Minulla on ongelma. Tunnen itseni yksinäiseksi vaikka hyvän päivän tuttuja on vaikka millä mitalla. Olen kyllä aktiivinen somessa ja monissa oikeissakin harrastuksissa mutta olo on todella yksinäinen. En viihdy isoissa lösseissä. En halua pakolla harrastaa sitä mitä muutkin. Harrastukseni on vähän marginaalissa olevia suosion puolesta. Joskus aiemmin oli muutamia muka hyviä kavereita, mutta pettymys oli valtava, kun he osoittautuivat epäluotettaviksi. Tekivät tosi tylyjä tekosia..Nyt yritän tosissaan miettiä, että mikä neuvoksi. On vaikea löytää todella asiallisia kavereita. En pidä alkoholista, tupakasta, kiroilusta ym. Olen miettinyt jotain hyväntekeväisyysjuttua jonka piiristä voisi saada ystäviä. Antakaa minulle vinkkiä, miten tästä eteenpäin. Sitten tiedoksi, että tämä ei ole trollausta, vaan ihan tosissaan kyselen.
yksinäisyyden tunne
yksikseskös
156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyväntekeväisyyspuuhat ovat hyvä idea. Hyvä asia on sekin, että hyvän päivän tuttuja löytyy. Ehkä joku heistä sopisi ystäväksikin, jos tutustuisitte paremmin?
Mainitsit useita asioita, joista et pidä. Tarkoititko että et halua ystäviä, jotka käyttävät alkoholia, tupakoivat ja kiroilevat vai mitä tuolla tarkoitit? Täysraittiita, kiroilemattomia ja tupakoimattomia löytyy eniten uskovaisten ihmisten parista, joten tuo on kriteeri niin toiminta seurakunnassa voisi olla väylä sellaisten ihmisten pariin. Jos olet nainen, niin jokin maahanmuuttajanaisten vapaaehtoistyö voisi sopia.
Tiukat kriteerit sille, millainen ystävän pitää olla voivat olla ystävystymisen este, sillä ystävyys kehittyy ilmapiirissä, missä kriteereitä ei aseteta. Mielestäni alkoholinkäyttö, tupakointi ja kiroilu (jos ei nyt puhuta alkoholisteista) ovat kuitenkin todella pieni asia ihmisessä. En tupakoi, mutta jotkut ystäväni tupakoivat eikä sillä ole mielestäni mitään merkitystä ystävyydessä. Jne. Hyvinkin erilaisten ihmisten välille voi kehittyä hieno ystävyys, joka rikastuttaa molempia.
Ystävystyminen ei tapahdu hetkessä, vaan pikkuhiljaa tunnustellen, onko toisella tilaa minulle ja sovimmeko yhteen. Siksi siihen on vaikea antaa vinkkejä, muuta kuin sen, että rennosti ja avoimin mielin liikkeelle.
Yksinäisyyden tunne on kurja seuralainen, tuossa tilanteessa lähtisin miettimään, mitä tuo tunne merkitsee minulle, mitä kaikkea se pitää sisällään, sillä tunne on aina viesti meiltä itseltämme itsellemme. Merkityksellisten asioiden tekeminen, elämäntehtävän löytäminen ovat käsittääkseni yksinäisyyden poistamisessa tärkeämpiä kuin ystävien löytäminen. Sanotaanhan, että olemme loppupeleissä kuitenkin kaikki täällä yksin. Muilta ihmisiltä voi saada paljon, mutta heiltä ei kannata odottaa liikaa,