Olen 40v. nainen. Juoksen joka päivä 4 km, onko tarpeellista pitää välipäivää? Satunnaisesti kahvakuulatreeni. Juoksen omaksi ilokseni.
Vähän vai paljon?
running
34464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Jos olet jo hyvässä kunnossa, tuo on sopiva lenkki juosta vaikka joka päivä jos mieli tekee. Pari, kolme kertaa pidempien lenkkien jälkeen välipäivä jotta palautuu.
Jos taas ihan alkuvaiheessa juoksuharrastuksessa, aloittaisin rauhallisesti. Pari ekaa kuukautta vaikka 2-3 välipäivää, sitten 1 päivä välissä jne. Ehtii keho tottumaan rasitukseen..
Olennaista joka tapauksessa, että myös seuraavana päivänä on hyvä olo eikä rasita liikaa. Muuten alkaa liikunta tuntuman tylsätä ja hyvä harrastus jää.
en joka päivä ne välipäivät meni harrastuksissa olisi saman tien voinut jättää harrastamatta
juokse mun luokse.
40-vuotias nainen on mielestäni jo hieman vanhya juoksentelemaan. Kannattaa ennemminkin kävellä sauvoilla tai ilman. Turhaa rasittuvat nivelet jos ei ole harrastanut liikuntaa. Luukato uhkaa myös ikääntyviä leidejä.
Eli neuvoni on, että kävele. älä juokse. Kuntosaliharjoittelu ja ohjatut tunnit ovat parempi vaihtoehto.
Nivelissäni ei ole mitään vikaa. Olen juossut jo vuosia saamatta rasitusvammoja. En aio vaihtaa mistään hinnasta juoksua kävelyyn ellei ole pakko. Kyse on vaan siitä onko välipäivät tarpeen ja sainkin siihen jo asiallisen vastauksen, kiitos siitä!
Niinpä, onneksi on vain yhden ihmisen mielipide. Minä ainakin aion juosta koko elämäni ajan, jos ei mitään ylitsepääsemättömiä esteitä ilmaannu. Enemmän juokseminen ennalta ehkäisee vaivoja, kuin synnyttää niitä.
Ja katin....
Ootko ihana sekaisin. Itse tiedän kymmeniä yli 5-kymppisiä lenkkeilijöitä, jotka ovat paremmassa kunnossa kuin 30 vuotta nuoremmat.
Luukatoon auttaa nimenoman juoksu paremmin kuin sauvoilla köpöttely. Mitä ikään tulee, niin monethan aloittavat vasta nelikymppisinä. Itse olen juossut ikäni, siis noin kuusi vuosikymmentä. Viimeksi syksyllä osallistuin kahdenkympin "polkujuoksu" kisaan. Ja ihan hyvin kulki. Pyrin juoksemaan sellaiset viisi kertaa viikossa tai mahdollisimman säännöllisesti. Tälle kalenterivuodelle tulee juoksulenkkejä 1500 km, talvi menee hiihdellen jo saadaan lunta. Tälle vuodelle hiihtoa tuli noin 900km.
Välipäivien tarpeellisuus riippuu siitä, miten nopeasti lenkeistä palautuu. Palautuminen riipuu sitten siitä miten raskaita lenkkejä tekee, eli miten paljon tulee palautumisaikaa, ja sitten toisaalta siitä miten hyvin antaa kehon palautua tuona aikana, eli lenkkien välissä, (nukkuminen, syöminen, muu toiminta, kehon huolto... -vakuttavat). Joten se on ihan jokaisesta itsestä kiinni tarvitseeko välipäivän vai ei. Aloittavilla ja jopa hieman pidempäänkin lenkkeilevillä ongelmana voi olla usein se, ettei lenkkejä edes osata mitoittaa sen mukaan jotta pystyisi käymään lenkillä joka päivä, puhumattakaan kaksi kertaa päivässä.
Jos tarvitset välipäivän, niin huomaat kyllä sen enemmin tai myöhemmin...
