1. Kerrot parisuhteen ongelmista toiselle naiselle
Ei kannata valittaa toiselle naiselle vaimon tai tyttöystävän käyttäytymisestä tai parisuhteen huonoista puolista. Kumppani voi pitää sitä henkisenä uskottomuutena, yrityksenä rakentaa timmesidettä toisen naisen kanssa. Monelle naiselle se voi olla jopa suurempi uhka kuin seksuaalinen uskottomuus, sanoo Michiganin yliopistossa toimiva psykologi Daniel Kruger.
2. Seuraat exän Facebook-sivua
Syynä tähän voi olla, että hänen kuulumisensa kiinnostavat samalla lailla kuin vaikkapa vanhan armeijakaverin touhut. Mutta kumppani voi silti tulkita asian niin, että mies haikailee menneen perään.
3. Ostat juoman toiselle naiselle
Eikä tällä tarkoiteta kalliin samppajan hankkimista baarin tyrmäävimmälle typykälle. Jo pelkkä lasillisen tarjoaminen työtoverille voi viedä vaarallisille vesille. Elettä voidaan pitää kohteliaana ja jopa anteliaanakin, mutta se voidaan myös tulkita iskuyritykseksi.
4. Viet vieraan tärkeään paikkaan
Onko teillä jokin tietty ravintola, jossa käytte mieluusti yhdessä? Tai baari, johon suuntasitte ensimmäisillä treffeillä? Oli tärkeä paikka mikä tahansa, sinne ei kannata viedä toista naista. Ei vaikka tämä sattuisikin olemaan vaikkapa vain vanha lapsuudenystävä. Jo pelkkä tieto siitä, että olet ulkona toisen naisen kanssa voi ärsyttää, niin viatonta kuin se olisikin. Mutta parisuhteelle merkityksellisen paikan käyttäminen tapaamisen näyttämönä ärsyttää kumppania taatusti vielä enemmän.
5. Kehut toisen naisen uutta kampausta tai asua
Miehet eivät yleensä kiinnitä hirveästi huomiota ulkonäön yksityiskohtiin. Siksi nainen voi Krugerin mukaan raivostua, kun huomaat muutoksia jonkun muun ulkomuodossa. Se osoittaa hänelle, että olet muutenkin kiinnittänyt huomiota toiseen.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2015121620842220_lz.shtml
Ei kannata valittaa toiselle naiselle vaimon tai tyttöystävän käyttäytymisestä tai parisuhteen huonoista puolista. Kumppani voi pitää sitä henkisenä uskottomuutena, yrityksenä rakentaa timmesidettä toisen naisen kanssa. Monelle naiselle se voi olla jopa suurempi uhka kuin seksuaalinen uskottomuus, sanoo Michiganin yliopistossa toimiva psykologi Daniel Kruger.
2. Seuraat exän Facebook-sivua
Syynä tähän voi olla, että hänen kuulumisensa kiinnostavat samalla lailla kuin vaikkapa vanhan armeijakaverin touhut. Mutta kumppani voi silti tulkita asian niin, että mies haikailee menneen perään.
3. Ostat juoman toiselle naiselle
Eikä tällä tarkoiteta kalliin samppajan hankkimista baarin tyrmäävimmälle typykälle. Jo pelkkä lasillisen tarjoaminen työtoverille voi viedä vaarallisille vesille. Elettä voidaan pitää kohteliaana ja jopa anteliaanakin, mutta se voidaan myös tulkita iskuyritykseksi.
4. Viet vieraan tärkeään paikkaan
Onko teillä jokin tietty ravintola, jossa käytte mieluusti yhdessä? Tai baari, johon suuntasitte ensimmäisillä treffeillä? Oli tärkeä paikka mikä tahansa, sinne ei kannata viedä toista naista. Ei vaikka tämä sattuisikin olemaan vaikkapa vain vanha lapsuudenystävä. Jo pelkkä tieto siitä, että olet ulkona toisen naisen kanssa voi ärsyttää, niin viatonta kuin se olisikin. Mutta parisuhteelle merkityksellisen paikan käyttäminen tapaamisen näyttämönä ärsyttää kumppania taatusti vielä enemmän.
5. Kehut toisen naisen uutta kampausta tai asua
Miehet eivät yleensä kiinnitä hirveästi huomiota ulkonäön yksityiskohtiin. Siksi nainen voi Krugerin mukaan raivostua, kun huomaat muutoksia jonkun muun ulkomuodossa. Se osoittaa hänelle, että olet muutenkin kiinnittänyt huomiota toiseen.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2015121620842220_lz.shtml
Vastaukset 51
Vanhimmat
1. Herää kysymys, miten tuo tulisi ylipäänsä tietooni.
2. Sama kysymys kuin edellä. En tiedä millä sivuilla miesystäväni vierailee tai kenen kanssa pitää yhteyttä.
3. Tuo voisi tulla tietooni, jos olisin samassa tilaisuudessa. Silloin olisi kai aika helppo omin silmin nähdä, tarjosiko mies kaikille (minullekin) vai vain nimenomaan jollekin yksittäiselle naiselle.
