itä, niin ottaisitko niitä? Pillereitä, jotka ei muuta mitään sun elämän ulkoisissa puitteissa (voisit edelleen muuttaa puitteita teoillasi), mutta antaa sulle hyvän ja miellyttävän olon ja kyvyn keskittyä miellyttäviin asioihin. Ottaisitko jos saisit?
Vai oletko kiintynyt kurjuuessa rypemiseen, ruikuttamiseen, valittamiseen ja vittuiluun?
Vitsi on tietysti siinä, että niitä pillereitä on.
Vai oletko kiintynyt kurjuuessa rypemiseen, ruikuttamiseen, valittamiseen ja vittuiluun?
Vitsi on tietysti siinä, että niitä pillereitä on.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En tarvitse sellaisia.
Mulla on hyvä elämä. Se onnellisuus on ihan omasta asenteesta kiinni.
Samoin : ) mielummin yksin kuin huonossa suhteessa.
"Vahva ja itsenäinen" nainen. Muista sitten olla tekemättä lapsia.
Mitäs ne sellaiset pillerit ovat? Mikään lääkeaine ei takaa onnellisuutta vaikka tuovatkin mielihyvää.
Kuinka vakavissas sä haluut niitä?
En minä mitään tarvitse. Mitkään opiaatit, opioidit, barbituraatit, bentsot tai stimulantit eivät tee ihmisestä onnellista, masennuslääkkeistä puhumattakaan. Oletan, että nämä onnellisuuspillerisi ovat jostain yllämainituista lääkeryhmästä - eikä mikään niistä tee ihmisestä onnellista.
Olet väärässä.
Siis lääkeryhmät väärin vai sekö on väärin, etteivät ne tee onnelliseksi?
Jälkimmäinen. Kaikki onnellisuus on aivokemiaa. Toki kovastikin on taitolaji ettei mene yli eikä ali noitten kemikaalien kanssa.
Tietysti on. Esimerkiksi bentsot ovat todella hyviä lääkkeitä ahdistukseen ja masennukseen, tosin vain tilapäisessä käytössä. Kun käyttöaika pitenee, GABA-reseptorit vaurioituvat, noradrenaliinin, serotoniinin ja dopamiinin tuotanto kärsii. Se oire, mihin lääke aikaisemmin auttoi, pahenee ja lääkkeen käyttö suuremmilla annoksilla on lähes välttämätön olon normalisoimiseksi. Opiaateilla ja opioideillakin on kiistattomia hyötyjä lyhytaikaisessa käytössä. SSRI-lääkkeet taas ovat pidempiaikaisessa käytössä hyviä, joskin niilläkin haitallisia sivuvaikutuksia. Kaikkien näiden kanssa on vaikea arvioida, milloin lääkettä ei enää tarvitse käyttää ja milloin tarve on vain psyykkinen ja oireet psykosomaattisia.
Aivokemian sotkeminen ei ole aina se fiksuin ratkaisu, joskin tilapäisesti tehokas.
Jokseenkin noin. Kemikaaleilla voi vähintäänkin potkia moottorin kunnolla käyntiin, ja sen voi tehdä monessakin mielessä. Jatkuvakestoinen käyttö tietysti vie niistä sen "maun" ja aiheuttaa ongelmia. Pitää osata tasapainoilla, tietää mitä tarvitsee ja miksi, sekä olla ilman kun ei todella tarvitse.. kyse onkin säätelystä ja siitä että menee niin pienillä määrillä kuin mahdollista.
Psyykkisellä ja fyysisellä ei ole eroa. Kummatkin potkivat toisiaan käyntiin ja pois käynnistä.
Mutta siinähän se ongelma onkin, että jonkun ajan kuluttua se tarve kasvaa kuitenkin. Fyysisellä ja psyykkisellä on todella suuri ero, ja fyysinen tarve pitäisi pystyä erottamaan tarpeen tunteesta mutta sehän ei lopulta olekaan niin helppoa. Psykosomaattiset oireet helpottavat eri keinoin kuin fyysiset. Täytyy myös huomioida, että lääkkeet heikentävät harkintakykyä jolloin kynnys lisätä annosta on huomattavasti matalampi.
