kutsuttavan. En pidä ollenkaan ihmisten numeroinnista, mutta koska sitä täällä harrastetaan niin kysyn teiltä, että missä vaiheessa tiesitte saavanne hänet (petturin) omaksenne?
Kuinka pian uskalsitte olla varma hänen tunteistaan? Kuinka pitkään piditte suhdetta salaisena? Miten paljastitte salasuhteenne? Kumpi paljasti salasuhteen, ja miten?
Miten petetty suhtautui asiaan? Miten itse suhtaudut jätettyyn?
Kysymykset on osoitettu niin miehille kuin naisillekin.
Kuinka pian uskalsitte olla varma hänen tunteistaan? Kuinka pitkään piditte suhdetta salaisena? Miten paljastitte salasuhteenne? Kumpi paljasti salasuhteen, ja miten?
Miten petetty suhtautui asiaan? Miten itse suhtaudut jätettyyn?
Kysymykset on osoitettu niin miehille kuin naisillekin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sori sloituksessani käyttämästäni nimityksestä tai oikeastaanhan vain kysyin että miksi haluatte itseänne kutsuttavan.
Tarkoitus on keskustella siitä kun tapasitte hänet niin oliko heti ensikatseelta tunne, että hän on sinua varten vaikka maailma hajoaisi?. Olitko heti valmis ottaan vastaan kaiken mitä salasuhde ja sen paljastaminen voisivat sinulle aiheuttaa? Aloitus on tarkoitettu niin miehille kuin naisillekin.
Kukaan ei halua vastata suoriin kysymyksiin. Koska eivät halua myöntää olleensa kakkosia mkoskaan.
Tässä yksi ykköistynyt nainen.
Tosiaan suhteemme on saanut alkunsa pettämiskuviosta eli siten, että mies oli avoliitossa. Hänen (petturin) ja minun välillä oli sellainen arkinen ihastuminen. Olimme toisistamme kiinnostuneita, mutta suhtauduimme tilanteeseen aika kunnioittavasti, sillä hänhän eli suhteessa. Nähtiin miehen kanssa silloin tällöin se, mikä arjessa tuli mahdolliseksi esim. työn kautta eli ei sovittu mitään tapaamisia erikseen. Kai molemmat odotettiin, että ihastuminen menee ohi.
Koska olimme jo tulleet tutuksi yhteisen työn kautta, oli meillä aika arkinen käsitys toisistamme. Ja oltiin jo aikuisia sinänsä, että ei ollut sellainen olo, että hei tää on ny tällainen superhyperupea juttu, että pakko olla yhdessä millä hinnalla hyvänsä, vaan kumpikin myönsi ihastumisen ja sen annettiin jotenkin olla.
Mutta sepä ei laantunutkaan. Sitten mukaan tuli järjestetyt tapaamiset. Lähinnä hän kävi minun luona, kun missään ei voinut julkisesti tavata. Silloin tuli myös seksi mukaan. Tuntuihan se vähän erikoiselta, että hän kävi luonani ja lähti pois ja meni jonkun toisen naisen luokse omaan kotiinsa. Toisaalta meillä synkkasi miehen kanssa niin hyvin, että en juurikaan murehtinut sitä, että olen niin kutsuttu kakkonen. Oma työni, harrastukset ja ystävät veivät ison osan ajastani, joten ei siinä ollut aikaa märehtiä tilannetta.
Minä pidin käytännössä itseäni sinkkuna, koska meillä ei periaatteessa ollut muuta kuin tuo epämääräinen kuvio ja hänellä parisuhde. Joten aivan hyvin saatoin käydä treffeillä muidenkin kanssa eli mulla ei ollut mitään odotusta, että minusta tulis ykkönen. Oli vain olemassa ihastumisemme eikä se sen kummempaa ollut. Miehellä puolestaan tais olla voimakas pelko, että minä löydän jonkun toisen.
