"ilkeä-paha" äitipuoli

Mieltäni painaa suhteeni isään ja hänen vaimoonsa, eli omaan äitipuoleeni.. Minuun ei oteta yhteyttä muutoin kuin hiustenleikkauksen ollessa kyseessä (ensimmäinen, ei nykyinen ammattini), ja mielelläni leikkaankin isäni hiuksia, on tavallaan "syy nähdä tytärtä" , oman miesystäväni mukaan..
Kuitenkin käyn kaksivuorotyössä, niinpä jouduin siirtämään viimeisintä sopimaani hiusaikaa isälleni. Äitipuoleni soittaessa ja sopiessamme uutta aikaa näkemiseen, tulin puhelun aikana väärinymmärretyksi ja puheeni keskeytettiin "raivo-huuto-solvaustekstein".. hämmästyneenä (ja hieman shokissakin huutoon) koetin rauhoitella ja keskeyttää (pariinkin otteeseen) äitipuoltani puhelimessa ja kun ei yritykseni onnistunut katkaisin puhelun "luuri korvaan" tyylillä.
Pari tuntia koetin omaa "tunnemylläkkää" ja shokkia rauhoitella ja päätin soittaa isälle asiasta. Taustalta kuulin , kuinka äitipuoleni raivosi edelleen (..tai uudella energialla) loukkaantuneena siitä, kun löin luurinkorvaan , hänen tunnemylläkkä "sai uutta potkua" asiaan..isäni kävikin leikkauttamassa hiuksensa yksin, "marttyyrimäisesti" äitipuoleni ei halunnut nähdä minua .. asia jäi kovasti painamaan mieltäni..mitämuuta olisin voinut tehdä?(.. niin olisin tehnyt kenelle tahansa muullekin "raivoavalle")
Näin joulun alla kävin viemässä joulukukan ja pyysin anteeksi tapahtunutta äitipuoleltani halaamalla,.. vastaus (..ja kehon kieli )siihen oli "..ANNA OLLA" ..Hän ei omasta mielestään ollut tehnyt mitään väärää; ei anteeksipyyntöä, saatika selitystä miksi minulle raivottiin.. Asia painaa minua kovin, enkä tiedä pitäisikö minun ottaa asiaa vielä puheeksi isän kanssa tai peräti vain äitipuoleni kanssa , vai olisiko viisasta antaa vaan olla ja nuoleskella omat haavat?