4. Edelleen sama kysymys kuin kohdissa 1-2. Tietysti mies voisi oma-aloitteisesti mainita, että hän kävi viikolla x-ravintolassa kun naispuolinen lapsuudenystävä oli kaupungissa. Se, että hän ottaisi itse asian puheeksi, osoittaisi ettei asiassa ole mitään omituista. Eikä meillä ole mitään "omaa" ravintolaa.
5. Heh, miesystäväni ei luultavasti huomaisi vaikka itse värjäisin hiukseni :)
Ei taida olla nainen kyseessä.
Yks Reiska voi olla.
Toiselle ihmiselle avautuminen parisuhteen ongelmista on pahimmanlaatuista pettämistä -- pahempaa kuin seksi, koska seksissä ei paljasta siipasta intiimejä asioita.
Yleensä tähän pettämiseen sortuvat naiset, jotka kertovat kaiken naispuolisille ystävilleen ja näin heittävät miehensä susille.
Kuinkahan ihan pariterapeutit kehottavat kehottavat keskustelemaan mieltä painavista asioista ystävien kanssa. Täytyy olla vähän pingpong, jos kuvittelee ettei kaikissa parisuhteissa ole jotain ongelmia. Se kuinka suuria ongelmat ovat ja saadaanko ne ratkottua vaikuttavat tietysti siihen tuleeko ero. Lisäksi täytyy olla jotenkin naiivi, jos luulee ettei nainen puhuisi parisuhteestaan mitään ystävilleen, ainakin naispuolisille ja tietysti jos on joku luotettava miespuolinen ystävä niin häneltä voi saada miesnäkökulmaa asioihin. Mutta nimenomaan, jos asioista ei lainkaan kenellekään puhu tekee enemmän hallaa. Ei tietenkään iha yksityiskohtaisia asioita suhteestaan kannata puhua.
Myös uusille ihastuksille ja rakkauksille kannattaa jotain puhua entisestä suhteestaan ja erostaan, mutta kukin tietty tavallaan.
Kyllä sillä on eroa, että kertooko suhteen asioista samaa vai eri sukupuolta olevalle. Vaikka tavallaan voisi olla hyödyllisempää kertoa intiimit jutut itsen kanssa eri sukupuolta olevalle, koska tämä voi tuoda niihin toisen sukupuolen näkökulman, niin se on kuitenkin loukkaavaa omaa kumppania kohtaan, koska teoriassa kerrotaan potentiaaliselle iskettävälle. Vaikka oikeasti kyseessä olisi vain tuttava, niin kumppanista se voi silti tuntua siltä, että suhteessa on kolmas pyörä. Poikkeuksena se, jos keskustelukumppani on huomattavasti vanhempi kuin itse, eli joltain 80-vuotiaalta voi hyvin kysyä parisuhdeneuvoa (jos tämä ei satu olemaan kova juoruilemaan). Joskus on ehkä muutenkin pakko kysyä jostain asiasta mielipidettä eri sukupuolta olevalta, mutta silloin olisi paras, jos oma kumppani ei saa tietää siitä.
Taas se on liikaa vaadittu, että ei avautuisi edes samaa sukupuolta olevalle kaverilleen. On kai sekin kiusallista toiselle, mutta kyllä jollekin on pakko voida puhua.
Parisuhteen ongelmista pitää kertoa terapeutille tai tällaiselle foorumille, missä ei ole riskiä nolata puolisoa kavereiden ja sukulaisten silmissä.
Olenkin itse tehnyt jo vuosia sitten päätelmät, enkä keskustele puolisoni kanssa mistään, mitä en halua koko kylän tietävän.
Kyllä meillä ainakin omissa piireissä miehetkin puhuu meille naisille kaikenmoisista suhdejutuista.
Itse mainitsin myös sen, että kyllähän jotkut esimerkiksi erovaiheessa tai väljähtäneessä suhteessa uusiakin kumppaniehdokkaita löytää ja erityisesti tällöin on tärkeä olla avoin suuntaan jos toiseen.
Ja hei 80 kymppisethän voivat olla hyvinkin vetäviä ja viirilejäkin.
Parisuhteen ongelmista pitää ennen kaikkea ja muuta kertoa luotettavalle/luotettaville ystävälle/ystäville. En tiedä onko maaseudulla sellaisia... inhoan syrjäkylien syrjäytyneisyyttä, epäsosiaalisuutta. Terapeutille vasta sitten, kun muille ei voi kertoa. Montakaan terapeuttia ei korvaa yhtä hyvää ystävää.