Miehen suhde avovaimoonsa oli aidosti aivan oikeasti hanurista. Toki mies oli rakastanut ja varmaan rakasti vielä vaimoaan, mutta hänellä oli mielessä lähteä suhteesta. Puhuimme asiasta, mutta olimme sillä asenteella liikkeellä, että vaikka mies päättäisi suhteen, se ei tarkottaisi sitä, että meistä tulee pari, vaan että aivan hyvin mahdollista olisi, että me emme enää sitten jatkaisi. Myös se päätettiin, että meidän kuviosta ei kerrota kenellekään. Eli miehen avopuoliso ei saanut koskaan tietää.
En ole ripustautuvaa sorttia, joten kaiken kaikkiaan siinä meni reilu vuosi siinä tilanteessa, että hän asui vaimonsa kanssa puuhatessaan myös minun kanssa. Toki se oli outoa, että miehen käymiset ja yhteydenpidot olivat niin rajoittuneita ja että piti olla varovainen, kun ei haluttu aikaan mitään kohtausta, mutta kaikkinensa se oli vaan sellainen vaihe. Jossain vaiheessa hän sitten erosi.
Jossain määrin ajoittaisten yhteisten työkuvioiden myötä olimme edelleen tekemisissä ja vähitellen yhä enemmän. Hyvin pian jo ihastumuisen alussa tuli selväksi miehen minua kohtaan kokema rakkauden määrä. Vaikka taustalla oli se, että hän oli pettänyt vaimoaan ja ollut myös minun kanssa, ei mulla koskaan ollut epäilystä hänen tunteistaan minua kohtaan. Ei silloin ollessani kakkonen eikä nyt ollessani ykkönen.
Kun mies jätti vaimonsa, oli meidän säätö kestänyt siinä vaiheessa vähän yli vuoden. Sen jälkeen pidimme vielä säädyllisen ajan tunteemme ja kuviomme muilta salassa ja kun joku sukulainen tai ystävä kyseli jotain meistä suhteemme salailun päätyttyä, juksasimme kaikkia saadaksemme luotua eheän kokonaisen tarinan, jossa kukaan ei tietäisi meidän aloittaneen jo yli vuosi sitten....
Olemme olleet yhdessä jo 9 vuotta ja koemme todella voimakasta rakkautta toisiimme. Meillä ei ollut heti ensikatseelta tunne, että hän on sinua varten vaikka maailma hajoaisi. En oikein edes luota tuollaisiin totaali-ihastumisiin, varsinkaan pettäjien kanssa. Me vaan tulimme jotenkin niin hyvin luontevasti juttuun ja oikeastaan sellainen välillämme vallitseva kunnioitus ja huomaavaisuus teki enemmänkin alussa vaikutuksen. Siksi varmaan tulin jatkaneeksi hänen kanssaan. Emme olleet missään vaiheessa ylpeitä siitä pettämisestä, vaan molemmat kovin pahoillamme. Siksi kai olimme niin varovaisia, kun tarkoitus ei ollut loukata ketään.
Meillä suurinpiirtein samanlainen tarina. Pieniä eroja tietenkin esim. pariskunnalla oli jo omat asunnot vaikka ero ei ollut vielä laillinen. Rinnastan tämän meihin koska olin itse sinkku ja halusin pitää vapauteni. Mies olisi halunnut heti tiiviimpää suhdetta mutta minä en halunnut, silloin. Tapailuaikana hänen ex alkoi yrittämään miestään uudestaan, johtui ehkä miehen suhteesta, exällä alkoi uusi kiinnostus.
Laitoin suhteen jäähylle, annoin hänelle aikaa hoitaa asiansa kuntoon. Hän teki niin mutta kaikki eivät ole samaa mieltä, ei vieläkään, vaikka olemme nyt olleet yhdessä jo noin 10 vuotta tuon kaiken jälkeen. Olemme onnellisia ja näin tulee jatkumaan ja miksi ei tulisi.
Asumuserossa olevat ihmiset eivät ole laillisesti eronneita, heiltä voi ja pitääkin odottaa yhteenpaluuta. Varsinkin jos on pieniä lapsia. Asumusero on tarkoitettu miettimisajaksi. Vasta senjälkeen voi alkaa suhteen.
Itse erottuani en ajatellutkaan koskaan alkavani jotain sutinaa oman asumuseron aikana. Ihminen käy silloin ylikierroksilla. Otin aikaa rauhottuakseni ja vasta yli vuosi erosta tapasin ihmisen jonka kanssa aloin suhteen eikä hänestä tullut puolisoa, jotenkin emme vain kumpikaan halunneet sitoa itseämme. Hän oli ihminen jolta opin paljon viisautta.
