Jouluaatto taas pilalla....

Miksi ihmeessä kutsut/menet/olet/ sen epäsosiaalisen yksilön kanssa jouluna??

No, eipä se joulu oikein nappiin mennyt täälläkään. Porukoilla oli heti aamusta jo riitaa siitä, miten kuusi koristellaan. Sitten kaikenlaista nalkutusta kesti koko joulun. He riitelivät esim. siitä mitä kanavaa telkkarista katsotaan, toinen halusi katsoa oopperaa ja toinen oisi halunnut jotain muuta. Äitini lupasi ostaa minulle joululahjaksi Kalevalan kielo- rannekorun. Noh, hän antoi lahjapaketin ja kun avasin sen, niin siellä olikin joku aivan eri malli ja kaiken huipuksi tuo koru oli mummoni vanha. Tosi inhottavaa, että ensin lupasi ostaa sen kielon rannekoruna ja pronssina, sitten paketissa oli joku hopeinen ikivanha koru, joka oli vieläpä isoäitini vanha koru. Miksei voinut olla lupaamatta minulle koko korua. Hopea tietenkin pronssia arvokkaampaa, mutta tiedän etten pidä tuota korua. Se ei ole yhtään nuorekas ja tyyliäni. Kaiken huipuksi mummini tuhkan lasku oli 23 pvä 11, kun sukulaiset olivat tämmöisen päivän halunneet..

Tahtoisin niin ensi joulun olla jossain muualla, vaikka sitten jossain ulkomailla. En vaan kestä näitä lähipiirin ihmisiä.

Surulliseks vetää hyvää joulua teille kuitenkin täältä jostakin, joskus voitte viettää vielä mieleisenne joulun:)

Totaa... mitä väärää on päivässä 23.11.?

Mummon perintökoru on tietenkin arvokkaampi kuin joku uusiokoru, mutta jos on nuoresta ihmisestä kysymys, niin ymmärtäähän harmin. Vähän outo perhekuvio tuo tuntuu olevan muutenkin, riitaisaa sakkia.

Äiti ei ehkä tullut ajatelleeksi asiaa loppuun asti, vaan keksi, että antaakin sen mummon vanhan korun. Itse olin ikionnellinen, kun joitakin vuosia sitten sain äidiltäni hänen vanhan kultaisen rannerenkaansa joululahjaksi. Muistan vielä sen joulun, kun äiti sai tuon rannerenkaan isältä. Tiedän sen tunnelatauksenkin, mikä siihen liittyi. Heillä oli ollut vaikea vuosi ja avioerokin oli ollut lähellä. Mutta sitten he saivat asiat sovituksi ja liitto jatkui, tämä oli 60-luvulla. Ja isä antoi äidille tuon kultakorun lahjaksi. Äiti ei sitä paljoakaan pitänyt, koska sitä ei oikein jokapäiväisenä koruna voi pitää, mutta arvosti kovasti. Itse olen pitänyt sitä tasan kaksi kertaa, juhlissa. Isä on jo manan majoilla ja äiti niin vanha, että ei enää koruja käytä. Minä pidän sen renkaan niin kauan, kunnes lahjoitan sen sitten jossain vaiheessa tyttärelleni. Tiedän, että hän osaa sitä myös arvostaa.

Kielokorun voit vielä saada, jopa itse ostaa, jos niin sitä himoitset, mutta mummon perintökoru on ainutlaatuinen. Ei kannata siitä mieltään pahoittaa, emme me kaikki aina osaa toistemme mieliksi olla.

Tulee ihan mieleen eräs naapurin perhe nuoruusajoiltani. Rikkaita ja ns. sivistyneitä ihmisiä, paikkakunnan kermaa, mutta niin riitaisia ja toisiaan vihaavia, etten ole ikinä sellaista muuten nähnyt. Kaikki tuhahtelivat toisilleen ja haukkuivat toisiaan joka välissä. Kaikki juhlat heillä oli aina sellaisia, että riitelivät hyvinkin äänekkäästi, mikään ei koskaan sujunut hyvin. Sukua oli aina paljon koolla, mutta kaikki ivailivat ja haukkuivat toisiaan ja tosi rumilla nimityksillä. Kun sen perheen lapset tuli aikuisiksi, he ei ole halunneet kuullakaan toisistaan mitään. Heillä oli minun ikäiseni tyttö, joka aina haukkui kaikki joululahjansa, niissä oli aina jotain vikaa. Siis ihan opittu malli, kun nyt sitä ajattelee.

Olet kaiketi nuori, joten pääset tuosta kuviosta irti jos itse niin tahdot. Mikset voisikin olla ensi jouluna vaikka ulkomaanmatkalla?

Oispa nyt tactical nuke

Sinulla ei ole minkään valtakunnan vaatimaa tai sanelemaa lakia viettä mitään juhlapäiviä tuossa seurassa. VARSINKAANkun jo niin hyvin kokemusten perusteella tiedät millaista tulee olemaan!
Halutessasi voit tavata noita ihmisiä arkipäivinä jolloin kaikki ovat erillään toisistaan ja ilman viinan sekoittamia aivoja.