Plarattuani läpi päiväkirjat, huomasin elämäni koostuvan kaikesta muusta paitsi sinkkuudesta. Oli vain yksi jakso, jossa olin ollut sinkku (peräti viikonlopun), joten en ymmärtänyt silloin olleeni omenan ytimessä. Kuinka olisin voinutkaan.
Olen täydellisen tietämätön tästä eksoplaneetasta, johon kykenen lähes kurottamaan sitä tunnustellakseni. Mutta tosiasia on, että se jää minulle vain haaveeksi. Olen sotkeutunut niin syvälle elämän kudokseen, että on lähes mahdotonta unelmoida sinkkuudesta, saati sitten olla sellaisessa tilassa, että voisi olla ja elää irrallisena ja vapaana niissä laveissa rajoissa, jotka sinkkuuden määrittelevät.
Vai määritteleekö rajat sinkkuus itse.
Olen täydellisen tietämätön tästä eksoplaneetasta, johon kykenen lähes kurottamaan sitä tunnustellakseni. Mutta tosiasia on, että se jää minulle vain haaveeksi. Olen sotkeutunut niin syvälle elämän kudokseen, että on lähes mahdotonta unelmoida sinkkuudesta, saati sitten olla sellaisessa tilassa, että voisi olla ja elää irrallisena ja vapaana niissä laveissa rajoissa, jotka sinkkuuden määrittelevät.
Vai määritteleekö rajat sinkkuus itse.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin kun nyt palstalta voi huomata, niin sinkkuushan on aivan mahtavaa. Sellaista "Sinkkuelämää" sarjan kaltaista. Seksiä saa aina ja sitä rataa...
Kuulostaa fantastiselta.
Minusta sellainen ihminen, joka tarvitsee nurkkiinsa toisen, on jollain tasolla vajaa ihmisyytensä tiellä.
Funtsin asiaa lounaalla.
Mjaa
Jos ihminen ei nyt ihan nurkissa kyhjötä, niin silloin siitä tulee sopimusten, myönnytysten ja vaatimusten sekasotku, jollaiset ovat sietämättömän arkipäiväisiä, ja olemassa vain hukkuakseen harmaan kohinan syvyyksiin vieden kaiken mukanaan.
Nou can do
Tämä on tietenkin vain spekulatiivista
Sanos muuta. ;-)
Kyllä olen kiitollinen, että olen saanut kokea sinkkuajan, vaikka siihen tarvittiinkin aluksi paljon itkua ja hammasten kiristelyä.
Tiedän, että vaikka lopullisesti parisuhteeseen sitoudunkin, tulen aina jossainmäärin kaipaamaan sinkkuaikaa.
Nyt maalasit niin leveällä siveltimellä ajatustesi kudosta että proverbiaalinen punainen lanka tuntui unohtuneen esittelemäsi ryijyn kudoksesta.
Sinkkuna voi tehdä kaikkea eikä ole velvollinen kenellekkään kertomaan menemisiä. Rahaakin säästyy kun ei tarvii niitä monia etelän matkoja tehdä joihin menisi kymmeniä tuhansia euroja. Viimeksi kävin etelässä vuonna 1996 kun pääsin armeijasta ja sen jälkeen olenkin kerännyt rahaa ja varallisuutta runsaasti. Huonoja puoliakin on vauraudessa esim että kaverit yrittää rahaa lainata joka viikko kun eivät jaksa itse mennä töihin vaan juopottelevat. Kerran kaveri lainasi minulta 150 euroa ja tuli taxilla hakemaan sitä rahaa, ja taxiin meni jo puolet siitä lainasta. Sen jälkeen päätin ettää ne lainaa rahaa kavereille.