Onko teillä sinkkunaiset miehiä kavereina?

Omasta ystäväpiiristäni löytyy sekä miehiä että naisia. Kaverit ovatkin sitten lähinnä miehiä. Onhan se hyvä, kun tarpeen tullen löytyy sellaista muuttoapua, että jaksaa fyysisesti tehdäkin. Totta kai autan heitäkin aina kun apua tarvitsevat. Monien miesten kanssa on helpompi puhua mieltä painavista asioista, kun mieskavereillani on hieman suoraviivaisempi lähestymistapa asioihin, kuin mitä naispuolisilla kavereillani on.
Exän kanssa olemme parhaita ystäviä edelleen ja hänen kanssaan kaverisihde toimii huomattavasti paremmin kuin parisuhde toimi.

Harmi. Minä teetätän kiltillä exälläni kaikki työt mitä minä tai ihana (laiska,omapäinen) jännämieheni emme tee. Mielestäni exäni on saanut ihan tarpeeksi pillua ja rahaa minulta niinä vuosina kun olin hänen vaimonsa että hän on tavallaan lopun elämää velkaa minulle. :)

Onhan noita. Ainakin Suomessa ehkä on jotenkin helpompikin ystävystyä miesten kuin naisten kanssa.

On muutamia. Enemmän minä heitä jelppaan, lyhennän housuja, ompelen ratkenneen paidan saumoja. Valmistin kurkkuja talveksi heidän kanssaan, kaverina, opettelivat säilömään itse. Ihan varma en kyllä ole siitä mikä oli syy... yhdenkin miehen kurkun säilöntä intoon! Onneks oli muitakin niitä kurkkuja säilömässä silloin.
Hän ei kuulu enää niihin luotettuihin miehiin, törkyturpa!
Miehet puolestaan vaihtaneet rikkinäiset renkaat, vaihtaneet öljyt, käyneet valisemassa sopivan uuden akun varaosaliikkestä autooni jne. jotka olen maksanut itse rahalla. (tiedoksi trolleille)

Toki on. Miesten kanssa on helppo ystävystyä kun useinmiten kuvittelevat saavansa jotain muutakin. Näin saa teetettyä monia raskaita ja vähemmän raskaitakin töitä ilmaiseksi koska eivät vaadi rahaa vaan odottavat jos vaikka lohkeais. On ne helppoja. Tosin on mulla pari miesfrendiä joiden kanssa päädymme toisinaan sänkyynkin. Kolmen exän kanssa sama. Heille kaveruus kanssani merkkaa satunnaista seksiä kun taas itse saan apuja arjen asioihin eli kaikki voittaa.

Ei oikeastaan nykyään, viihdyn paremmin naisseurassa ja toisaalta jompikumpi vaikuttaa odottavan jotain enemmän kuin kaveruutta. Opiskeluaikana liikuin sekaporukassa, ja lasken jotkut kavereiden miehet kavereikseni vaikka en tietenkään ole heidän kanssaan tekemisissä ns. keskenään. Homokaveri olisi mukava, voisi olla rentona:)

Ehkä enemmän vanhoina tuttuina. En ole koskaan osannut oikeesti ystävystyä miesten kanssa (lapsuuden kaverit voi tässä kohtaa poissulkea), jotenkin vaikea ymmärtää ja samaistua siihen miehiseen ajattelutapaan. Miehetkään ei useimmiten tunnu ymmärtävän mua.
Joskus harvoin kun on synkannut niin hyvin, että oon vähän avautunut ja rentoutunut ja kuvitellut turvassa voivani ystävystyä, ne onkin sitten halunneet jotain ihan muuta (minä en).
Haluisin kyllä miespuolisia kavereita, mutta en mä remontti -Reiskaa tarvitse. Ehkä haluaisin vähän oppia miehisestä maailmasta lisää kaveritasolla.

On mutta eipä tulisi mieleenkään olla jonkun ystävä, jotta saisin siitä ilmaista työvoimaa.