Mistä tietää että suhteella ei ole enää toivoa?

Tätä olen pohtinut jo monta kuukautta. Meillä menee ihan ok. Ei ole lapsia (eikä tule), olemme vähän päälle 30v kumpikin. Yhdessä reilut 3v. En halua kumppaniani seksuaalisesti, en ole halunnut enää pitkään aikaan. Kyse ei ole siitä, etteikö hän näyttäisi hyvältä. Halu on jotain syvempää, enkä voi ohjata sitä. Ei siis auta vaikka kokeilisin mitä poppaskonsteja. Ei se palaa :(. Seksi tuntuu velvollisuudelta, ja pitkään olen tätä tahtia jaksanut ylläpitää tähän asti, vieläkin 2 kertaa viikossa ainakin. Kohta tulee kyllä stoppi varmaan. Tiedän että hän kärsii, ja minäkin kärsin. Hän siitä, ettei saa tarpeeksi usein, minä siitä, etten halua. Muuta läheisyyttä on paljon.

Olemme sosiaalisesti aika erilaisia. Olen ollut itsekin nuorempana hyvin ujo, mutta olen tehnyt asioita jotka ovat pakottaneet minut sosiaalisemmaksi ja rohkeammaksi. sosiaaliset tilanteet on häiritseviä, sillä tunnen olevani vastuussa kumppanini viihtymisestä. Tai ehkä se on sitä, että minua nolottaa kun hän ei saa sanottua mitään. Edes peruskiitokset eivät meinaa aina tulla. Ulkomailla tämä asia hävettää erityisesti, sillä siellä kiitos-sanalla on vielä suurempi painoarvo. Nää sosiaaliset jutut on johtaneet siihen, etten "jaksa" ottaa häntä mukaan kaikkialle, sillä halua rentoutua ja en voi tuntea oloani rennoksi jos huomaan että hän on vaivautunut. Paras ratkaisu on tilanne, kun ollaan hänen ystävien/vanhempien luona, koska noita asioita ei tarvitse miettiä. Tosin harvemmin ollaan hänen ystävien luona, sillä niitä ei juuri ole. Joskus, edes joskus olisi kiva juhlia ihan kunnolla (viinalla tai ilman), porukalla jossain. Mutta toista ei kiinnosta juhliminen. Eikä oikein mikään muukaan.

Ja juu, en todellakaan ole itse mikään täydellisyys. Kysymys vaan kuuluu, mistä sen tietää milloin suhde on loppu? Milloin sitä ei kannata enää pitkittää, kun aika on ajanut ohitse?