Kuinkahan moni palaa asumuseron aikana vielä yhteen? Kuinka ovat sitten onnistuneet? Kuinka monella on jo ollut uusi suhde mutta ovatkin valinneet palata entiseen?
Palasiko mies puolisonsa luo? Kuinka kauan kesti ennekuin teki ratkaisunsa?
MInäpä tiedän miten meillä meni. Asumuseron aikana käytiin terapiassa jonka jälkeen päätettiin jatkaa yhdessä. Minä ehdotin terapiaa koska mies ei halunnut irrottaa minusta. Hän tuli jokapäivä milloin minkäkin asian varjolla muka tarjoamaan apuaan. Nyt vuosien kuluttua olen ollut pettynyt itseeni kun en pystynyt parempaan. Olisi pitänyt ajaa mies matkoihinsa olisin säästynyt paljolta pahalta.
Kerron täällä vain omakohtaiset kokemukset. Kuten sanoin annoin heille aikaa selvittää asiansa. Miehen mielestä asiat olivat selvillä silloin kun tuli luokseni ja aloimme ns. puhtaalta pöydältä. Minäkin tapailin muita siinä välissä ja meillä ei ollut minkäänlaista yhteydenpitoa. Rakkaus on kuitenkin niin vahva, että sitä emme sitten voineet lopulta vastustaa. Aina kannattaa antaa rakkaudelle tilaa ja aikaa, kyllä kaksi ihmistä löytää toistensa luo vaikka kuinka olisi aikaa kulunut...jos niin on tarkoitettu ja jos rakastaa.
Jotkut eivät hyväksy muutosta kuin kantapään kautta.
Meillä oli liittoa takana 8 vuotta, kun minä menin ja ihastuin toiseen. En alkanut suhdetta tämän ihastuksen kanssa, mutta koska kaiken kaikkiaan 2 vuotta tuo tunne toista kohtaan piinasi kaiken taustalla, päätin ottaa aikalisän. En osannut selittää miksi haluan erota, mutta erottiin. Tavarat jakoon, yhteinen koti pois, muutot ja niin edelleen.
Vallitsi kahden vuoden totaalinen ero. Tuona aikana kummallakin oli jokin pieni suhdekokeilu, mutta pääasiassa paino oli siinä, että kumpikin kelas päässään omaa osuutta suhteesta ja siitä miksi se niin kuin ajautui sellaiseen tilanteeseen. Siis se mun ihastuminen toiseen oli lähinnä heijaste vallitsevista olosuhteista välillämme. Molemmat näimme missä meni vikaan jne... ja molemmat ajateltiin eroa totaalisen lopullisena, mutta toisin kuitenkin sitten kävi. Vielä asutaan erilleen, ja voi olla, ettei saman katon alle tyrkkäydytäkään, vaan että molemmat tarttee ns. oman paikan... on löytynyt aivan uusi ulottuvuus ihmissuhteeseen, kun molemmilla on tilaa ja toinen on tuttu jo niin pitkältä ajalta, ettei ole sitä alun sähläystä, vain rauhaa ja rakkautta, tilaa olla oma itsensä ja kykyä jakaa yhteisiä hetkiä...
Tiedän ja tunnen monta tapausta joissa eronneet ovat palanneet yhteen ja elävät tänäkin päivänä onnellisessa sekä tyytyväisessä parisuhteessa. Siitä huolimatta, että ero on tullut aikoinaan suhteen ulkopuolisen vuoksi!
Kyllä pettäjäkin aikaa myöten järkiintyy ja katuu hölmöilyään!( ei kaikki, mutta useammat)
Kakkosen elämän suurin pelko on silloin toteutunut ja siksi moni on katkera ja kateellinen petetylle koko suhteen ajan...
;).
Niinhän se voi myös jätetty sanoa. Jos on tarkoitettu että jättäjä huomaa tehneensä virheen se myös tapahtuu. Kuluu siihen sitten vuosi tai kymmenen vuotta. Rakkaudelle kun ei voi mitään.
