Tapasin kouluasioiden parissa pari päivää sitten miehen, jollaista olen jo kauan odottanut. Puheista päätellen olimme molemmat "kiinnostuneita" toisistamme. Sanoin pyytäväni hänet kaveriksi fbssä ja tämä sanoi sen olevan hyvä idea. Eilen minulle selvisi, ettei hänelläkään ole kumppania.
Mitä nyt sitten tehdä? Emme ole tavanneet toista kertaa vielä. Pitäisikö tehdä aloite vai odottaa, että hän tekee sen? Asumme eri paikkakunnilla mutta käymme samassa kaupungissa koulua.
Ideoita?
Mitä nyt sitten tehdä? Emme ole tavanneet toista kertaa vielä. Pitäisikö tehdä aloite vai odottaa, että hän tekee sen? Asumme eri paikkakunnilla mutta käymme samassa kaupungissa koulua.
Ideoita?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jotkut miehet ovat niin ujoja, että ei muuta kuin viestiä kehiin!
Katsot koulussa kauniisti silmiin ja kysyt onko hän saatavilla.
Minä laittaisin viestiä. Ehkä hän sitten vastaa, jos tosiaan on kiinnostunut. Fiiliksen mukaan...
Voi ihanaa ihastumista :) Totta kai laitat viestiä ja kysyt mitä kuuluu! Jostainhan se juttu on lähdettävä ja sehän voi lähteä vaikkapa ihan tutustumisesta. Saat siten tietää onko hän oikeasti kiinnostunut ja haluaako hän tutustua - ja onko hän oikeasti mies jota olet kauan odottanut vai floppi! Sitten jos teillä juttua syntyy, niin tietenkin sitten pyydät kahville, jos mies ei pyydä ensin. Jos vielä olet ihastunut kun kirjoittelette ja tapaatte, niin sitten vaan sanot sen, että olet ihastunut. Kyllä sinä myös hänestä huomaat, kasvaako ihastus vai mitä käy.
Nyt kun tiedät että hän on vapaa myös, niin miksi odottaisit? Miksi tutustumiseen pitäisi viivytellä tai miksi odottaa uskaltaako mies, jos itse vaan uskaltaa? Tuossa on riskinä ainoastaan kaksi asiaa: se että tulee pakit. Jos tulee, se siitä ja uutta matoa koukkuun. Ja se että hän onkin jotain mihin ei haluakaan olla ihastunut. Jos on, niin se siitä ja uutta matoa koukkuun. Mutta voitettavana on paljon! Saat ehkä hyvän miehen, hauskan suhteen, ehkä elämäsi miehen ja elämän kumppanin, voi voittaa siis lotossa jos katsot arvan. Kukaan ei tiedä, mutta näin joulun kunniaksi ja kohti uutta vuotta: anna palaa, ota riski, hyppää tuntemattomaan :)
^ Kiitos rohkaisevista sanoista! Viestiketju aloitettu...
Jatkakaa vaan siellä "facessa"
Hah hah, LOL
Anteeksi mitä? Ilmeisesti olet vielä lapsi kun et ymmärrä...
-Ap
Minkäikäinen mikä koulu?
Ihastuin voimakkaasti yhteen mieheen. Menin aivan sekaisin hänestä, siis aivan käsittämätön millaisen tunnepuuskan hän sai aikaan. Erilaisia tiedonpalasia yhdistelemällä selvisi, ettei hän seurustele, mutta en minkäänlaista tiedonmurusta sen puolesta, että onko hän minusta kiinnostunut. Sellainen tuntuma oli, että kyllä hänkin oli kiinnostunut, mutta ei mitään varmaa.
Koska oli paljon välimatkaa, lähestyin miestä sähköpostilla, koska yhteisen työn kautta olimme olleet siten muutenkin yhteydessä. Kirjoittelimme silloin tällöin paljonkin, mutta ei minkäänlaista selvyyttä hänen tunteistaan minuun.
Meni vuosi ja sinä aikana olin antanut jo koko asian olla, ennen kuin hän toi ilmi, että oli kiinnostunut. Hän ei ollut ujo, kyse oli siitä, että hän oli nähnyt voimakkaan hullaantumiseni, ja ihastunut itsekin minuun, mutta oli halunnut jotenkin tilanteen hallintaan ja otti asian esille vasta sitten. Siinä vaiheessa vuoden jälkeen ensitapaamisesta viestittelimme paljonkin, mutta ihastumiseni oli jotenkin niin voimakasta, että hän halusi hallinnan tunteen edelleen olevan itsellään eli jos hän ehdotti tapaamista ja olin siihen heti suostumassa, hän teki myöhemmin oharit. Minun ehdottamat tapaamiset kuivuivat oitis kasaan. Vasta myöhemmin, kun mielenkiintoni oli täysin muualla enkä ollut ehtinyt vastata edes hänen viesteihiinsä, hän suurin piirtein ilmestyi kotiovelleni, koska yhtäkkiä olinkin niin kiinnostava tapaus....