Neljä kilsaa ei ole paljon, jospa joskus vähän pitempi lenkki mutta hiljaisemmalla vauhdilla. Vaikka 6-7 kilometriä ja sitten välipäivä juoksussa. Muutenkin kannattaa vaihdella niin matkaa, reittiä ja tempoa, vaikka juoksee omaksi ilokseen. Ei ole hyvä elimistölle junnata aina samaa ja myös mielelle vaihtelu on hyväksi.
Saman junnaaminen ei ole väärin. Jonkin verran voi vaihdella lenkin pituutta ja nopeutta päivittäen pitäen rasituksen samana. Liialle harjoitustehon polarisoinnille ei ole tarvetta, varsinkaan jos on muutakin elämää.
Erilainen vaihteleminen on hyvä idea! Ei tosiaan ala maistua puulta, kuten voi käydä jos juosta jolkuttelee tasatahtiin aina sen saman lenkin.
Reitti, matkan pituus, vauhti, ajankohtakin. Toki pidettävä huolta siitä, että ei liian paljon ylitä oman kunnon asettamia rajoja, on sitten kysymys matkasta ja/tai vauhdista. Pikkuhiljaa lisää, niin ehtii tottua.
Itse olen pitänyt tapana juosta joka toinen päivä, ja sulan maan aikaan mahdollisuuksien mukaan välipäivinä polkupyörälenkki tai lihaskuntoa.
Pitkiä matkoja en voi juosta, sillä muutama vuosi sitten tapahtuneen tapaturman seurauksena jalkaterä ei kestä edes 5-10 km matkoja. Välillä 4-5 km "pitkä" lenkki 5-6 min/km vauhtia, toisinaan todella lyhyt 3-4 km 4,30-5 min/km. Tuo lyhyt mutta nopea on psykologisesti kivaa, kun porhaltaa toisten ohi heittämällä ;)
Niin olen juossut yhteen aikaan 10 km lenkkejä ja pidin niistä kovasti. Juoksin noin 3-4 krt vkossa tämän matkan. Mutta yllättäen aikani juostua tätä matkaa en enää yhtäkkia jaksanutkaan juosta niin pitkiä matkoja, tein kuolemaa jo 3 km:n jälkeen, henki ei kulkenut, heikotti. Tämä vaikka vauhti oli sama kuin ennenkin. En tiedä mistä tämä johtui. Joka tapauksessa pari viimeistä kertaa "vedin 10 km väkisin" ja sain kehitettyä itselleni kauhean kammon noita pitkiä matkoja kohtaan koska aidosti henki ei kulkenut ja tuntui joka askeleella että se on viimeinen. Joten nykyään sitten juostan vain tuo 4 km pvssä vaikka tiedän että se on aika vähän mutta toisaalta juoksen siis vain omaksi ilokseni..Mutta tuota yhtäkkistä 10 km lenkin lopahtamista en käsitä että mikä siinä lopulta meni metsään..jos joku osaa selittää niin olisi kiinnostavaa tietää..
Kyllähän tuo on ihan classinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun harjoittelee tasapaksusti, koko ajan liian kovalla vauhdilla, kuntoonsa nähden. Suurin osa lenkeistä pitää olla semmoisia että ei hengästy yhtään. Yks vähän reippaampi ja yks pitempi lenkki viikkoon, niin voi jatkaa vaikka maailman tappiin, romahtamatta.
Rasitus meni yli ja kunto loppui. Aloita uudelleen alusta lepopäivän jälkeen kevyemmin. Teholla joka ei vaadi psyykkausta. Pintakaasulla.
Kyllä 40-vuotiaan fysiikka on alkanut jo rapistua, siksi neuvonkin, että liikuntaa kannattaa harrastaa hyvin varovaisesti. Jumppa ja voimaharjoittelu on hyödyllistä sekä tasapainoharjoittelu esim. yhdellä jalalla seisonta.
Lenkkeily on aika rasittavaa ja siksi sitä saisi olla korkeintaan 2-3 kertaa viikossa.