Ystävät ovat ihmisiä, joilla on sukupuoli. En minä ainakaan kerro asioistani sukupuolelle, vaan ennen kaikkea ihmiselle, olkoon tuo ihminen sitten heteronainen, lesbo tai jotain siltä väliltä - tai heteromies, homo tai jotain siltä väliltä. Tunnen melko "paljon" sukupuolen korjausleikkauksissa olleita, transsukupuolisia. heidän kauttaan olen myös tullut siihen tulokseen, ettei ihmisen sukupuolella ja seksuaalisella suuntautuneisuudella ole mitään väliä.
Nyt ei kysyttykään, että kelle sinusta on kiva kertoa, vaan että kelle kertominen tuntuu kumppanista siltä että suhteessa on tungosta. Mutta on ihan ok, jos sinusta mies saa kertoa muille naisille vaikka sun nalkutuksesta tai orgasmivaikeuksista tai pahanhajuisesta hengityksestä. Sinä olet omanlainen ja jokainen muu taas omanlainen.
Saako miespuolisille kavereille kertoa vaimon nalkutuksesta, orgasmivaikeuksista tai pahanhajuisesta hengityksestä? Se ei kai aiheuta tungosta suhteeseen? Mielummin päinvastoin...
Kukaan mies ei ole koskaan juorunnut minulle naisestaan, enkä minä omastani muille.
En minä sillä kysynyt...
No ainakin naiset kyllä kertovat tuollaisia asioita miehistä kavereilleen, ja myös myönteisiä asioita. Kaikenlaisia, terapiamielessä, ei juoruna. Jos nainen haukkuu miestään muille naisille, niin usein nämä puolustavat miestä, jos on jostain aika viattomasta asiasta kyse. Tai jos mies vaikka vetää turpaan, niin kehottavat lähtemään turvakotiin. Joka tapauksessa sanovat rehellisen mielipiteen, jota tarvitaan. Taas jos mies moittii vaimoaan toiselle naiselle, niin se on vaikeampi tilanne monesta eri syystä ja siinä epätodennäköisempää, että kuulija pystyy olemaan puolueeton suuntaan ja toiseen. Onhan sekin mahdollista kyllä. Miehistä ei edes aina tiedä, että jos he sanovat asian olevan jotenkin, niin miten se sitten oikeasti on. Naisista sen taas vähän pystyy päättelemään.
Jos vaimosi kertoo muille miehille, että kärsit liian nopeasta siemensyöksystä, niin ovatko he todella vilpittömästi osaaottavia sekä sinua että vaimoasi kohtaan? Osa on vahingoniloisia sinua kohtaan ja osa ajattelee, että vaimosi on itsekäs kun valittaa moisesta. Taas muilla naisilla ei ole motiivia ottaa kumpaakaan puolta.
"Tunnen melko "paljon" sukupuolen korjausleikkauksissa olleita, transsukupuolisia. heidän kauttaan olen myös tullut siihen tulokseen, ettei ihmisen sukupuolella ja seksuaalisella suuntautuneisuudella ole mitään väliä."
Jos sukupuolella kerran ei ole mitään väliä, niin mikä pointti on silloin tehdä sukupuolenkorjausleikkausta?
"Täytyy olla vähän pingpong, jos kuvittelee ettei kaikissa parisuhteissa ole jotain ongelmia."
-Missä vaiheessa ne pakolliset ongelmat tulevat? Tuntuu, että olemme olleet mieheni kanssa nykyään jo tavallista kauemmin (23v) ja vielä ei ole ongelmia tullut.
"Se kuinka suuria ongelmat ovat ja saadaanko ne ratkottua vaikuttavat tietysti siihen tuleeko ero."
-Huh, toivottavasti ne tulevat ongelmat ovat sen verran pieniä, etten joudu eroamaan tuosta maailman ihanimmasta miehestä.
"Lisäksi täytyy olla jotenkin naiivi, jos luulee ettei nainen puhuisi parisuhteestaan mitään ystävilleen..."
-Tokihan parisuhteesta puhutaan, mutta aloittaja puhui parisuhteen ongelmista. Kaksi täysin eri asiaa. Itse uskoisin, että puisin ongelmia mieheni enkä ystävieni kanssa, koska lopputulos voisi olla hedelmällisempi.
Olen vaikea, vaativa ja vittumainen, mutta ainoa noista mistä voisin kilahtaa on kohta 2. Tosin jos on ns. kaverieksä, jonka kanssa seukannut lukiossa ja suhde täysin platoninen (näitä on) eikä mitään yhteydenpitoa muuten niin ei sekään.
