, emme siis sairaalloisesti roiku toisissamme 24h. Mutta vapaata tahtoa ei voi muuttaa ja me tahdomme olla yhdessä ja jakaa elämämme toistemme kanssa. Olemme löytäneet paikkamme maailmasta.
Onneksi olkoon, olet kantesi löytänyt. Kuullosti kyllä aivan omalta tarinaltani. Toivoisin, että jokainen jaksaisi etsiä niin kauan, että itselleen sen sopivan löytää, eikä tyydytä siihen aika hyvään tai melkein oikeaan kumppaniin ja rikastuteta sitten erotilastoja myöhemmin, kun on ensin purtu hammasta ja purnattu vuosia.
Teillähän menee kuin meillä .. ennen. Kunnes mies ilmoitti löytäneensä uuden chatistä. Muista vaikka luulet, ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää.
Näin voikin käydä , kaikki on mahdollista vaikka kuinka pyrkisi täydellisyyteen. Ikinä en luotakkaan suhteisiin 100% vaan tiedän hyvin että nykyään on kaikki portit auki ja mahdollisuudet vaikka mihin, rajattomat. Silti haluan nauttia tästä hetkestä nyt joskaan huomisesta ei koskaan tiedä. En silti anna valtaa epäilyille ja kyttäykselle , sellainen en edes ole. Suhde loppuu jos on loppuakseen, niin se vaan on. Alitajunnasta sekin ajatus mielessä joskus käy ja joskus on myös itsellä ajanjaksoja kun on toiseen aivan kyllästynyt. Sellaista elämä on. Mutta voinpahan hyvillä mielin sitten sinkuksikin jäädessäni muistella eläneeni ihania aikoja ja ei tarvitse itseänsä syyllistellä kun parhaansa on tehnyt. Ja löytyisihän varmasti itsellekkin uusia valloituksia chatin mielenkiintoisesta maailmasta...