Huom! Juoksujalkineen valintaan kannattaa satsata. City-Marketista saa 50-70 euron hintaan hyviä jalkineita. Ainakin yhtä hyviä kuin Asicsin kalleimmat mallit (Gay-Ano).
Siis oletko tosissasi Melkeinmaratoonari, että suurin osa lenkeistä pitää olla sellaisia että ei hengästy yhtään?
Ja nyt on ihan höpöhöpöä. Junnaaminen on nimenomaan mielelle myrkkyä, vaihtelu virkistää ja vähän kropallekin erilaista ärsykettä. Eikä todellakaan tarvitse olla kilpailu -tai treenaushenkinen tyyppi. Eihän muissakaan elämässä ole syytä toimia aina tietyn rutiinin mukaan.
Kyllä, olen ihan ###vetin tosissani. Enkä ole tuota itse keksinyt, enkä ihan alussa edes oppinut;( Lukaise vaikka: Lentoa juoksuun, Juoksemisen taito tai Juoksijan harjoitusopas. Noi löytynee kirjastostakin. Vaikkei tavoitteena ei olisikaan kilvan juokseminen tai maksimaalinen kunnonkohotus, kannattaa perusasiat selvittää, että voi nauttia juoksusta tulevaisuudessakin.
Jos juokseminen tuntuu niin tappavan tylsältä, olisikohan jokin muu harrastus parempi. Futsal, sulis, kasipallo? Motivaatio olis nimittäin kaikkein parasta saada suoraan lenkkeilystä, eikä ulkoisista tekijöistä kuten lenkkivaatteista, lenkkikengistä, lenkkikavereista, lenkkibrassailusta, lenkkiselfieistä. Saman lenkin kiertämisen ei tarvitse mitenkään olla puuduttavan tylsää. Asenne ratkaisee. Se voi olla päivän piristys. Virkistävä reippailu. Saman lenkin säännöllisesti vetämällä voi keskittyä yksityiskohtiin ja parantaa harjoitteluaan. Tuskinpa millään elämän osa-alueella kauaskantoista on se, että tekee asioita sekavasti huitomalla. Alussa se kuitenkin toimii, onhan se monipuolinen kattaus liikuntaa, tulee rajojen haastoa, ynnä perusaktiivisuutta.
On olemassa raja, jonka ylitettyä hyöty ei enää kasva, niin kuin on kuntosaleilussakin. En tiedä, mikä se on, ehkä henkilökohtainen. Sivustolla www.juoksufoorumi.fi on alan harrastajia, voisit liittyä sinne ja saada vastauksia.
Eri asia on sitten, jos et haluakaan siitä fyysistä hyötyä, vaan vain viihdyt juoksupolulla. Ehkä kuitenkin joka päivä juoksua on liikaa nivelille.
Aloituksesta käsittäsi, että juostaan omaksi ilokseen, eikä niin treenauksen vuoksi. Ihan hieno homma, nimenomaan tuossa iässä, uskallan sanoa näin, koska olen vielä vanhempi mieshenkilö.
Tuon rytmin täytyy olla sopiva, jos viitsii kuitenkin lähteä joka päivälle lenkille, eikä ole mitään paskempia tuntemuksia.
Noillakin kilometreillä kunto on suht hyvä, ja jos veikkaan, että kroppakin on ihan ok. Ainakaan perse ei ole alkanut leviämään, kyllä juoksu pitää pakarat kunnossa. Ja jos vyötärölle muutama kilo kertyy, niin so what, energiaa palaa harrastaessa sen verran, ettei mistään tarvitse kieltäytyä.
Omiin pitkäaikaisiin kokemuksiin perustuen tälläinen analyysi.
Oman kokemuksen mukaan voit pitää hyvin välipäiviä, itse juoksen 3-4 kertaa ja 3 km viikossa aamuisin. Yksi noista kerroista on välillä pidempi 8-10 km lenkki, se ajoittuu yleensä lauantaille. Välipäivistä on kätevä päättää säätietojen pohjalta, aina ei ole paras keli juosta. Juoksen myös oman ilon ja hyvinvoinnin vuoksi.