Ykkönen eli uskoutuminen ei haittaa, jos kyseessä on kaverin sisko, poikaporukoissa pyörivä kaverinainen jonka on tuntenut 20 vuotta tai muu ns. harmiton nainen tai täti/serkku. Komppaan kommentoijaa jonka mielestä on normaalia kertoa ystävilleen parisuhteestaan. Ei viinan tarjoamisessa ole mitään pahaa tekona, jos se tapahtuu myöskin harmittomassa mielessä. Ymmärtänette varmaan. Tärkeiden "meidän paikkojen" muistaminen/arvostaminen on miehiltä liikaa vaadittu. Jos mies on muutenkin herrasmies niin kehukoot jonkun akan kampausta toimistolla, sehän on vain kiva. Tosin harvemmin huomaavat.
Mies on luotettava jos on, tekoina eivät ole siis pahoja. Kaikenmaailman virittelyt, viesteilyt ja iskuyritykset = pallit tervaan ja ulos samantien.
Se riippuu naisesta, jos nainen ei ole koskaan joutunut petetyksi niin silloin hän ei pidä listan asioita pettämisenä. Jos kuitenkin naista on petetty jossain hänen elämänvaiheessa niin hän pitää kaikkea pettämisenä mikä vain liittyy toiseen naiseen.
Hyvä kannanotto.Pidin kaikkea pettämisenä. Ihmettelin mielessäni asiaa, koska ex-suhteessani luotin mieheeni, enkä pitänyt mitään näistä pettämisenä. Kävi kuten arvelit. Oikeastaan olin tosi sinisilmäinen. Tosinainen karkoittaa ensihetkellä vihaisella karjahduksella väliin tunkijan.
Mitäs silloin tapahtuu, kun nainen ei ole paikalla miestä vahtimassa?
Noin muuten olen sitä mieltä, että jos edellisen kumppanin uskottomuus tuodaan epäilynä uuteen suhteeseen, ei siihen vielä olla valmiita.
"Jos kuitenkin naista on petetty jossain hänen elämänvaiheessa niin hän pitää kaikkea pettämisenä mikä vain liittyy toiseen naiseen."
Voi hyvää päivää. Nainen, joka pitää kaikkea pettämisenä tulee 100 varmasti petetyksi, koska kaikki mitä mies tekee on pettämistä. Kannattaisiko naisen kehittää itsetuntoa mieluummin, ja alkaa parisuhteeseen vasta sen jälkeen, kun osaa suhtautua asioihin paremmin/positiivisemmin?
Jep... Tällaista jälkiviisautta minäkin nyt mietin. Itsetuntoni on nolla, ja pelkään etten riitä. Rinnallani on on ollut pari vuotta hyvä mies, jota kovasti rakastan. Se ei auta... Olin sinkkunakin pari vuotta ennen tätä liittoa, ja tietoisesti paikkasin aiemmin tuhottua itsetuntoani. Kävin tovin terapiassakin. Löysin hyvän olon ja ajattelin olevani valmis suhteeseen. Itsetuntoni vaikutti olevan ok.
Mutta itsetunnon ongelmat ovat nousseet esiin parisuhteessa, seksissä yms. En ole kunnossa. Paha olla. Olen mustasukkainen ja epävarma. Mies ei osaa auttaa. Yrittää vain jaksaa.
Erota mies ei halua, enkä minäkään. Perheessä on lapsiakin, joten ero olis iso asia.
Itsetuntoani en osaa kuntoon enää laittaa, edes terapiassa. Rikki taidan olla lopullisesti. Vaikka sinkkuna ei ollut enää ongelmia olla positiivinen yms. Osa itsetunnon koukeroista liittyvät vain puhtaasti parisuhteeseen, ja tulevat vasta siinä ilmi. Puolisoni varmasti on luotettava. Kyse on mun peloistani, surkeudestani.
Osoitan naiselleni ihan riittävästi ellen liikaakin huomiota, joten jos kumppanini kokisi tällaiset teot pettämisenä ja uhkina itselleen - niin etsisin jo uuden naisen. En oikein siedä mustasukkaisia, enkä tule toimeen heidän kanssaan. Mustasukkaiset ovat hyvin itsekkäitä ja ahdistuneita, he kokevat elämän negatiivisessa valossa eikä heillä ole juuri annettavaa. Elämä on liian lyhyt, että pitäisi varoa jokaista tekoaan jonkun kiviriipan turvallisuudentunteen vuoksi.
Samat sanat näin naisena. Mustasukkainen mies on myös rasittava, itsekäs ja ahdistunut, negatiivinen.
Ymmärrän... Olen itse juurikin sellainen herkkis, epävarma ja mustasukkainen. Pelokas ja epäilen miehen haluavan muita. Tiedostan hyvin olevani rasittava, mutta en osaa muuttua tai hallita näitä tunteita.
Toisaalta pakko kysyä... Jos ja kun naistasi rakastat ja arvostat, niin tulisko sun koskaan tehtyä listassa mainittuja asioita? Ja jos, niin miksi? En minä itse ainakaan kyyli exienbkuvia naamalassa, tarjoile baarissa drinkkejä miehille yms. Eli mitään sellaista en odota toiselta, mikä ei Ole itsestäänselvää itsellekin.