Ei ole lääkettä, joka tekee vain onnelliseksi mutta ei muuta. Monet muut lääkkeen vaikutukset käytökseen, ajattelutapoihin ja emotionaaliseen tasoon, ovat melko suuria - vaikka sitä ei itse huomaisi (SSRI-lääkkeet hieman eri juttu tässäkin). Ja lopulta ei se onnentunne ole onnellisuutta, koska se ei kestä. Onnellisuus itselleni on tyytyväisyyttä itseeni ja elämääni, ja vaikka jokin asia menisikin päin vittua, olisin siltikin onnellinen. Sanotaanko, että en ole ihan hirveän onnellinen, mutta yksikään lääke ei ole auttanut tähän mitenkään.
En ottaisi, olen onnellinen ilman moisia pillereitäkin :)
-Asiat kunnossa
-Terveys ok
-Ei ylitsepääsemättömiä talousrasitteita
-Mielekkäät harrastukset
-Toimiva sosiaalinen elämä ja ekstrana parisuhde.
Siinä ne omat onnellisuuden avaimet.
Rahaa on ihan riittävästi mutta ei siitä ole mitään iloa jos ei koskaan saa seksiä tai parisuhdetta. Seksin ja naisen puutetta ei rahalla eikä mielekkäillä harrastuksilla korvata ja sekin on vain laiha lohtu että on fyysisesti terve.
On minulla viagraa käyttänyt jo monta vuotta enkä ole sen onnellisempi.......ha ha haaaaa.......
En usko. Rypälemehut on hoitanut asian toistaiseksi riittävän hyvin.
Palstapäivän jatkoja vaan kaikille... :)
https://www.youtube.com/watch?v=CNtlGwYJCUQ
Kyllä! 375 mg - 450 mg Efexoria pistää kummasti vipinää punttiin!
Miten vaikuttaa tuo?
En ottaisi. Jos sairastuisin masennukseen niin se olisi asia erikseen, tosin silloinkin mielialalääkitys olisi vasta äärimmäinen vaihtoehto. Kiitollisuus päivittäisenä asenteena, parisuhde, ystävien kanssa keskustelu ja mielialaa kohottavat harrastukset riittävät.
Lisäksi sinulla on tarve kirjoittaa sinkkupalstalle vaikka olet parisuhteessa ja vittuilla muille. Eli jotain sinulla on pahasti päässäsi vialla.
Kyllä toisaalta kelpaisi, kun välillä on kuin eläisi harmaassa verhossa... Ei mikään riippuvuus tähän päälle enää houkuttele niin..
Ei se ole riippuvuutta vaan onnea!
Itse otin eilen Temestaa ja pyörin kaupungilla useita tunteja vailla huolen häivää. Ei ahdistanut mamut eikä kauniit naiset, ja omasta mielestäni kehonkielikin oli huomattavasti rennompaa kuin normaalisti. Ei pudonnut kolikot kaupan lattialle eikä leukoja kiristänyt. Jos olisi ollut naisseuraa, olisin hyvin pystynyt katsomaan toista silmiin ja juttelemaan itsevarmasti niitä näitä.
Muutama viikko sitten asensin kattolaattoja lääkkeen vaikutuksen alaisena, ja se oli aika mielenkiintoista hommaa keikkua vetelillä a-tikkailla kun lääke aiheuttaa hieman huimausta.
Tärkeää on muistaa pitää käyttö epäsäännöllisenä, jolloin ei tule riippuvuutta tai sietokyvyn nousua. Eilinen oli viime viikolla ainoa päivä, jolloin tarvitsin lääkettä ja sitä edellisellä viikolla otin kaksi kertaa.