Menimme nuorena naimisiin, mies sai isäni työn itselleen. Minä olen saanut talon (tärkein) lapsen, alkoholistin ja seksiaddiktimiehen. Ei enää yhteistä seksiä, yhdessä nauramme hänen naisillaan.
Mikä niissä naisissa teitä naurattaa? Mies on seksiaddikti ja sä tuet hänen toimintaansa. Siis oikeastiko se kertoo sulle, millaisia naisia on pannut? Ja sä yhdyt hänen nauruunsa? Hyvin sovitte toisillenne.
Niin sovimme. Huollamme yksinäisiä vanhuksia ja saamme perinnöt lapsellemme.
Olen miehelle turva muita naisia vastaan. Olemme
Huhhuijaa, no jokainen kuluttaa elämänsä omalla tyylillään.
Sen lisäksi, että tuet seksiaddiktin miehesi toimintaa, kuppaatte rahat yksinäisiltä vanhuksilta. Kammottavaa. Säälin niitä naisia, joita miehesi käyttää hyväkseen. Ja niitä vanhuksia, joita käytätte hyväksenne. En näe toiminnassanne mitään hyvää. Sä olet sairastunut miehesi rinnalla. Sori jos loukkasin mutta näin mä asian näen.
Seksiaddikteja usein pettäjät onkin.
Kaikkihan on päälaellaan, sillä asumuseroa ei enää kunnioiteta millään tavalla ja usein taitaa olla jo varastossa uusi odottamassa ja asumuseron alkaessa asutaan jo yhdessä toisen kanssa. En juuri pysty tuollaista ihmistä kunnioittamaan, en kumpaakaan, sillä on moraalitonta että on pidetty viihdettä jo avioliiton aikana. Miten se onnistuu lapsiperheen vanhemmalta, muutoin kuin että ei välitä lapsistaankaan, vaan pitää lystiä muualla. Taa tuo toinen varmasti tietää, kuten ylläolevassa kirjoituksessakin ja harjoitti tuota huoreutta vuosia ennen eroa. Saisitte saada molemmat sellaisen rangaistuksen, että se lopulta tuntuu ja ymmärrätte mitä pahaa olette saaneet aikaan.
Nythän jo monet jäävätkin avoliittolaisiksi, missä ei ole muuta kuin sulkee oven ja lähtee, lapsille ja kumppanille aivan hirveä tilanne.
Minusta asumuseroon pitää sisältää se, että tähän puoleen vuoteen ei ole ketään uutta yhteisen katon alla, se olisi vähintä, mitä pitäisi lainkin vaatia, jotta siinä jäisi aikaa hoitaa ne tärkeät asiat kuntoon ja myös tuo uusi ihminen ei saisi vaikutettua asioihin. Lasten asiat tulisivat varmasti hoidetuiksi paljon paremmin ja riidat vähemmiksi, sillä usein se uusi ihminen laittaa melkoisia ehtojaan asioille ja täysin hurmaantunut ei huomaa yhtään pitää. Hän vain uskoo kaikkeen ja omat lapset ovat yhtä tyhjän kanssa.
Tiedän tämän, koska liian läheltä jouduin asiaa katsomaan, lapset joutuivat niin hirveään tilanteeseen, he eivät saaneet liikkua kodissaan, kuin luvan kanssa, mitään joustoa ei ollut vuoteeseen menossa, pienet viikkorahat piti poistaa, heille huudettiin ja karjuttiin, tämän kaiken ohjeistuksen teki uusi ihminen ja oma vanhempi oli kuin täysin välinpitämätön, osallistui huutamiseen myös.
Tämä uusi syytti lapsia varastelusta, jota teki itse, lavasti lapset eri rahaa vietiin lasten äidin varoista.
Summa oli sellainen, että pienet lapset eivät varmasti osaa sellaista hävittää, kun eivät yksin edes käyneet yhtään missään, no lopetti näiden lasten syyttämisen, mutta sittenpä syyllisiksi muuttuivat naapurin yhtä pienet lapset. Tyhmälle vanhemmalle tämä riitti. Tämä uusi tukisteli lapsia ja kohteli kaltoin, mutta lasten vanhempi oli sellaisessa tilassa, että ei osannut nähdä totuutta.
