En enää jaksa miehen alkoholin käyttöä. Omastaan mielestä se ei ole hänelle ongelma, kaikki muut tekevät vain liian ison numeron. Pari viikkoa sitten ajoi humalassa valopylvääseen, auto romuttui täysin, elintilaa oli jäänyt vain kuskin paikalle, onneksi ei kenenkään henki mennyt. Turhia laskuja vain tulee kasapäin n. 6000 euron edestä. Luulisi, että olisi ottanut opikseen, mutta ei. Taas eilen iltapäivällä oli lähtenyt omille teilleen, tuli kotia vasta aamulla, kuset housuissa makasi eteisen lattialla. Päivällä sitten yritti viiltää ranteita auki, kun kerroin etten enää kertakaikkiaan jaksa elää näin. Naimisissa ollaan oltu 7 vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta. Isompi jo ymmärtää isän juomisen. Eroa olen miettinyt ainakin vuoden verran tosissaan. Pariterapiassa käytiin ennen lasten syntymää alkoholin vuoksi, kokeiltu on alkoholivieroituslääkkeetkin, masennuslääkkeet on käytössä, enää en voi enempää, enkä haluakkaan. En vain tiedä mitä seuraavaksi tehdä. Sovittiin anopin kanssa, että ottaa mieheni luokseen asumaan joksikin aikaan, ettei tee itselleen mitään. Täytyy sitten jutella paremmin kun on selvempänä ja itsellänikin tunnekuohu tasaantunut.
Mitä seuraavaksi?
nippe
6961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Harkitsisin todella vakavasti avioeroa, enkä vähiten lastenne vuoksi. Vaikka alkoholismi onkin sairaus, on jokaisen omassa valinnassa hoitaa sitä tai olla hoitamatta.
Oman elämäsi pilaat ja lapsen elämän olemalla siellä, ei se auta. Paraneminen lähtee omien korvien välistä. Ei ole sun eikä anopin syytä. mene turvakotiin lasten kanssa, aloita puhtaalta uusi elämä.
Ja se ero voi antaa sysäyksen parantua alkoholismista. Mutta monesti alkoholi kyllä vie voiton lapsistakin. Suhdetta jatkamalla on kuitenkin varma, että alkoholi vain vahvistaa asemaansa, koska asiathan ovat periaatteesa "hyvin" kun vaimo huolehtii ja lapsetkin rakastavat juomisesta huolimatta.
Täytyy vain tehdä selväksi, että vanhemmaksi hänestä on vasta kun on lopettanut juomisen. Ehkäpä sitten joku kaunis aamu krapuloissa lähtee se parantumisen halu.
Olen käynyt äärimmäisen raastavan ja raskaan avioeroprosessin hieman vastaavanlaisessa tilanteessa,apu jonka löysin oli turvakoti,siellä sain apua kaikkeen mihin tarvitsin. Sain työpaikka lääkäriltä sairaslomaa joka jatkuu edelleen, ja tämä oli todella hyvä jutu ihan senkin takia että tilanne vaatii paljon asioiden hoitoa ja soittelua jota en lasten kuullen halunnut hoitaa(lapset päiväkodissa ja koulussa päivät). Nyt perhetukiyksiköstä soitellaan joka viikko,käyvät parin viikon välein juttelemassa,tulevat mukaan tapaamisiin tueksi esim.lähestymiskiellon oikeudenkäynti,lastenvalvojan tapaamiset,sosiaalityöntekijän tapaamiset ym. ym.
Ota nyt ihmeessä yhteyttä oman kuntasi perhetukiyksikköön ja hae apua, et saa missään tapauksessa jäädä tollaseen suhteeseen!! Voimia sinulle jatkoon,mitä sitten ikinä päätätkään!
Jossain saa vielä näköjään hyvää tukea, olet sitä ilmeisesti itse osannut ja uskaltanut hakea. Toivottavasti saat sitä vielä sittenkin, kun käytönnön asiat on hoidettu, oman itsen tervehtyminen voi viedä aikaa, mutta kokemuksesta voin sanoa, että elämä on elämisen arvoista sen jälkeen.
tuo sun kirjoitus tuli kuin omasta suustani(jos vain jollekkin kehtaisin tilanteeni myöntää päin näköä)olis kiva vaihtaa kuulumisia...jos kiinnostaa niin kirjoita aluks osoitteeseen [email protected] sitten mun "oman" paremman osoitteen,omalla nimelläni..