1. Kerrot parisuhteen ongelmista toiselle naiselle
Jokaisen tiedossahan on, että parisuhteessa on huonotkin puolensa? Kumppanin käyttäytymisestä voi kertoa aivan asiallisesti toiselle, mutta tietty olisi hyvä itsekin tietää miksi kertoo. Eri asia on, jos vain valittaa. Valittamista voi verrata melusaasteeseen, enkä ymmärrä miten naisen päässä tuollaisen melusaasteen, ärsyttävän asia voisi tulkita yrityksenä rakentaa tunnesidettä? Liittyy varmaan amerikkalaiseen kulttuuriin?
2. Seuraat exän Facebook-sivua
Kuka jaksaa vaklata mitä puoliso Facessa, tai jossain muualla puuhaa? Ja jos jaksaa, niin pitäisi seurata myös live-elämää.
3. Ostat juoman toiselle naiselle
No johan on! Aivan naurettavaa tuollainen. (Ja edelleen; taas pitäisi vakoilla.)
4. Viet vieraan tärkeään paikkaan
Entä tämä sitten, epäloogista verrattuna edellisiin. Juuri kantapaikkaan pitäisi toinen nainen viedä. Siellä olisi nimittäin paljon "valvovia tuttuja silmiä" - ei tarvitsisi itse vakoilla. Mitä siellä tapahtuu, kantautuu varmasti puolison korviin "kuin itsestään".
5. Kehut toisen naisen uutta kampausta tai asua
Blääh. Tottakai voi kehua, jos siltä tuntuu. Nämä amerikkalaiset "kehitä parisuhdettasi" ei vain toimi Suomessa.
Tulos: mikään näistä ei ole pettämistä.
En kokisi mitään listan asioista pettämiseksi, ja mitä vaimolta kysyin niin samaa mieltä.
1. En tiedä, pitäisinkö pettämisenä, mutta ei se kovin mukavaa minusta olisi jos kumppanini kertoisi huonoista rakastajantaidoistani miespuoleiselle ystävälleen. Tietysti myös riippuisi miespuoleisesta ystävästä yleensäkin. Jos kyseessä olisi vaikka naisen 75 v setä ei asia olisi niin paha, kun 35 v. Clooneyn kaksoisolento, jonka kanssa on joskus ollut pientä peliä.
2. En kokisi pettämisenä
3. Useimmiten se on ihan hyvää käytöstä
4. Jos kyseessä olisi esim auringonlaskun katsominen jossain yhteisessä tärkeässä paikassa, voisin pahastua. Jos taas kyseessä olisi esim joku ravintola tai vaikkapa kauppatorin ranta, niin en.
5. Riippuu vähän tilanteesta, mutta periaatteessa ihan ok.
En kokisi noit pettämiseksi. Tietysti, jos kertoo kovin intiimejä parisuhteen ongelmia jollekin ulkopuoliselle, niin se ei ole kiva. Mutta tuskinpa naisia hurmataan sillä, että puhutaan jostain toisesta naisesta.
Kumppani kertoi kaiken vastakkaiselle sukupuolen omaavalle ystävälleen kaiken,
varsinkin riidat. Olin pettynyt. Otti koville myönnän. Varsinkin kun tyyppi vielä ilmotti mulle kuinka kumppani oli hälle kertonut.
Varsinkin kun hänessä itsessään ei ole milloinkaan vikaa. Jos kumppani olsi samalle sukupuolelle kertonut mitä itse on niin isku ei ois ollut yhtä suuri. Tai jos kumppani avautuu nimettömästi somessa kumppanistaan se on kuulemma ok varsinkin jos siinä arvostellaan ikävään sävyyn ja itseään pidetään täydellisenä ihmisenä. Näin vuosia sit kohtasin tämän jutun. Eipä tuntunut hyvältä. Kysynkin teiltä eroaako se toisen ihmisen arvostelu,haukkuminen jollain tavalla kirjotetaanko se omalla nimellä tai nimimerkin takaa? Onko se etuoikeutettua haukkua ja arvostella kumppaniaan nimimerkin takaa yleisesti somessa.
Totta kai siinä on iso ero. Eihän nimimerkillä ketään julkisesti nolata. Tosin olisi parempi pitää sellaiset kirjoitukset salaisina myös puolisolta.
Tuskin on pettämistä. Mutta jos mies ei keskustele parisuhteen huonoista puolista puolisonsa kanssa / ei käy tämän kanssa "tärkeissä paikoissa" / ei tarjoa puolisolle tai kehu tätä, ja tekee näitä kaikkia jonkun muun kanssa... No se pistää kyllä miettimään, onko mies varmasti oikeassa suhteessa.