Paljon oli keskustelua viedä asia sosiaalitoimen hoidettavaksi, lapsille vaan ei olisi sekään ollut hyväksi, että olisivat joutuneet pois vielä tästäkin kodistaan.
Onneksi tilanne on lasten osalta nyt parempi ja heillä on vanhempi joka pitää huolta, siihen tarvitaan eron jälkeen aikaa, ei missään nimessä tällaista uutta määräilijää. Kun tämä vielä esti läheisten mahdollisuuden auttaa lapsia, läheiset moitittiin ja ystävät joka päivä, ja yhteyttä ei saanut pitää.
Tämän näkivät naapurit ja lapset kertoivat silloin, kun viimein pääsivät käymään läheistensä luona.
Minusta laki on liian huono suojelemaan ketään.
1.Missä vaiheessa tiesitte saavanne hänet (petturin) omaksenne?
- Olimme tapailleet 3 vuotta ennen kuin muutin kauemmas ja tapailu jäi sen myötä. Suhde oli puhtaasti tapailua eikä yhteisestä tulevaisuudesta puhuttu eikä se tuntunut millään tasolla realistuselta.
Vuosi muuttoni jälkeen tapasimme sattumalta. Kävimme syömässä ja juttelimme. Emme puhuneet parisuhteesta, mutta kummallekin oli selvää että me ollaan me. Mies jätti puolisonsa ja aloimme saman tien olemaan yhdessä.
2. Kuinka pian uskalsitte olla varma hänen tunteistaan?
- Hei kun tapasimme tauon jälkeen.
3. Kuinka pitkään piditte suhdetta salaisena?
- ks. kohta 1. Eli 3 vuotta.
4. Miten paljastitte salasuhteenne? Kumpi paljasti salasuhteen, ja miten?
- Mies jätti puolisonsa.
5. Miten petetty suhtautui asiaan?
- Neutraalisti. Heillä taisi olla molemmilla sutinaa enemmän ja vähemmän parisuhteen ulkopuolella. Yhteisiä lapsia ei ollut.
6. Miten itse suhtaudut jätettyyn?
- Arvostavasti. Mielyttävä ihminen.
Avioiduimme 6 kk miehen (avo)eron jälkeen. Avioliitto jatkunut nyt 26 vuotta.
Tuo on tärkeä pointti...ei yhteisiä lapsia. Se tekee erosta helpomman kaikille osapuolille. Jos jää erosta "pas..n maku suuhun" ja tuntuu että ei pääse yli vaikka ei ole lapsia, niin kyllä on jotakin vialla...
Neutraalisi?,tuskimpa, onko huono omatunto kun noin kerrot.Aina se rikkoo usean ihmisen elämän, kun mennään väliin ennen eroa.Lapsetkin kärsii eli, älä koskaan vehtaa varatun kanssa.
Minun suuntaani ja ulkoisesti miehen exän suhtautuminen oli neutraalia. Sitä en voi tietenkään tietää mitä sisällä tapahtui. Joka tapauksessa heille tuli ero ja mies alkoi olemaan kanssani. Ja miehen ex alkoi olemaan toisen miehen kanssa.
No, sekä minä että miehen ex ollaan perustavoiltamme tahdikkaita, vaikka tilanne oli mikä oli.
Muutama varattu mies ollut ja voin sanoa, että ei ikinä koskaan enää. Pettämisestä alkanut suhde ei tiedä mitään hyvää. Rehellisellä pelillä tai ei mitään. Omat läksyni lukenut ja opiksi ottanut. Ei kiitos, ei koskaan enää. Hienoa jos joillakin onnistuu. Sotii vaan niin omaa moraalia vastaan.
Näin on usein kakkonen katuu ku on päässy ykköseksi, sillä omatunto on se joka alkaa kolkuttamaan.
Minkään suhteen harkinta-aika tai uudelleen suhteen elvyttäminen ei onnistu jos kuvioissa on jo kolmas ihminen. Ihan turhaa siis tuollainen. Pettäjä on jo henkisesti lähtenyt suhteesta, mitä nyt roikkuu ja riippuu mukavuussyistä. Naurettavaa.