Mutta siis ennen tätä ihastumiseni lopahtamista, turhauduin ensin siihen, ettemme voineet olla tekemisissä kunnolla ja oikeasti. Vain viestittelyä ja vain hänen ehdoillaan. Oli kulunut jo kaksi vuotta ensitapaamisesta, ihastuminenkin oli laantunut, vaikka edelleen hän kyllä sai viesteillään sekaisin. Lopulta annoin hänen olla kokonaan, enkä enää viestitellyt hänelle. Siis tuohon asti mulla oli saattanut olla tapana laittaa hänelle viestiä ja kysyä mitä kuuluu, koska kaipasin häntä ja olin ajatellut häntä.... mutta sitten hän ei jaksanut kiinnostaa enää.
Sittemmin tulin käyneeksi erään toisen miehen kanssa treffeillä. Hän ihastui todella voimakkaasti, samoin minä. Ja kävi samalla tavalla. Tiesin jo tästä miehestä, että hän ei pidä siitä, että nainen tekee aloitteita. Mutta hän ei pitänyt siitäkään, että välillemme virisi niin voimakas ihastuminen. En ole takertuvaista sorttia kun ihastun, päinvastoin minulla on monia sellaisia harrastuksia kuten on työnikin, että en edes ennätä suuntautua kovin vahvasti mieheen, mutta kuitenkin voimakas ihastuminen välillämme oli tämänkin miehen kanssa ongelma. Hän sanoi suoraan säikähtäneensä sitä, meidän molempien voimakasta ihastumista toisiimme. Kuitenkaan tämän ihastumiseni voimakkuus ei ollut niin hämmentävää ja voimakasta kuin ensin mainitsemani mieheen liittyvä jännite, mutta sekin päätyi siihen, ettei mies halunnut nähdä enää. Jokainen joka on rakastunut totaalisesti tietää kuinka ihanaa ja kamalaa se on. Se kun nostaa pintaan ihan kaiken. On helpompi ihastua hallitusti kuin rakastua totaalisesti.
No kului aikaa ja rakastuin jälleen ja nyt tiesin, että siinä oli mies, joka kesti voimakkaan ihastumiseni ja joka kesti oman voimakkaan ihastumisensa minuun. Edelliset ihastukset unohtuivat, jopa tämä ensin kertomani voimakkaan voimakas kuvio, joka ei koskaan edennyt viestittelyä pidemmälle. Nyt on kulunut vuosi, kun en ole ollut tämän ensin mainitun miehen kanssa omasta aloitteestani tekemisissä ollenkaan ja hän on entisestään intoutunut ottamaan yhteyttä. On tullut ilmi myös, ettei hänkään pidä siitä, että nainen tekee aloitteita ja että hän haluaa hallita tilannetta ja hänen mielestä liian voimakkaat tunteet ovat syytä pitää etäisyyttä.
No miksi kerron kaiken tämän? Siksi, että ottamalla yhteyttä toiseen, voit osoittaa, että olet kiinnostunut. Muu jää toiselle. Mies voi olla sellainen, ettei tykkää, että nainen tekee aloitteen, mutta hyvin usein on niin, että nämä samaiset miehet ovat jotenkin kontrollitaipuvaisia ja menevät suunniltaan kun todellinen ihastuminen tulee mukaan kuvioihin. Itse suhtaudun tällä hetkellä terveellä avoimuudella aloitteen tekemiseen. Jossain määrin olen sitä mieltä, että se kuuluu miehelle, mutta ei siten, että nainen passiivisena odottaa jotain tapahtuvaksi. Voihan sitä viestittää ja tunnustella ensin. Se voi aluksi olla vain kaverillista viestin laittoa ja tunnustelua. Eikös se ole aika turvallista aloittaa ihan tavallisella kirjoittelulla miettimättä sitä, että vastaako toinen, johtaako se mihinkään jne....
Kuulostaapa tutulta... Olen ihan mahdottoman ihastunut erääseen mieheen... Ollaan tapailtu lähinnä seksin merkeissä ja välillämme on uskomaton vetovoima..... En ole uskaltanut tunnustaa miehelle, että minulla on voimakkaita tunteita häntä kohtaan... Mutta toisaalta eihän mies ikinä saa tietää tunteistani, jos en niitä hänelle paljasta edes jollain tapaa.... Ja toisaalta mies saa sitten itse päättää haluaako tehdä jotain asian eteen vai antaako olla....