Kaikki nuo voivat olla pettämistä. Toki näissä kaikissa on ns. ääri-ilmiöitä ja lieviä juttuja. Jos tarjoaa huoltoasemalla työkaveri naiselle kahvit työmatkalla tai baarissa uudelle tuttavuudelle siiderin, niin ero on iso... Tai jos kehuu jonkun ex-hoidon ulkonäköä, tai huomaa että naapurin 20v vanhempi rouva on värjännyt tukan näyttävästi. Näissä on iso ero. Jne.
Joka tilanteessa siis voi miettiä suhteellisuutta. Kun on luotettava, osaa varmasti toimia toista loukkaamatta.
1. Kerrot parisuhteen ongelmista jollekin toiselle
Juurikin noin. Parisuhdeongelmat pitäis koettaa ratkaista ensisijaisesti sen oman puolisonsa kanssa. Asioista valittaminen muille ei edesauta ratkaisun hakemista. Ellei oo kyse lähinnä ratkaisuehdotusten hakemisesta.
2. Seuraat exän Facebook-sivua
Mistä ihmeestä se kumppani saa yleensä tietoonsa sen, jos vierailee jonkun exän facesivulla? Jos kotona on vain yksi kone molemmille, niin kun käyttää Incognito -sivua, niin koneelle ei jää mitään dataa niistä käynneistä. Tai muistakaan käynneistä muualla.
3. Ostat juoman toiselle kuin omalle puolisolleen
Jos suhde on noin heikolla pohjalla niin huonosti menee. Kaikenhan voi tolla periaatteella tulkita "iskuyritykseksi". Ei sovi siis varmaan sekään, jos sattuu hymyilemään jollekin toiselle.
4. Viet vieraan tärkeään paikkaan
Bisnestapaamisissa ja muissa vastaavissa tulee käytyä vieraan kanssa myös sellaisissa paikoissa, missä on tavannut käydä puolison kanssa. Ei se oma puoliso voi sellaisesta vetää hernettä nenuun. Tai jos vetää, on suhteen luottamusaste jo pakkasen puolella.
5. Kehut toisen henkilön uutta kampausta tai asua
Voiko joku olla noin heikolla itsetunnolla varustettu, että jos puoliso kehuu jotain toista, niin se on epäluottamuslause hänelle itselleen?
Mutta onneksi noissa Kruger'in jutuissa pääpaino oli sanassa "voi". Eli kuka tahansa voi vetää herneen nenuunsa mistä tahansa, joka ei satu juuri silloin miellyttämään häntä itseään.
"Parisuhdeongelmat pitäis koettaa ratkaista ensisijaisesti sen oman puolisonsa kanssa."
No tietysti niin "Pitäisi"... mutta jos ratkaisua ei ole löytynyt muutamaan vuoteen, niin on luonnollista kertoa niistä jollekin toiselle. Tai toisille. Yleensä kertominen jo paljon aiemminkin on parasta. Aika usein ihminen on sokea ongelmilleen.
Parisuhdeneuvonta on helpompaa hoitaa ammatti-ihmisten kanssa, koska silloin apua saa molemmat. Jos taas toinen osapuoli juoruaa jollekin tutulleen omia parisuhdeongelmiaan, ei se ole mikään ratkaisu molemmille. Kuulostaa varsin yksipuoliselta toiminnalta. Eikä mikään ratkaisu ongelmien selvittämiseen. Varsinkaan, kun hän tuskin tuntee sen suhteen koko kuvaa nyansseineen.
Joskus ihmiselle voi olla tärkeää tulla kuulluksi. Kun toinen kertoo sinulle asioistaan, et tietenkään koskaan tiedä kuin hänen puolensa asiasta, mutta sekin on tärkeä. Se on hänen kokemuksensa ja sinällään jo merkittävä.
On kyllä ihmeellistä, jos joku tosiaan hakee kokemuksia sillä, että saa juoruta omista parisuhdeongelmistaan muille. Monestikohan niissä juoruiluissa puidaan sitä, mitä hän itse voisi tehdä paremmin? Eikä todennäköisesti vain sitä, missä asioissa se parisuhteen toinen osapuoli voisi parantaa.
Minulle on niin naiset kuin miehet puhuneet asioistaan. Pääasiassa ihmiset puhuu tietysti siitä omasta katsantakannastaan, mutta eihän se ole se pointti. Ei siinä mietitä sitä mitä se toinen voisi tehdä tai mitä itse voisi tehdä siihen on ammattiapu. Mutta kuuntelu, toisen kuuntelu kuten sanoin on tärkeää.