3 kilometrin takia en viitsi pukea lenkkareita jalkaan.
Jos juoksee aina 3 kilometrin lenkkejä, niin aluksi kunto nousee, sitten kunto alkaa laskemaan. Kroppa tottuu tilanteeseen. Jos haluaa kehitystä, niin lenkin tehoja ja kestoa on vaihdettava. Näin kehosi ei tiedä mitä on tulossa, kunto kasvaa, verisuonisto laajenee ja keho oppii käyttämään rasvaa ja hiilihydraatteja polttoaineena.
Kirjakaupasta saa hyviä juoksukirjoja o ikeanlaiseen harjoitteluun.
Riippuu toteutuksesta. Puolen tunnin lenkki voi olla kuntoa kuluttava tai kehittävä. Syö mässyä ennen lähtöä ja lähde vauhdilla liikkeelle, niin rasvanpoltto ei edes käynnisty. Päivittäin toistettuna vauhti hidastuu kerta kerralta ja juoksu tuntuu kurjalta.
Toinen vaihtoehto. Rauhallistesti lämmitellen ja astettain vauhtia lisäten kohti 10min tasavauhtista hikoilua (pk2/reipas). Kunto paranee monin tavoin ja aineenvaihdunta ja fiilis koholla lopun päivää. Lenkkeilijän ei ole pakko tampata maantietä tuntitolkulla tamppaamisen vuoksi. Ilman kestävyyslahjoja tämä on paljon järkevämpää kuntoilua kuin puuduttavat kymmenien kilometrien kestävyysharjoitukset.
Kannattaa vaihdella vauhteja - unohtamatta pintakaasua.
Jos tuon 3km juoksee päivässä, eipä se paljon painonhallinnassa auta ellei sitten syö oikein. Tarkoitan että tuolla määrällä ei paljon kaloreita kulu. Ainahan se tietenkin on hyvä jos omaksi-iloksi liikkuu. Muutenkaan noilla kilometreillä ei välipäiviä tarvita.
Minulla 3 km on aamulenkki, juoksen normaalisti aikaisin aamulla. Ei tarvitse laihduttaa, BMI < 21. Juoksen vain liikunnan ilosta, kuntoa ei myöskään tarvitse nostaa koska se on parempi kuin minulla oli 30-40 vuotta sitten (Cooper 2800 m). Lisäksi tanssin ja laulan, elämä on mahtavaa näin :)
toivottavasti
No olen nyt yrittänyt juosta hengästymättä, mutta se ei onnistu vaikka juoksisin kuinka hitaasti. Olen nyt juossut n 6 vkoa pitäen ainoastaan eilen lepopäivän, koska toissapäiväinen lenkki oli niin raskas että henki ei kunnolla kulkenut. Nyt on alkanut olla oiretta että jalat ovat jatkuvasti maitohapoilla, lihakset kipeät ja alaselkä. Keuhkoihin sattuu lenkin aikana hengittäessä. Pari viimeistä lenkkiä on tuntunut että keuhkot tulevat ulos loppumatkasta ja happi ei yksinkertaisesti riitä. Eipä luulisi olevan ainakaan huonon kunnon syytä. Mutta miksi suunta on alaspäin vaikka luulisi kunnon kehittyvän tämän kaltaisella harjoittelulla eikä ainakaan menevän alaspäin?
Mene lääkäriin!!! On syytä selvittää, mikä on oikeasti pielessä.
No eihän tässä kai muuta ole pielessä kun kunto ei kehity tai edes pysy samana. Sehän tässä ihmetyttää että reenataan ja kehitystä ei tapahdu kuin alaspäin..
Diagnoosi on: "huono provo"
Todellakaan ei ole mikään provo vaan kiinnostaisi tietää onko esim muilla ollut vastaavia ongelmia?