Erota vai ei, epätoivo iskee

Olemme 19 vuotiaita nuoria. Seurustelua takana reilu 2 vuotta ja yhdessä asumista taas reilu vuosi. Mielessäni on pyörinyt ero, vaikka kaikki on melkein hyvin. Molemmat opiskelemme, itse valmistun ihan juuri. Minulla on tavoitteita elämässä. Työkokemusta omalta alaltani kolmevuotta, tähtäimessä mahdollisesti ammattikorkeakoulu, työpaikka varmistunut valmistumiseni jälkeen. Mieheni vaihtoi alaa ja hänen valmistumisensa venyy. Hän ei osaa käyttää rahaa, menetti luottotietonsa juuri ja hänen omat laskunsa perinnässä. Vuokran hän kuitenkin hoitaa normaalisti.

Ongelmina suhteellemme ovat juuri tuo rahan käyttö. Sekä hän haluaa harvoin seksiä eli n. Max 4 kertaa kuukaudessa, juuri oli kuukauden tauko. Yhdessä emme oikein tee mitään, sillä hän katsoo joko tv:tä tai pelaa puhelimellaan jatkuvasti. Välillä olemme käyneet lenkillä tai katsomme jonkun elokuvan yhdessä. Kännissä riitelemme usein tai jos emme, niin hän joutuu putkaan kännisekoilujensa takia. Puolentoista kuukauden sisällä hän on ollut 3 kertaa putkassa.

Ensimmäisenä vuosipäivänä emme tehneet rahan puutteen takia mitään ihmeellistä, ainoastaan vähän erikoisempaa ruokaa ja elokuvan, jotka itse kustansin. Tänä vuonna kaksivuotis päivänä, emme tehneet mitään, sillä rahaa kun ei ollut. En henkilökohtaisesti kaipaa lahjoja tai kallista tekemistä, mutta olisi se kivaa, jos joskus olisi oikeasti jokin ylläri tai edes kerran vuodessa voisi tehdä jotain spesiaalia.

En tiedä yhtään mitä tehdä, rakastan miestäni, mutta alan pikkuhiljaa olemaan kyllästynyt suhteen elvyttämiseen, mitättömiin lupauksiin. Kesällä erosimme muutamaksi kuukaudeksi, mutta silloin asuimme" kämppiksinä", joka ei tietenkään ollut juuri eronneelle parille hyväksi. Itseäni sattui nähä mies niin maassa silloin. En haluaisi satuttaa, mutta en tiedä kauanko itse jaksan tämmöistä. Palattuamme yhteen, sanoin että hänen täytyy käydä koulua, hoitaa omat asiansa ja hän vannoi silloin muuttuneensa ja aikuistuneensa. Lopulta hän ei käynyt koulua viiteen kuukauteen ja raha-asiat lipsuivat pahemmaksi.

Silloin kun teemme jotain, meillä on mukavaa. Rakkautensa hän kyllä osoittaa joka ilta pusuilla, haleilla ja sanoilla, mutta riittääkö se?
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta, mitä tässä pitäisi tehdä?

Ps. Olen ottanut jokaisen kohdan puheeksi useita kertoja, mutta muutoksen haiven näkyy muutamasta päivästä - viikkoon ja sitten ollaan taas samassa pisteessä.