Ei erotilanteessakaan voi vähätellä kummankaan osapuolen tunteita; ne on jokaisella ihmisellä erilaiset ja kummatkin ihan yhtä totta. Jos toisesta tuntuu pahalta niin toisesta ei välttämättä tunnu ja tämän vuoksihan suhteet on monesti vaikeita. Asioita voi yrittää parantaa, jos pystyy (kaikki ei pysty) ja jos ei onnistu niin jättää suhde, vaikka kirpaisisikin ja vaikka toistakin kirpaisisi
Kyllä mullekin niin miehet kuin jotkut naisetkin on jutellu omista parisuhde- yms. asioistaan. Mut mä oon kyllä ohjannu heidät kääntyy jonkun ammattiauttajan puoleen. Varsinkin, kun välillä on tuntunu sille, et juurikin mä oon se, jolle joku ongelmatilanteessaan oleva on halunnu puhuu. Mut mun mielestä ongelmissa olevan henkilön pitäis ensisijaan jutella niistä ongelmistaan ammattiauttajan kanssa. Joko vaikka alkuun yksin ja sit yhdessä oman puolisonsa kanssa. Toisin kuin jonkun tutun tai kaverin kohdalla, ammattiauttajaa sitoo vaitiolovelvollisuus. Joku tuttu tai kaveri voi ihan hyvin mennä hölöttää niitä juttuja muillekin, jota hänen tuttu tai kaveri on hänelle omasta parisuhteesta tai muista henk.koht. asioistaan kertonut.
Vaikka kyllä mä sen tajuun, et ne ongelmatilanteiset haluu kait jutella mun kanssa siks, kun mun periaate on, et mikä on meidänvälistä, jää meidänväliseksi. Mut pitkäs juoksussa kaiken sen ongelmataakan kantaminen, mitä se toinen jakaa, käy raskaaksi. Siks ainakaan mä en haluu ottaa sitä taakakseni. Homman nimi pitäis olla se, et kavereita ja tuttuja ei kuormiteta omilla henkilökohtaisilla ongelmilla. Heidän kanssaan pidetään hauskaa.
Ei parisuhdeneuvonta auta. Etenkään silloin, kun toisella ei ole mitään ongelmia, vaan toisella on. Kävin exän kanssa parisuhdeneuvonnassa muutaman kerran (n. 5 vuotta sen jälkeen, kun olisin halunnut sinne 1. kertaa). Hän kertoi terapeuteille töistään, ja kuinka hyvä hän oli, ja mitä kaikkea hän tietää. Terapeutit olivat ihan kusessa, ja yrittivät väkisin keskeyttää ex-miehen loputtomat puheenvuorot. Mutta ne vain jatkuivat. Siinä vierähti tunti täysin samalla tavoin kuin kotona - ilman terapeutteja. Oikeastaan en muuta odottanut terapialta kuin sitä, että ex viimein huomaisi käyttäytymisensä haitallisen vaikutuksen toisissa ihmisissä. mutta turha toivo. Terapeutit huokasivat silminnähden helpotuksesta, kun sanoin, että tämä loppui tähän. Niin se vaan on, että parisuhteessa tarvitaan yhteispeliä - ja etenkin sitä. Jos se puuttuu, ei terapia auta.
Lisäkommentti
On ehdottoman tärkeää puhua ongelmista ystäville, jos kumppanille ei voi puhua. Itse puhuin ystäville, äidille, veljelle ja myös omalle terapeutille.
Olen osittain samaa mieltä RRO2X siitä, että ystäviä ei voi kuormittaa liikaa. Minusta ystävät eivät kuitenkaan ole sellaisia joiden kanssa pidetään vain hauskaa, aika kaukana ovat aitoudesta sellaiset suhteet. Ihmisellä ei nyt vaan aina ole kivaa ja hauskaa ja sellaistako sitten pitäisi esittää ystäville. Minulle saa ainakin olla aito ja kertoa huolensa ja yritän auttaa ja lohduttaa, mutta valitettavan useinhan se menee niin että sitten kun yrität itse puhua asioista niin toinen ei ole mukana ja tämä ei ole ystävyyttä. Kaverit on eri asia, en minä monille heistä edes puhuisi henkilökohtaisia asioita.
Kuulostaa jokseenkin tutulta aloohaloo tuo juttusi. Tosi kiva hakea apua tuollaisella periaatteella.
Ja jos se toinen osapuoli ei kuuntele ja koettaa olla koko ajan äänessä, ettei hänen vain tarvitsisi jutella ongelmista, niin puhuuko sellainen koko ajan kotonakin? Jos mies ei osais antaa suunvuoroa, kirjottaisin isolle paperille mustalla tussilla, että "oletko sä koskaan katsonut peilistä, kuinka huvittavalta sä näytät kun sä puhua pälätät?" - ja antaisin sen hänelle.
Ja jos tuntuu, että sitä kommunikointimahdollisuutta ei ole enää omassa parisuhteessaan, niin aina voi erota. Vai muuttuuko ihminen muka jotenkin huonoks, jos ei oo pysyny vain siinä ekassa parisuhteessa?
