Yksittäistapaus...
Tapanin tanssit oli meidän osalta päättymässä noin 3.15 Idän Pisteessä. Narikan kohdalla takkia ottaessa Hanna alkoi yhtäkkiä ottamaan erää pelikonetta pelanneen miehen kanssa. Menimme väliin Joonaksen ja poken kanssa ja kysyimme mitä tapahtuu.
Ulkomaalainen mies oli päättänyt kouraista ihan kunnolla Hannaa haaroista - Hanna painoi vastapalloon. Kyseessä ei ollut vahinko vaan seuraava kouraisu tapahtui 10 sekuntia myöhemmin josta töniminen ja riita alkoi.
Pokelle kerrottiin asia ja tultiin tulokseen, että mies heitetään ulos ja mekin jatkoimme matkaa kotiin päin.
Mietimme kuitenkin samantien, että pakkohan tästä on ilmoittaa, koska sama mies on varmaan tehnyt tätä ennenkin ja eri paikassa tai seurassa tapaus voisi olla paljon vakavempi.
Soitin hätäkeskukseen ja puhelun sävy yllätti. Puhelimen toisessa päässä virkailija tuntui arvaavan täysin oikein mitä oli jo tapahtunut vaikuttaen siltä, että tämä ei ollut ensimmäinen puhelu tästä aiheesta. Hän kysyi onko tekijä vielä jossain lähellä tai näköpiirissä.
Lähdimme etsimään miestä ja nopean etsinnän jälkeen löysimme hänet Tallinnan aukiolta. Sanoimme, että selvitetään asia ja poliisi on matkalla - kaveri lähti karkuun.
Juoksin miestä takaa baywatchmaisin askelin sillan yli kirjaston aukiolle. Lopulta hän hyytyi ja sain painettua kaverin seinää vasten suurilla lihaksillani. Mies rimpuili karkuun, huusin jeesiä ja Hanna saapui. Painettiin tyyppi maihin ja pidettiin siinä. Joonas saapui minuuttia myöhemmin ja puhui samalla hätäkeskukseen.
Saimme painia tyypin kanssa sopuisasti noin viisi minuuttia. Välillä hän painoi potkua ja nyrkkiä meihin, yritettiin pitää kaveri aloillaan hellin halauksin. Sitten Hannan käsi harhautui liian lähelle naamaa ja mies tarrasi hampaillaan kiinni peukaloon.
Pian tämän jälkeen poliisit saapuivat ja saimme päästää tyypin parempiin hoiviin. Poliisien sanat olivat melko järkyttäviä.
He kertoivat melko suoraan, että eipä nykyään hirveästi muita hommia ole kuin paimentaa maahanmuuttajia. Vastaavia rikoksia tapahtuu joka päivä, koko ajan, jatkuvasti. Heillä(kin) tuntui olevan kärsivällisyys loppunut.
Nyt lähdetään sitten päivystykseen tutkimaan tulehdukset sormesta, joka on turvonnut kohtalaisesti ja hampaanjäljet koristavat sitä.
Ei enää voi sanoa, että Suomessa tai Euroopassa on yksi mätä omena tuhannessa. Jostain luin, että näitä ei saa integroitua meidän kulttuuriin vaan he haluavat tuoda omansa tänne. Ei me haluta tätä kulttuuria Suomeen.
https://www.facebook.com/nikke.tyry/posts/10154623925938561
Tapanin tanssit oli meidän osalta päättymässä noin 3.15 Idän Pisteessä. Narikan kohdalla takkia ottaessa Hanna alkoi yhtäkkiä ottamaan erää pelikonetta pelanneen miehen kanssa. Menimme väliin Joonaksen ja poken kanssa ja kysyimme mitä tapahtuu.
Ulkomaalainen mies oli päättänyt kouraista ihan kunnolla Hannaa haaroista - Hanna painoi vastapalloon. Kyseessä ei ollut vahinko vaan seuraava kouraisu tapahtui 10 sekuntia myöhemmin josta töniminen ja riita alkoi.
Pokelle kerrottiin asia ja tultiin tulokseen, että mies heitetään ulos ja mekin jatkoimme matkaa kotiin päin.
Mietimme kuitenkin samantien, että pakkohan tästä on ilmoittaa, koska sama mies on varmaan tehnyt tätä ennenkin ja eri paikassa tai seurassa tapaus voisi olla paljon vakavempi.
Soitin hätäkeskukseen ja puhelun sävy yllätti. Puhelimen toisessa päässä virkailija tuntui arvaavan täysin oikein mitä oli jo tapahtunut vaikuttaen siltä, että tämä ei ollut ensimmäinen puhelu tästä aiheesta. Hän kysyi onko tekijä vielä jossain lähellä tai näköpiirissä.
Lähdimme etsimään miestä ja nopean etsinnän jälkeen löysimme hänet Tallinnan aukiolta. Sanoimme, että selvitetään asia ja poliisi on matkalla - kaveri lähti karkuun.
Juoksin miestä takaa baywatchmaisin askelin sillan yli kirjaston aukiolle. Lopulta hän hyytyi ja sain painettua kaverin seinää vasten suurilla lihaksillani. Mies rimpuili karkuun, huusin jeesiä ja Hanna saapui. Painettiin tyyppi maihin ja pidettiin siinä. Joonas saapui minuuttia myöhemmin ja puhui samalla hätäkeskukseen.
Saimme painia tyypin kanssa sopuisasti noin viisi minuuttia. Välillä hän painoi potkua ja nyrkkiä meihin, yritettiin pitää kaveri aloillaan hellin halauksin. Sitten Hannan käsi harhautui liian lähelle naamaa ja mies tarrasi hampaillaan kiinni peukaloon.
Pian tämän jälkeen poliisit saapuivat ja saimme päästää tyypin parempiin hoiviin. Poliisien sanat olivat melko järkyttäviä.
He kertoivat melko suoraan, että eipä nykyään hirveästi muita hommia ole kuin paimentaa maahanmuuttajia. Vastaavia rikoksia tapahtuu joka päivä, koko ajan, jatkuvasti. Heillä(kin) tuntui olevan kärsivällisyys loppunut.
Nyt lähdetään sitten päivystykseen tutkimaan tulehdukset sormesta, joka on turvonnut kohtalaisesti ja hampaanjäljet koristavat sitä.
Ei enää voi sanoa, että Suomessa tai Euroopassa on yksi mätä omena tuhannessa. Jostain luin, että näitä ei saa integroitua meidän kulttuuriin vaan he haluavat tuoda omansa tänne. Ei me haluta tätä kulttuuria Suomeen.
https://www.facebook.com/nikke.tyry/posts/10154623925938561
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.