"... mutta valitettavan useinhan se menee niin että sitten kun yrität itse puhua asioista niin toinen ei ole mukana ja tämä ei ole ystävyyttä."
Ehkä ensi kerralla kannattaa kysyä siltä ystävältä, että olisiko sopivaa, että te keskustelisitte sua askarruttavista asioista? Eikä aina niin et se toinen alkaa suoltaa omaa huonoa oloaan ystävälleen. Sillä ystävällä voi hyvin olla päällä omiakin murheita, joista hän ei halua tai ole halunnut keskustella juuri sun kanssa. Eikä varmasti oo vastaanottavainen sun alkaessa suoltaa hänelle sun omia asioitasi. Onko sellainen mahdollisuus käynyt edes mielessä - ehkä ei? Jos ne noin pienestä sun ystävät tippuu pois, niin pian ei heitä ole juuri lainkaan.
Mikään noista ei ole pettämistä. Taas jotain amerikkalaista vouhotusta.
Ai jaa minulle ainakin kertoo monikin tuollaisista asioista. No, ne on varmaan kaikki minuun rakastuneita tai olisiko sitten niin, että ne tykkää jutella minulle ja minä haluan niille hyvää.
On totta, että jos suhde on pitkään ongelmissa niin saattaahan sitä ennen virallista eroa johonkin rakastua ja kertoa tällekin asioista, sillä ainakin minun mielestä niissäkin asioissa pitää olla rehellinen ja tietysti hyvä on tällöin olla rehellinen myös sille tulevalle ex:lle (ehkä kuitenkin niin ettei tule ruumita).
1. Kerrot parisuhteen ongelmista toiselle naiselle
Kyllä tämä on luottamuksen pettämistä. Lisään että parisuhteen ongelmista ei myöskään puhuta samaa sukupuolta olevalle ystävälle, mikäli ongelmat ovat hyvin henkilökohtaisia. Esimerkiksi seksielämän ongelmista tai kumppanin henkilökohtaisista haasteista ei puhuta ilman puolison lupaa. Jos kokee että oman jaksamisen takia tarvitsee keskusteluapua, niin saatavilla on ammattiapua.
2. Seuraat exän Facebook-sivua
Jos oikeasti aktiivisesti seuraa, niin ei ole ok... Voihan sitä olla fb kaveri, ja päivityksiä nyt pläjähtelee seinälle jos on tullakseen. Mutta aktiivisempi seuraaminen on epäilyttävää.
3. Ostat juoman toiselle naiselle
Baarissako? Tuntemattomalle? No tätähän pidetään klassisena iskuyrityksenä, joten ei missään nimessä ok- Helposti tulkittavissa väärin. Sen sijaan jos ostaa työkaverille kahvin isommassa porukassa tms, niin se nyt ei haittaa. Tässä sii lähtökohta on siinä, miten sen juoman saaja tilanteen voi tulkita. Vääriä signaaleja ei saa lähettää.
4. Viet vieraan tärkeään paikkaan
Kenet vieraan ja mihin paikkaan? Intiimit parisuhteen asiat on toki yksityisiä, mutta en tiedä kuinka monella pariskunnalla on sellaista paikkaa, jossa muiden kanssa ei sais käydä...
5. Kehut toisen naisen uutta kampausta tai asua
Oman äitinsä, siskonsa ja anoppinsa kampausta tai asua saa kehua. Samoin parhaan ystävän morsianta hääpäivänä, tai puolison parasta ystävää hääpäivänä. Muuten suu kiinni ja kehujen osoitus vain omalle puolisolle.;)
Jos kokee että oman jaksamisen takia tarvitsee keskusteluapua, niin saatavilla on ammattiapua.
Mutta ammattiapu ei korvaa ystäviä. Ammattiauttaja ei osaa auttaa kuin "teknisissä" asioissa, eikä hän tunne autettavaa eikä hänen ystäviään sekään vertaa.
Parisuhde ongelmista ei kannata puhua kenellekään muulle, kuin omalle kumppanille.
Varsinkin, jos tarkoituksena on haukkua kumppaniaan ja unohtaa omat tekemiset.
Ja tarkotuksena on satuttaa toista.
Mieheni on juuri sellanen että puhuu kaikille meidän ogelmista mutta ei ole halukas ratkaista niitä kanssani.
Sanoo millanen paha olen ja itsensä kertoo
olevansa niin puhdaspulmunen..
Hommahan menee niin, että jos oikeasti puhuu parisuhteen ongelmista, niin on täysin välttämätöntä kertoa myös oma osuutensa, vuorosanansa vähintään.
Mutta sitten manipulointi on asia erikseen. Itse kuulin vasta eron jälkeen mitä paskaa minusta ex oli puhunut sukulaisilleni. Tämän vuoksi kannattaisi puhua myös etenkin sukulaisille parisuhteen ongelmista: jotta he saisivat molempien näkökulman.